Onko kukaan tullut samaan tilanteeseen? Eli tuntuu todella ahdistuneelta, väsyneeltä eikä jaksaisi mitään. Sitten ei kuitenkaan osaa rentoutua, ei saa nukutuksi. Aina vaaan tuntuu että on kiire ja ahdistaa.
Kaikki on vain pelkkää suorittamista, eikä hetkeksikään voi pysähtyä tai nauttia hetkestä. Sinänsä koko sana nauttia on kyllä menettänyt merkityksensä, sehän ei ole tehokasta eikä tuottavaa jos nauttii.
Kaikki on vain pelkkää suorittamista, eikä hetkeksikään voi pysähtyä tai nauttia hetkestä. Sinänsä koko sana nauttia on kyllä menettänyt merkityksensä, sehän ei ole tehokasta eikä tuottavaa jos nauttii.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jos haluat opetella rentoutumista, varaudu siihen, että opettelu kestää jonkin aikaa. Lainaa kirjastosta kokeeksi rentoutusäänitteitä ja kokeile, mikä niistä on sopiva. Itse opettelin tyylillä "laita vasen käsi tiukasti nyrkkiin..." ja sitten rentoutus ja niin edelleen. Minulla kesti useita viikkoja, ehkä pari kuukautta opetella, mutta nykyään se käy helposti. Menen aivan rennoksi ja painavaksi rentoutuessani. Myös lihassäryt parantuvat rentoutuessa, toisin kuin nukkuessa (eivät parannu).
Luulen vain, ettei sinulle pelkkä rentoutuminen riitä, vaan tarvitset muutakin apua. Puolitoista vuotta sitten olin samassa tilanteessa kuin sinä. Sitten vajosin masennukseen. Tulivat unettomuus, muistamattomuus, keskittymiskyvyttömyys ja muutakin. Sellainen huuhaa olen edelleen ja yritän vähitellen toipua. Mutta se ei käy nopeasti. Sanotaan, että sen poismeno kestää yhtä kauan kuin tuleminenkin kesti.
Tee Beckin masennustesti (BDI-testi). Jos saat paljon pisteitä, mene lääkäriin. Mene, älä jää odottamaan. Tuo ei lähde itsestään pois.
Kouluaikoina osasin ottaa törkeän rennosti. Asiat vaan tuli ja sitten niistä suriutui miten suoriutui. Ei ollut mitään kiirettä tai suorituspaineita.
Mutta nykyjään stressaan jo siitä jos on tulossa jotain josta voisin stressaantua. - Kauheaa!
Eipä tuo tarinasi ihmeellinen ole. Pää ottaa tietoa vastaan , mutta keho ei kulje samaan tahtiin mukana ja huutaa lepoa. Kierrokset( kehon ja mielen) vaan niin kovat,ettei pysyähtyminen toteudu aivan helpolla- toisessa päässä on sairastuminen kuten edellinen kirjoittaja kertoi.
Luonnollinen lääkitys on vaikea ottaa - elämäntavan muutos, vastuu omasta hyvinvonnista, pysähtyminen ja olemisen oppiminen.
Tai sitten sairastuneena lääkitys,,, se on monelle se helpompi tie.
Musta se on hauskaa että monessa paikassa mainitaan esimerkiksi kannabiksen heikentävän keskittymiskykyä.
Olen täysin eri mieltä asiasta. Normaalisti on paniikkihäiriöinen tila, 100234 asiaa jotka pitää hoitaa juuri nyt heti ja välittömästi. Mihinkään asiaan ei voi keskittyä, eipä paneutua 15 sekuntia pidempään.
Sitten kun ottaa pienoiset savut. Oijoi, nyt vihdoinkin ei ole paniikki. Ja voi ottaa yhden asian kerrallaan rauhassa hoidettavaksi ja saa jotain aikaiseksikin.
Onko tuo sitten sitä keskittymiskyvyn heikkenemistä?
Laita hyvää musaa päälle, mene vaikka sängylle lojumaan ja OLE vaan...
...tuijottele kattoon ihan rauhassa...
