Tiedän, ettei vyön väri merkitse kaikkea eikä saakaan merkitä, mutta mielenkiinnosta kysyn: minkä värisen vyö on vielä mahdollista saada judossa kun noin 30vuotiaana aloittaa harjoittelemisen ja käy treeneissä kaksi kertaa viikossa? Onko kokemuksia?
Mikä vyö aikuisiällä
Vanhusmies
223602
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
kunhan opettelee katan hyvin ja kumartaa oikeaan suuntaan.
Voit saada danin nykykriteereillä mutta onko se tavoittelemisen arvoinen juttu on toinen asia. Suomessa on paljon daneja joiden tekniikka ei ole danin tasolla. Ethän halua paperidaniksi?
Älä mieti vyöarvoja ja vyökokeita vaan keskitä tarmosi siihen miten oppisit hyvä ja toimivan judotekniikan.
Se onkin tietenkin pääasia, mutta kysyin mielenkiinnosta koska judosta minulla on ollut sellainen käsitys, että saadakseen korkeampia vyöarvoja täytyy myös jotain osata. Karatessa taas asia on toisin ainakin nykyään monissa seuroissa ja mustavyö tulee liiankin helpolla...
Näin on, joissakin karaten muodoissa musta vyö tuli periaatteessa kävelemällä edes takaisin, eteen ja taakse. Taisi olla shotokan. Ihan lällärimeininkiä. Tavikset eivät sitä tajua, vaan kysyvät "ai reenaatsä judoo/karatee/jne." Ensimmäinen, ja ainoa, kysymys on "Mikä vyö sulla on?" Jos ei ole musta, niin kommenttina on yleensä "Yhdella tutulla on hopihopi-wazan musta vyö". Sillä lailla. Judossa judokoiden vyöarvo vastaa usein niiden tasoa, ainakin moneen muuhun budolajiin verrattuna.
Jos judossa on paperidaneja, niin useimmat muut budolajit ovat pelkkää paperia. Lälläreitä. Jos ette usko, tervetuloa judon SM-kisoihin.
Varmaan on niin ettei judon paperidanit ole mitään verrattuna joidenkin huuhaalajien
paperidaneihin, mutta vertaus olikin tehty lajin sisällä ei muihin budolajeihin.
Sellainen musta vyö on paperidani joka on kusessa randorissa itseään hiukan fyysisemmän aloittelijan kanssa eli ei osaa hyödyntää judotekniikoita ollenkaan. Puhumattakaan niistä daneista jotka eivät randoria uskalla ottaa ollenkaan. Enkä tarkoita vanhuksia tai sellaisia joilla on jokin vamma. Sitten on valmentajat ja tuomarit tietysti vielä erikseen. ansioituneella valmentajalla voi olla daneja enemmänkin ilman että käytännön osaaminen olisi kovin kummoista mutta sitten täytyy olla kovat valmennustaidot.
Ansaitseeko lanteillaan olevan mustan vyön, sen asian jokainen tietää itse sisimmässään.
No tossahan sulla on helposti 30 ja enemmän vuosia edessä judomatolla. Ja kommentti tohon paperidani, oikeaan suuntaan kumartamisesta ym. soopaan, niin ei sitä dania yhä edellenkään lahjaksi saa.
Kilpauraa sinun turha enää haaveilla, joten kilpapisteillä mustaa vyötä ei heru. Täytyy muulla tavalla ansoitua, vaikka valmentamalla ja olemalla judotoiminnassa tiiviisti mukana. Ja juu ei se vyö kaikkea, mutta itse ainakin olen mielestäni anasainnuty vyöni osaamisellani. Ja katson, että se vyö on myös tunnustus työstäni, kilpailemisestani. Voitoista, tappioista katkenneista luistani, pitkäjänteisyydestäni ja valmentamisestani. Lukuisista alkeis ja kilpatreeneistä, jotka olen vetänyt. Mattojen kantamisesta, saliremonteista jne. Pikkasen turha tulla selittämään paperidanista ja oikeaan suuntaan kumartamisesta.
