Ihmisillä on luontainen taipumus jakaa ja repiä Kristuksen ruumista, mutta Jumalan työ etenee toiseen suuntaan: Hän yhdistää. Ihmisillä on taipumus myös liittyä yhteen yhdeksi suureksi liikkeeksi, joka palvelee ihmisten itsekkäitä päämääriä ja niin tehdessään se toteuttaa saatanan suunnitelmia. Näin ihmiskunta ryhtyi yhdessä rakentamaan myös Baabelin tornia, mutta Jumala jakoi heidät erilleen. Sama Baabelin tornin periaate näkyy ekumeniassa, mutta Jumala kehoittaa omiaan: "Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä..." (2Kr 6:14-18). Ihmisten pyrkiessä sekoittamaan kaikki yhteen Jumala haluaa pyhittää omansa eli erottaa heidät yhtä tarkoitusta varten: Seurakunnan tulee olla Kristusta rakastava ja Hänelle uskollinen morsian, jonka hääpuvussa ei ole tahroja eikä ryppyjä.
Raamatun opettama seurakunta koostuu vain uskovista eivätkä he seurakunnan sisällä "kanna vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa", mutta yhtä paljon on syytä korostaa asian toista puolta. On uskovia, jotka eristäytyvät maailmasta menemällä luostariin tai katkaisemalla ystävyyssuhteet ei-uskoviin. Mutta jos haluamme olla Jeesuksen seuraajia, Hän vie meidät sinne, missä Hän itsekin kulki ja eli. Hän johtaa meidät sinne, missä ihmiset elävät, tekevät työtään ja ovat harrastustensa parissa. Kuvittele, millainen Jeesuksen piti olla, jotta Hän onnistui saamaan uskonnollisilta ihmisiltä hakkuma- tai kunnianimen "Syntisten Ystävä"! Jos haluamme viedä evankeliumia eteenpäin, meidänkin on oltava syntisten ystäviä. Tässä kirjoituksessa käsittelen kuitenkin vain seurakunnan sisäistä elämää ja rakennetta ja siinä ei ole mitään sekoitusta uskovien ja ei-uskovien kesken.
Millä kirkko perustelee sitä, että siihen kuuluu myös ei uskovia? Perusteluna käytetään mm. Jeesuksen vertausta nisusta ja lusteesta (Mt 13:24-30). "Antakaa molempien kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti". Näin uskovat ja ei-uskovat kasvavat samassa pellossa eli kirkossa. Mutta mikä on tämä pelto? Jeesus itse selittää jakeessa 38, että pelto on maailma. Huomasitko: pelto on maailma! Näin teologit tietämättään todistavat, että kirkko ei ole kristillinen seurakunta, vaan maailma! Kristillinen seurakunta sen sijaan on pelkästään uskovista koostuva uloskutsuttujen joukko, jotka on ristiinnaulittu maailmalle ja maailma heille (Gl 6:14). Kirkon sisällä on paljon yksittäisiä eläviä uskovia ja uskovien ryhmiä (soluja, rukousryhmiä, raamattupiirejä jne.), mutta kirkko on laitoksena maallinen instituutio niinkuin valtio ja kirkollinen seurakunta kuin kunta. Raamatun tarkoittama seurakunta on sensijaan aivan muuta.
On tärkeää löytää Jumalan sanan mukainen terve tasapaino erottautumisen ja yhdistymisen kanssa. Uskovilla ei pitäisi olla mitään tekemistä lihan tekojen kanssa eikä uskonnollisten rakennelmien kanssa, jotka on pystytetty ihmisvoimin eikä Jumalan sanan mukaan. Sellaisesta meidän tulee erottautua, mutta Kristuksen seurakuntaa ei saa jakaa eikä repiä. Jeesus oli kova uskonnollisille, mutta lempeä syntisille. Jumala tuo koko ajan keskuuteemme rikkinäisiä ja runneltua ihmisiä, joiden elämä on täynnä syntiä ja joiden opinkäsitykset ovat kaikkea muuta kuin Raamatun mukaisia, mutta he kaipaavat Jeesusta Vapahtajaksi. Juuri sellaisia varten Jeesus tuli. Heitä meidän tulee hoitaa Jeesuksen rakkaudella ja vähitellen opettaa heille askel kerrallaan, miten Jeesusta seurataan. Opettaminen vaatii suurta kärsivällisyyttä. Puhumme kyllä kauniisti Kristuksen seurakunnan yhteydestä ja jakamattomuudesta, mutta mikään ei koettele palvelustyötämme niin tehokkaasti kuin ne veljet ja sisaret, jotka vastustavat meitä. Silloin koetellaan, perustuuko seurakuntayhteytemme samanmielisyyteen vai Kristukseen.
