Hei kaikille :))
Anoreksiani lähti liikkeelle joskus vuosien 2006-2007 vaihteessa. Pituuteni on 168cm ja paino alkaessa 56kg, josta se tippui n.44kg:aan. Seurauksena olen saanut kärsiä rytmihäiriöistä, sekä aikalailla lamaannuttavasta heikotuksesta ja vilusta, sekä monella muulla tavalla tuntenut anoreksian voinnissani.
Nyt kun ymmärrän mitä elämältäni haluan (työn, perheen terveyttä), niin haluaisin kysyä parantuneilta ja parantumattomiltakin, että miltä tilaneeni teistä kuulostaa? Onko mahdollista viettää vielä täysin normaalia elämää vai onko elimistöni nyt jollain lailla tuhoontuomittu? .. Ymmärrätte varmaan mitä ajan takaa. Niin ja onkohan elinajan odote laskenut tän rääkin takia?
Paino on tuon anoreksian alkamisen jälkeen ollut siis korkeintaan 45.5-46kg, josta sitä on tarkoitus nyt nostaa.
Aurinkoista kevättä teille !
Anoreksiani lähti liikkeelle joskus vuosien 2006-2007 vaihteessa. Pituuteni on 168cm ja paino alkaessa 56kg, josta se tippui n.44kg:aan. Seurauksena olen saanut kärsiä rytmihäiriöistä, sekä aikalailla lamaannuttavasta heikotuksesta ja vilusta, sekä monella muulla tavalla tuntenut anoreksian voinnissani.
Nyt kun ymmärrän mitä elämältäni haluan (työn, perheen terveyttä), niin haluaisin kysyä parantuneilta ja parantumattomiltakin, että miltä tilaneeni teistä kuulostaa? Onko mahdollista viettää vielä täysin normaalia elämää vai onko elimistöni nyt jollain lailla tuhoontuomittu? .. Ymmärrätte varmaan mitä ajan takaa. Niin ja onkohan elinajan odote laskenut tän rääkin takia?
Paino on tuon anoreksian alkamisen jälkeen ollut siis korkeintaan 45.5-46kg, josta sitä on tarkoitus nyt nostaa.
Aurinkoista kevättä teille !
Vastaukset 7
Vanhimmat
olin vuonna 2004 just samassa tilanteessa ku sä nyt.Eli jouduin osastolle 43kg/168cm ja se oli mulle ihan järjetön isku. OOn aina tottunu olemaan vahva ja koska oon ainut tyttö perheessä jossa on vain isoveljiä,ni tunsin itteni tosi epäonnistuneeksi ja heikoksi. No osastolta päästyäni pidin painoa just samoissa lukemissa ku sä n.46kg ja aikapitkään. Samalla mä harrastin kilpaurheilua ja vammoja tuli vammojen perään kun ei elimistöllä tietenkään ollu rakennusaineita tai muuta vastaavaa..Mulla oli onneks aivan mahtava valmentaja ja se kielsi mua tulemasta harkkoihin/reenaamasta ennen ku sain painoa nostettua 50kg.Se tietty tuntu joltai aivan sairaalta "painaa nyt 50kg" ja alotin huijaamisen kuten vedenjuonnit ym..
Parivuotta mentiin vielä eteenpäin ja olin saanu painoa parikiloa ylöspäin ja yks herkuttelupäivä viikkoonkin mahtui. Sitten jossain vaiheessa huomasin koska liikuin todella paljon et voin oikeestikki syyä mitä vaan lihomatta ja sillo söinki paljon ja paino pysy sielä 49kg.Päätin kuitenki et ei oo kauheen terveellistä olla urheilija ja nui alipainonen joten pikkuhiljaa nostin painoa sinne 50-51kg ja sillo olin tosi tyytyväinen kunnes vammakierre taas katkaisi kauden.
No viimekesänä mullakin alkoi esiintymään rytmihäiriöitä ja rasitus murtumia (168/52) ja päätin et nyt tän on loputtava ja mun on hoidettava itteni kuntoon. Menkkojakaan ei oo ollu melkeen 4vuoteen ja halusin ne takasi luonnollisesti. Niinpä lopetin kilpaurheilun ja aloin hommaamaan menkat takasi. Söin jokapäivä jonku hyvän leivoksen tai suklaata ja monesti enemmänkin jotta keho saisi ylimääräistä rasvaa jolla se voi käynnistää menkat. Mulla meni 4kk ni menkat alko ja olin niin onnellinen muutenkin,kun ei enää ollu pakkomiellettä liikuntaan tai syömiseen.Kaikki tuntu olevan hyvin :)
No aloin taas liikkumaan juosten,koska rakastan sitä. Huomasin kuitenkin ettei jalat enää pystykkään sietämään rasitusta vaan anoreksia pilas mun jalat ja pitää nyttodella miettiä et mitä voi harrastaa.Hiihdän ja juoksen kuitenkin edelleen,ei vaan voi kovin paljoa. Mtta sitten mulla alko tulemaan Ahmimis-oksentamis-kohtauksia ja välillä ahmin päivittäin monen viikon ajan ja välillä saattoi olla kuukausi etten ahminut. Sairastuin siis jonkinnäköiseen bulimiaan.
