Palstalta jostain syystä poistettiin avaus, jonka sisältö oli lyhykäisyydessään, että hoitokokoukset olivat väärin ja SRK oli niiden takana. En ymmärrä miksi tämä piti poistaa? Avaus oli asiaa ja uskoakseni monen vl:n henkilökohtainen mielipide!
Jokatapauksessa hoitokouksista on edelleen syytä keskustella, koska SRK:n virallinen johto katsoo niiden olleen "siunauksellisia".
>> ylilyöntejä pääsi valitettavasti tapahtumaan.
Tämäkin tunnustetaan kohtalaisen yleisesti.
Eikö pelkästään tuossa olisi SRK:lla parannuksen aihetta? Hoitajat kun julistettiin 70-luvulla erehtymättömiksi. "Kun Erehtymätön Jumalan valtakunta on valinnut hoitajat, niin ei ole mahdollista että se olisi valinnut väärät hoitajat ja siksi näistä Jumalan valtakunnan hoidoista ei ole valitusoikeutta, vaan ne ovat aina oikeita" saatettiin julistaa saarnatuolista saakka.
Jos joku yritti tuolloin vedota yksittäisen hoitomiehen ylilyöntiin, niin hänet hoidettiin myös, koska rohkeni epäillä "Erehtymättömä Jumalan valtakunnan päätöksiä".
Jos nyt kuitenkin myönnetään että virheitäkin tuli, niin samala tunnustetaan että 70-luvun SRK:n opetus ei ollut oikeaa. Eikö tästä opillisesta muutoksesta pitäisi tehdä parannus?
Selkeä kuvaus hoitokokouksesta löytyy esim. täältä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000098&posting=22000000006929352#22000000006929352
Jokatapauksessa hoitokouksista on edelleen syytä keskustella, koska SRK:n virallinen johto katsoo niiden olleen "siunauksellisia".
>> ylilyöntejä pääsi valitettavasti tapahtumaan.
Tämäkin tunnustetaan kohtalaisen yleisesti.
Eikö pelkästään tuossa olisi SRK:lla parannuksen aihetta? Hoitajat kun julistettiin 70-luvulla erehtymättömiksi. "Kun Erehtymätön Jumalan valtakunta on valinnut hoitajat, niin ei ole mahdollista että se olisi valinnut väärät hoitajat ja siksi näistä Jumalan valtakunnan hoidoista ei ole valitusoikeutta, vaan ne ovat aina oikeita" saatettiin julistaa saarnatuolista saakka.
Jos joku yritti tuolloin vedota yksittäisen hoitomiehen ylilyöntiin, niin hänet hoidettiin myös, koska rohkeni epäillä "Erehtymättömä Jumalan valtakunnan päätöksiä".
Jos nyt kuitenkin myönnetään että virheitäkin tuli, niin samala tunnustetaan että 70-luvun SRK:n opetus ei ollut oikeaa. Eikö tästä opillisesta muutoksesta pitäisi tehdä parannus?
Selkeä kuvaus hoitokokouksesta löytyy esim. täältä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000098&posting=22000000006929352#22000000006929352
Vastaukset 17
Vanhimmat
"Suuret "puhdistukset" ovat nyt loppuneet vl-liikkeessä, mutta joskus vieläkin tapahtuu. Reisjärvellä kuulemani mukaan kaksi naista erotettiin, heidänisänsä oli tehnyt ilmiannon, syy: ehkäisyn käyttö."
Niinpä niin. Se mikä tässä heitossa on se merkityksellinen asia on se että samat opit ovat voimassa edellen. Se joka ei ole riitävän kuuliainen voidaan hoitaa "kaikessa hiljaisuudessa".
ONKO rakkaudelisempaa se että 3 ihmistä hoitaa ja leivtää tiedon muun seurakunnan tiettoon. Vai se että ihminen hoidetaan koko seurakunnan kuullen ja lopputulos on ihan sama.
En epäile hetkeäkään etteikö ehkäisynkäyttö olisi yksi syy erotamiseen. Mutta syitä on mutiakin.
Hotokokousket eivät ole loppuneet. Edelleen näitä "pinen piirin" puhuteluja järjestetään ja joka ei näyrry ennakolta sovituun kantaan joutuu uloshoidetuksi.
