Saa tehä ihan mitä haluaa, saa käydä kaupassa millon haluaa, syödä millon tahansa ja mitä haluaa, roikkua netissä niin pitkään kuin haluaa ja millä sivuilla haluaa, opiskella sillon ku haluaa, käydä ulkona sillon ku haluaa ja missä haluaa...
Jos tuntuu siltä, voi jossain välissä soittaa jollekin tutulle, jos tämä haluais tavata, jos ei halua, en mäkään silloin halua tavata sitä. Tai sitten itekseen omia juttuja puuhastellessaan odotella vaan soittoo mahdollisesti joltain kaverilta, joita niitäkin riittää lukemattomia...
Elämä on ihanaa!
Jos tuntuu siltä, voi jossain välissä soittaa jollekin tutulle, jos tämä haluais tavata, jos ei halua, en mäkään silloin halua tavata sitä. Tai sitten itekseen omia juttuja puuhastellessaan odotella vaan soittoo mahdollisesti joltain kaverilta, joita niitäkin riittää lukemattomia...
Elämä on ihanaa!
Vastaukset 8
Vanhimmat
hyvät lääkkeet.
(ja tuttujakin on joten oletko yksinäinen?)
niitä mistään apteekista ostanu enkä psykoterapeutilta hakenu.
En tiedä onko tuohon yksinäisyyteen mitään määritettä olemassa. Tykkään yleensä olla yksin silloin kun olen yksin, kavereita ja tuttuja on kuitenkin aika monta, joiden kanssa vietän aikaa, kun molemmile osapuolille sattuu passaamaan. Heihin, jotka eivät mun kanssa halua olla, en aikaani turhaa kuluta.
Mulla ei ole ketään, joka haluaisi oikeesti olla mun kanssa tai siis viettää aikaa mun kanssa. Olen jo 32 v. onneton ja yksinäinen nainen. Olen ihan kivan näköinen ja luontoinen ja fiksukin... olen vain vailla ystäviä.
Niin muuten ja minäkin nautin yksinäisyydestä tavallaan kuitenkin. Olen aiemmin aina seurustellut, mutta nyt olen vuoden verran ollut aivan yksin ja onhan se tavallaan hienoa että voi tosiaan tehdä mitä haluaa, eikä tarvitse välittää miten toinen ihminen siihen suhtautuu
juuri, että yksinäisyys-otsikon alle voi varmaan kirjoittaa monestakin näkökulmasta..
Mihin sun ystävät on kadonneet ja milloin?
...ei ole yhtään mukavaa olla yksin. Kymmenisen vuotta oon yksikseni ollu ja pahenee yksinäisyydessä kaikki asiat!
Terapian myötä olen tajunnut olevani yksinäinen. Muilla se elämä menee eteenpäin, mulla seisoo paikallaan.Pahoista iskuista huolimatta läheiseni ovat jo nouseet kuin feeniks lintu tuhkasta. Minä se vaan märehdin isseksein. Mutta kapakat ei kiinnosta, ystävyyssuhteet ovat aika pinnallisia (niitä on pari),en oikeastaan tiedä olisinko valmis tapaamaan ketään.Erakkoluonne? Isäni tappoi itsensä minun ikäisenä, hän oli myös"erakko". olen tosi sosiaalinen töissä, rohkeakin, mutta yksityiselämässä menee säästöliekillä. Tosin on kyllä niin hurjia kokemuksiakin vastakkaisesta sukupuolesta johtuen, hengenlähtö ollut monta kertaa lähellä.Niin että en kyllä helpolla vapaudestani luovu! Mutta joskus on tunne ,että ketä varten minä oikein elän???
Niin, täytyy puntaroida, mitä oikein haluaa. Jos tuntee itsensä hyvin ja osaa rakastaa ja hyväksyä itsensä "karvoineen päivineen" on helppo hyväksyä toinen ihminen lähelleen ja sitten ei kenties olekaan enää yksinäinen...Sulla on ollut kovia kokemuksia, ymmärrän hyvin varautuneisuutesi. Olisiko jo kuitenkin aika tulla esille koko komeudessasi?!!!
jos saisin tehdä ihan mitä vain yhdessä rakastamani naisen kanssa sen sijasta, että olen yksin... Mutta ei onnistu.