Tervehdys,
(postasin tämän myös toiselle osastolle, jota katsoin aiheen koskeva, mutta ilmeisesti koskee enemmän tätä aluetta)
tapan tässä aikaa ennen kuin lähden pääsiäisen viettoon sukulaisille. Satuinpa tännekin ja olen pöyristynyt, kun luen näitä tekstejä. Puhutaan rasvaimuista, laihdutusvöistä ja siitä kun ei laihdu vaikka kävelee yli tunnin päivässä.
Olen itse 33- vuotias "nuorimies" ja olen aloittanut kamppailulajien harrastamisen 13 vuotiaana. Ylimääräistä laardia ei ole päässyt kertymään, mutta tämä ei johdu ainostaan urheilusta, vaan oikeastaan siitä että tavoitteellisen urheilijan pitää osata syödä oikein ja treenata oikein, jos aikoo pärjätä (en nykyään enää kilpaile, mutta jatkan silti samaa rataa).
Olin 3-vuotta sitten treenaamatta n. 6:kkta, johtuen jalkapöydän murtumisesta. Tänä aikana painoa tuli 10kg lisää, koska söin kuten ennenkin ja vielä jopa enemmän (ja huonosti). Kun pääsin taas aloittamaan treenit ja kunnon ruokavalion, niin tuo 10kg oli 4:ssä kuukaudessa poissa, ilman mitään kunnon dieettaamista. Eipä tullut mieleen hommata laihdutusvyötä tai rasvaimua :)
Minulla on myös kaksoisveli, joka pelasi 20-vuotiaaksi asti fudista, mutta ei ole sen jälkeen tehnyt mitään liikunnallista. Yleensä kun olemme yhdessä liikenteessä, niin ihmiset luulevat minua hänen pikkuveljekseen, johon voin todeta että juu olenhan minä n. tunnin verran nuorempi. En moiti häntä, vaan hän on huipputyyppi, vaikka kiinnostuksen kohteemme ovatkin kovin erilaisia.
Tällä haluan sanoa että se on itsestä kiinni, ei rasvaimuista tai laihdutusvöistä. Älkää päästäkö itseänne siihen kuntoon että tarvitsee manailla että mikä vippaskonsti auttaa.
Tiedän kyllä että selluliitista voi olla vaikeata/mahdotonta päästä eroon, mutta esin keskivartalolle syntyvää rasvakerrosta on turha pistää perinnöllisyyden piikkiin. Joillakin sitä kertyy helpommin kuin toisilla, mutta sitä ei pidä päästää kertymään ja jokainen terve ihminen pystyy omalla toiminnallaan hävittämään jenkkakahvat henkilökohtaiseen minimiinsä. Suvussamme on taipumusta tähän ja tästä syystä mun on tosi vaikeata saada vatsan alimmaisia "palikoita esille", mutta mitä sitten? Veljelläni tämä sama ilmiö näkyy niinä parjattuina jenkkakahvoina.
Terve ihminen laihtuu, jos syö vähemmän kuin kuluttaa. Tätä ei voi kiistää. Jos juoksee tunnin, mutta syö enemän kuin kuluttaa, niin lihoo. Näin se vaan on.
Suosittelen myös unohtamaan ihmedieetit. Suosittelen ottamaan selville optimaalisen ravintojakauman (proteiini/hiilarit/rasva) ja syömään sen mukaisesti. Mikäli ette itse osaa, niin netistä varmasti löytyy ohjeistusta ruokailuun esim: www.pakkotoisto.com.
Itsestä se on kiinni eikä vippaskonsteista. Ryhtiä elämään. Voin luvata että kun on vuoden päivät treenannut ja pitänyt huolta ruokavaliosta, niin ei tee edes mieli napostella karkkeja tai muuta vastaavaa
(postasin tämän myös toiselle osastolle, jota katsoin aiheen koskeva, mutta ilmeisesti koskee enemmän tätä aluetta)
tapan tässä aikaa ennen kuin lähden pääsiäisen viettoon sukulaisille. Satuinpa tännekin ja olen pöyristynyt, kun luen näitä tekstejä. Puhutaan rasvaimuista, laihdutusvöistä ja siitä kun ei laihdu vaikka kävelee yli tunnin päivässä.
