…mielipiteissään Matti Vanhasen kyvyttömyydestä ja Mauri Pekkarisen sekä Paula Lehtomäen kyvykkyydestä. Ainakin neuvottelutaidoissaan politiikan ammattilaiset ovat määrittäneet Pekkarisen ja Lehtomäen poliitikoistamme parhaiksi ja Vanhasen ja presidentti Halosen huonoimmiksi.
City-Keskustan kriteerit asianomaisten kykyjen arvioinnissa taitavat kyllä olla muut kuin neuvottelutaito, joka edellyttää myös suurta joustavuutta ja kykyä kompromisseihin.
Tässä asiasta lyhenne Helsingin Sanomien koko sivun jutusta:
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Pekkarinen pätevin neuvottelupöydässä Vanhanen ja Halonen huonoimpia/1135234975905
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Sisäpiiriläisten arvio/1135234975909
Vähän täydennystä jutusta aihealueittain. Seuraavassa ensiksi mainittu on ammattilaisten mielestä alueella paras, viimeksi mainittu huonoin:
Valta: Pekkarinen, Niinistö, Halonen, Lehtomäki, Tuomioja, Henäluoma, Kanerva, Filatov, Katainen, Cronberg, Vanhanen.
Analyyttisyys: Tuomioja, Pekkarinen, Lehtomäki, Filatov, Niinistö, Vanhanen, Cronberg, Heinäluoma, Kanwerva, Katainen, Halonen.
Sosiaalisuus: Kanerva, Lehtomäki, Katainen, Filatov, Cronberg, Pekkarinen, Vanhanen, Heinäluoma, Niinistö, Halonen, Tuomioja.
Periaatteellisuus: Halonen, Filatov, Niinistö, Lehtomäki, Katainen, Pekkarinen, Vanhanen, Tuomioja, Cronberg, Heinäluoma, Kanerva.
Kaikki avut yhteensä: Pekkarinen, Lehtomäki, Filatov, Kanerva, Tuomioja, Niinistö, Katainen, Cronberg, Heinäluoma, Halonen, Vanhanen.
Siis kaksi huonointa neuvottelijaa, Halonen ja Vanhanen johtavat meille tärkeimpiä neuvottelujamme!
Pekkarisen ja Lehtomäen hyvine neuvottelutaitojen huonoina puolina tietysti on se, että heidän mahdollisesti suurempaan valtaan päästyään yhä suurempi siivu yhteisestä kakustamme lohkeaisi talonjusseille ja takametsiin, kepulle tärkeimpiin kohteisiin. Ja he kyllä varmasti pystyisivät hoitamaan kepun hallitukseen kolmanneltakin paikalta, yhtä hyvin sinipunaan kuin punamultaan.
Joten toivottavasti neuvottelukyvytön Vanhanen saa jatkaa kepun johdossa seuraavan puoluekokouksenkin jälkeen. Tai tulkoon hänen tilalleen Jarmo Korhonen, joka taatusti on vielä kyvyttömämpi siinäkin suhteessa.
Hyvää pääsiäistä kaikille! Itse koetan hiljentyä muistamaan sitä, minkä vuoksi me kristityt pääsiäistä vietämme. Muistan sitäkin, minkä vuoksi juutalaiset sitä viettävät ja mistä se on saanut nimensä myös meillä; heprealaisten paosta eli pääsystä pois Egyptin orjuudesta Mooseksen johdolla. Minulla niissä maisemissa kauan olleena ja Israelin ystävänä on aihetta tämänkin muistamiseen
City-Keskustan kriteerit asianomaisten kykyjen arvioinnissa taitavat kyllä olla muut kuin neuvottelutaito, joka edellyttää myös suurta joustavuutta ja kykyä kompromisseihin.
Tässä asiasta lyhenne Helsingin Sanomien koko sivun jutusta:
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Pekkarinen pätevin neuvottelupöydässä Vanhanen ja Halonen huonoimpia/1135234975905
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Sisäpiiriläisten arvio/1135234975909
Vähän täydennystä jutusta aihealueittain. Seuraavassa ensiksi mainittu on ammattilaisten mielestä alueella paras, viimeksi mainittu huonoin:
Valta: Pekkarinen, Niinistö, Halonen, Lehtomäki, Tuomioja, Henäluoma, Kanerva, Filatov, Katainen, Cronberg, Vanhanen.
Analyyttisyys: Tuomioja, Pekkarinen, Lehtomäki, Filatov, Niinistö, Vanhanen, Cronberg, Heinäluoma, Kanwerva, Katainen, Halonen.
Sosiaalisuus: Kanerva, Lehtomäki, Katainen, Filatov, Cronberg, Pekkarinen, Vanhanen, Heinäluoma, Niinistö, Halonen, Tuomioja.