Tasapainon vuoksi korostan jälleen, että silloin toista uskovaa on varoitettava ja ojennettava, jos hän ei suostu "vaeltamaan Hengessä" Herralle kuuliaisena, mutta on erotettava, onko kyse tottelemattomuudesta vai eikö Jumala ole vielä tehnyt jotakin asiaa ajankohtaiseksi. Jos me olemme vaeltaneet jo 10 km ja joku ottaa vasta ensimmäisiä askeleita, meidän ei pidä odottaa häneltä niiden asioiden omaksumista, joiden eteen Herra vie hänet vasta myöhemmin. Pyhä Henki on jokaisen varsinainen opettaja emmekä me voi opettamisessamme kiirehtiä suuren Opettajamme ohi. Jeesuskaan ei voinut tehdä tai päättää itsenäisesti mitään, vaan Hän oli kaikessa riippuvainen Isästä. Jeesus pystyi tekemään vain ne teot, jotka Hän näki Isän tekevän ja vain ne päätökset, jotka Hän kuuli Isän puhuvan (Jh 5:19,30). Jos Herramme oli näin riippuvainen lähettäjästään, me olemme vielä enemmän.
Raamatun opettama seurakunta koostuu vain uskovista eivätkä he seurakunnan sisällä "kanna vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa", mutta yhtä paljon on syytä korostaa asian toista puolta. On uskovia, jotka eristäytyvät maailmasta menemällä luostariin tai katkaisemalla ystävyyssuhteet ei-uskoviin. Mutta jos haluamme olla Jeesuksen seuraajia, Hän vie meidät sinne, missä Hän itsekin kulki ja eli. Hän johtaa meidät sinne, missä ihmiset elävät, tekevät työtään ja ovat harrastustensa parissa. Kuvittele, millainen Jeesuksen piti olla, jotta Hän onnistui saamaan uskonnollisilta ihmisiltä hakkuma- tai kunnianimen "Syntisten Ystävä"! Jos haluamme viedä evankeliumia eteenpäin, meidänkin on oltava syntisten ystäviä. Tässä kirjoituksessa käsittelen kuitenkin vain seurakunnan sisäistä elämää ja rakennetta ja siinä ei ole mitään sekoitusta uskovien ja ei-uskovien kesken.
Millä kirkko perustelee sitä, että siihen kuuluu myös ei uskovia? Perusteluna käytetään mm. Jeesuksen vertausta nisusta ja lusteesta (Mt 13:24-30). "Antakaa molempien kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti". Näin uskovat ja ei-uskovat kasvavat samassa pellossa eli kirkossa. Mutta mikä on tämä pelto? Jeesus itse selittää jakeessa 38, että pelto on maailma. Huomasitko: pelto on maailma! Näin teologit tietämättään todistavat, että kirkko ei ole kristillinen seurakunta, vaan maailma! Kristillinen seurakunta sen sijaan on pelkästään uskovista koostuva uloskutsuttujen joukko, jotka on ristiinnaulittu maailmalle ja maailma heille (Gl 6:14). Kirkon sisällä on paljon yksittäisiä eläviä uskovia ja uskovien ryhmiä (soluja, rukousryhmiä, raamattupiirejä jne.), mutta kirkko on laitoksena maallinen instituutio niinkuin valtio ja kirkollinen seurakunta kuin kunta. Raamatun tarkoittama seurakunta on sensijaan aivan muuta.