Bulimia on hyvintodennäköinen anoreksia jälkeen,koska keho todellakin huutaa ruokaa ja energiaa. Tiesin sen.Silti musta tuntu et taas mä epäonnistuin. Nyt kolmeviikkoa sitten kerroin isälleni etten pääse näistä kohtauksista eroon ja kun hän ymmärsi ja jutteli kanssani pitkään,hän todella sai minut ymmärtämään että tästä pääsee irti. Niinpä tein itselleni säännöllisen ateria rytmin ja riittävän sellaisen. Oksentelu loppui kokonaan. Tietysti tiedän ettei se välttämättä täysin päästänyt irti ja niitä kohtauksia saattaa tulla,mutta tärkeintä ontämä tasapainon tunne joka mulla nyt on!
Tällä hetkellä ekaa kertaa 4vuoteen musta oikeasti tuntuu et asiat on mallillaan. Mä pystyn liikkumaan,kroppa voi hyvin,kaverit,perhe kaikki tuntuu olevan tasapainossa :)
Siis anteeksia tämä romaani,mutta halusin kertoa sinulle että tuosta helvetistä pääsee yli ja parantuminen on mahdollista!! Vaikeuksia tulee varmasti eteen ja jaksaminen on monta kertaa koetuksella,mutta hei ÄLÄ ANNA PERIKSI!! Menkat ois tärkeää saada takaisin (siis oikesti eikä vain millään pillereillä!!) silläse estää osteoporoosia ja moniamonia muita vaikeuksia!
Tsemppiä ja mä tiedän et te kaikki jotka haluatte parantua pystytte siihen!!
Että viimekesästä mulla on paino noussut 60kg:n! aluksi se oli mulle tosi shokki,ku oon nii pitkään ollu tosi laiha. Mut nyt kun voin liikkua ja oon todellaki kiinteytyny ni näytän itseasiassa paljon kauniimmalta ku pitkiin aikoihin :) kuulostaa itserakkaalta mut pitää osata myös rakastaa itseään et pääsee irti sh:sta. Siis sopivasti. Ja vaikkei sitä nyt miesten takia eletäkkään (eipä ;)) nii kyllä sitä saa ihan eritavalla huomiota osakseen ku sillo ku näytti keskitysleiriltä karannelta. Siis positiivisessa mielessä :D Kyllä naisilla saa olla muotoja vaikkei mullakaan paljoa ole mutta sopivasti.
juu mullakin ollu anoreksia joskus viimevuosituhannella ja sen jälkeen vaan jatkunu armoton bulimia ja välillä paino vaihelle -10killoo eli mun elämä vaan ei oo tasapainossa vaan elän helvetissä. harrastan juoksemista ja siinä mulla on tavotteet korkeella. hitto mää oon onnellinen sun puolesta mäkin haluisin luopuu näistä häiriöistä niin kovasti!
antaa ittelles aikaa. Anna vähäksi aikaa kaikkien tavoitteiden olla ja keskity vaan itees.Siihen et saat ittes kuntoon. Juokseminen ei siihen lopu ja sulla on PALJON paremmat mahdollisuudet parempiin tavoitteisiin ja tuloksiin,kunhan ensin hoidat nuo vakavat ongelmat pois pilaamasta elimistöä! usko pois tämä on tosi asia ja mun piti itekkin se tajuta monen vastoinkäymisen ja onnettoman vuoden jälkeen!!
Mä ainakin oon ottanu sen asenteen nyt et ei elämä oo pilalla muutaman vuoden takia ja onhan meillä vielä vuosikymmeniä aikaa toteuttaa juoksu- ja muita unelmia!! Sun täytyy antaa vähäksi aikaa periksi kaikelle muulle jotta saat tarpeeksi energiaa sh:n voittamiseen!! mä TIEDÄN ettei se ole helppoa ja jos pystyt jollekkin puhumaan asiasta ni mua ainakin helpotti kun sain isälleni kerrottua!! en siis tarkoita välttämättä mitään ammattilaista,itselleni heistä ei ollut mitään apua.
Siis.uskalla ottaa riski ja päästää irti vähäksi aikaa kaikesta muusta ja keskittyä saamaan itsesi kuntoon! vain niin voit loppu elämän pystyä liikkumaan,nauttimaan ja ELÄMÄÄN oikeasti!
(lähetin tän viestin vahingos edelliselle ku piti siulle)
osaatko sanoa, otetaanko mut väkisin osastolle ku mun mitat on 168/38..? mul oli maanantain lääkäri ja se sano et jos ei paino lähe nousuun niin osastolle.. tänä aamuna oman puntarin mukaan paino oli 39 eli se ois noussu. en vaa tykkää siit et mul tuli heti vaa vähä epäonnistunu fiilis ku se oli noussu vaik tiiän et mun pitäis saada paino nousee.. miks tää on näin vaikeet?
Nyt alkoi pelottamaan. Mun mittani ovat 165/41. Paino on ollut jopa 65 vuonna 2004, mutta nyt viimeisen parin vuoden aikana sahannut väliä 41-47. En tiedosta, että tämä olisi mulle terveydellinen ongelma. Miltä kuulostaa, pitäiskö tähän reagoida?
osaatko sanoa, otetaanko mut väkisin osastolle ku mun mitat on 168/38..? mul oli maanantain lääkäri ja se sano et jos ei paino lähe nousuun niin osastolle.. tänä aamuna oman puntarin mukaan paino oli 39 eli se ois noussu. en vaa tykkää siit et mul tuli heti vaa vähä epäonnistunu fiilis ku se oli noussu vaik tiiän et mun pitäis saada paino nousee.. miks tää on näin vaikeet?