Periaatteellisuus: Halonen, Filatov, Niinistö, Lehtomäki, Katainen, Pekkarinen, Vanhanen, Tuomioja, Cronberg, Heinäluoma, Kanerva.
Kaikki avut yhteensä: Pekkarinen, Lehtomäki, Filatov, Kanerva, Tuomioja, Niinistö, Katainen, Cronberg, Heinäluoma, Halonen, Vanhanen.
Siis kaksi huonointa neuvottelijaa, Halonen ja Vanhanen johtavat meille tärkeimpiä neuvottelujamme!
Pekkarisen ja Lehtomäen hyvine neuvottelutaitojen huonoina puolina tietysti on se, että heidän mahdollisesti suurempaan valtaan päästyään yhä suurempi siivu yhteisestä kakustamme lohkeaisi talonjusseille ja takametsiin, kepulle tärkeimpiin kohteisiin. Ja he kyllä varmasti pystyisivät hoitamaan kepun hallitukseen kolmanneltakin paikalta, yhtä hyvin sinipunaan kuin punamultaan.
Joten toivottavasti neuvottelukyvytön Vanhanen saa jatkaa kepun johdossa seuraavan puoluekokouksenkin jälkeen. Tai tulkoon hänen tilalleen Jarmo Korhonen, joka taatusti on vielä kyvyttömämpi siinäkin suhteessa.
Hyvää pääsiäistä kaikille! Itse koetan hiljentyä muistamaan sitä, minkä vuoksi me kristityt pääsiäistä vietämme. Muistan sitäkin, minkä vuoksi juutalaiset sitä viettävät ja mistä se on saanut nimensä myös meillä; heprealaisten paosta eli pääsystä pois Egyptin orjuudesta Mooseksen johdolla. Minulla niissä maisemissa kauan olleena ja Israelin ystävänä on aihetta tämänkin muistamiseen
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hesarin juttu todistaa sen minkä kaikki politiikkaa seuraavaa ovat toki havainneet, Vanhasen ja Halosen suuren kyvyttömyyden hoitaa maamme asioita ja kyetä vaikuttamaan meille tärkeiden asioiden esillä oloon kansainvälisillä foorumeilla. Halosen kohdalla katastrofi on toki ollut päivänselvää, eikä Vanhasenkaan taitoja ole ylistäneet kuin OIvan kaltaiset fundamentalistikepulaiset.
Pekkarisen taidot iltalypsyineen ja muine pekkarointeineen ovat kovin kotikutoisia, mutta varmasti taitava neuvottelija hän on, Lehtomäki sen sijaan saattaisi olla kova luu kansainvälisissäkin ympyröissä, onhan nänellä jo jonkinmoista näyttöäkin ulkomaankaupaaministerinä.
Heinäluoman tutkimus toteaa niinikään surkeaksi, sekään ei kenellekään ollut yllätys, onhan mies opittu tuntemaan vain yksinkertaisena vallantavoittelijana jolla ei ole mitään hajua todellisuudesta, Demareista Filatov olikin ainoa joka pääsi edes keskikastiin tässä tutkimuksessa, osoitus siitä kuinka pihalla puolue on ollut ja tulee olemaan. Toki periaattellisuudessa Halonen ja Tuomioja nousivat korkealle, mutta onko tiukka periaattellisuus, ainakaan sellaisena kun se tämän kaksikon kohdalla tiedetään olevan, sittenkään hyve poliittisissa neuvotteluissa. Ei todellakaan.
Keskustalaiset siis osoittautuivat, Vanhasta lukuunottamatta, keskimääräistä paremmiksi neuvottelijoiksi, siis sopivimmiksi johtamaa maata vastaisuudessakin. Kokoomus vaikuttajista Katainen oli harmaa kaikilla alueilla, ei huippu aeikä surkeakaan, Kanerva taas loistaa sosiaalisuudellaan, joka näyttää välillä loiskuvan yli, jopa niin että sitä pitää puoluejohdon toppuutella.
jonka esittää sosiaalidemokratian orjien kuoro.
Pelkästään työttömistä ja työkyvyttömistä löytyy 500 000 hengen lauluporukka.
Kapellimestarina Karl Marx.
Ei ole yllätys, että Vanhanen ja Halonen on todettu surkeiksi neuvottelijoiksi. Sitä he ovt, surekita johtajia myös. Vanhanen avuttomuuttaan, horjuvuuttaan ja periaatteettomuuttaan, Halonen itsepäisyyttään ja menneeseen jämähtänyttä periaatteellisuuttaan. Vanhanen on täysin vietävissä oleva minne vain ja Halosta ei kukaan saa viedyksi sinnekään, jonne olisi syytä liikkua.