On tärkeää löytää Jumalan sanan mukainen terve tasapaino erottautumisen ja yhdistymisen kanssa. Uskovilla ei pitäisi olla mitään tekemistä lihan tekojen kanssa eikä uskonnollisten rakennelmien kanssa, jotka on pystytetty ihmisvoimin eikä Jumalan sanan mukaan. Sellaisesta meidän tulee erottautua, mutta Kristuksen seurakuntaa ei saa jakaa eikä repiä. Jeesus oli kova uskonnollisille, mutta lempeä syntisille. Jumala tuo koko ajan keskuuteemme rikkinäisiä ja runneltua ihmisiä, joiden elämä on täynnä syntiä ja joiden opinkäsitykset ovat kaikkea muuta kuin Raamatun mukaisia, mutta he kaipaavat Jeesusta Vapahtajaksi. Juuri sellaisia varten Jeesus tuli. Heitä meidän tulee hoitaa Jeesuksen rakkaudella ja vähitellen opettaa heille askel kerrallaan, miten Jeesusta seurataan. Opettaminen vaatii suurta kärsivällisyyttä. Puhumme kyllä kauniisti Kristuksen seurakunnan yhteydestä ja jakamattomuudesta, mutta mikään ei koettele palvelustyötämme niin tehokkaasti kuin ne veljet ja sisaret, jotka vastustavat meitä. Silloin koetellaan, perustuuko seurakuntayhteytemme samanmielisyyteen vai Kristukseen.
Tasapainon vuoksi korostan jälleen, että silloin toista uskovaa on varoitettava ja ojennettava, jos hän ei suostu "vaeltamaan Hengessä" Herralle kuuliaisena, mutta on erotettava, onko kyse tottelemattomuudesta vai eikö Jumala ole vielä tehnyt jotakin asiaa ajankohtaiseksi. Jos me olemme vaeltaneet jo 10 km ja joku ottaa vasta ensimmäisiä askeleita, meidän ei pidä odottaa häneltä niiden asioiden omaksumista, joiden eteen Herra vie hänet vasta myöhemmin. Pyhä Henki on jokaisen varsinainen opettaja emmekä me voi opettamisessamme kiirehtiä suuren Opettajamme ohi. Jeesuskaan ei voinut tehdä tai päättää itsenäisesti mitään, vaan Hän oli kaikessa riippuvainen Isästä. Jeesus pystyi tekemään vain ne teot, jotka Hän näki Isän tekevän ja vain ne päätökset, jotka Hän kuuli Isän puhuvan (Jh 5:19,30). Jos Herramme oli näin riippuvainen lähettäjästään, me olemme vielä enemmän.
Vastaukset 19
Vanhimmat
tai ehkä en vain ymmärrä.
Kuuntelin tänään radiojumalanpalveluksen, joka tuli Oulusta. Piispa Samuel Salmi piti hyvän saarnan.
Kirkossamme on paljon sananpalvelijoita ja meidän pitäisi rukoilla heidän puolestaan. Minä olen onnellinen siitä, että meillä on kirkko ja siellä sakramentit ja jumalansana esillä. Yleisradiosta saamme kuulla jumalanpalveluksia vielä. Eikö siinä ole tämmöisenä maallistuvana aikana kiitollisuuden aihetta?
Baabelin tornin periaate näkyy ekumeniassa, mutta Jumala kehoittaa omiaan: "Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä..." (2Kr 6:14-18). Ihmisten pyrkiessä sekoittamaan kaikki yhteen Jumala haluaa pyhittää omansa eli erottaa heidät yhtä tarkoitusta varten: Seurakunnan tulee olla Kristusta rakastava ja Hänelle uskollinen morsian, jonka hääpuvussa ei ole tahroja eikä ryppyjä.
Raamatun opettama seurakunta koostuu vain uskovista eivätkä he seurakunnan sisällä "kanna vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa", mutta yhtä paljon on syytä korostaa asian toista puolta.
