Neuvo yksinäisille

"Itseasiassa en edes tiedä mitä sanoilla bileet ja bilettäminen tarkoittaa. Tuskin kovin moni yksinäinen saa kutsuja bileisiin. Tai saa mut ei kiinnosta. Ihan sama juttu missä tahansa tavatussa ihmisessä. Ei edes soita tai kiinnostus loppuu nopeasti."

Niin kyllä ne ovat niukassa vähän itse kullakin nuo "bileet" :) Mutta jotenkin ne ystävät on saatava eikä siinä auta muu kuin vaikka koulussa, töissä, kahvilassa, kirjastossa tai baarissa alkaa höpöttämään.

"Arvaa miltä tuntuu soittaa yksinäisyyden keskellä ihmiselle joka ei vaivaudu eds vastaamaan? Tai nähdään muutaman kerran ja sit ei enää. Mulla kävi viimeeksi niin että tavattiin uuden tuttavuuden kanssa pari kertaa, puhelimessa meni sit tosi huonosti. Toi nk. huonosti meneminen alkoi mielestäni siitä että mulla oli masennuskausi meneillään kun hän soitti (tyhmä minä vastasin)."

Jos koittaisit jotenkin olla asian yläpuolella, suhtautua vähän huumorilla itseesi, että "tällainen hömppä minä olen, ei se ole niin vakavaa".

Schorching Blood kirjoitti:

"Itseasiassa en edes tiedä mitä sanoilla bileet ja bilettäminen tarkoittaa. Tuskin kovin moni yksinäinen saa kutsuja bileisiin. Tai saa mut ei kiinnosta. Ihan sama juttu missä tahansa tavatussa ihmisessä. Ei edes soita tai kiinnostus loppuu nopeasti."

Niin kyllä ne ovat niukassa vähän itse kullakin nuo "bileet" :) Mutta jotenkin ne ystävät on saatava eikä siinä auta muu kuin vaikka koulussa, töissä, kahvilassa, kirjastossa tai baarissa alkaa höpöttämään.

"Arvaa miltä tuntuu soittaa yksinäisyyden keskellä ihmiselle joka ei vaivaudu eds vastaamaan? Tai nähdään muutaman kerran ja sit ei enää. Mulla kävi viimeeksi niin että tavattiin uuden tuttavuuden kanssa pari kertaa, puhelimessa meni sit tosi huonosti. Toi nk. huonosti meneminen alkoi mielestäni siitä että mulla oli masennuskausi meneillään kun hän soitti (tyhmä minä vastasin)."

Jos koittaisit jotenkin olla asian yläpuolella, suhtautua vähän huumorilla itseesi, että "tällainen hömppä minä olen, ei se ole niin vakavaa".

Oletko toteuttanut itse näitä neuvojasi, ja jos olet, niin miten tuntemattomat ovat sinuun reagoineet?

Schorching Blood kirjoitti:

"Itseasiassa en edes tiedä mitä sanoilla bileet ja bilettäminen tarkoittaa. Tuskin kovin moni yksinäinen saa kutsuja bileisiin. Tai saa mut ei kiinnosta. Ihan sama juttu missä tahansa tavatussa ihmisessä. Ei edes soita tai kiinnostus loppuu nopeasti."

Niin kyllä ne ovat niukassa vähän itse kullakin nuo "bileet" :) Mutta jotenkin ne ystävät on saatava eikä siinä auta muu kuin vaikka koulussa, töissä, kahvilassa, kirjastossa tai baarissa alkaa höpöttämään.

"Arvaa miltä tuntuu soittaa yksinäisyyden keskellä ihmiselle joka ei vaivaudu eds vastaamaan? Tai nähdään muutaman kerran ja sit ei enää. Mulla kävi viimeeksi niin että tavattiin uuden tuttavuuden kanssa pari kertaa, puhelimessa meni sit tosi huonosti. Toi nk. huonosti meneminen alkoi mielestäni siitä että mulla oli masennuskausi meneillään kun hän soitti (tyhmä minä vastasin)."

Jos koittaisit jotenkin olla asian yläpuolella, suhtautua vähän huumorilla itseesi, että "tällainen hömppä minä olen, ei se ole niin vakavaa".