Eli autuuta käytetään edelleen pakoteena ihan samalla lailla kuin hotokokousissa. Ei ehdolistettu armo ole vl herätyliikeestä mihinkään kadonnut vaikka vl kuulema on "rauhan aika".
Ja siihen tulleen kommentin, jossa sanottiin, että hoitohenkilöt olisivat sopineet asiat kahdenkesken. Tarkoitti ilmeisesti sitä, että ovat sopineet asiat uhrien kanssa?
Mutta jäin sitten miettimään, että missä ovat nämä uhrit jotka kertovat tuosta, että hoitohenkilöt ovat tosiaankin sopineet asiat heidän kanssaan.
Itse en ole elävässä elämässä kuullut tuollaisesta anteeksipyynnöstä tai sopimisesta (onko siitä edes kirjoitettu koskaan palstalla). Sen sijaan uhrit edelleenkin ihmettelevät tapahtumia, ja sitä miksi niin tapahtui. Miksi he ihmettelisivät jos hoitohenkilöt olisivat tosiaan asian sopineet heidän kanssaan, ja julmuuksiaan anteeksi pyytäneet?
>> Itse en ole elävässä elämässä kuullut tuollaisesta anteeksipyynnöstä tai sopimisesta (onko siitä edes kirjoitettu koskaan palstalla). Sen sijaan uhrit edelleenkin ihmettelevät tapahtumia, ja sitä miksi niin tapahtui. Miksi he ihmettelisivät jos hoitohenkilöt olisivat tosiaan asian sopineet heidän kanssaan, ja julmuuksiaan anteeksi pyytäneet?
vl ajatelu takana jota täälläkin muutamat nimimerkit viljelevät.
Eli vl laitaa omat virheet ja vikaan joutumiset pois ja antaa itse etulajana kaikki tuolle toiselle osapuolelle anteeksi. Eli riitää kun korjaa sen oman kohdan.
Jokainen vastaa vain omista teoistaan. Kyllä varmaan näinkin mutta se jos me olemme täysin välinpiämättömiä jopa julmia sen suhteen mitä oma käytöksemme saa aikaan niin..
Vl mielestä riitää että myöntää omalta puoletaan vikaan joutuneenasa ja antaa kaiken toiselle anteeksi ilman pyyntöä.
Ja tämä sitten johtaa tilanteeseen jossa se jota vastaan on rikkonut tekee väärin kun ei ymmärrä että hoitaja on jo korjannut asiansa omaltapuoleltaan eikä näe tarvetta keskuteluun. ONHAN hän jo omaltapuoleltaan antanut kaiken anteeksi.
Kyllä sinä tämän kuvion tiedät.
Sitten tässä on vielä se että pitääkö aisat sopia myös niiden kanssa jotka ovat jumalanvaltakunnan ulkopuolella (huomaa pienillä kirjoitettuna). Vai ajatellaanko etei asiaa tarvitse ja voi sopia ulkopuolisten kanssa koska silloin syylistyttäisiin epäuskoiten kanssa veljeilyyn ja heidän väärinuskomistaan puolettaisi.
Tähän ajatukseen varmaan viitataan näissä - asiat on sovittu eikä anteeksipyydettävää ole. Sillä peruteella ettei kukaan voi pyytää ukoaan anteeksi ja jos se loukaa sille ei voi mitään... Eli tämä jumalan sana pahentaa tai parnataa (huomaa taas pienellä kirjoitettuna).
Eli jos joku ukona oleva näkee asiassa väärin tekemistä hän ei voikaan nähdä aisaa oikein koska on armosta osaton. Eli häneltä edelytettäisiin parannusta eli mielen muutosta tässäkin kohdassa.
Onko kyse ehdollistetusta armotsta. Aika moni on sitä mieltä että on. Oikea usko sidotaan siihen että hotokouset pitää nähdä sinauksellina.
Se joka on armoa vaille ei voi olla vaatimassa anteeksipyyntöä. Tälläinen linee tuo logiikka.
On tästä asisiasta kertonut useampikin nimimerkki täällä. Vaikka on myönnetty että on tehhty väärin anteeksipyyntöä ei katsota aiheelisesksi.
Millaista anteeksiantamusta tarjotaan? Eikö ajatus ole se että jos ihmisellä on synnin hätä hän antaa siinä hädässään anteeksi niille jotka ovat häntä vastaan rikkoneet? Eikö tämä ole hädänalaisen hyväksikäyttöä?