Cittarin tapauksessa voisi sanoa, että sokea kanakin löytää joskus jyvän. Ehkä cittari kuitenkin uskoo Metri-Maurista ja Lehtomäestä löytyvän aivan muita avuja kuin hyvää neuvottelutaitoa. Vielä korkeammalle hän asettaa Väyrysen, ja hänen tahtopolitiikkansa ei tarjoa hyvää lähtökohtaa neuvotteluissa menestymiselle. Se surullisen kuuluisa kassakaappisopimus ei ole osoitus neuvottelutaidosta vaan jostain ihan muusta.
Joku näkyy pitävän kahdeksan hengen tutkimusryhmää liian pienenä, jotta tutkimuksen tulos olisi luotettava. Olen toista mieltä. Nyt on kyseessä politiikan ammattilaisten tekemä tutkimus, ei mielipidekysely. Minusta tutkimuksen tulos vastaa hyvin sitä kuvaa, joka ainakin minulle on syntynyt julkisuuden perusteella.
Hyvää ja ennen muuta rauhallista pääsiäistä sinulle! Sanot pyrkiväsi hiljentymään. Miten muutena aiot sen tehdä? Itselläni on traditiona käydä aina kirkossa kuulemassa pääsiäsiaamun lohdullinen sanoma ja sen jälkeen hiljentyä pääsiäiseen omissa oloissani.
Siis mihinkään edellä sanomaasi, paljolti noin minäkin ajattelen, ja näkyy se avauksestanikin.
Pekkarinen on kauan politiikassa mukana ollut vanha kehäkettu ja etenkin siltarumpupolitikoinnin suurmestari - onhan hän luonut käsitteenkin, "pekkaroinnin" - mutta ei hänestä mielestäni ylimpiin johtotehtäviin ole. Ei pääministeriksi, ja tuskin hän edes pyrkii puolueensa puheenjohtajaksi. Ja Lehtomäkikään ei halunne haastaa Vanhasta, joten Vanhanen pysyy puolueensa johdossa ainakin seuraavat kaksi vuotta. Kepun mahdollinen ja todennäköinenkin huono menestys seuraavissa ek-vaaleissa hänet vasta pallilta pudottaa.
Mutta ei ole kovin hyviä johtajatarjokkaita kokoomuksellakaan. Vaikka on kykypuolue, mutta eihän se harkintakykypuolueeksi ole ilmoittautunutkaan, sanoi Jari Tervo Uutisvuodossa viitaten Ilkka Kanervaan, joka kuitenkin näkyy tuon tutkimuksen mukaan nousevan kokoomuslaisista ykköseksi, eli neljännelle tilalle kokonaisvertailussa.
Yhtään parempana en pidä demareidenkaan tilannetta. Ei todellakaan näytä tuon perusteella kovin hyvältä, kun demareista kärkeen nousee Tarja Filatov, juuri Kanervan edelle. Voi olla hyvä neuvottelija - kuten Kanervakin sosiaalisilla avuillaan - mutta en osaa kuvitella häntä demarien puheenjohtajana ja vielä vähemmän pääministerinä. Mutta eipä niitä uusia Lipposia noin vain nouse, demareistakaan.
Joku noista asiantuntijoista, joka teilaa Halosen presidenttinä, nostaa kommunikaatioavuiltaan esimerkilliseksi Martti Ahtisaaren. Ei voida muuta mieltä olla, jos asiaa ajatellaan näyttöjon valossa. Ja kyllä presidentillekin hyvät neuvottelutaidot - jotka siis Haloselta puuttuvat - ovat tärkeitä, kun emme enää elä Kekkos-diktatuurissa vaan aidossa demokratiassa.
Pääsiäiseni vietän minäkin pääasiassa kotioloissani. Huomenna käyn pääsiäisjumalanpalveluksessa, kuten lähes aina pääsiäisenä. Juuri tulin vaimoni haudalta, jonne vein havu-käpy-kukkalaitteen ja kynttilöitä. Eilen kävin lounaskylässä ja pääsiäismaanantaina minulle tulee iltakahvivieraita. Kun pääsiäisruoatkin ovat jo valmiit, tarvitsee vain pääruokia mikrossa lämmittää, niin muuten vain olen ja lueskelen. Tämän vempainen suljen juuri nyt enkä sitä avaa ennen arkipäiviä!
Ihan kiva kun kävit meitä taas avauksellasi tervehtimässä. Miten ihmeessä näillä Analyysintekijöillä, näistä politiikoista on täysin Uusi-Ukin ajatusjuoksu. Kun luin tuota Jompen esilletuomaa Hesarin analyysiä, näin siinä sevästi Ukin ajatukset.
Nyt voi siis ottaa pääsiäisen vastaan hyvällä omallatunnolla, kun olen tuota Vanhasta aika ankrastikin arvostellut. Nyt nämä 8-san viisasta miestä, todistavat minun olleen oikeassa.