Kiitos vastauksesta.
Minä taas juttelen ja höpötän töissä ym, sujuvasti. Usein tuntuu että kannattais olla hiljaa. En aio alkaa "iskemään" ystäviä itselleni, se ei olisi edes mahdollista. Jos jonkun kanssa ystävystyy niin se tapahtuu omalla painollaan sitten kun on tunnettu hyvän aikaa ja koettu monenlaista yhdessä. Kavereita on helppo löytää jos on ihmisille mieliksi eli tyytyy siihen pinnalliseen tuttavuuteen, tavataan vaan hyvinä päivinä eikä välitä siitä jos kaveri pettää luottamuksen.
Työkavereille tai muille puolitutuille ei kannata alkaa liikaa avautumaan tai varsinkaan soittelemaan huonona hetkenä. Olen jo varmaan aika monessa paikassa leimautunut ikäväksi ja negatiiviseksi ihmiseksi ja työkaveriksi. Siis tulen vahingossa puhuneeksi ihan liikaa ja huomaan itsekin että negatiiviset ajatuskulkuni käyvät ilmi jutuistani. Ja kaikki tunnetilat näkyvät kilometrin päähän Ainakin luulen että siitä johtuu se että työkaverit alkavat kartella.
Olen jo niin tottunut yksinäisyyteen että eipä paljon yksi turha puhelu ja torjutuksi tuleminen ei paljon paina. Sillä hetkellä tuntuu pahalle mutta järjellä ajateltuna ei kannata kauheesti murehtia asioita joille ei voi mitään.
En edes kuvittele että ketään kiinnostaisi tämä kirjoituksenikaan mutta helpottaa vähän kun saa tilittää edes jonnekin.
Oletkohan sinä ollut koskaan ollut todella yksinäinen?

Alice kirjoitti:

Kiitos vastauksesta.
Minä taas juttelen ja höpötän töissä ym, sujuvasti. Usein tuntuu että kannattais olla hiljaa. En aio alkaa "iskemään" ystäviä itselleni, se ei olisi edes mahdollista. Jos jonkun kanssa ystävystyy niin se tapahtuu omalla painollaan sitten kun on tunnettu hyvän aikaa ja koettu monenlaista yhdessä. Kavereita on helppo löytää jos on ihmisille mieliksi eli tyytyy siihen pinnalliseen tuttavuuteen, tavataan vaan hyvinä päivinä eikä välitä siitä jos kaveri pettää luottamuksen.
Työkavereille tai muille puolitutuille ei kannata alkaa liikaa avautumaan tai varsinkaan soittelemaan huonona hetkenä. Olen jo varmaan aika monessa paikassa leimautunut ikäväksi ja negatiiviseksi ihmiseksi ja työkaveriksi. Siis tulen vahingossa puhuneeksi ihan liikaa ja huomaan itsekin että negatiiviset ajatuskulkuni käyvät ilmi jutuistani. Ja kaikki tunnetilat näkyvät kilometrin päähän Ainakin luulen että siitä johtuu se että työkaverit alkavat kartella.
Olen jo niin tottunut yksinäisyyteen että eipä paljon yksi turha puhelu ja torjutuksi tuleminen ei paljon paina. Sillä hetkellä tuntuu pahalle mutta järjellä ajateltuna ei kannata kauheesti murehtia asioita joille ei voi mitään.
En edes kuvittele että ketään kiinnostaisi tämä kirjoituksenikaan mutta helpottaa vähän kun saa tilittää edes jonnekin.
Oletkohan sinä ollut koskaan ollut todella yksinäinen?

Kysyn vielä samaa kun Maisa*. Oletko toteuttanut itse neuvojasi?

Maisa* kirjoitti:

Oletko toteuttanut itse näitä neuvojasi, ja jos olet, niin miten tuntemattomat ovat sinuun reagoineet?

