"Still He Walked"
He could hear the crowds screaming "crucify" "crucify"...
He could hear the hatred in their voices,
These were his chosen people.
He loved them,
And they were going to crucify him.
He was beaten, bleeding and weakened...
His heart was broken,
But still He walked.
He could see the crowd as he came from the palace.
He knew each of the faces so well.
He had created them.
He knew every smile, every laugh, and every shed tear,
But now they were contorted with rage and anger
His heart broke,
But still He walked.
Was he scared? You and I would have been
So his humanness would have mandated that he was.
He felt alone.
His disciples had left, denied, and even betrayed him.
He searched the crowd for a loving face and he saw very few.
Then he turned his eyes to the only one that mattered
And he knew that he would never be alone.
He looked back at the crowd...
At the people who were spitting at him
Throwing rocks at him and mocking him
And he knew that because of him,
They would never be alone.
So for them, He walked.
The sounds of the hammer striking the spikes echoed through the crowd.
The sounds of his cries echoed even louder,
The cheers of the crowd, as his hands and feet were nailed to the cross,
Intensified with each blow.
Loudest of all was the still small voice
Inside his Heart that whispered "I am with you, my son",
And God's heart broke.
He had let His son walk.
Jesus could have asked God to end his suffering,
But instead he asked God to forgive.
Not to forgive him, but to forgive the ones who were persecuting him.
As he hung on that cross, dying an unimaginable death,
He looked out and saw, not only the faces in the crowd,
But also, the face of every person yet to be,
And his heart filled with love.
As his body was dying, his heart was alive.
Alive with the limitless, unconditional love he feels for each of us.
That is why He walked.
When I forget how much My God loves me,
...I remember his walk.
When I wonder if I can be forgiven,
...I remember his walk.
When I need to be reminded of how to live like Christ,
...I think of his walk.
And to show him how much I love him,
...I wake up each morning, turn my eyes to him,
.......And I walk.
Author Unknown
He could hear the crowds screaming "crucify" "crucify"...
He could hear the hatred in their voices,
These were his chosen people.
He loved them,
And they were going to crucify him.
He was beaten, bleeding and weakened...
His heart was broken,
But still He walked.
He could see the crowd as he came from the palace.
He knew each of the faces so well.
He had created them.
He knew every smile, every laugh, and every shed tear,
But now they were contorted with rage and anger
His heart broke,
But still He walked.
Was he scared? You and I would have been
So his humanness would have mandated that he was.
He felt alone.
His disciples had left, denied, and even betrayed him.
He searched the crowd for a loving face and he saw very few.
Then he turned his eyes to the only one that mattered
And he knew that he would never be alone.
He looked back at the crowd...
At the people who were spitting at him
Throwing rocks at him and mocking him
And he knew that because of him,
They would never be alone.
So for them, He walked.
The sounds of the hammer striking the spikes echoed through the crowd.
The sounds of his cries echoed even louder,
The cheers of the crowd, as his hands and feet were nailed to the cross,
Intensified with each blow.
Loudest of all was the still small voice
Inside his Heart that whispered "I am with you, my son",
And God's heart broke.
He had let His son walk.
Jesus could have asked God to end his suffering,
But instead he asked God to forgive.
Not to forgive him, but to forgive the ones who were persecuting him.
As he hung on that cross, dying an unimaginable death,
He looked out and saw, not only the faces in the crowd,
But also, the face of every person yet to be,
And his heart filled with love.
As his body was dying, his heart was alive.
Alive with the limitless, unconditional love he feels for each of us.
That is why He walked.
When I forget how much My God loves me,
...I remember his walk.
When I wonder if I can be forgiven,
...I remember his walk.
When I need to be reminded of how to live like Christ,
...I think of his walk.
And to show him how much I love him,
...I wake up each morning, turn my eyes to him,
.......And I walk.
Author Unknown
Vastaukset 10
Vanhimmat
Erehtynyt paikasta, pitikö sinun kirjoittaa tuo jollekin sivuille, jossa äidinkieli on englanti?
Ole ystävällinen ja suomenna, jos on tarkoitettu tämän palstan lukijoillle?