...sellainen suloisen välinpitämätön olo...:)
(Etkä anna omalle tunnolle mitään sananvaltaa!):)
moikka,
mulla auttaa rentoutumiseen valeriaana- ja kärsimyskukkatabletit (apteekista saa, luontaistuotteita) ja lisäksi käytän bachin kukkatippoja (luontaistuotekaupoista) esim. olive on hyvää yliuupumukseen, kun ei jaksa mitään enää, fyysisesti ja psyykkisesti ihan voimaton ja poikki.
Ei riitä valitettavasti noi jutut alkuunkaan. Kun stressi on sitä tasoa että päällä on jatkuva hyperaktiivinen paniikkikohtaus tila.
Pitäs olla vahvoja reseptilääkkeitä tai vielä vahvempaa...
Alkoholi ei toimi, siitä tulee stressaantuneena vaih ahdistunut ja itsetuhoinen olo. Ei siis rauhoita tai tuo hyvää oloa lainkaan.
Kannabis toimii yllättävän hyvin, mutta rentouttamisen lisäksi se häiritsee selkeää ajattelua ja johtaa hamotuskyvyn sumentumiseen. Joka ainakin tällaisella kontrollifriikillä kuin mulla on todella myrkkyä. Eli en suosittele sitäkään jos ei vaan osaa olla. Ja juuri siitähän että ei osaa olla tämä ongelma muodostuu.
stressaavasti liikenteen jyrinä jaäänet.
en pysty hengittämään kunnolla kun liikenne jyrisee, tuntuu jopa korviin asti.siis alkaa päässä soimaan.
yritän aina rentoutua, aloin siis itse ottaan rauhallisesti ja hengittään syvään aina likenteen jyrinässä.
kamalan stressaaavaa on jokintraktorin ääni, kun ei tiedä onko sew vahingoittavaa korvilleni
äänistä. mä menen joskus ihan lukkoon. kamalaa onliikenteen jtyrinät.
HYI!!!!!!!!!!!!!!!!!!
etten osaa just rentoutua, oikeesti.. Katon kyllä leffoja jne. mutta unirytmi on menny päälaelleen, itkeskelen varsinkin väsyneenä jne.. Tuntuu etten osaa hetkeekään olla murehtimatta.. Jos yritän rentoutua niin en siihen kuitenkaan kykene...
Sitä ei niinkun ole koskaan nukkumassa, eikä hereillä. Koko oleminen on latistunut sellaiseksi oudoksi koomaksi. Yöllä valvoo ja päivällä väsyttää tolkuttomasti eikä jaksa ajatella, kiinnostua tai keskittyä.
hakeuduin itse hoitoon; käyn psykiatrilla, sanoo, ettei lääkkeistä apua. psykoterapiaa. diagnoosina postraumaattinen stressi, vaikkei mitään suurempaa traumatilannetta olekaan takana. töissä käyn, vaikka välillä tuntuu ettei jaksa. parempi olla töissä, kun märehtiä kotona.
itse kaipaan hiljaisuutta, rauhaa, omaa aikaa. kaikki hälinä ahdistaa. en osaa rauhoittua, nukun huonosti. aamulla olen väsynyneempi kuin nukkumaan mennessä. mihinkään en osaa keskittyä,ärsyynnyn todella helposti, olen itkuinen. jokapaikan kipuja jatkuvasti, nyt vatsahaava.
olen hiljalleen opetellut rentoutumaan. kaikilla keinonsa, mä saan mielen rennoksi kun lähden metsään kävelemään. kuuntelen lintujen laulua, ihailen luontoa. tai kuuntelen hyvää musiikkia tai äänikirjaa kävellessäni. samalla saa vähän fyysistä rasitusta, mikä nostaa mielialaa endorfinien kautta... tää toimii mulla. kävelisin tunti tolkulla jos kunto antaisi periksi.
Ai PTS hoitoa? Mä kun olen myös mieltänyt työstressistä jääneet häiriöt PTS:ksi. Hyvä kuulla että joku on samaa mieltä.
Yhtäkkiä ilman oikeastaan mitään syytä voi ruveta ottaan jotkut aikaisemmin pahasti stressanneet työjutut ihan vapaallakin täysin tolkuttomasti kaaliin. Jonkin näköisiä flashbackkejä tavallaan.