Moni poliitikko ei ole tajunnut, kuten suuri osa kansasta, että Suomi on viimeisen 10 vuoden aikana muuttunut duunariyhteiskunnasta tietoyhteiskunnaksi. Suuri panostus koulutukseen alkaa siis tuottaa hedelmää.
Panostus koulutukseen näkyy nykyään myös siinä, että aiempi "tulodromedaari" on alkanut kasvattamaan toista kyttyrää yli 2500 euroa ansaitsevien kohdalle ja ehkä kymmenen vuoden päästä palkkataulukko näyttää "tulokamelilta". Eli työmarkkinat ovat jo jakautuneet. Tästä johtuen myös verotuksen rakenteen on muututtava.
Nykyinen vero-etu -malli on tehty 1970-luvulla, silloin verotuksen osalta siirryttiin yksilöverotukseen. Tuet kuitenkin jätettiin perheperustaisiksi. Tämä paransi selkeästi tehdastyöläisten asemaa pienentämällä tuloloukkua toisen tulonsaajan, eli yleensä äidin, kohdalla. Aikoinaan varsin perusteltu päätös. Tyypillinen hyvätuloisen yhden tulonsaajan perhe kärsi, mutta 1960-1970 lukujen suuret tuloerot pienensivät vaikutusta.
Nykyään tehdastyöläisen lähtöpalkka on lähes insinöörin lähtöpalkka, joten 4-6 vuoden lyhempi koulutus antaa tehdastyöläiselle huomattavan etumatkan työuran kokonaispalkkakertymää silmälläpitäen. Tyypillisesti insinööri alkaa saavuttamaan jo 5 vuotta työssä ollutta tehdastyöntekijää vasta 5 vuoden uran jälkeen. Eli tehdastyöläinen saa 20-25 vuoden etumatkan tällä rintamalla.
Kun lisäksi pieni- ja keskituloiset palkansaajat ovat valtion puolelta huomattavasti paremmin suojattuja vakavien sairaustapausten tai vaikkapa äitiys-/isyyslomien etujen suhteen, pitää ihmetellä, miksei hyvätuloiset tee enemmän keikkatöitä ulkomailla. Valitettavasti nämä keikkatyöt ovat suoraan pois kansantulosta ja siis välillisesti myös valtion verokertymästä.
Jos otetaan tyypillinen insinööri ja sairaanhoitaja perhe ja kuvitellaan heille vähän tulevaisuutta. Perhe on perustettu, siinä pari lasta, eli toinen (yl. pienempituloinen) vanhemmista on kotona. Parempituloinen suunnittelee uraa. Kannattaako sitä Suomessa jatkaa? Palkkatarjoukset Saksasta ja Suomesta. Saksan tuplapalkka ei ole vielä sokaissut insinööriämme. Kuvitellaan, että molemmissa maissa perhe (kaksi lasta) asuisi vuokralla ja ostaisi uuden auton sekä lapset olisivat puolipäivähoidossa sekä selvitetään seuraavat asiat:
1) lapsilisät
2) lapsiperheiden veroedut
3) lastenhoitokulut
4) elinkustannukset
5) sairausvakuutusmaksut
Vastaukset:
1) lapsilisät Suomessa 200 eur/kk, Saksassa 500 eur/kk
2) Palkka suomessa 2 500 eur/kk, netto 1 800 eur/kk. Saksassa 5 000 eur/kk ja lapsiperheen edut huomioiden nettopalkka 4 200 eur/kk
3) kahden lappsen puolipäivähoito Suomessa 300 euroa, Saksassa 400 euroa
4) elinkustannukset ovat lähes samat, ruokalasku -8% Saksassa (500/600euroa), vuokrat (550-650 eur/kk) jotakuinkin samat.
5) Suomessa ei ole tarvetta ylimääräiseen sairasvakuutusmaksuun, Saksassa 30-35 vuotias maksaa sitä 200-300 euroa kuussa
Eli tässä tapauksessa lapsiperheelle Saksassa jäisi käteen 1700-1800 euroa kuussa enemmän ja esimerkiksi autot ovat n. 30% halvempia (veroton hinta 16% vs suomen 50%). Jos perheet asuvat omakotitalossa, on tilanne huomattavasti tasaisempi.