on ansiolevykkeet, aina kultalehväisiin asti. Vyö on, pitäisi olla, merkki paljain jaloin annetuista judotaidoista. Tähän aika todellinen tapa Judossa on SHIAI!!!
kokeilla! Itse aloitin judon ollessani 12v.Peruskurssin jälkeen aloitin kilpailemisen.Ekoissa kisoissa hävisin kaikki matsit
ipponilla.No,tullessamme Rovaniemeltä kotiinpäin tein päätöksen että en KOSKAAN HÄVIÄ yhtään matsia kenellekkään!Treenasin kovaa ja paljon.Vajaan vuoden aikana kävin yhteensä 20 matsia joista voitin 18 kertaa ipponilla.Kilpailin B-junnuna miesten PSM:ssä,joukkueemme voitti pronssia!Jossakin vaiheessa alkoi tuntua siltä että tämä ei ole minun laji.Varmaan liian paljon treenejä(viisi kertaa viikossa)valmentajani oli kuiten sitä mieltä että "15v ja vihreevyö"oli
syynä judon lopettamiseen.Aloitin judon aikuisiällä uudelleen ja tavoitteena on mustavyö.
Nyt on vielä matkaa jäljellä noin 2.5v.Eli,vihreästävyösta mustaan,noin 10 vuotta.
Ohjaan noin neljääkymmentä junnua viikottain ja olen muutoinkin aktiivi seurassamme,eli pitkä tie.
Mutta onneksi pehmeä! JUDO!
Kannattaa miettiä judon harrastamisen motiivia.
Tärkeintä on se että tatamilla tapahtuva toiminta mielekästä ja siihen jaksaa panostaa kunnolla.
Vyöarvot tulevat sitten aikanaan luonnollisena seurauksena kun judotaito kehittyy harjoituksissa, leireillä ja kilpailuissa...
Huomattavaa on myös se, että judon opiskelu alkaa todellisesti vasta sen jälkeen, kun on suorittanut mustan vyön. (itselläni takana 20 vuotta judoa musta vöisenä ja opiskelu jatkuu..)
Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että "tatamilla tapahtuva toiminta" ja siihen panostamine on tärkeintä. Mutta tuo nyt on sitä jonninjoutavaa mustanvyön hypetystä ja keksimälläkeksittyä skeidaa, mustan vyön mystifiointia, että "todellinen opiskelu alkaa vasta mustan vyön jälkeen". Judon todellinen opiskelu voi alkaa välittömästi, kun tatamille ensimmäisen kerran astuu. Lukea voi vaikkapa Suzukin "Zen-mieli, aloittelijan mieli", jonka viesti lienee, että narsistiset "mestarit" my ass.
saleilla on daneja jotka saa turpaansa vihreävöisiltä junnuilta että puhu siinä sitte judon opiskelun alottamisesta vasta kun on suorittanut mustan vyön...olis kai pitäny alkaa hiukka aikasemmin?
jos saat danina kyytiä aloittelijalta se on HÄPEÄ!!!
muistakaa kaikki et arvostus hankitaan randorissa ja kisoissa. se kerää rispektit joka voittaa randorin/kisat oli vyön väri mikä vaan. siitä lähdetään...
vöitä tulee sit kun on tullakseen mut ei se on homman juoni...
menestystä!Kun halutaan korostaa valmentajan/ohjaajan merkitystä,riistetään heiltä mahdollisuus edetä vyöarvoissa mielekkäästi.
Lainaus jostakin/joltakin judon mestarilta,en muista
keneltä tai mistä.Ajattelimisen aihetta varmaan kaikille!?