Se joka ei siihen taivu olkoot armosta osaton? Kyllä se sitten kelpaa jos on oikein synnin hätä?
Kuka tai ketä kiinostaa tässä kohdassa se totuudessa pysyminen. Varmaankin niitä jotka ulos hoidetiin kun eivät ehdolistettua armoa hyväksyneet. Ja niitä jotka edelleen haluavat seistä siinä myymättämässä evankeliumissa.
"Ja tämä sitten johtaa tilanteeseen jossa se jota vastaan on rikkonut tekee väärin kun ei ymmärrä että hoitaja on jo korjannut asiansa omaltapuoleltaan eikä näe tarvetta keskuteluun. ONHAN hän jo omaltapuoleltaan antanut kaiken anteeksi.
Kyllä sinä tämän kuvion tiedät."
Vl-tavasta toimia, tuossa anteeksiantamis ja pyyntöasioissa.
Tarkoittaako se siis, sitä että esim. minä tietäisin tehneeni väärin, ja pyytäisin sitä anteeksi ihan keltä tahansa, ja asia on sitten sillä kuitattu?
Minun ei tarvitsi enään myöntää erehdystäni hänelle jota kohtaan tein väärin, eikä pyytää anteeksi? Ja jos hän yrittää ottaa asian kesksuteluun, niin voin sanoa ole hiljaa se on jo anateeksi annettu synti ja siitä ei ole enään lupa puhua?
Mutta miten ihmeessä se uhri pääsee tuskastaan, jos häenllä ei ole lupa edes keskustella enään siitä vääryydestä jota koki? Kyllähän asiat pitää sopia loppuun asti kahdenkesken, siis uhri ja pahantekijä. Vain näin voidaan saada ja antaa anteeksi kun asiat on sovittu.
"Eli vl laitaa omat virheet ja vikaan joutumiset pois ja antaa itse etulajana kaikki tuolle toiselle osapuolelle anteeksi. Eli riitää kun korjaa sen oman kohdan."
Eli esim. vl-hoitohenkilö on laittanut omat virheensä pois. Mutta mitän hän sitten antaa uhrilleen etulahjana anteeksi, mitä väärää uhri teki joka joutui julmuuden kohteeksi vastointahtoaan joutui?
Hoitaja on etulajana ananut kaikki syytökset ja katkeruudet anteeksi...
Niinpä niin. En minä tätä ymmärrä. Mutta kuten tässä hiljattain oli puhe hyväksikäytetystä anteeksiannosta äiti-lapsisuhteessa lienee kyse samasta.
Eivätkö vl ymmärrä että parannus on puolinainen jos se jota vastaan on rikottu jää kokonaan tämän anteeksiantoprosessin ulkopuolelle.
Tietenkään kaikkien kanssa ei voi päästä yhteisymmärrykseen mutta... Se ettei edes yritetä..
Ehkä vl laittavat etulahjana tuon hitauden korjata asioitakin sinne anteekispyynnön alle. Näin ei tarvta sitä todellista nöyrtymistä...
Minusta se ei ole anteeksipyyntö lainkaan jos asioita ei selvitetä sen kanssa jota vastaan on rikottu.
Uhri pääsee tuskastaan kun uskoo evankeliumin omalle kohdalleen. Jumalan rakakus vaikutaa sen ettei hän sen jälkeen enää halua kaivella menneitä.
Eikö Jumalan rakkaus saa aikaan sen että ihminen rakastaa toista totuudessa. Johon myös kuuluu se että väärin tekevää nuhdellaan. Vl mielestä ilmeisesti ei. Se joka tulee ulkoa ei vain ymmärrä oikein jos kerran on vaativalla mielellä ja vaatii asioitten selittämistä. Asiat on selvitetty... Katso tuo vastaus Admatalle
aiheetta erotetun tulee pyytää anteeksi - erottajiensa syntejä, niin sitten nämä ottavat takaisin. Tässä se outouden ydin on.
Kristillisyyden perusolemus tiivistyy:
(Matt. 6:14-15) 14. "Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi." 15. "Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isäkään anna anteeksi teidän rikkomuksianne."
(Luuk. 17:3-4) Pitäkää varanne! "Jos veljesi tekee väärin, nuhtele häntä, ja jos hän sitten katuu, anna hänelle anteeksi. 4. Vaikka hän seitsemästi päivässä rikkoisi sinua vastaan ja seitsemästi tulisi sanomaan sinulle: ´Minä kadun´, anna hänelle anteeksi."