Muuten haluan vähän Kritisoida Jomppea ja myöskin edellistä palstalaista teidän ulkokullaisuutenne takia. Ollaan taas niin pyhää poikaa,ja menemässä Kirkkoon, siis tavan vuoksi, minä olen aina vähän katsonut kieroon näitä "Tekokristittyjä", käydään siis Kirkossa ainoastaan näinä suurina juhlapyhinä kuten Jouluna ja pääsiäisenä.
Minä taas henkilökohtaisesti käyn Kirkossa noin kaksi kertaa kuukaudessa, en käy julapyhinä ollenkaan "Näyttämässä itseäni",muutenkin minä en jaksa nauttia kirkon annista, siinä ahtaassa väentungoksessa joka aina näinä juhlapyhinä vallitsee.
Näinä juhlapyhinä juuri tulee esille ihmisten Ulkokokullaisuus kaikessa kaameudessaan, kuitenkin tutun Papin sanoma on, on hyvä, että ihmiset edes noina juhlapyhinä käyvät kirkoissa. En suinkaan väitä, että menisitte huonommin eväin sinne viimeiselle tuomiolle kuin minä, mutta minä kyllä käyn täysin vilpittömin mielin kuuntelemassa hyvää puhujaa.
Pakkaa vain olemaan täällä Oulussakin, että Papit vai velvollisuuden pakoittamana puhuvat mahdollisimman lyhyen kaavan mukaan, näi pääsevät kuorolaulajat täydentämään Kirkonmenoja. Tällaisia ajatuksia tulee Ukille mieleen näin pääsiäispyhänä, enkä viitsi sinne tungokseen taaskaan huomenna mennä, menepä taas heti pääsiäisen jälkeisenä sunnuntaina.
Älkää nyt suuttuko tapakiristityt, kun teitä vähän kritisoin, kyyllähän nämä Kirkossakävijä synnit taitaa meillä kaikilla olla niitä pienempiä rikkomuksia täällä syntisessä miljöössämme.
vastasi itselleen, kun avaus ei ottanut oikein tulta. Hoh hoh hooo, tuota piimäkeisaria, minkä teki.
niin uskovaisia, niin uskovaisia. Teidän aatteenne kulmakiviä on ateismi.
Kun eräs viehättävä rouva Valioeläkeläisistä soitti ja kertoi lähettäneensä minulle sähköpostia lähestyvän kokouksemme tiimoilta, jouduin menemään postilleni ja näin siellä vastineenne. Toki minä niihin vielä vastaan. Teen sen yhteisellä vastineella, eli lähetän saman kummallekin.
Ukille sanoisin, että ilmeisesti olet ollut Vanhasen suhteen enemmän oikeassa kuin minä. Itsellänihän on ollut jossain määrin arvostustakin Vanhasta kohtaan ja olen koettanut puolustella häntä esim. CITY-Keskustan mielestäni liian törkeitä hyökkäilyjä vastaan. Mutta kyllä arvostukseni ja mahdolliset heikot sympatianikin ovat matkan varrella varisseet, ja mielestäni tuo tutkimus osuu ihan oikeaan. Tossukka mikä tossukka.
Mielipidepankille huomauttaisin, että emme elä enää myös minun arvostamani Paasikiven tai edes vähemmän arvostamani Kekkosen aikaa, joten kyllä nykyisiltä johtajiltamme on edellytettävä myös neuvottelutaitoja. Vastoin Mpp:n näkemystä niitä kyllä Lipposella on; ei muuten olisi syntynyt niin monen puolueen sateenkaarihallitus ja jopa pysynyt kasassa. Vihreäthän siitä toisesta hallituksesta tosin lähtivät, mutta silloin niillä vielä oli periaatteellisuutta; tähän ”hallitukseen päästäkseen ne luopuivat kaikista periaatteistaan ja jokainen vihreä ministeri olisi valmis vaikka myymään isoäitinsä ministeripostinsa säilyttääkseen”, Paavon toteamus tämäkin.
Vanhasen tossukkamaisuudesta on kyllä ollut sekä edellisen että nykyisen hallituksen aikana se hyvä seuraus, että kepu ei ole pystynyt ohjelmansa mukaisesti ”palauttamaan alueellista ja sosiaalista tasapainoa” eli viemään meitä takaisin menneeseen, jota tuo selkokielellä tarkoittaa. Siihen varmasti pyrkivät Väyrynen ja Korhonen ja jossain määrin Pekkarinenkin, ja kun hänellä on Vanhasta paremmat kommunikaatiotaidot, saattaisi olla vaarallista, jos hän pääsisi lujemmin vallan kahvaan.
