Resident Evil-leffat (nimenomaan leffat, ei pelisarja) on kuin jokin beat 'em up-peli. Kuljet mätkimässä keskenään identtisiä vihollisia ja kentän lopussa on pomotaistelu. Ja kuten beat 'em uppeihin kuuluu, niin pomotaistelussa ei enää vastassa olekaan koiria ja ihmishahmoja, vaan jokin jättiläismäinen mutantti ökkömönkiäinen. Voit matkan varrella keräillä erilaisia aseita, mutta loppujen lopuksi tärkein aseesi ovat hypyt ja potkut.
Tässä ei selkeästikään ole yritetty keksiä pyörää uudelleen, tai edes täyttää sen vuotanutta ilmaa.
Joten taas kerran on murrettua väriskaalaa, konemetallia ääniraidalla ja Milla Jovovich hyppii ympäriinsä, potkii ja ammuskelee. Siispä jos olit aiempien Resident Evileiden ystävä, niin kaipa pidät tästäkin. Jos taas et, niin ei tässäkään ole muuta nautinnollista kuin Milla Jovovichin ulkonäkö.
Pienen sivuviitteen Resident Evil: Tuho ottaa Romeron Day Of The Deadista. On siis aidattu alue, jossa tutkijat koettavat sopeutua ympäröivään elävienkuolleiden yhteiskuntaan ja mitenkäs muuten, kuin ”kouluttamalla” zombeja. On myös porukkaa jotka uskovat muualla olevan keijujen ja kukkasien kansoittaman paratiisin. Kuten arvata saattaa, perseelleenhän kaikki menee ja sitten konemetalli raikaa, hypitään ja ammuskellaan. Mutta elokuvan varsinainen pääjuoni on siinä, että Milla Jovovich näyttää puulla päähän lyödyltä ja ammuskelee,,, niin ja hyppii.
Resident Evil: Tuho on juuri sellaista aivotonta mättöä, että sen katsottuaan ei meinaa muistaa sitä nähneensä, mutta päättelee sen juuri katsoneensa koska edellisellä kerralla kelloon vilkaistua oli aika eri. Kun haluat lukea päivän lehdet, laita Resident Evil: Tuho ruudulle pyörimään.
Mutta eihän tämänkaltaisten elokuvien tarvitsekaan olla kovin syvällisiä ja ajatuksia herättäviä.
Olisi vain kiva jos edes toimintaelokuvassa olisi muutakin kuin nätti tyttö joka hyppii ja ammuskelee, vaikka mielellään sitä välillä katseleekin pomppivaa tyttöä. Ja sitä toimintaa tässä kolmannessa osassa on aiempia vähemmän ja toimintaosuuksien välillä on pitkiä löysiä taukoja.
Minulle pääsyy katsoa tämä elokuva oli siinä, että kun kerran ne edellisetkin tuli katsottua, niin pitäähän se nyt sitten tämäkin.
Elokuvassa on myöskin niin ruma lintuparviefekti, että jopa Bats: Human Harvest näyttää sen rinnalla loistoteokselta ja sen elokuvan nähneet tietävät ettei siinä ole muuta loistavaa, kuin että silläkin on lopputekstit.
Ei mitään uutta, mutta jos vanhakin kelpaa, niin go for it.
Ja osaako joku kertoa miksi Resident Evil-zombiet kuolevat osa luodista vatsaan/selkään, osa kurkun katkomiseen ja osa vasta Romerohenkeen, osumasta päähän? Tässäkin ilmeisesti palataan sinne beat 'em uppeihin, joissa geneerisistä pahiksista osa vaatii yhden ja osa useamman osuman.
*/*****
Hmm... Annetaankohan elokuvassa viitteitä jatko-osasta? Totta Mooses.
Tässä ei selkeästikään ole yritetty keksiä pyörää uudelleen, tai edes täyttää sen vuotanutta ilmaa.
