Joo, aika shokki ne kaks viivaa oli.. Ollaan oltu vasta niin vähän aikaa yhdessäkin mieheni kanssa, ja olen ihan vasta aloittanut uudessa, mukavassa (VAKITUISESSA) työpaikassa. Jotenkin hävettää. Miten mä ikinä kehtaan kertoa siellä? Ja jättää ne pulaan. Kuukausi töissä, ja PAM :/ Vttu.
Mietti jopa että pitäisikö siitä hankkiutua eroon, mutta sitten taas tuntuu tosi tyhmältä että tämän ikäinen ihminen rupeis jotain aborttia vinkumaan, kun "ei me vielä olla valmiita, kun vasta vuoden päästä ehkä".. Eikä ole mitään takeita että enää ikinä sitten onnistuisi. Tässä yritetään nyt totutella ajatukseen. Eiköhän tää tästä. Ja eihän sitä vielä tiedä mitä keskenmenoja tässä voi tulla.
Muita samassa tilanteessa?
rv 6 1
Mietti jopa että pitäisikö siitä hankkiutua eroon, mutta sitten taas tuntuu tosi tyhmältä että tämän ikäinen ihminen rupeis jotain aborttia vinkumaan, kun "ei me vielä olla valmiita, kun vasta vuoden päästä ehkä".. Eikä ole mitään takeita että enää ikinä sitten onnistuisi. Tässä yritetään nyt totutella ajatukseen. Eiköhän tää tästä. Ja eihän sitä vielä tiedä mitä keskenmenoja tässä voi tulla.
Muita samassa tilanteessa?
rv 6 1
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ole onnellinen. Mä yritin raskautta ties kuinka kauan. Ja olin kolmannella kuulla kun MENIN vakituiseen uuteen työpaikkaan. Naisella on kuules oikeus lisääntyä ja sullakaan ei noita vuosia hirmu montaa ole milloin voi lapsia tehdä. Jos tekisit abortin niin katuisit sitä aivan varmasti! Teidän vauvan sydän lyö jo siellä... nenä, silmät ja korvat alkaneet jo muotoutua.
Tulet rakastamaan sitä lasta eniten maailmassa vaikket sitä vielä tajua. No, aika näyttää sulle...
pahahan sitä nyt on toista mennä neuvomaan, mutta tuo vakituinen uusi työ nyt tuskin on mikään ongelma oikeasti. ja mitä uuteen mieheen tulee, niin jos se suhde vaikuttaa yhtään siltä että voisi toimia, niin en kyllä jo ikäsikään perusteella rupeaisi sitä abortia tekemään. tämä siis oma mielipiteeni, josta tuskin on apua. itse tiedät kuinka tärkeä oma lapsi on sinulle ..nyt tai tulevaisuudessa.
Sama juttu vähän.Ollaan oltu kauan yhessä, mutta kaikki on vie kesken. Opiskelu ja työpaikkahaastatteluun meen just ens viikolla. En oo edes tehnyt testiä, mutta menkat on nyt 6 päivää myöhäs, eivätkä oo ikinä olleet myöhässä aikasemmin. Vatsaa on väännellyt koko viikon ja tänä aamuna oksetti. Vähän ennen kun menkkojen piti alkaa rinnat oli todella epätavallisen arat. Mun poikaystävä ei tuu tästä oleen kovin innoissaan, tiedän, että se sopeutuu tähän, mutta ei olisi vie halunnut. Nyt on kauhee syyllisyyden tunnekin.
Itekään en kuitenkaan tän ikäsenä halua aborttia ajatella. Ehkä nää yllättävät käänteet on tarkotettu tähän meidän elämään. Sit jos on hankittu ammatit ja talo ja ajateltu, että nyt on lasten aika niin sit tulee kuitenkin jotain ongelmia.
Niin, onko muilla vastaavia kokemuksia oireista? Toivottavasti en nyt kuvittele. No se on ainakin varmaa, että menkat on myöhässä pian viikon, ja aamulla oksetti (mikä on vähän kummaa, eihän viel pitäis oksettaa ?).Sitten toi myllerrys vatsassa koko viikon ja rintojen arkuus ennen ku menkkojen piti alkaa. Testi on kyllä täällä kotona, mutta ajattelin tehä vasta kun poikaystäväni on paikalla. Jotenkin tällasessa epätietoisuudessa on parempi olla.
samaa pohdin.
sain ylennyksen tämän kuun alussa.
lupasin työpaikalla sitoutua työhön useammaksi vuodeksi, pitkällä tähtäimellä...
olen seurustellut, tai tapaillut vasta muutaman kuukauden. emme edes asu samassa osoitteessa.
entuudestaan yhden lapsen yksinhuoltaja.
jos en olisi ajattelisin kai toisin.
nyt huoli siitä miten työkuviot jaksaa raskaana?
ei mitenkään. väsyneenä ja pahoinvoivana.
ikäänkuin pettäisi koko työyhteisön odotukset.
ja vaikka tunnen paljon, suuria tunteita, rakkautta, tapailemaani miestä kohtaan. en voi olla varma olemmeko loppuelämän yhdessä.
ei voi tietää tässä vaiheessa.
jos kelloa voisi siirtää, siirtäisin,
niin että olisimme tunteneet pidempään, asuisimme yhdessä, niin silloin, aivan varmasti pitäisin lapsen.