Tässä tarkoitetaan syntiä kuin syntiä! Vaikka maallinen oikeus tuomitsisi ihmisen syntiensä tähden kuolemaan, niin hänellekin, jos hän syntejään katuu, annetaan hänen syntinsä anteeksi, vrt. ryöväri ristin puulla. Anteeksipyynnön sanojen ei tarvitse olla kummoiset, kuten ei ollut ryövärilläkään, mutta kun ne ovat totiset, se riittää. Ihmistä, joka osaisi tehdä täydellisen synnintunnustuksen, ei olekaan. "Mutta, jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isäkään anna anteeksi teidän rikkomuksianne."
(Matt. 7:1-5) 1. Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. 2. Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan. 3. Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? 4. Kuinka voit sanoa veljellesi: "Annapa kun otan roskan silmästäsi," kun omassa silmässäsi on hirsi? 5. Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.
Hoitokokouksissa avainten valtaa käytettiin väärin:
"Hoitokokouksista" puuttui armo ja anteeksiantamus
Niitä voidaan tarkastella Jumalan sanan valossa:
Jeesuksen opetuksen mukaan (Kristuksen kirkkolaki): (Matt. 18:15) "Mutta jos sinun veljes rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken yksinänsä. Jos hän sinua kuulee niin sinä olet veljes voittanut." Uuden käännöksen mukaan: (Matt. 18:15-17) 15. "Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. 16. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä ´jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla´. 17. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin."
Ts. Kristuksen kirkkolaki on kolmivaiheinen:
1) vaihe: jae 15,
2) vaihe: jae 16 ja
3) vaihe: jae 17.
Olennaista on, että vaiheita on kolme. Ei enempää eikä vähempää. Olennaista on, että syntiin joutunut on kussakin vaiheessa kuultavana paikalla. Olennaista on, että syntiin joutuneen tehtyä synnistään parannuksen on asia loppuun käsitelty. Häneltä ei vaadita moninkertaista parannusta. Seurakunta on elävien Jumalan lasten muodostama yhteisö, ei pj:n tai kenenkään muun johtama salaseura. Ennakkoon ei voi sitomispäätöstä tehdä. Se tehdään vasta 3) vaiheessa, jos kuultava ei seurakuntaa kuule, ts. tee parannusta hänen kiistattomasti tekemästään synnistä. Häneltä ei saa vaatia parannusta juorujen perusteella. Uskovaa nuhdellaan vain siinä tapauksessa jos hän TEKEE syntiä. Ts. jos siitä on pätevät todisteet. Jos puhuttelija näkee tämän tekevän syntiä. Jos hänestä kerrotaan pahaa, tulee pahanpuhumiselta sulkea korvat. Pahanpuhujalta tulee edellyttää parannusta panettelustaan.
Suoraan ei voi mennä vaiheeseen 3).
Millä oikeudella hoitokokouksissa tuomittiin ihmisiä kerralla, ilman vaiheita 1)-2) sitoen seurakunnasta ulos helvettiin? Hoitajien mielivallalla, jolla ei ollut mitään tekemistä Jumalan sanan kanssa.
Anteeksiantamus koskee kaikkia syntejään katuvia. Katumuksen herättää Jumala. Sen aitoutta ei ihmisellä ole lupaa epäillä.
Martti Luther kirjoittaa 1. sunnuntaina pääsiäisestä toisessa saarnassaan: "On ymmärrettävä oikein Kristuksen sanat: Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätätte, niille ne ovat pidätetyt. Ne eivät anna valtaa niille, jotka ne lausuvat, vaan niille, jotka ne uskovat. Herran sanat tarkoittavat enemmän niitä, jotka syntinsä tunnustaen ne uskolla omistavat, kuin synninpäästön julistajia. Puhujan valta ja uskovan valta eroavat toisistaan niin suuresti kuin taivas ja maa. Jumala on antanut meille sanansa ja vallan sitä puhua. Mutta siitä ei seuraa, että sana aina toteutuu. Harjoittihan Kristuskin sanan saarnaamista, eivätkä kuitenkaan kaikki, jotka sitä kuulivat, uskoneet eikä läheskään aina tapahtunut hänen puheittensa mukaan, vaikka se olikin Jumalan sanaa. Kristus lausuu nyt meille: te saatte vallan saarnata sanaa ja julistaa evankeliumia. Mutta valtaa luoda uskoa ette silti saa. Istuttaminen ja kasvun antaminen ovat kaksi eri asiaa, kuten Paavali sanoo ( I Kor. 3:6.). Meille ei ole annettu valtaa elää herroiksi ja hallita, vaan olla palvelijoina, evankeliumia saarnaamalla kehottaa ihmisiä uskomaan. Jos siis et usko, eivät sinua auta minun puheeni ja saarnani, vaikka se onkin Jumalan sanaa, etkä sinä silloin ylönkatso ja häpeile minua, vaan itse Jumalaa, kun et usko näitä hänen sanojansa."
