Huah..LA tuli ja meni, eikä mitään merkkejä synnytyksestä..Lääkäri veikkas, että tulis ennen laskettua aikaa, mutta eipä sitten tullut! Kyllästyttää, ei keksi mitään tekemistä. Synnytys jännittää päivä päivältä enemmän, tekis mieli perua koko homma :) Mitään "kovettumis"suppareita kummempaa ei oo ollut..limatulppaakaan ei oo vielä tullut, joten ei kai tässä olla lähelläkään.. Ois kiva kuulla muiden "yliaikaisten" tuntemuksia? :)
muita yliaikaisia?
rv40+1
4278
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kanssa meni 40 5. Itsellä oli myös olo ettei mitään tapahdu kun LA meni mutta sitten kun alkoi tapahtua kaikki meni aika nopeasti. 40 4 aamulla alkoi supistukset ja limatulppa irtoamaan ja yöllä 40 5 syntyi mein esikko.
Nyt myöhemmin ajateltuna olisin levännyt enemmän sinä extra aikana. Mutta siinä vaiheessa oli mennyt lepäilyyn jo hermot ja temmoin ympäriinsä. Synnytyksessä olin ihan poikki.
että sit 42 jlk ollaan vasta oikeesti yliaikasia ja kyllä tiedän todellakin tunteen kun menee l.an yli!!!!=)
lähtemään. Nyt 40 5 ja on supistellu kivuliaastikin. Eilen illalla luulin et lähtö tulee, mut sitten supparit loppu. No toivon et on edes jotain saanut aikaan=D On tää niin hemmetin raastavaa aikaa! Eilen tein ronskisti pihatöitä ja sit saunoin, se kyllä laitto supistuksia tuleen, mut kun ne tuntu niin ilkeiltä vihlovilta, niin mulle tuli kans sellanen olo et en haluukaan synnyttää, perutaan koko juttu! Suolikin tyhjeni, tunnin aikana neljä kertaa. Odottelen täs kolmatta, kaks aikasempaa poikia ja tää tyttö. Eka käynnistettiin ja tokankin ne meinas, mut ei suostuttu, meni 13 pvä yli ja synty ihan normaalisti omilla supistuksilla. Nytkin on aika tiistaina polille, sit on 10 pvä yli,mut ei anneta käynnistää. Toivon et tulis ennen sitä tiistaita. Onnea sulle!
tämän raskauden puitteissa yliaikainen, mutta kahdessa edellisessä meni sen pari viikkoa yli lasketun ajan, joten eiköhän tälläkin kertaa siihen päästä. Nyt mennään rv 37 4 ja kyselyt on jo alkanut. Ärsyttävää tuo joko, joko, joko, vaikka olen kaikille sanonut, että menee varmasti sen pari viikkoa yli.
Edellisessäkin raskaudessa varoittelin kokemuksen vuoksi, että niin siinä käy, mutta kukaan ei uskonut minua. Ihmiset oikein ihmettelivät, että eivät ois ikinä uskonut, että se syntyy silloin kun sinä veikkasit, kun olin ihan varma, että syntyy aikaisemmin. Sama juttu nyt. "Kyllä minusta tuntuu, ettei sinun raskautesi mene laskettuun aikaan asti." Ai, mitenköhän muiden tunteet vaikuttaa minun raskauden kestoon...?
Edellisissä raskauksissa olen luonnollisesti ollut äärettömän tuskastunut tähän tilaan, mutta nyt en vielä ainakaan. Mulla on kaksivuotias poika tuo juniori ja välillä tuntuu, että ihanaa, kun viimeiset hetket saa taas ottaa rennommin. On hienoa olla äitiyslomalla ja muuta ei tarvitse tehdä kuin hoitaa lapset ja koti. Sitten kun vauva syntyy, on taas paljon enemmän kiinni lapsissa ja kun hän vähän kasvaa, niin pitäisi palata työelämään. Joten nautin nyt näistä viimeisistä "vapaista" viikoista, kun ei tarvitse huolehtia kuin itsestä (jos miestä ja kolmea lasta ei lasketa mukaan).