toinen puoli haluaa uskoa, että kaikella on tarkoituksensa, elämää ei voi aina suunnitella, ja onhan raskaus hieno asia, lapsi on maailman ihanin asia.
mutta toisaalta, en haluaisi loppuelämääni olla sen tunteen kanssa että kyseessä oli vahinko.
jolla sidoin/pakotin miehen olemaan kanssani.
onko oikeutta pakottaa... en siis ole puhunut vielä toiselle osapuolelle.
kun ehkäisy pettää. ei oikein osaa iloita.
viikot niin alussa, että lääkkeellinen keskeytys olisi vielä mahdollinen.
haluanko, en tiedä.
tsemppiä sinulle.
kukaan ei voi sanoa tekeekö oikein vai väärin. kukaan ei voi elää toisen elämää tai arvostella toisen ratkaisuista.
päätimmepä niin tai näin. vain meidän itse on elettävä ratkaisujemme kanssa.
Jos nyt teet abortin, saatko sitten enää lasta kun aika olisi "oikea"?
Itse abortin tehneenä en sitä suosittele kenellekään, siinä lähti menemään sitten parisuhdekin alamäkeä ja tulihan se erokin. Että meidän tilanteessa abortti ei tosiaankaan pelastanut suhdetta, vaikka niin sen piti muka mennä. Oli opiskelut kesken, ja tosi tuore avoliitto.
Elin vuosia sen hirveän taakan kanssa ja pelkäsin, etten enää saa lapsia. Nyt olen onnellisesti raskaana 6.kuulla. Elämäntilanne ei lähellekään ihanteellinen, mutta kun testi plussaa näytti, oli itsestään selvyys että vauva tulee. Asiat saa kyllä järjestymään, usko pois!
Voi todellakin käydä niinkuin meillä: ei tule lasta ei.. on tutkittu ja tutkittu eikä syytä löydy. Abortti takana (3 v. sitten) jota kadun loppuikäni. Ei mikään työ ole niin arvokas kuin lapsi.
Et ole lasta nyt saamassa. Itse olin töissä ihan loppuun asti ennen äitiyslomaa. Ehdit vielä osoittaa hyvin työpaikassa, että olet hyvä työntekijä. Ei lapsi työntekoa lopeta. Hyvin hoidat hommat ja palaat sitten töihin, kun äitiyslomat pidetty. Ilmottaa voit vasta työpaikalla, kun on pakkoa ja tuolloin olet ollut jo kuukausia töissä. Kyllä lapsi on töitä tärkeämpi asia. Lapsi on jotain pysyvää elämässä ja jos lapsen haluat elä anna töiden estää.
Et taatusti ole ensimmäinen, joka alkaa lasta odottamaan työpaikassasi. Kyllä jokainen normaali työnantaja tajuaa miten lapsia "hankitaan". Aina vastaanotto ei ole mukava työnantajan puolelta, mutta pitää ajatella työ vain työnä. Itse meinasin saada laittomat potkut heti, kun kerroin olevani raskaana. Puursin töissä "väkisin" paremman talouden takia. Tämän jälkeen ei tulisi mieleen ajatella työnantajaa. Luotin työnantajaan ja täysi mulkku oli. Jotta minun tapauksestani olisi hyötyä toivoisin, että kaikki naiset ajattelisivat vain lasta. Toki varmalle työnantajalle kannattaa kertoa ajoissa, mutta muuten ehdotan kaikille itsekkyyttä...johan tuli pitkä sepostus, mutta ex-työnantaja pistää niin vihaksi.
itsekäs=P
Itselläni on kummallakin kerralla ollut samanlainen tilanne. Tulin raskaaksi ekalla kerralla just vähän alotuksen jälkeen ja toisella kerralla juuri ennen.
Itse pidin asiasta suuni visusti kiinni ja annoin porukan itse huomata jos huomasivat ja lain puitteissa kerroin olikohan se 2kk ennen äitiyslomaa vai miten se nyt menikään. Pahaolo oli vaikea salata, mutta siitäkin onnistuin hammasta purren. kerroin esimiehelle toisellakerralla muutamaa viikkoa ennen koeajan loppumista...ensin tietysti työt hyvin tehneenä. Ottihan ne vähän nokkiinsa, mutta väliäkö tuolla. Ei siellä tarvitse istua nököttää pomon nokan edessä vaikka ottaisi vähän nokkiinsa. Naiivi pomo ei sitä käsitä että eihän kyseessä ole mikään henkilökohtainen asia vaan työasia.
Aseta omaetusi työnantajan edelle ja pidä huoli että kuulevat asiasta ensimmäisenä sinulta eikä juoruista. Tee työ mahdollisimman hyvin niin haluuvat sinut takaisin. Työnantaja ottaa täysin tietoisen riskin palkatessaan suvunjatkamis iässä oletettavasti olevan naisen, joten ei se asia voi heille tulla täysin puun takaa.
Koita jaksaa, kyllä ne asiat järjestyy. Itse koin samaisen prosessin mutta kovalla työympäristöllä ja muutamalla kahelilla työkaverilla varustettuna. Pidin pirun kovan linjan heitä kohtaan ja pidin huolen että olin aina askeleen edellä heitä, jolloin aina oli tiukkaatilannetta varten ässä hihassa.
Kiitos kaikille vastauksista! Avartaa ja auttaa kovasti tässä mylläkässä kyllä. Kaikki konkreettinen vertaistuki on mielettömän tärkeää.