Eikö ihminen saa puhua itsemurhasta,ilman että bannataan palstalta?
Mietikää vähän.Meitä on monia,joille asia on tärkeä.
Mietikää vähän.Meitä on monia,joille asia on tärkeä.
Itsemurhasta puhuminen kielletty???
tasa-arvoa
91071
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ihminen, joka on mennyt niin huonoon jamaan, että alkaa nähdä oman elämänsä päättämisen (ja ns. laajennetussa itsemurhassa jopa jonkun läheisenkin, esim. oman lapsen) ainoana vaihtoehtona, tarvitsisi jonkun paikan, jossa voi avautua ja saada vertaistukea. Se saattaa olla viimeinen oljenkorsi, joka estää itsemurhan.
Veikkaan, ettei kukaan, joka ei ole ollut itse samassa tilanteessa, ymmärrä miltä itsetuhoiset ajatukset tuntuvat. Se on jotain käsittämättömän kamalaa, eikä kukaan itseään sellaiseen tilanteeseen tieten tahtoen aja.
Se, että asiasta vaietaan ja sitä silotellaan, ei yhtään vähennä vakavasti sairaiden itsetuhoisia ajatuksia, oikeastaan päinvastoin, koska he kokevat silloin olevansa vielä enemmän yksin ja lisäksi niin epäkelpoja ihmisiä, etteivät heidän jokapäiväiset ajatukset kelpaa edes puhuttaviksi/kirjoitettavaksi. Sehän vain tukee itsetuhoisen ihmisen ajatusta, että hän ei todellakaan ole kelvollinen ihminen elämään.
On myös hyvä erottaa toisistaan sellaiset itsemurhalla uhkailevat henkilöt, joilla ei todellisuudessa ole aikomusta mitään tehdäkään ja ne, jotka ovat ihan umpikujassa ja vakavissaan. Yleensä ne vakavissaan olevat ovat niin hädissään, että pelkäävät itseäänkin ja omaa hallintakykyään. Niiden ihmisten elämä on välillä aivan oikeasti veitsenterällä. Tilanne ei bannaamalla helpota, se vain lakaistuu maton alle pois terveiden ja hyvinvoivien silmistä.
Sen ymmärrän, että itsemurhan konkreettista suunnittelua ja tekemistä provosoivat kirjoitukset bannataan, ettei vain joku ala niiden perusteella "innostua" asiasta.
Ihmiset ei halua kuulla, eikä nähdä onnetonta.
Itse olen väsynyt vuosien saatossa, jatkanut vain pelkällä sisulla. Kun viimein julkisivu romahti,
huomasin yhtäkkiä olevani yksin. Puhelin ei enää soi ja ihmiset joita luulin ystäviksi katosivat jonnekin.
Enää ei kysellä juhliin tai kaupungille.
Poissa näkyvistä, poissa mielestä.
Voimia teille muille hyljätyille
Päivä kerrallaan eteenpäin..
...Ne jotka eivät enää jaksa tässä oravanpyörässä unohdetaan. Onneksi minulla on vielä aviomies ja muksut ja lapsenlapset, jotka tuo iloa yksinäiseen kurjuuteen.
Tunnen itseni yksinäiseksi päivittäin kun mies on töissä ja muksut koulussa.
olen aina ollut ihmisarka, mutta muutamia erittäin hyviä ystäviä minullaon ja heidän kanssaan olen jaksanut pitää yhteyttä lähinnä puhelimella viime kuukausina.
En aio kuitenkaan luovuttaa, alkaa tämä yksinolo käydä jo minunkin hermoilleni.
Töissä en tällä hetkellä käy, perhettä on ja hyvin pitkälle olen "omavarainen", mutta rajansa kaikella.
Se vaan ei ole helppoa alkaa ponnistella takaisin ihmisten ilmoille, kun kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta, olen mahdoton jännittäjä ja kaiken lisäksi lääkekoukussa josta olen onneksi hiljalleen pääsemässä.
Pahimmillaan oli itsemurha-ajatuksia, mutta laitan ne lääkkeiden piikkiin, koska aikaisemmin en ole sellaisia ajatellut ja xanorit muuttivat persoonaani muutenkin.
Koitetaan vaan sinnitellä, kevät on kohta ja kesä tulee, silloin ainakin minä voin paljon paremmin, tulevaa talvea pelkään jo ennakkoon.
Tee sinäkin päätös, että edes kerran tai pari viikossa soitat ystävälle tai tutulle, älä jää odottelemaan,jo pelkkä jonkun kanssa keskusteleminen piristää, siitä on hyvä jatkaa.
xanorit saivat aikaan minulle myös masennusoireita, joista pääseminen on edelleen vaikeaa.
Mikään mistä ennen nautin, ei oikein jaksa kiinnostaa, innostus puuttuu vaikka tulossa on positiivinen elämänmuutos, tuntuu etten saa otetta mistään.
Käytin siis xanoreita aivan väärin eli omaa syytäni tähän jouduin ja nyt on saatava tasapaino.
Sen verran positiivisuutta on jäljellä, että olen päättänyt tästä selvitä, mutta aikaa se vaatii.
puhetta suorittamisesta tai oravanpyörästä.
tottakai taakka voi käydä liian raskaaksi mutta tuollaiset puheet yksinkertaisesti ovat muotioikku jolla sysätään todelliset ongelmat sivuun.
olen itse niin saatanan väsynyt ja stressaantunut, mutta jos pitäisi lähteä johonkin uskonretriittiin puhumaan nykyajan itsekkyydestä niin ois kumma.
tää on tätä samaa paskaa.
muutama ammattiauttajakin?! Ei ihme jos ne kys.viestit poistettiin
Mistähän apua saattaisi saada?
Itselläni on menny viimeset 2 kuukautta lievästi ilmaistuna päin puuta. Kävin lääkärissä ja totesivat masennuksen, melkein joka päivä ajattelen kuolemaa ja itteni tappamista, välillä se tulee voimakkaana ja välillä taas pelkkä asian ajattelu pelottaa ihan julmetusti. Asiasta oli lääkärissä puhetta, antoivat 5 päivää lomaa ja määräsivät unilääkkeitä koska nukuin joko huonosti tai en ollenkaan ja käskivät mennä psykologin juttusille. Itse en kokenut tästä olevan vielä mitään apua, päinvastoin tuli vaan entistä pahempi olo kun tajusin miten asiat on...
Psykologi on ensiviikolla, en kuitenkaan usko siitäkään olevan kamalasti apua. Olen ehkä pessimisti mutta minkäs sille mahdan.
Kaverit tietävät tilanteeni ja jopa sen että olen miettinyt sitä itsemurhaa useammankin kerran, mutta eivät osaa reagoida siihen mitenkään. Juuri eilen sain viimeksi haukut siitä että olen todellakin pessimisti enkä edes yritä tehdä mitään itseni hyväksi enkä ota apua vastaan. Tässä siis hämärtyy se itsemurhaa miettivän ymmärtämiskysymys, kyllä jokainen ulkopuolinen ymmärtäisi mistä täss olotilassa on oikeasti kyse jos itse tähän joutuisivat.