Olen itse 33- vuotias "nuorimies" ja olen aloittanut kamppailulajien harrastamisen 13 vuotiaana. Ylimääräistä laardia ei ole päässyt kertymään, mutta tämä ei johdu ainostaan urheilusta, vaan oikeastaan siitä että tavoitteellisen urheilijan pitää osata syödä oikein ja treenata oikein, jos aikoo pärjätä (en nykyään enää kilpaile, mutta jatkan silti samaa rataa).
Olin 3-vuotta sitten treenaamatta n. 6:kkta, johtuen jalkapöydän murtumisesta. Tänä aikana painoa tuli 10kg lisää, koska söin kuten ennenkin ja vielä jopa enemmän (ja huonosti). Kun pääsin taas aloittamaan treenit ja kunnon ruokavalion, niin tuo 10kg oli 4:ssä kuukaudessa poissa, ilman mitään kunnon dieettaamista. Eipä tullut mieleen hommata laihdutusvyötä tai rasvaimua :)
Minulla on myös kaksoisveli, joka pelasi 20-vuotiaaksi asti fudista, mutta ei ole sen jälkeen tehnyt mitään liikunnallista. Yleensä kun olemme yhdessä liikenteessä, niin ihmiset luulevat minua hänen pikkuveljekseen, johon voin todeta että juu olenhan minä n. tunnin verran nuorempi. En moiti häntä, vaan hän on huipputyyppi, vaikka kiinnostuksen kohteemme ovatkin kovin erilaisia.
Tällä haluan sanoa että se on itsestä kiinni, ei rasvaimuista tai laihdutusvöistä. Älkää päästäkö itseänne siihen kuntoon että tarvitsee manailla että mikä vippaskonsti auttaa.
Tiedän kyllä että selluliitista voi olla vaikeata/mahdotonta päästä eroon, mutta esin keskivartalolle syntyvää rasvakerrosta on turha pistää perinnöllisyyden piikkiin. Joillakin sitä kertyy helpommin kuin toisilla, mutta sitä ei pidä päästää kertymään ja jokainen terve ihminen pystyy omalla toiminnallaan hävittämään jenkkakahvat henkilökohtaiseen minimiinsä. Suvussamme on taipumusta tähän ja tästä syystä mun on tosi vaikeata saada vatsan alimmaisia "palikoita esille", mutta mitä sitten? Veljelläni tämä sama ilmiö näkyy niinä parjattuina jenkkakahvoina.
Terve ihminen laihtuu, jos syö vähemmän kuin kuluttaa. Tätä ei voi kiistää. Jos juoksee tunnin, mutta syö enemän kuin kuluttaa, niin lihoo. Näin se vaan on.
Suosittelen myös unohtamaan ihmedieetit. Suosittelen ottamaan selville optimaalisen ravintojakauman (proteiini/hiilarit/rasva) ja syömään sen mukaisesti. Mikäli ette itse osaa, niin netistä varmasti löytyy ohjeistusta ruokailuun esim: www.pakkotoisto.com.
Itsestä se on kiinni eikä vippaskonsteista. Ryhtiä elämään. Voin luvata että kun on vuoden päivät treenannut ja pitänyt huolta ruokavaliosta, niin ei tee edes mieli napostella karkkeja tai muuta vastaavaa
Vastaukset 14
Vanhimmat
haluan vielä sanoa että edellisellä ei ole tarkoitus parjata ketään. On tärkeintä että on sinut itsensä kanssa. Halusin vaan tuoda ilmi että omalla itsellä on todella suuri mahdollisuus vaikuttaa oloonsa ja olemukseensa. Täytyy vaan unohtaa "tekosyyt" ylipainolle ja keskittyä olennaiseen.
Mikäli ylipaino ei häiritse itseä ja siitä ei ole terveyshaittaa (en tiedä onko mahdollista?), niin jokainen toimikoon kuten haluaa. Eipä tämä oikeastaan ole mun asia, vaan jokaisen oma. Esitin vain oman näkemykseni ja kokemukseni.
Harrastan syömistä. Ja hyvä harrastus onkin. Taidanpa käydä jääkaapilla vaikka tää liikkuminen on se josta en niin välitä.