Molemmille selittäisin näkemystäni ja käyttäytymistäni hengellisissä asioissa:
Hengellisyys, jonkin korkeamman henkisyyden tavoittelu, on ihmisen perusominaisuuksia ja myös tarpeita. Siihen ovat aina perustuneet kaikki uskonnot, ja siihen perustuvat monet poliittisetkin liikkeet. Kommunismissa ja natsismissa niiden oppien jumaluus asetettiin korkeammalle ja ehdottomammaksi kuin kristinuskossa ja niissä myös synnytettiin lähes kirkolliset uskonnolliset muodot, opinkappaleet ja sakramentit, kommunismissa niin Neuvostoliitossa kuin Kiinassakin jopa rippiä vastaavat katumus- ja puhdistautumisrituaalit. Jotka eivät aina pelastaneet henkeä paremmin kuin sieluakaan. Ja kyllä myös täällä nähtävässä kepulaisuudessa on aivan vallitsevana uskonnollinen elementti, enemmän se on uskon kuin järjen asiaa.
Tietty hengellisyyden kaipuu ja tavoittelu uskoakseni kumpuaa samasta lähteestä kuin halu kuulla musiikkia, nähdä kuvataiteita tai kokea muita henkisyyttä koskettavia ja kohottavia elämyksiä. Eräille sellaiseksi saattaa riittää politiikkakin, mutta itseni on mahdotonta asettaa sellaiseksi mitään poliittisia ideologioita tai tavoitteita, jotka mielestäni sittenkin ovat mitä raadollisinta inhimillistä tasoa.
En ole tekokristitty, vaan kyllä vähäinen ja heikko kristillisyyteni on aitoa, ja ihan omasta sisäisestä tarpeestani silloin tällöin kirkossakin käyn. En ole ollenkaan kunnon kristitty missään mielessä, mutta jotain hengellistä kaipuuta minulla on aina ollut, ajoittain enemmän, ajoittain vähemmän, ja nyt vaimoni kuoltua taas ehkä enemmän kuin aikoihin. Kai sitä herättävät lähes viikoittaiset vaimoni haudalla käynnitkin.
Perustan heikolle uskonnollisuudelleni antoi varmaan uskovainen mummoni, joka sodan aikana joka ilta veisasi virsiä ja rukoili sodassa olevan ainoan poikansa, vanhuudenturvansa puolesta. Ja kun enoni palasi sodasta hengissä, joskin kaksi kertaa haavoittuneena, minulle syntyi usko, että mummoni rukoukset siinä auttoivat.
On toki omassa elämässänikin ollut kovin vaikeita aikoja, jolloin olen joutunut rukouksiinkin turvautumaan ja olen kokenut sitä kautta saaneeni apua; rohkaisua, neuvoja ja voimaa. Pitkä palvelukseni sotaväessä myös piti minua osaltaan jotenkin kiinni kristillisissä tavoissa, sillä olihan kenttäjumalanpalveluksia ja muita hengellisiä tapahtumia varsin usein, enkä koskaan kokenut niitä vastenmielisiksi, päinvastoin. Raamattu rupesi minua kiinnostamaan entistä enemmän YK-palveluksissani ollessani 16 kk Vanhan testamentin maisemissa Siinailla ja 15 kk Uuden testamentin tapahtumapaikoilla Golanilla. Siitä olen kertonutkin, ja laitan nyt vielä loppuun linkin noista asioista lyhyesti kertomaani. Ja Raamattu on siitä alkaen aina ollut yöpöydälläni ja usein iltaisin siitä jonkin kappaleen luen.
Menevyyttä vastineessaan ihannoivalle ja mm. pääsiäispyhien siihen aiheuttamaa katkoa vihaavalle Mpp:lle vakuutan, että ei se suinkaan ole este ihmisen menevyydelle, jos välillä joskus hiljentyykin. Etköhän tarpeeksi tiedä minustakin ymmärtääksesi, että menty on, paljonkin ja tukka putkella, ja mennään vieläkin. Mutta siihenkin saa voimaa lisää kun hiljentyy välillä.
Jokainen meistä tarvitsee myös henkistä voimaa. Sitä saamme monistakin lähteistä, me kaikki, mutta kyllä yksi merkittävä lähde on uskonto, uskominen johonkin itseään suurempaan. Jos sen jollekin korvaa jokin puolue tai politiikka ylipäätään, tulkoon uskollaan autuaaksi, mutta hänen kannattaa kuitenkin huomata, että uskonnot ovat olleet ja vaikuttaneet ihmisten elämään jo hyvin kauan ennen kuin puolueista nykyisessä mielessä tiedettiin yhtään mitään ja uskonnot tulevat olemaan ja vaikuttamaan vielä silloinkin, kun nykyiset puolueet ovat kaikki jo vaipuneet historian hämärään.