Joten taas kerran on murrettua väriskaalaa, konemetallia ääniraidalla ja Milla Jovovich hyppii ympäriinsä, potkii ja ammuskelee. Siispä jos olit aiempien Resident Evileiden ystävä, niin kaipa pidät tästäkin. Jos taas et, niin ei tässäkään ole muuta nautinnollista kuin Milla Jovovichin ulkonäkö.
Pienen sivuviitteen Resident Evil: Tuho ottaa Romeron Day Of The Deadista. On siis aidattu alue, jossa tutkijat koettavat sopeutua ympäröivään elävienkuolleiden yhteiskuntaan ja mitenkäs muuten, kuin ”kouluttamalla” zombeja. On myös porukkaa jotka uskovat muualla olevan keijujen ja kukkasien kansoittaman paratiisin. Kuten arvata saattaa, perseelleenhän kaikki menee ja sitten konemetalli raikaa, hypitään ja ammuskellaan. Mutta elokuvan varsinainen pääjuoni on siinä, että Milla Jovovich näyttää puulla päähän lyödyltä ja ammuskelee,,, niin ja hyppii.
Resident Evil: Tuho on juuri sellaista aivotonta mättöä, että sen katsottuaan ei meinaa muistaa sitä nähneensä, mutta päättelee sen juuri katsoneensa koska edellisellä kerralla kelloon vilkaistua oli aika eri. Kun haluat lukea päivän lehdet, laita Resident Evil: Tuho ruudulle pyörimään.
Mutta eihän tämänkaltaisten elokuvien tarvitsekaan olla kovin syvällisiä ja ajatuksia herättäviä.
Olisi vain kiva jos edes toimintaelokuvassa olisi muutakin kuin nätti tyttö joka hyppii ja ammuskelee, vaikka mielellään sitä välillä katseleekin pomppivaa tyttöä. Ja sitä toimintaa tässä kolmannessa osassa on aiempia vähemmän ja toimintaosuuksien välillä on pitkiä löysiä taukoja.
Minulle pääsyy katsoa tämä elokuva oli siinä, että kun kerran ne edellisetkin tuli katsottua, niin pitäähän se nyt sitten tämäkin.
Elokuvassa on myöskin niin ruma lintuparviefekti, että jopa Bats: Human Harvest näyttää sen rinnalla loistoteokselta ja sen elokuvan nähneet tietävät ettei siinä ole muuta loistavaa, kuin että silläkin on lopputekstit.
Ei mitään uutta, mutta jos vanhakin kelpaa, niin go for it.
Ja osaako joku kertoa miksi Resident Evil-zombiet kuolevat osa luodista vatsaan/selkään, osa kurkun katkomiseen ja osa vasta Romerohenkeen, osumasta päähän? Tässäkin ilmeisesti palataan sinne beat 'em uppeihin, joissa geneerisistä pahiksista osa vaatii yhden ja osa useamman osuman.
*/*****
Hmm... Annetaankohan elokuvassa viitteitä jatko-osasta? Totta Mooses.
Vastaukset 6
Vanhimmat
RE 1 oli mielestäni ihan kauhuelokuvana hyvä. Re 2 meni jo kalkkunaksi, ja pelien juoni raiskattiin elokuvassa valtavasti. Hahmot, miljöö ja ylilyöty action tekivät tästä kuitenkin mieleenpainuvan ja viihdyttävän teoksen.
Tämä kolmas osa oli sitten karvas pettymys. post-apokalyptisessä maailmassa pieni määrä ihmisiä taistelee zombieita vastaan. Eihän tällainen elokuva voi olla kuin hyvä? Rasittavan yhdentekevät hahmot ja varsinkin vihollisten mielikuvituksettomuus lässäyttivät fiilikset kuraiseen maahan.
beat 'em up-pelit ovat muuten lähitaistelu pelejä, esim. Tekken, Dead or alive, Mortal Kombat, Street Fighter, Virtual fighter jne. Mielenkiinnosta kysyn, että oletko ihanan oldschool että ensimmäinen mielikuva lähitaistelupeleistä on River city random tai Douple dragon, jotka ovat siis aikalailla kuvailemasi kaltaisia. Jos näin on, niin olet silmissäni kyllä yksi vitun ihana elitisti yli-ihminen.