Onneksi olkoon Hanna sinulle, jos olet löytänyt mieleisen harrastuksen syömisestä ja saat siitä aitoa mielihyvää.
Kai se syöminen voi olla harrastus myös, mutta toivottavasti ei kuitenkaan liika syöminen. Voisihan sitä tupakointia tai huumeiden käyttöäkin pitää harrastuksena, mutta valitettavasti ne usein lyhentävät elämää, kuten liikasyöminen ja liikkumattomuuskin. Mutta jokainen tallaa tavallaan.
lisää ylempänä
Naisilla tuo makeanhimo tuppaa olemaan suurempi kuin miehillä ja sitä ei treenaus aina poista. Itse olen jo reilusti pudottanut painoani (siis en ollut koskaan sairaalloisen ylipainoinen kylläkään), mutta herkkujen napostelu ei häviä. Myös itsestään huolta pitävä voi napostella herkkuja, niiden määrä vain pienenee, ja se miten usein napostelee. Mutta todella sen olen huomannut että naisilla ei yleensä tuo herkuttelu lähde kuten miehillä.
Olen myös sitä mieltä että ihminen joka on aina treenannut ja ollut timmissä kunnossa, ei voi tietää mitä se on kun lähtee nollasta. Helppohan sinun on sanoa että laiskuudesta se vain johtuu, se vain osoittaa ettei sinulla ole asiasta hajuakaan.
Varmasti on ihan totta että naisilla makeanhimo iskee herkemmin kuin miehillä. Miehillä on myös apunaan voimakkaampi testosteronituotanto ja tätä kautta myös lihasmassa, joka jo jonkin verran auttaa, niin treenaamisessa kuin rasvan polttamisessakin.
Makeanhimon säätelyynkin oppii oikealla ravintoaine ja ruokailuaikarytmityksellä, sillä jos kyseessä ei ole psyykkinen (=opeteltu tapa) makeanhimo, vaan fyysinen, niin tämä on minimoitavissa oikealla ruokavaliolla ja rytmityksellä. Toisilla helpompaa ja toisilla vaikeampaa.
Kun mainitsit että asiasta minulla ei ole mitään käsitystä, niin olet osittain oikeassa ja osittain väärässä.
Terveellisestä suorituskyvyn maksimoivasta ruokailutottumuksista minulla on 20-vuoden kokemus. Kuten totesitkin, niin nollatasosta minulla ei ole kokemusta. Kuten aikaisemmin kerroin on pisin treenaamaton kauteni se pakon sanelema 6:kkta, josta pääsin taas "alkuperäiseen kuntoon" 4:ssä kk:ssa. Olen oikeastaan jo vuosia ollut siinä pisteessä että en enää juurikaan pysty kuntoani parantamaan, vaan ainoastaan ylläpitämään sitä.
Jos luet tarkasti mitä alussa kirjoitin, niin laiskaksi moitin lähinnä näitä vippaskonsteihin pyrkiviä, kuten rasvaimua ja lämpövöitä yms. Näitä en voi käsittää ja lämpövyö tuskin edes toimii.
Pointsit sulle, jos olet painoa onnistunut jo pudottamaan. Satunnainen makeanhimo iskee kaikesta huolimatta silloin tällöin myös allekirjoittaneelle, mutta onneksi vain hyvin harvoin.
Meillä muuten käy treeneissä paljon sellaisia naisia (naisetkin harrastavat kamppailulajeja ja suosittelen kaikille sukupuoleen katsomatta), jotka ovat puolessa vuodessa olleet aivan kuin eri ihmisiä. Monesta näkee jo kuukauden jälkeen että ryhti on parantunut jne.
Vaikka lähtisit nollatasosta, otat selvää ravintotietämyksestä ja oikeista liikuntametodeista, niin uskallan väittää että vuoden päästä olet omaksunut uudet tottumukset, niin että niistä tulee nautintoa tuottavia automaatioita. Valitettavasti usein vaan törmää siihen että lähdetään tekemään elämäntaparemonttia väärin, koska ei tiedetä miten treenata, mitä treenata ja miten jaksottaa treeni, lepo ja ruoka.