naapuriltani rahaa, ja pyydän sitten tuota tekoani anteeksi joltakin kolmannelta ihmiseltä, asia on minun puoleltani kunnossa. Jos naapuri vaatii rahojaan takaisin, en anna niitä vaan sanon, että asia on korjattu ja olen antanut hänenkin katkeruutensa etulahjana anteeksi. Jos hän edelleen vaatii rahojaan, syytän vain häntä katkeraksi.
Ajatteleppa miltä ihmisestä tuntuu kun syy on vain sielun autuudesta :(
niin laajasti kuin ne ovat levinneet.
Jos joku ”hoitajana” esiintyvä juoruämmä on monta kymmentä vuotta hoitanut jotakuta mielessään rakkaudella, mutta todellisuudessa kateellisena levittänyt takanapäin täysin perättömiä juoruja valitsemastaan hoidettavasta, joka ei tiedä itseään koskevista juoruista mitään, niin juoruämmä itse vastaa asian laajemmasta selvittämisestä.
Kun sitten sattuman kaupalla asiat ovat tulleet julki, niin "hoitaja" ei selvitä asioitaan tupsuttamalla jonkun korvaan anteeksipyyntöjä, vaan selvittää asian julkisesti. On todella tärkeä, että kaikille tulee selväksi, että kuka oli hoitaja ja mitä hoitaja valehteli.
Tulee pitää ehdottomasti kiinni, että asiat hoituvat loppuun asti.
näkisin näin, että silloin aikoinaan mentiin jonkinlaiseen farisealaiseen lakihenkeen, josta ei ole päästy vieläkään pois. Pyhä Henki sotkettiin kaikenlaisiin päätöksiin, jolloin niiden peruminen aiheuttaisi älyllisen kuperkeikan. Kuka voisi ottaa sen jälkeen "hengellista esivaltaa" vakavasti. Siinäpä se SRK:n ongelma on.
Otan yhden esimerkin, jonka olen joskus täällä jo kertonut. SRK:n todellinen nokkamies ja työvaliokunnan jäsen HS kertoi tuttavillleni Ylivieskan ry:n kahviossa, että eräässä etelä-Suomen kaupungissa ei hänen mukaansa ole yhden yhtäkään oikein uskovaa. Hänellä oli kyky etänähdä tuntemattomien ihmisten sieluntila. Ts hän oli vaatimassa ihmisiä tekemään uudelleen parannusta. Ensimmäinen parannus ei enää hanelle kelvannut.
Tämän vision mukaan sitten koko vl-väki sai tehdä vuosia parannusta erilaisista hengistä.
Tarvittiin vain yksi kunnon visionääri ja muutama kovaotteinen seuraaja, niin soppa oli valmis.
kun hoitajat toisiltaan lavat mustiksi anteeksiannoissaan takovat - kukaan hoidettu ei ole tullut siitä armosta osalliseksi tai vääriä tekoja ei ole koskaan anteeksipydetty hoidetuilta, pieniä ylilyöntejä myönnetään tehdyn, mutta kymmenet on ajettu itsetuhoon ja sadat hulluiksi - on siinä srk:lla saldoa retustella.. ja emokirkon vain päälle katsellen!
laittamasi lestadiolaisuuspalstalle johtaneeseen linkkiin ja kyseisen avauksen viimeiseen lauseeseen:
"Laitoin tämän viestin tälle palstalle ettei Moppi paase sitä poistamaan."
Eipä ole tilanne tainnut paljon muuttua kolmen vuoden aikana muuten kuin että Mopin tilalle on tullut Bergeronnette. Samat ongelmat vl-palstalla jatkuvat tänäänkin. Ettei vaan olisi kyseessä sama sheriffi?