Kokoomus on ainoa, joka on edes yrittänyt kertoa näistä epäkohdista. On kansantalouden riskipeliä olla ottamatta huomioon palkkataulukon jakautumista. Voi olla, että palataan siihen dromedaariin nopeallakin aikataululla, jos aivovienti kiihtyy.
Seuraavassa esitän kaksi muuutosmallia etu-verorakenteeseen. Toinen vaikuttaa valtion tulopuoleen, toinen menopuoleen:
1) Nykyinen pienten palkkaerojen yhteisunta antaisi mahdollisuuden palata perheverotuksen piiriin. Siinä on kuitenkin ongelmana työllistymisloukun suurentuminen toisen tulonsaajan kohdalla. Tämä on verotuksen progressiivisuuden kasvun ja palkkaerojen pienentymisen vuoksi huomattavasti pienempi, kuin 1970-luvulla.
2) Toinen vaihtoehto on mm. lisätä lapsiperheiden tukia kahden ensimmäisten lasten osalta, eli kääntää siinä progressio toisin päin. Lisäksi on syytä kysyä, kuinka moden lapsen kohdalla yhteiskunnan tuen pitäisi loppua. Ehkä kuitenkin malli:
1. lapsi 250 eur
2. lapsi 200 eur
3. lapsi 100 eur
4. lapsi jne. 50 eur
olisi kohtuullinen. Vielä kuudennen lapsen kohdalla tuki olisi sama, kuin nykyään. Samalla kotihoidon tuen perusteet pidettäisiin ennallaan. Sieltähän tulee myös 240 80eur/alle kouluikäinen lapsi.
Samassa rytäkässä pitäisi KELA:n tukien tuloihin suhteutettu käänteinen progressio poistaa ja sitoa ne kiinteästi esim. 2/3:aan tukikautta edeltäneestä tulotasosta. Jos perhe tämän lisäksi tarvitsee vielä muita tukia, siihen pitää käyttää muita tukimuotoja.
Tietysti muita malleja ja edellisten yhdistelmiä kannattaa myös miettiä. Näillä muuutoksilla on kiire, sillä hyvinkoulutetulle työvoimalle on ulkomailla kysyntää. Ei tarvita kuin yksi agressiivisesti kampanjoiva rekrytointiyritys Suomeen ja aivovienti on tosiasia.
Panostus koulutukseen näkyy nykyään myös siinä, että aiempi "tulodromedaari" on alkanut kasvattamaan toista kyttyrää yli 2500 euroa ansaitsevien kohdalle ja ehkä kymmenen vuoden päästä palkkataulukko näyttää "tulokamelilta". Eli työmarkkinat ovat jo jakautuneet. Tästä johtuen myös verotuksen rakenteen on muututtava.
Nykyinen vero-etu -malli on tehty 1970-luvulla, silloin verotuksen osalta siirryttiin yksilöverotukseen. Tuet kuitenkin jätettiin perheperustaisiksi. Tämä paransi selkeästi tehdastyöläisten asemaa pienentämällä tuloloukkua toisen tulonsaajan, eli yleensä äidin, kohdalla. Aikoinaan varsin perusteltu päätös. Tyypillinen hyvätuloisen yhden tulonsaajan perhe kärsi, mutta 1960-1970 lukujen suuret tuloerot pienensivät vaikutusta.
Nykyään tehdastyöläisen lähtöpalkka on lähes insinöörin lähtöpalkka, joten 4-6 vuoden lyhempi koulutus antaa tehdastyöläiselle huomattavan etumatkan työuran kokonaispalkkakertymää silmälläpitäen. Tyypillisesti insinööri alkaa saavuttamaan jo 5 vuotta työssä ollutta tehdastyöntekijää vasta 5 vuoden uran jälkeen. Eli tehdastyöläinen saa 20-25 vuoden etumatkan tällä rintamalla.
Kun lisäksi pieni- ja keskituloiset palkansaajat ovat valtion puolelta huomattavasti paremmin suojattuja vakavien sairaustapausten tai vaikkapa äitiys-/isyyslomien etujen suhteen, pitää ihmetellä, miksei hyvätuloiset tee enemmän keikkatöitä ulkomailla. Valitettavasti nämä keikkatyöt ovat suoraan pois kansantulosta ja siis välillisesti myös valtion verokertymästä.