Olen puhunut vain kristinuskosta, mutta sam merkitys on muillakin uskonnoilla, ja kyllä nekin minua kiinnostavat, joskin kristinusko on ”minun juttuni”. Olen lukenut niistä melkoisesti, ja hyllyssänikin on Koraani, Profeetta Muhammadin elämäkerta ja jonkin verran myös juutalaisuutta, hindulaisuutta, buddhalaisuutta ja lamalaisuutta koskevaa kirjallisuutta. Sama Jumalahan niiden kaikkien keskiössä on, juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa tietysti aivan kiistatta, mutta kyllä noissa muissakin uskonnoissa sama Henki on johtohahmona.
Siis raadollinen syntinen olen, mutta koetan jotenkin riippua kiinni myös kristinuskon arvoissa kuten eräissä muissakin hyviksi kokemissani arvoissa, kuten isänmaallisuudessa ja oikeudenmukaisuudessa ja myös pyrkimyksessäni antamaan edes myötätuntoni heikommassa asemassa oleville, kun konkreettisemman avun antamiseen mahdollisuuteni ovat vähäiset.
Ja vaikka suuri syntinen olen, uskon kuitenkin armoon, jonka merkitystä tässä iässä yhä useammin ajattelen. Siksikin, siis myös sille tunteelle vahvistusta saadakseni mene taas huomenna kirkkoon.
Tulipa taas puhuttua pitempään kuin aioin, mutta kai tämä oli tarpeen itselleni; jospa se selventää teidänkin käsitystänne minusta tuolta osin. Hyvää pääsiäistä, vielä kerran, sillä nyt sanon Jeesus-lapsen nähnyttä hurskasta Simeonia mukaillen: nyt saanen rauhassa lähteä. (Luuk. 2:29).
Tässä eräitä raamatullisia muistoja Siinailta ja Golanilta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000002&conference=664&posting=22000000015496319
Tämä tutkimus voi kertoa jostain poliitikkojen tarvitsemista ominaisuuksista jotain. Jos mukana olisi ollut vähän kuulumpia johtajiamme historiasta, he olisivat voineet aivan hyvin sijoittua tässä selvityksessä myös häntäpäähän. Tällaisia ovat Kekkonen, Mannerheim, Lipponen ja jopa Paasikivi, jota toisaalta pidettiin hyvänä neuvottelijana, mutta toisaalta taas äksynä ja itsepäisenä silloin, kun hänen neuvotteluasemansa ei ollut alisteinen. Paasikivi oli siis taitava neuvottelija venäläisten kanssa, mutta suomalaisissa piireissä hän saattoi lyödä nyrkkiä pöytään ja haukkua läsnäolijat idiooteiksi.
Hyvä neuvottelija ei välttämättä ole hyvä poliittinen johtaja kaikissa tilanteissa. Uskon, että pidät esim. Lipposta hyvänä poliittisena johtajana, mutta arviosin, ettei tällainen asiantuntijaraati olisi antanut hänelle kovin hyvää arvosanaa neuvottelutaidosta ainakaan kotimaan ympyröissä. Kun olemme lukeneet Perssonin muistelmia, havaitsemme, ettei häntä ulkomaillakaan ihan kaikkialla pidetä kovin neuvottelutaitoisena.
Vielä enemmän kuin joulua, vihaan pääsiäistä. Nämä näyttäytyvät minulle jonkinlaisena tekopyhyyden symboleina, tapakristillisyytenä. Itse mitoitan vuoden eri päiviä enemmän säätilan kuin minkään kalenterista katsotun merkkipäivän perusteella. Tällaiset pyhät ovat masentavia sellaisella, joka on vähän rauhaton luonne kuten minä. Kyllä tässä voi vielä odottaa vanhetessa ne tekemättömyyden tylsätkin päivät, joten pyrin nauttimaan vauhdista niin kauan, kun virtaa vielä riittää.
Eipä ole uutta sinulta, kun sinun arvostamillesi demareille käy jossain huonosti, niin yrität väittää, että niin olisi käynyt myös historian suurmiehille. En nyt viitsi noita sinun mielipiteitäsi analysoida, sitähän on tehty riittävästi. Mutta ajattelepa nyt toisinpäin. Miten olisivat Tuomioja, Halonen, Filatov ja Heinäluoma selvinneet niissä paikoissa, johon Mannerheim, Paasikivi, Ryti, Tanner ja Kekkonen joutuivat. Minulle ei se ole tärkeää, mitä puoluetta kukin on. Totean siis, että Tanner selvisi ja Lipponen olisi selvinnyt. Muut nykydemarit olisivat olisivat olleet isänmaalle katastrofeja.
