Miten hyvin pärjää

on ainakin ollut tosi ihanaa kun kahdella ekalla on pieni ikäero.

En kokenut erityisen raskaaksi aikaa jolloin molemmat ovat olleet vauvoja. Yhden kanssa ulkoiltiin joka aamu vähintään koiran lenkin verran (1h), sit oli leikkiä sisällä, ruoka ja päiväunet. Iltapäivästä taas ulos koiran kanssa (meille siis jäi lenkitys lähes kokonaan kun mies oli silloin aina raksalla) ja ehkä kavereilla käyntiä yms.
Ja kun toinen lapsi syntyi ekan ollessa 1v1kk niin sama homma jatkui, nyt vaan tuplapukemiset, syöttämiset, tuplarattaat yms.
Vauvan ollessa 3kk, hän alkoi ottaa aamupäivisin aika lyhyitä unia ja sain sitten puoliltapäivin molemmat nukkumaan noin 3 tunniksi, joten silloin lepäsin itsekkin, ja taas jaksoi hyvin =)

Ja se on ollut kivaa että leikit on menny aina tosi hyvin yhteen. Pidemmällä ikäerolla ekalla saattaa olla jo hienoja palikkaleikkejä/värityksiä yms joihin vauva ei saa kajota, mutta nyt on aika samalla viivalla menty ja ainakin kakkonen tajuaa kun sanoo ettei saa hajottaa jos vanhempi tekee omia vaikeampia juttujaan.....

Suosittelen =)

vaikka s eon raskasta ja todellista kokopäivä-äitiyttä niin sitten se on ohi. Plussana on se, etttä lapset on samaa ikää ja hyvässä lykyssä niistä tulee hyvät kaverit keskenään.

Huonoa on se, että kierrätys ei toimi välttämättä kovin hyvin lapselta toiselle eri jutuissa. Myös vaippashow yms uuvuttaa, mutta silti..

Meillä ainakin oli hyvä ratkaisu ja voin suositella!

1 1 ei ole 3, ei edes 2 vaan suunnilleen 1 1/2.
Lapsilla oli väliä 19 kk. Vanhempi ei osannut olla vielä edes mustasukkainen.