Pitäisikohän näitä vl-keskusteluja käydäkin lestadiolaisuuspalstalla, koska siellä näköjään sallitaan keskustelu?
ei nimi "miestä" pahenna, kun vaan omatunto... se yhteistunto, vennyy ja vannuu
Uskon perusteista
Kukaan ihminen ei voi täyttää Jumalan käskyjä (käskyt 1.-10.). Minkä tahansa käskyn rikkominen on syntiä. Uskova kilvoittelee ne täyttääkseen, mutta joutuu päivittäin toteamaan, ettei pysty niitä täyttämään. Siksi ihmiselle jää jäljelle vain turvautuminen Jumalan armoon ja anteeksiantoon. Koska jokainen ihminen syyllistyy näin Jumalan käskyjen rikkomiseen, ei kenellekään jää sijaa olla lähimmäistään kohtaan armoton. Uskovan tulee antaa syntejään katuvalla hänen syntinsä anteeksi. Mikäli uskova ei anna lähimmäiselleen anteeksi hänen syntejään, ei Jumalakaan anna tälle armottomalle mitään anteeksi. Tehty parannus pätee, kuten ryövärin parannus ristillä.
Parannuksen hedelmiin kuuluu, että se tehdään siinä laajuudessa, kuin se on tehty - niiltä anteeksi pyytäen, ketä se koskee. Julkisesti tehdystä synnistä tulee tehdä parannus julkisesti. Julkisesti tehty synti poistuu vasta, kun siitä on tehty parannus julkisesti ja siitä on myös tiedotettu julkisesti siinä laajuudessa, kuin sitä on levitetty. Tämä tarkoittaa sitä, että julkaisussa ilmoitetaan missä asiassa on kerrottu / kirjoitettu väärin ja ilmoitetaan, miten sen olisi pitänyt kuulua ja pyydetään anteeksi väärää tekoa / opetusta. Julkaisussa puhutaan oikaisusta. Jokaisessa julkaisussa pitäisi aina olla jokin oikaisu ennen kuin julkaisua voi edes pitää uskottavana.
Salassa tehdystä synnistä tehdään parannus rippi-isälle / äidille. Salassa tehdystä synnistä ei saa vaatia julkista parannusta.
"Hoitokokouksista" puuttui armo ja anteeksiantamus
Niitä voidaan tarkastella Jumalan sanan valossa:
Jeesuksen opetuksen mukaan (Kristuksen kirkkolaki): (Matt. 18:15) "Mutta jos sinun veljes rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken yksinänsä. Jos hän sinua kuulee niin sinä olet veljes voittanut." Uuden käännöksen mukaan: (Matt. 18:15-17) 15. "Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. 16. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä ´jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla´. 17. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin."
Ts. Kristuksen kirkkolaki on kolmivaiheinen:
1) vaihe: jae 15,
2) vaihe: jae 16 ja
3) vaihe: jae 17.
Olennaista on, että vaiheita on kolme. Ei enempää eikä vähempää. Olennaista on, että syntiin joutunut on kussakin vaiheessa kuultavana paikalla. Olennaista on, että syntiin joutuneen tehtyä synnistään parannuksen on asia loppuun käsitelty. Häneltä ei vaadita moninkertaista parannusta. Seurakunta on elävien Jumalan lasten muodostama yhteisö, ei pj:n tai kenenkään muun johtama salaseura. Ennakkoon ei voi sitomispäätöstä tehdä. Se tehdään vasta 3) vaiheessa, jos kuultava ei seurakuntaa kuule, ts. tee parannusta hänen kiistattomasti tekemästään synnistä. Häneltä ei saa vaatia parannusta juorujen perusteella. Uskovaa nuhdellaan vain siinä tapauksessa jos hän TEKEE syntiä. Ts. jos siitä on pätevät todisteet. Jos puhuttelija näkee tämän tekevän syntiä. Jos hänestä kerrotaan pahaa, tulee pahanpuhumiselta sulkea korvat. Pahanpuhujalta tulee edellyttää parannusta panettelustaan.
Suoraan ei voi mennä vaiheeseen 3).
Millä oikeudella hoitokokouksissa tuomittiin ihmisiä kerralla, ilman vaiheita 1)-2) sitoen seurakunnasta ulos helvettiin? Hoitajien mielivallalla, jolla ei ollut mitään tekemistä Jumalan sanan kanssa.