En ymmärrä tuota sinun vihaasi kirkollisia juhlia kohtaan. Eiväthän ne juurikaan haittaa. Me uskonnottamat voimme levätä käydä Kepulandiassa, ryypätä tai tehdä muuta mukavaa. Ravintolat ovat sentään auki, Hesarikin vielä tänään ilmestyi jae. Sinä vaikutat kiihkossasi ateistilla, jota en pidä uskonnollisia hurmosliikeitä parempana.
Kun eräs viehättävä rouva Valioeläkeläisistä soitti ja kertoi lähettäneensä minulle sähköpostia lähestyvän kokouksemme tiimoilta, jouduin menemään postilleni ja näin siellä vastineenne. Toki minä niihin vielä vastaan. Teen sen yhteisellä vastineella, eli lähetän saman kummallekin.
Ukille sanoisin, että ilmeisesti olet ollut Vanhasen suhteen enemmän oikeassa kuin minä. Itsellänihän on ollut jossain määrin arvostustakin Vanhasta kohtaan ja olen koettanut puolustella häntä esim. CITY-Keskustan mielestäni liian törkeitä hyökkäilyjä vastaan. Mutta kyllä arvostukseni ja mahdolliset heikot sympatianikin ovat matkan varrella varisseet, ja mielestäni tuo tutkimus osuu ihan oikeaan. Tossukka mikä tossukka.
Mielipidepankille huomauttaisin, että emme elä enää myös minun arvostamani Paasikiven tai edes vähemmän arvostamani Kekkosen aikaa, joten kyllä nykyisiltä johtajiltamme on edellytettävä myös neuvottelutaitoja. Vastoin Mpp:n näkemystä niitä kyllä Lipposella on; ei muuten olisi syntynyt niin monen puolueen sateenkaarihallitus ja jopa pysynyt kasassa. Vihreäthän siitä toisesta hallituksesta tosin lähtivät, mutta silloin niillä vielä oli periaatteellisuutta; tähän ”hallitukseen päästäkseen ne luopuivat kaikista periaatteistaan ja jokainen vihreä ministeri olisi valmis vaikka myymään isoäitinsä ministeripostinsa säilyttääkseen”, Paavon toteamus tämäkin.
Vanhasen tossukkamaisuudesta on kyllä ollut sekä edellisen että nykyisen hallituksen aikana se hyvä seuraus, että kepu ei ole pystynyt ohjelmansa mukaisesti ”palauttamaan alueellista ja sosiaalista tasapainoa” eli viemään meitä takaisin menneeseen, jota tuo selkokielellä tarkoittaa. Siihen varmasti pyrkivät Väyrynen ja Korhonen ja jossain määrin Pekkarinenkin, ja kun hänellä on Vanhasta paremmat kommunikaatiotaidot, saattaisi olla vaarallista, jos hän pääsisi lujemmin vallan kahvaan.
Molemmille selittäisin näkemystäni ja käyttäytymistäni hengellisissä asioissa:
Hengellisyys, jonkin korkeamman henkisyyden tavoittelu, on ihmisen perusominaisuuksia ja myös tarpeita. Siihen ovat aina perustuneet kaikki uskonnot, ja siihen perustuvat monet poliittisetkin liikkeet. Kommunismissa ja natsismissa niiden oppien jumaluus asetettiin korkeammalle ja ehdottomammaksi kuin kristinuskossa ja niissä myös synnytettiin lähes kirkolliset uskonnolliset muodot, opinkappaleet ja sakramentit, kommunismissa niin Neuvostoliitossa kuin Kiinassakin jopa rippiä vastaavat katumus- ja puhdistautumisrituaalit. Jotka eivät aina pelastaneet henkeä paremmin kuin sieluakaan. Ja kyllä myös täällä nähtävässä kepulaisuudessa on aivan vallitsevana uskonnollinen elementti, enemmän se on uskon kuin järjen asiaa.
Tietty hengellisyyden kaipuu ja tavoittelu uskoakseni kumpuaa samasta lähteestä kuin halu kuulla musiikkia, nähdä kuvataiteita tai kokea muita henkisyyttä koskettavia ja kohottavia elämyksiä. Eräille sellaiseksi saattaa riittää politiikkakin, mutta itseni on mahdotonta asettaa sellaiseksi mitään poliittisia ideologioita tai tavoitteita, jotka mielestäni sittenkin ovat mitä raadollisinta inhimillistä tasoa.
En ole tekokristitty, vaan kyllä vähäinen ja heikko kristillisyyteni on aitoa, ja ihan omasta sisäisestä tarpeestani silloin tällöin kirkossakin käyn. En ole ollenkaan kunnon kristitty missään mielessä, mutta jotain hengellistä kaipuuta minulla on aina ollut, ajoittain enemmän, ajoittain vähemmän, ja nyt vaimoni kuoltua taas ehkä enemmän kuin aikoihin. Kai sitä herättävät lähes viikoittaiset vaimoni haudalla käynnitkin.