Englanti on nykyajan yleiskieli. Jokainen peruskoulutuksen saanut ymmärtää sitä. Siksi suomennosta ei tarvita.
sellaisiakin elossa, jotka eivät ole saaneet lukea peruskoulussa engalantia, eikä olla edes niin vanhojakaan. Taidat olla muna, kun et sitä tiennyt?
Tässä tulee käännös:
Hän käveli vain
Hän kuuli ihmisjoukon huutavan "Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse,
Hän kuuli vihan heidän huudoissaan,
nämä olivat Hänen valittu kansansa,
Hän rakasti heitä,
ja he aikoivat ristiinnaulita Hänet,
Hän oli hakattu, verta vuotava ja heikko,
Hänen sydämensä oli särkynyt,
mutta Hän käveli vain.
Hän näki ihmisjoukon, kun Hän tuli ulos palatsista,
Hän tunsi jokaisen heidän kasvonsa niin hyvin.
Hän oli luonut heidät.
Hän tunsi jokaisen hymyn, jokaisen naurun ja jokaisen vuodatetun kyyneleen,
mutta nyt heidän kasvonsa olivat vääntyneet raivosta ja vihasta.
Hänen sydäntään särki,
mutta yhä Hän käveli vain.
Oliko Hän peloissaan? Sinä ja minä olisimme olleet.
Hänen ihmisyytensä olisi antanut Hänelle oikeuden pelätä.
Hän tunsi yksinäisyyttä.
Hänen opetuslapsensa olivat jättäneet, kieltäneet ja jopa pettäneet Hänet.
Hän etsi väkijoukosta rakastavaa katsetta, mutta näki niitä vain vähän.
Sitten Hän käänsi katseensa siihen ainoaan, jolla oli merkitystä.
Ja Hän tiesi, että Hän ei koskaan olisi yksin.
Hän katsoi taakseen kohti väkijoukkoa
...
Ihmisiä, jotka sylkivät Hänen päälleen,
heittäen kiviä ja pilkaten,
ja Hän tiesi, että Hänen vuokseen he eivät koskaan olisi yksin.
Heidän vuokseen Hän käveli vain.
Piikkejä iskevän vasaran äänet kaikuivat kautta väkijoukon,
Hänen tuskanhuutonsa kaikuivat vielä kovemmin,
väkijoukon hurraahuudot, kun hänen jalkojaan ja käsiään naulattiin ristiin
voimistuivat jokaisen läähätyksen myötä.
Kaikista äänistä voimakkain oli tyyni, pieni ääni
Hänen sydämessään, joka kuiskasi: Olen kanssasi, poikani.
Ja Jumalan sydän särkyi.
Hän oli antanut Poikansa kävellä.
...
...
Jeesus olisi voinut pyytää Jumalaa lopettamaan Hänen kärsimyksensä,
mutta sen sijaan Hän pyysi Häntä antamaan anteeksi.
Ei Hänelle, vaan heille, jotka olivat teloittamassa Häntä.
Kun Hän riippui tuolla ristillä, kuollen sanoinkuvaamatonta kuolemaa.
Hän katseli ympärilleen ja näki,
ei ainoastaan väkijoukon kasvot,
vaan myös jokaisen ihmisen, joka oli syntyvä,
ja Hänen sydämensä täyttyi rakkaudesta.
Kun Hänen ruumiinsa teki kuolemaa, Hänen sydämensä eli täynnä rajatonta, ehdotonta rakkautta, jota Hän tunsi kaikkia meitä kohtaan.
Siksi Hän käveli.
Kun minä unohdan, kuinka paljon Jumalani rakastaa minua,
...muistan hänen vaelluksensa.
Kun minä ihmettelen, miten minulle voidaan antaa anteeksi,
...muistan hänen vaelluksensa.
Kun minua tarvitsee muistuttaa, miten elää kuin Kristus,
...ajattelen Hänen vaellustaan.
Ja näyttääkseni Hänelle, kuinka paljon rakastan Häntä,
...herään joka aamu ja käännän katseeni Häneen,
...ja jatkan vaellustani.
Tässä suomennos.