Joku kirjoitti: "saleilla on daneja jotka saa turpaansa vihreävöisiltä junnuilta.. jos saat danina kyytiä aloittelijalta se on HÄPEÄ!!! .. muistakaa kaikki et arvostus hankitaan randorissa ja kisoissa. se kerää rispektit joka voittaa randorin/kisat oli vyön väri mikä vaan. siitä lähdetään..."
Eli tarkoittaako tuo mielestäsi sitä, jos minulla on dani ja olen jo sen verran iäkäs ja vaivainenkin, että minun pitäisi siis lopettaa koko harrastaminen ja junnujen treenien veto?
Koska tosiasia on, että kovaa harjoitteleva SM-tason vihreä-sinivöinen nuori kaveri vie minua varmasti randorissa.. jos siihen siis viitsin edes lähteä, koska loukkaantumisriski on myös kohtalainen.
Minun mielestä judolle tehtäisiin todella huono palvelu jos minä lopettaisin: jäisi ainakin muutama junnutreeni viikossa pois seuran toimintaan aukkoja.
Luulen, että kirjoittaja on nuori kaveri joka omien voimiensa ja uhon tunnossa ei osaa ihan vielä ajatella asiaa näin pitkälle.. tai sitten kyseessä on jonnekin takavuosille jämähtänyt ex-kilpakonkari, joka ei näe että maailma on muuttunut... kumpi oli oikeampi arvaus?
Judoa pitäisi voida harrastaa muultakin pohjalta kuin "kuka on kovin jätkä". Kilpaileminen on vain yksi asia judossa. Voisi vaihteeksi miettiä myös sitä, mikä tuntuu olevan usein pelkkä fraasi; "judo kehittää ihmistä myös henkisesti". Ainakin omassa nuoruudessa 80-luvulla salin ilmapiiri oli valitettavan usein suoraan kasarmilta "ja hymy perseeseen!". Kun nykysin pitää mennä BJJ-salille ottamaan oppia mattotekniikassa, niin pitäisikö sieltä ottaa oppia myös rentoudesta? Tämä on useimmille harrastus ja ainakin itse tykkään, että harrastuksen olisi oltava kivaa. Jätetään se poikasmainen uhoilu pois salilta ja annetaan myös huonompien elää, peace.
tähän Däni-keskusteluun.
Mun mielestä kaikkien, jotka tulee tatamille opettamaan, olkoot sitten perkele vaikka keltavöisiä, pitää olla itse fyysisesti (luonnollisesti psyykkisestikin) kunnossa ja OSATA ko. tekniikan. Fyysinen kuntoisuus tässä tarkoittaa lähinnä, että pystyy näyttämään opetettavan tekniikan ja tarvittaessa myös "täysillä". Eikä tartte pelätä, että paikat hajoaa...
Kukaan ei osaa täydellisesti kaikkia tekniikoita eikä tarvitsekaan, olen nähnyt monta Däniä, joiden "toimiva kilpatekniikka" on pyllystä. Mutta vähimmäisvaatimus on se, että sen mitä lähtee opettamaan, pitää sitten osata oikeasti!! Vaikka olis peruskurssin vedosta kysymys.
Olisko niin, että pehmeä opetus luo pehmeitä judokoita ?
Ai niin ja vielä tuohon kysymykseesi. Itse olen aloittanut vielä vanhempana ja motiiveina tällä hetkellä saada omat tekniikat toimimaan, kovia fyysisiä treenejä, kovaa randoria, kilpailla muutaman kerran että tietää mistä kysymys.
Tärkeimpänä kuitenkin oppia vetämään junnuille sellaiset treenit, joista lähtevät hikisinä, väsyneinä, mutta hymy kasvoillaan nauttien ja tietäen että taas mentiin eteenpäin.
Jos laitetaan viisi judokaa(opettajaa) opettamaan esim. Ippon-seoi-nage, kaikki opettavat sen eri tavalla?Jokin yksityiskohta on erilainen.Eli osaako kukaan sitten tekniikkaa oikein?