Olen saanut ystäviä ed. mainitulla tavalla, niin koulussa, bileissä, kuin myös netissä. Itsensä vaan pitää tuoda ilmi. Se on vähän kuin huiskisi päällekarkaajaa pimeässä: yksikin osuma on tarpeeksi. En nyt tiedä olenko minä mikään unelmaystävä minähän olen tällainen reppana. Jotain hourin sen puoli tuntia kun nähdään kaupungilla, sitten taas palaan samaan masentavaan arkeen, tietysti uppoan omiin mielikuvitusmaailmoihin missä minä olen suuri puhuja, julkkis ja naisten ympäröimä kirjailija :)

Yksi ns. viritelmä minulla on ollut ja sekin on varatun naisterapeutin kanssa, joka vaihtui, onneksi, olisi voinut käydä huonosti sillä hänen tarjoama "hoito" ei ollut sitä mitä minä olisin halunnut ;) Suisidiaaliset ajatukset valloittivat minut, ovat nyt poissa, luojan kiitos ;)

Alice kirjoitti:

Kiitos vastauksesta.
Minä taas juttelen ja höpötän töissä ym, sujuvasti. Usein tuntuu että kannattais olla hiljaa. En aio alkaa "iskemään" ystäviä itselleni, se ei olisi edes mahdollista. Jos jonkun kanssa ystävystyy niin se tapahtuu omalla painollaan sitten kun on tunnettu hyvän aikaa ja koettu monenlaista yhdessä. Kavereita on helppo löytää jos on ihmisille mieliksi eli tyytyy siihen pinnalliseen tuttavuuteen, tavataan vaan hyvinä päivinä eikä välitä siitä jos kaveri pettää luottamuksen.
Työkavereille tai muille puolitutuille ei kannata alkaa liikaa avautumaan tai varsinkaan soittelemaan huonona hetkenä. Olen jo varmaan aika monessa paikassa leimautunut ikäväksi ja negatiiviseksi ihmiseksi ja työkaveriksi. Siis tulen vahingossa puhuneeksi ihan liikaa ja huomaan itsekin että negatiiviset ajatuskulkuni käyvät ilmi jutuistani. Ja kaikki tunnetilat näkyvät kilometrin päähän Ainakin luulen että siitä johtuu se että työkaverit alkavat kartella.
Olen jo niin tottunut yksinäisyyteen että eipä paljon yksi turha puhelu ja torjutuksi tuleminen ei paljon paina. Sillä hetkellä tuntuu pahalle mutta järjellä ajateltuna ei kannata kauheesti murehtia asioita joille ei voi mitään.
En edes kuvittele että ketään kiinnostaisi tämä kirjoituksenikaan mutta helpottaa vähän kun saa tilittää edes jonnekin.
Oletkohan sinä ollut koskaan ollut todella yksinäinen?

"Kiitos vastauksesta.
Minä taas juttelen ja höpötän töissä ym, sujuvasti. Usein tuntuu että kannattais olla hiljaa. En aio alkaa "iskemään" ystäviä itselleni, se ei olisi edes mahdollista. Jos jonkun kanssa ystävystyy niin se tapahtuu omalla painollaan sitten kun on tunnettu hyvän aikaa ja koettu monenlaista yhdessä. Kavereita on helppo löytää jos on ihmisille mieliksi eli tyytyy siihen pinnalliseen tuttavuuteen, tavataan vaan hyvinä päivinä eikä välitä siitä jos kaveri pettää luottamuksen."

Itsellänikin ovat verbaaliset lahjat ehkä se paras osa-alue. Kavereita nyt saa kuka tahansa, mutta HYVIÄ kavereita, niitä on vähässä. Pitää omata pitkäjänteisyyttä, hyvät hermot ja hyvän itseluottamuksen jotta saisi jalostettua tavalliset kaveruussuhteen ystävyyteen. Itselläni ei ole oikein mahdollisuuksia siihen.

"Oletkohan sinä ollut koskaan ollut todella yksinäinen?"

Olen ollut viimeiset seitsemän vuotta aika yksinäinen. Todellista ystävyyttä en ole kokenut sitten siitä lähtien kun olin pikkupoika. Pitää vain yrittää hoitaa päänsä ja asiansa kuntoon ja sitten ruveta jalostamaan niitä kaveruussuhteita, sillä skiliä minulla ainakin on.

Kun en olisi tämmöinen saamarin heikkohermoinen hullu niin en menettäisi arvostustani kenenkään silmissä...mutta onneksi elämä on armollinen kuin Jumalan syli ja antaa mahdollisuuksia nousta suosta taas tanssimaan yhdessä kevätauringossa ystävien ympärillä. :)

Voiko kamalampaa symboliikkaa olla- miten se vetäminen käytännössä tehdään?