Jos otetaan tyypillinen insinööri ja sairaanhoitaja perhe ja kuvitellaan heille vähän tulevaisuutta. Perhe on perustettu, siinä pari lasta, eli toinen (yl. pienempituloinen) vanhemmista on kotona. Parempituloinen suunnittelee uraa. Kannattaako sitä Suomessa jatkaa? Palkkatarjoukset Saksasta ja Suomesta. Saksan tuplapalkka ei ole vielä sokaissut insinööriämme. Kuvitellaan, että molemmissa maissa perhe (kaksi lasta) asuisi vuokralla ja ostaisi uuden auton sekä lapset olisivat puolipäivähoidossa sekä selvitetään seuraavat asiat:
1) lapsilisät
2) lapsiperheiden veroedut
3) lastenhoitokulut
4) elinkustannukset
5) sairausvakuutusmaksut
Vastaukset:
1) lapsilisät Suomessa 200 eur/kk, Saksassa 500 eur/kk
2) Palkka suomessa 2 500 eur/kk, netto 1 800 eur/kk. Saksassa 5 000 eur/kk ja lapsiperheen edut huomioiden nettopalkka 4 200 eur/kk
3) kahden lappsen puolipäivähoito Suomessa 300 euroa, Saksassa 400 euroa
4) elinkustannukset ovat lähes samat, ruokalasku -8% Saksassa (500/600euroa), vuokrat (550-650 eur/kk) jotakuinkin samat.
5) Suomessa ei ole tarvetta ylimääräiseen sairasvakuutusmaksuun, Saksassa 30-35 vuotias maksaa sitä 200-300 euroa kuussa
Eli tässä tapauksessa lapsiperheelle Saksassa jäisi käteen 1700-1800 euroa kuussa enemmän ja esimerkiksi autot ovat n. 30% halvempia (veroton hinta 16% vs suomen 50%). Jos perheet asuvat omakotitalossa, on tilanne huomattavasti tasaisempi.
Kokoomus on ainoa, joka on edes yrittänyt kertoa näistä epäkohdista. On kansantalouden riskipeliä olla ottamatta huomioon palkkataulukon jakautumista. Voi olla, että palataan siihen dromedaariin nopeallakin aikataululla, jos aivovienti kiihtyy.
Seuraavassa esitän kaksi muuutosmallia etu-verorakenteeseen. Toinen vaikuttaa valtion tulopuoleen, toinen menopuoleen:
1) Nykyinen pienten palkkaerojen yhteisunta antaisi mahdollisuuden palata perheverotuksen piiriin. Siinä on kuitenkin ongelmana työllistymisloukun suurentuminen toisen tulonsaajan kohdalla. Tämä on verotuksen progressiivisuuden kasvun ja palkkaerojen pienentymisen vuoksi huomattavasti pienempi, kuin 1970-luvulla.
2) Toinen vaihtoehto on mm. lisätä lapsiperheiden tukia kahden ensimmäisten lasten osalta, eli kääntää siinä progressio toisin päin. Lisäksi on syytä kysyä, kuinka moden lapsen kohdalla yhteiskunnan tuen pitäisi loppua. Ehkä kuitenkin malli:
1. lapsi 250 eur
2. lapsi 200 eur
3. lapsi 100 eur
4. lapsi jne. 50 eur
olisi kohtuullinen. Vielä kuudennen lapsen kohdalla tuki olisi sama, kuin nykyään. Samalla kotihoidon tuen perusteet pidettäisiin ennallaan. Sieltähän tulee myös 240 80eur/alle kouluikäinen lapsi.
Samassa rytäkässä pitäisi KELA:n tukien tuloihin suhteutettu käänteinen progressio poistaa ja sitoa ne kiinteästi esim. 2/3:aan tukikautta edeltäneestä tulotasosta. Jos perhe tämän lisäksi tarvitsee vielä muita tukia, siihen pitää käyttää muita tukimuotoja.
Tietysti muita malleja ja edellisten yhdistelmiä kannattaa myös miettiä. Näillä muuutoksilla on kiire, sillä hyvinkoulutetulle työvoimalle on ulkomailla kysyntää. Ei tarvita kuin yksi agressiivisesti kampanjoiva rekrytointiyritys Suomeen ja aivovienti on tosiasia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.