Elokuvan alku oli hauska,kuten myös tutkimuskeskuksen tapahtumat. Etten kuitenkaan ihan flopiksi tuomitse.
kyllä minä taidan olla "yksi vitun ihana elitisti yli-ihminen."
Tekkenit, Mortal Kombatit ja muut ovat aivan liian uutta shittiä minulle, joten kyllä ne ovat aina ne Double Dragonit umppaneineen jotka mieleeni ensimmäisinä tulevat. itseasiassa jos ollan hyvinkin tarkkoja, niin beat 'em upeista puhuttaessa mieleeni tulee ensimmäisenä Megadriven Streets Of Rage ja NESin Shadow Warriors. tietenkin koska jälkimmäisessä heilutetaan miekkaa, niin sen virallinen termi ei taida olla beat 'em up, mutta muu rakenne on samanlainen.
ja muuten, minä olen ihan saatanan huono pelaaja, enkä ole esimerkiksi yhtäkään Double Dragonia jaksanut/pystynyt pelaamaan läpi. sen leffaversion olen ikävä kyllä jaksanut katsoa kokonaisuudessaan.
tasoloikat tyyliin Super Mario/Sonic/Giana Sisters ovat aina olleet enemmän minun mieleeni. ja kerrotaan nyt sitten samalla missä järjestyksessä on minun "pelaajan urani" kulkenut:
Atari-Spectravideo-C64-NES-Megadrive ja siihen se jämähti. Supernintendoista eteenpäin kaikki nykyisiin eivät enää kiinnostaneet. mutta se ikivanha tiilen kokoinen Gameboy (kauan ennen coloureita) on vielä ahkerassa käytössä ja tottakai Tetris on eniten hakattu peli
Peleistä en tiedä yhtikäs mitään, mutta RE1 oli aivan jees ja sen katsoi toistekin kaapeliuusintana. RE2:ta en sattunut näkemään. RE3 taasen oli muistaakseni ihan viihdyttävä, vaikka muuta ei ole jäänyt mieleen kuin panoraama zombien piirittämästä autiomaatukikohdasta ja joku mörkö lopussa (joo, aivot taisivat jäädä narikkaan).
Jep, piti tämäkin nähdä kun tuli nuo edellisetkin vahdattua, mutta kyllä pieni "kirosanakirkaisu" pääsi elokuvan lopussa - nelonenkin vielä???!!!! Hohhoijjaa...
Leffa ei mitenkään perustu pelisarjaan, vaikka on samankaltainen nimi: Päähenkilönä toimii edelleen Milla Jovovichin esittämä Mary Sue Alice. Muut pelistä tuttujen hahmojen personaallisuus on todella synkeää ja melkein koko poppoo on röökiä polttavaa aivotonta sakkia. Puhutaanpa nyt päähenkilöstä nimeltä Alice joka ihan selvä Mary Sue ämmä! Melkein joka kohtauksessa näkyy Milla hyppelemässä veitsiä heilutellen ja potkien että kaikki muut hahmot jäävät varjoon. Carlos on oikeasti ELOSSA SAAMARIN PILKUN NUS**JA OHJAAJA!!!! Päähenkilö nyysii kaiken toiminnan muilta ja jopa Claire Redfieldin Code veronicasta tutun hidastusliikkeen(noh,se oli kakkosessa)Jännitys on jäänyt lähes kokonaan pois, koska päähenkilöllä ei satu olevan ongelmia. Siis MITÄ V**TUA?! ONKO HÄMÄHÄKKIMIES OLLUT ILMAN ONGELMIA? EI! TAI ENTÄ HELLBOY? EI! CHRIS TAI LEON S' KENNEDY? EI! Voin sanoa että leffa on okei. Ei hyvä,ei huono vaan okei. Resident Evil: Degeneration CGllä tehty animaatioelokuva pisti ränttäliksi koko Mary Sue Alicen Ressa trilogian