"Hän katseli ympärilleen ja näki,
ei ainoastaan väkijoukon kasvot,
vaan myös jokaisen ihmisen, joka oli syntyvä,
ja Hänen sydämensä täyttyi rakkaudesta.
Kun Hänen ruumiinsa teki kuolemaa, Hänen sydämensä eli täynnä rajatonta, ehdotonta rakkautta, jota Hän tunsi kaikkia meitä kohtaan.
Siksi Hän käveli. "
Käännös oli omani - tein sen hyvin nopeasti kuunnellen samalla taustalla soivaa Matteus-passiota.
*****
Hän käveli vain
Hän kuuli ihmisjoukon huutavan "Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse,
Hän kuuli vihan heidän huudoissaan,
nämä olivat Hänen valittu kansansa,
Hän rakasti heitä,
ja he aikoivat ristiinnaulita Hänet,
Hän oli hakattu, verta vuotava ja heikko,
Hänen sydämensä oli särkynyt,
mutta Hän käveli vain.
Hän näki ihmisjoukon, kun Hän tuli ulos palatsista,
Hän tunsi jokaisen heidän kasvonsa niin hyvin.
Hän oli luonut heidät.
Hän tunsi jokaisen hymyn, jokaisen naurun ja jokaisen vuodatetun kyyneleen,
mutta nyt heidän kasvonsa olivat vääntyneet raivosta ja vihasta.
Hänen sydäntään särki,
mutta yhä Hän käveli vain.
Oliko Hän peloissaan? Sinä ja minä olisimme olleet.
Hänen ihmisyytensä olisi antanut Hänelle oikeuden pelätä.
Hän tunsi yksinäisyyttä.
Hänen opetuslapsensa olivat jättäneet, kieltäneet ja jopa pettäneet Hänet.
Hän etsi väkijoukosta rakastavaa katsetta, mutta näki niitä vain vähän.
Sitten Hän käänsi katseensa siihen ainoaan, jolla oli merkitystä.
Ja Hän tiesi, että Hän ei koskaan olisi yksin.
Hän katsoi taakseen kohti väkijoukkoa
Ihmisiä, jotka sylkivät Hänen päälleen,
heittäen kiviä ja pilkaten,
ja Hän tiesi, että Hänen vuokseen he eivät koskaan olisi yksin.
Heidän vuokseen Hän käveli vain.
Piikkejä iskevän vasaran äänet kaikuivat kautta väkijoukon,
Hänen tuskanhuutonsa kaikuivat vielä kovemmin,
väkijoukon hurraahuudot, kun hänen jalkojaan ja käsiään naulattiin ristiin
voimistuivat jokaisen läähätyksen myötä.
Kaikista äänistä voimakkain oli tyyni, pieni ääni
Hänen sydämessään, joka kuiskasi: Olen kanssasi, poikani.
Ja Jumalan sydän särkyi.
Hän oli antanut Poikansa kävellä.
Jeesus olisi voinut pyytää Jumalaa lopettamaan Hänen kärsimyksensä,
mutta sen sijaan Hän pyysi Häntä antamaan anteeksi.
Ei Hänelle, vaan heille, jotka olivat teloittamassa Häntä.
Kun Hän riippui tuolla ristillä, kuollen sanoinkuvaamatonta kuolemaa.
Hän katseli ympärilleen ja näki,
ei ainoastaan väkijoukon kasvot,
vaan myös jokaisen ihmisen, joka oli syntyvä,
ja Hänen sydämensä täyttyi rakkaudesta.
Kun Hänen ruumiinsa teki kuolemaa, Hänen sydämensä eli täynnä rajatonta, ehdotonta rakkautta, jota Hän tunsi kaikkia meitä kohtaan.
Siksi Hän käveli.
Kun minä unohdan, kuinka paljon Jumalani rakastaa minua,
...muistan hänen vaelluksensa.
Kun minä ihmettelen, miten minulle voidaan antaa anteeksi,
...muistan hänen vaelluksensa.
Kun minua tarvitsee muistuttaa, miten elää kuin Kristus,
...ajattelen Hänen vaellustaan.
Ja näyttääkseni Hänelle, kuinka paljon rakastan Häntä,
...herään joka aamu ja käännän katseeni Häneen,
...ja jatkan vaellustani.