Perustan heikolle uskonnollisuudelleni antoi varmaan uskovainen mummoni, joka sodan aikana joka ilta veisasi virsiä ja rukoili sodassa olevan ainoan poikansa, vanhuudenturvansa puolesta. Ja kun enoni palasi sodasta hengissä, joskin kaksi kertaa haavoittuneena, minulle syntyi usko, että mummoni rukoukset siinä auttoivat.
On toki omassa elämässänikin ollut kovin vaikeita aikoja, jolloin olen joutunut rukouksiinkin turvautumaan ja olen kokenut sitä kautta saaneeni apua; rohkaisua, neuvoja ja voimaa. Pitkä palvelukseni sotaväessä myös piti minua osaltaan jotenkin kiinni kristillisissä tavoissa, sillä olihan kenttäjumalanpalveluksia ja muita hengellisiä tapahtumia varsin usein, enkä koskaan kokenut niitä vastenmielisiksi, päinvastoin. Raamattu rupesi minua kiinnostamaan entistä enemmän YK-palveluksissani ollessani 16 kk Vanhan testamentin maisemissa Siinailla ja 15 kk Uuden testamentin tapahtumapaikoilla Golanilla. Siitä olen kertonutkin, ja laitan nyt vielä loppuun linkin noista asioista lyhyesti kertomaani. Ja Raamattu on siitä alkaen aina ollut yöpöydälläni ja usein iltaisin siitä jonkin kappaleen luen.
Menevyyttä vastineessaan ihannoivalle ja mm. pääsiäispyhien siihen aiheuttamaa katkoa vihaavalle Mpp:lle vakuutan, että ei se suinkaan ole este ihmisen menevyydelle, jos välillä joskus hiljentyykin. Etköhän tarpeeksi tiedä minustakin ymmärtääksesi, että menty on, paljonkin ja tukka putkella, ja mennään vieläkin. Mutta siihenkin saa voimaa lisää kun hiljentyy välillä.
Jokainen meistä tarvitsee myös henkistä voimaa. Sitä saamme monistakin lähteistä, me kaikki, mutta kyllä yksi merkittävä lähde on uskonto, uskominen johonkin itseään suurempaan. Jos sen jollekin korvaa jokin puolue tai politiikka ylipäätään, tulkoon uskollaan autuaaksi, mutta hänen kannattaa kuitenkin huomata, että uskonnot ovat olleet ja vaikuttaneet ihmisten elämään jo hyvin kauan ennen kuin puolueista nykyisessä mielessä tiedettiin yhtään mitään ja uskonnot tulevat olemaan ja vaikuttamaan vielä silloinkin, kun nykyiset puolueet ovat kaikki jo vaipuneet historian hämärään.
Olen puhunut vain kristinuskosta, mutta sam merkitys on muillakin uskonnoilla, ja kyllä nekin minua kiinnostavat, joskin kristinusko on ”minun juttuni”. Olen lukenut niistä melkoisesti, ja hyllyssänikin on Koraani, Profeetta Muhammadin elämäkerta ja jonkin verran myös juutalaisuutta, hindulaisuutta, buddhalaisuutta ja lamalaisuutta koskevaa kirjallisuutta. Sama Jumalahan niiden kaikkien keskiössä on, juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa tietysti aivan kiistatta, mutta kyllä noissa muissakin uskonnoissa sama Henki on johtohahmona.
Siis raadollinen syntinen olen, mutta koetan jotenkin riippua kiinni myös kristinuskon arvoissa kuten eräissä muissakin hyviksi kokemissani arvoissa, kuten isänmaallisuudessa ja oikeudenmukaisuudessa ja myös pyrkimyksessäni antamaan edes myötätuntoni heikommassa asemassa oleville, kun konkreettisemman avun antamiseen mahdollisuuteni ovat vähäiset.
Ja vaikka suuri syntinen olen, uskon kuitenkin armoon, jonka merkitystä tässä iässä yhä useammin ajattelen. Siksikin, siis myös sille tunteelle vahvistusta saadakseni mene taas huomenna kirkkoon.
Tulipa taas puhuttua pitempään kuin aioin, mutta kai tämä oli tarpeen itselleni; jospa se selventää teidänkin käsitystänne minusta tuolta osin. Hyvää pääsiäistä, vielä kerran, sillä nyt sanon Jeesus-lapsen nähnyttä hurskasta Simeonia mukaillen: nyt saanen rauhassa lähteä. (Luuk. 2:29).
Tässä eräitä raamatullisia muistoja Siinailta ja Golanilta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000002&conference=664&posting=22000000015496319
vilisee. Paina paskalläjä raamattuseuran saitille höpinöinesi.
v.... päähäs ja hyppää leukakeinuun kun pää noin turvoksissa on :-))))))))