Kissa ja hevonen

Tässä pari eläintarinaa Carol Gurneyn nettisivulta ja hänen kirjastaan.

"Jokainen tarina jonka jaan tässä kirjassa korostaa eläinten kuuntelemisen tärkeyttä. Seuraava tarina näyttää miten hienostuneita, ykstyiskohtaisia ja tarkkoja eläinten viestit voivat olla: Yksi järkyttävimmistä tapauksista, joissa olen ollut mukana tapahtui, kun piti löytää Californian Van Nuysin naapurustosta syyllinen, joka ampui autostaan kissoja. Viikon sisällä seitsemän kissaa oli tapettu. Yksi oli kuollut, toisen, Samanthan jalka piti amputoida. Yritin puhua Samanthalle siitä mitä se oli nähnyt, mutta sillä ei ollut paljon sanottavaa. Se vain näytti minulle kuvaa jostakin sinisestä lähtistöllä olevalla parvekkeella.

Naapurit ehdottivat, että puhun Wilmalle, touhukkaalle kissalle joka asui alueella. Wilma kertoi minulle koko tarinan. Se kuvaili nähneensä nuoren, lyhyttukkaisen miehen jolla oli lippalakki päässä väärinpäin, arpi kasvoilla, ja löysät housut jalassa. Miehellä oli T-paita ja mukanaan iso kassi.

Naapuruston komitea levitti Wilman kuvausta ja kaikki lähtivät etsimään. He löysivät parvekkeen missä ampuminen tapahtui. Se oli maalattu siniseksi, ja omistaja, joka osoittautui nuoren miehen isäksi, ajoi sinistä autoa. Nuorella miehellä joka siellä asui todellakin oli iso kassi, ja sen sisällä ase. Tässä on yksi tapaus, jossa kissa selvitti rikoksen. Wilman kuvauksen johdosta rikollinen pidätettiin ja ampumiset loppuivat. Kaikki yhteisön ihmiset olivat kiitollisia Wilman osasta.

Kuten näet, eläimet voivat olla hyvin tarkkaavaisia ja tietoisia ympäristöstään. Usein, heiltä saa yksityiskohtaista tietoa. Meidän pitää myös tarkkailla omia ajatuksiamme eläimen läheisyydessä. Jos ajattelet jotakin tarpeeksi pitkään ja annat ajatukselle paljon energiaa, eläin luultavasti nappaa sen ennen kuin ehdit edes kohdistaa sitä tietoisesti kohti eläintä. Näin tapahtuu, koska ajatuksesi oli voimakas ja koska eläimet ovat telepaattisia.

Asiakas Kunasta, Idahosta, soitti minulle, koska hänen orivarsansa vaikutti kipeältä ja useidenkaan eläinlääkärin vierailujen jälkeen hän ei tiennyt kuinka auttaa sitä. Sen karva putoili, se kutisi kauttaaltaan, eikä mikään lääkitys tepsinyt. Kun pyysin hevosta kertomaan minulle miltä siitä tuntui, tunsin jatkuvasti päässäni ajatuksen, että se oli pettynyt koska se oli orivarsa, eikä tammavarsa.

Sen diagnoosi oli, että se oli allerginen itselleen. Kerroin tämän perheelle, ja he olivat kauhuissaan. Kun varsan äiti oli kantava, koko perhe oli jatkuvasti toivonut tammavarsaa, ja he ajattelivat pettyvänsä, jos varsa on ori. Kuinka tämä orivarsa olisi pitänyt itsestään, kun kukaan muukaan ei aikonut pitää siitä?"


http://elainkommunikointi.blogspot.com/2008/03/kaksi-tarinaa-carol-gurney.html
http://www.animalcommunicator.net/language_of_animals.htm