Varjona seuraat

...tunnelmaa :)

En ajatuksiasi tiedä
mutta tunnen sinut

Kuulen hengityksesi
kuin olisit tässä
Tunnen kaipauksesi
- vai omaniko?
Kosketat sisintäni
oletko minussa
- vai minä sinussa?

En ole enää yksin
ei sitä voi ymmärtää
on toinen

En tahdo varjona olla
en sinua haamuna pitää
mikä oikea aika?

Haamuina tahtoisi en matkamme jatkua
toistemme takana hiljaisina aavistuksina kulkea
syliini tahtoisin sinut jo vihdoinkin
sulkea

kohtalomme kulkea on rinnakkain
toistemme hengitystä kuunnellen ja
kaipauksen jo vihdoin vaientaen

kuljemme toistemme varjoissa,
niin lähellä olemme mutta pelkäämme
haluaisin katsoa sua, tuntea
pitää sua kädestä,
tuntea sut iholla,
sydämet vastakkain...
mutta aina kun käännyn suhun päin
olet jo varjona mun takana
siellä katselet mua ja
ajattelet kenties samaa.

elämäni on proosaa, huumorisellaista enimmäkseen. Sinä olet jo minun proosassani. Mutta proosasinäsi halaa proosaminääni vastahakoisesti. Minä yllytän ja kiepun ympärilläsi ja heitän hehkeitä katseita ja säteilen kuin mikä, ja sinä vaan seisot siinä, korrektina itsenäsi, hillitysti. Halaan sinua, mutta en saa sinua liikkeelle. Mitä odotat?

Virtuaali- ja proosasinusi halauskelu alkaa väsyttää. Haluan tuntea herkän ihosi ihollani, ja kuulla sydämesi sykkeen. Peitän rintasi kultaisilla hiuksillani ja hyväilen sinua hiljaa. Kainalossasi, pää olkaasi vasten, sinun käsivartesi ympärilläni, sääret toistensa lomassa, on maailman paras paikka. Koti. Onnen maa.