Vielä loppuun totean että en halua kritisoida ketään, en sanella miten elämänsä pitää elää. On ihan jokaisen oma asia. Tässä vaan avaan omia mielipiteitäni ja kerron omista elämäntavoistani ja väittäisin tietäväni aikasen paljon ihmiskropan toiminnasta, vaikka totesitkin että en tiedä asioista yhtään mitään. Martial arts tarkoittaa kamppailutoiminnan ohella elämän hallintaa ja oman fysiikan kunnioitusta ja tuntemusta.
Sulle asia on pelkästään fysiologinen ja se osoittaa että et tiedä asiasta juurikaan (vaikka oletkin lähes samanikäinen kuin itse olen). Lihavuus ei ole vain fysiologiaa, eikä laihduttaminen. Se ei ole sitä että ottaa selvää ravinnnosta ja liikunnasta ja hankkii tietoa. Kyse on psyykkisistä asioista. Helppohan sun on sanoa että älkää päästäkö itseänne siihen kuntoon... Kukaan ei tee sitä tarkoituksella tai laiskuuttaan! Lihavuus on seuraus eikä syy kuten tällä palstalla usein näkee että lihavuus on syy kaikkeen mahdolliseen pahaan maailmassa. Ja erittäin harvoin se syy on fysiologinen.
Sinä voit tuntea tuon fysiologian, mutta älä oikeasti väitä tuntevasi lihavuutta ja sen tekijöitä.
En koskaan väittänytkään tietäväni sitä mikä ihmiset lihavuuteen ja rapakunton ajaa. En väittänyt tietäväni mistä syystä ihmiset mättävät naamaansa suuria määriä epäterveellistä moskaa. Jokaisella on oma taustansa tälle toiminnalle.
Kyseenalaistin lähinnä sen että onko kyse laiskuudesta vai mistä? Voihan taustalla olla toki vaikka mitä tahansa muutakin....vaikkapa sitten masennusta, joka on ajanut ihmisen syömään liikaa ja makaamaan sohvalla. Tapauskohtaistahan tämä on.
Kun sanoit että laihduttamisella/kunnossa pysymisellä ei ole mitään tekemistä fysiologian kanssa, olet väärässä. Olet myös siinä oikeassa että psyykkinen puoli on hommassa oltava mukana, jos aikoo jotain saada aikaiseksi. Itse käyttäisin tästä psyykkisestä puolesta nimityksiä: tahtotila, itsekuri ja tasapainoinen mieli.
Kun mainitset että lihavuudella ei ole tekemistä laiskuuden kanssa, niin uskaltaisin kyseenalaistaa tämän joidenkin osalta, mutta tuskin tätä kannattaa yleistää kaikkia koskevaksi.
Eiköhän ole parasta että minä jätän nyt tälle palstalle kirjoittelut nyt. Olkoon jokaisen terveys ihan oma asia......
Hyvää viikonjatkoa kaikille tasapuolisesti.
Jos kerrankin olisitte rehellisiä itsellenne, laiskuutta se on, eikä mitään muuta!
Jos kerrankin olisit rehellinen itsellesi, tyhmyyttä se on eikä mitään muuta!
Eipä imartele lihavaa tyhmyyskään...
Olisikohan jo korkea aika oppia perustelemaan väitteensä tai mielipiteensä?!
Täällä pyörii pilvin pimein porukkaa, jotka ilmeisesti eivät ole penaalin terävimpiä kyniä, ainakaan kommenteistaan päätellen.
Noita "lihavat on tyhmiä", "lihavat on laiskoja", "se ettei laihdu on laiskuutta" jne. kommentteja pystyy heittämään kuka vain, mutta ainoastaan älykäs ihminen pystyy perustelemaan mielipiteensä. Mielipiteillä, joita ei edes esittäjä itse pysty perustelemaan, ei ole mitään merkitystä.
No sitä perustelua vain lihava voi olla vailla!
hei honey, voidaan tavata kasvotusten milloin vain mikäli haluat mielummin perustella sen ns. face2face ja voit samalla arvioida onko (175cm/63kg kokoinen) thainyrkkeilijanainen lihava ollessaan perustelua vailla.
Kyllä normaalilla älyllä varustettu ihminen osaa perustella mielipiteensä, joten joko et ole normaalilla älyllä varustettu tai olet 15 -vuotias.