Tosin kyllähän harjaantunut silmä kertoo nopeasti onko tekniikka tehty oikein vai väärin riippumatta siitä miten ja kuka sen tekee. Jorma Korhonen tekee täysin erilaista seionagea kuin Jukka-Pekka Metsola, mutta maallikkokin näkee nanosekunnissa että molempien kieppi on huipputasoa. Mistä se sen näkee? No sen nyt vaan näkee. Tietyt perusasiat niissä ovat samoja, joita en nyt jaksa alkaa listaamaan. Viimeistään toimivuuden näkee kun tori pistää heittoon hiukan tehoja tai tekee sen sulavasti liikkestä. Nämä ovat asioita joita on vaikea selittää tekstitse.
Sanotaan nyt niin että toimivan judon kyllä erottaa samoin sen ei_toimivan. Ongelma tulee sitten kun joku jolla judo on sitä ei_toimivaa alkaa opettamaan esim. aloittelevia pikkujunnuja joilla ei ole kykyä nähdä em. asioita ja nämä sitten ottavan väärän opin kuin jumalan sanana.
Tää on muuten myös syy miksi jokaisen pitäisi pitää itse huoli siitä ettei mennä sinne dani kokeeseen ennenkuin tekniikat ihan oikeasti ovat mustan vyön edellyttämällä tasolla. Ei tule sitten niitä auktoriteettiongelmia matollakaan.
"Tää on muuten myös syy miksi jokaisen pitäisi pitää itse huoli siitä ettei mennä sinne dani kokeeseen ennenkuin tekniikat ihan oikeasti ovat mustan vyön edellyttämällä tasolla."
Vaikuttaa ihan siltä kuin et luottaisi graduoijiin. Luuletko ihan tosiaan heidän päästävän läpi dan-kokeesta sellaisia, jotka eivät osaa?
Ainakin kaikki, jotka tiedän, ovat olleet sitä mieltä, etteivät mene kokeeseen ennen kuin osaavat vaaditut asiat kunnolla.
Jos se, mitä vaaditaan on mielestäsi väärin, niin ei muuta kuin oitis hakeutumaan dan-kollegioon tai graduoijaksi.
Onhan itselläsikin dan-arvo, siis muuallakin kuin vaatekaapin kätköissä? Minulla ei, ainakaan vielä. Ehkei koskaan. Aika näyttää...
Kuitenkin: Miksi näistä tällaisista pitää jatkuvasti vänistä. Ei asiat muutu täällä höpöttelemällä. Ne, jotka luulee olevansa suuria samuraita eivät kuitenkaan tajua, mistä on kyse ja ne jotka tajuavat eivät täällä höpise.
Ja pahus! Tulinpahan näin liittäneeksi itseni tuohon tajuttomien kastiin. Kääk!!!
>>Ja pahus! Tulinpahan näin liittäneeksi
>> itseni tuohon tajuttomien kastiin. Kääk!!!
Iiihhh ja iikkk ja muuta kirkunaan...joo eipä tarvitse sitten noteerata kommenttiasiakaan.
Noteerasit kuitenkin ;-)
"Viimeistään toimivuuden näkee kun tori pistää heittoon hiukan tehoja tai tekee sen sulavasti liikkestä..."
Olen kyllä antanut itseni ymmärtää, että toimivuuden näkee vasta silloin, kun samankokoinen/painoinen/vahvuinen uke panee täysillä vastaan ja tori pystyy silti heittämään ??? Elikkäs kunnon rantussa ??
Olenko oikeassa vai olenko oikeassa :}
pitää aina hakea itseäsi parempaa vastusta!Silloin opit parhaiten.Seuraa mitä hän tekee ja opi.Aikoinaan valmentajani sanoi minulle" hae randoriin aina itseäsi parempaa ja isompaa vastustajaa,siinä opit sitten itsekkin" No mitä oppii kun häviää matsin?Ainakin vihaamaan häviämistä.