Mistä ymmärsin ensimmäisen kerran, että nyt on tehty hirvittäviä vääryyksiä? Siitä, että omaa äitiä syytettiin kososlaisuudesta, eikä hänessä ollut ilmennyt mitään väärää. Hän kilvoitteli uskossaan kuten kuka tahansa oikeassa uskossa oleva. Nyt koko lähetysalueen uskovien edessä häneltä vaadittiin tyhjästä ilmestyneestä syystä "kososlaisuudesta" parannusta. Mitään perustetta, tai selkeää syntiä ei kukaan häntä vastaan esittänyt. Ei mitään syntiä. Hän pyysi anteeksi kososlaisuutta. Kukaan ei aiemmin tiennyt hänessä sellaista olevankaan. Hänen anteeksipyyntönsä oli "väärin pyydetty", ja vaikka sanat olivat oikeat, niin "henki oli väärä" ja hänet "sidottiin" saman tien. Ei mennyt kuin viikko, niin isän veljen vaimo (S) jätti äidille (kukaan muu ei hänelle käynyt) pyynnön tulla häntä kuolinvuoteelle katsomaan. Äiti meni. S:llä oli hätä synneistään ja hän halusi tehdä parannuksen. Kun äiti häntä siunasi, hän ryhtyi saman tien kiittämään Jumalaa. S kuoli 2 päivän kuluttua. Mikäli äidin "sitominen" olisi ollut oikea, ei hänellä olisi ollut Pyhää Henkeä, joten ei siunauskaan olisi saanut S:ää kiittämään Jumalaa.
Pieni porukka vaikutusvaltaisia pyytelemässä toisiltaan anteeksi. Eipähän tarvitse pyytää loukatulta, jolloin ei tarvitse palata takaisin sinne, mistä ahdistus alkoi.
Mikähän muu syy voi olla kuin pelko asian tulemisesta ilmi täydessä laajuudessaan asiasta kuin HOITOKOKOUS.
Yksi singaali, että jauhot eivät voi olla kovinkaan puhtaita, on hiljaisuus. Hoitokokouksista ei puhuta julkisesti vl:ien sisällä, koska asia on arka ja salailtava, koska asiaa ei olla hoidettu oikein loppuun asti, siis hoidetuilta pyydetty anteeksi, mutta omien oppiensa mukaan ei tarvitse, järjestyksen pitää olla päinvastainen.
Hoidetuilta ei tietenkään olla pyydetty anteeksi tai lähestytty, koska hoitajat ovat pyytäneet omat teot anteeksi kaltaisiltaan jolloinka seuraa loogisesti hoitajan omantunnon puhtaus, mutta hoidetun omatunto ei ole puhdas, koska hän on jättänyt "Jumalanvaltakunnan" ja joutuu syntisenä pyytämään anteeksi hoitajilta tai joltain veljeltä taikka sisarelta.
Asia siis ei enään kosketa hoitajaa, ei mitään merkitystä minkä synnin olet tehnyt, voi pyytää anteeksi ja asia on unohdettu. Tämä koskee hoitajaakin.
Mutta joka tapauksessa tämä ei poista sekavuuden verhoa kokonaan hoitokokouksia koskien. Niinkuin admata sanoi, jos opillisia muutoksia on tullut, ja nämä opilliset muutokset runnottiin läpi säälimättä ei kysymys voi olla kovin puhtaasta opista joka sallii hoitokokoukset ja vapaan käden kaikille hoitajille koska nämä hoitajat olisivat erehtymättömiä Jumalan seurakunnan erehtymättömällä päätöksellä valtuutettuna.
Voiko erehtymätön tehdä erehtyväisiä päätöksiä joita täytyisi pyytää myöhemmin anteeksi? Erehtymätön on slloin erehtyväinen ja se mikä sääti erehtyväisen erehdyttämättömäksi onkin itse asiassa erehtyväinen sekin, eli tuo Jumalan "erehtymätön" seurakunta. Ei kovin kantava pohja nykyiselle vl:ien käsitykselle "erehtymättömästä" seurakunnasta. Tietysti erehtyväinen voi aina pyytää anteeksi, mutta kun nyt on sentään kysymys EREHDYTTÄMÄTTÖMÄSTÄ. omg.