Millä kirkko perustelee sitä, että siihen kuuluu myös ei uskovia? Perusteluna käytetään mm. Jeesuksen vertausta nisusta ja lusteesta (Mt 13:24-30). "Antakaa molempien kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti". Näin uskovat ja ei-uskovat kasvavat samassa pellossa eli kirkossa. Mutta mikä on tämä pelto? Jeesus itse selittää jakeessa 38, että pelto on maailma. Huomasitko: pelto on maailma! Näin teologit tietämättään todistavat, että kirkko ei ole kristillinen seurakunta, vaan maailma! Kristillinen seurakunta sen sijaan on pelkästään uskovista koostuva uloskutsuttujen joukko, jotka on ristiinnaulittu maailmalle ja maailma heille (Gl 6:14). Kirkon sisällä on paljon yksittäisiä eläviä uskovia ja uskovien ryhmiä (soluja, rukousryhmiä, raamattupiirejä jne.), mutta kirkko on laitoksena maallinen instituutio niinkuin valtio ja kirkollinen seurakunta kuin kunta. Raamatun tarkoittama seurakunta on sensijaan aivan muuta.
Nuo asiat huolestuttavat kaikista eniten. Se, että
evluttiin kuuluessaan kantaa vierasta iettä niiden evluttilaisten kanssa jotka eivät edes ole henkilökohtaisesti uudestisyntyneitä.=(
Sitä on hedelmät mitä puut.
Kirkossa saa olla torvisoittoa ym mutta ei saarnaa
joka kehottaa parannukseen.
Kyllä kirkossa on parannussaarnaakin.
Monenko papin saarnaa sinä olet kuunnellut? Kaikkia et myöskään pääse kuulemaan.
Kristityn pitäisi vahvistaa kaikkea Jumalan työtä ja puhua oikein.
Vertaus vehnästä ja rikkaviljasta koskee seurakuntaa, eikä maailmaa.
Elonherra on Jumala itse.
Hän on myös viinitarhan isäntä, joka i t s e leikkaa oksia, ei kukaan ihminen.
Todelliset uskovat tuntee viimekädessä vain Jumala. Tämä siksi, että teeskentelijät, ehkä sinäkin yksi heistä, ovat keskuudessa.
Kristityn pyhyys on sydämen pyhyyttä uskossa, mutta monenlaisessa vajavuudessa. Eihän muuten tarvittaisi syntien anteeksiantamustakaan ja jokapäiväistä rukousta "Isä meidän... anna anteeksi syntimme".
Sanoa että minä olen pellon ostanut ja en voi sen tähden tulla , niinkuin se häävieras joka oli kutsttu , ja pyysi kerro minun esteeni .
Hän oli mailman ostanut .
Ote augsburgin tunnustuksen puolustuksesta:
"Kirkko"
"....Tämän opinkohdan esittämiseen oli pakottava aihe. Me näemme loputtomia vaaroja, jotka uhkaavat kirkkoa perikadolla. Kirkossa itsessään on ääretön määrä jumalattomia ihmisiä, jotka sortavat sitä. Näissä oloissa emme saa menettää toivoamme, vaan meidän on tiedettävä, että kirkko tulee kaikesta huolimatta säilymään. Samoin meidän on tiedettävä, että kirkko tulee jumalattomien suuresta lukumäärästä huolimatta yhtä kaikki pysymään voimassa ja että Kristus täyttää kirkolle antamansa lupaukset: antaa synnit anteeksi, kuulee rukoukset ja lahjoittaa Pyhän Hengen.
Kaikki nämä lohdulliset asiat esittää mainittu uskontunnustuksen kohta. Edelleen siinä sanotaan kirkkoa katoliseksi, jottemme käsittäisi sitä tiettyjen kansakuntien ulkonaiseksi laitokseksi, vaan pikemminkin siten, että se sulkee piiriinsä kaikkialle maailmaan hajaantuneet ihmiset, jotka ovat yhtä mieltä evankeliumista, joilla on sama Kristus, sama Pyhä Henki ja samat sakramentit, huolimatta siitä, ovatko heidän inhimilliset perinnäissääntönsä samanlaiset vai erilaiset.
.....
Vaikka siis teeskentelijät ja jumalattomat kuuluvat tähän todelliseen kirkkoon ulkonaisten menojen puolesta, on kuitenkin kirkkoa määriteltäessä välttämätöntä määritellä se Kristuksen eläväksi ruumiiksi eli siksi, mitä kirkko sitä nimityksensä puolesta että todella on. Tähän on montakin syytä.
On näet välttämättä ymmärrettävä, mikä seikka varsinaisesti tekee meistä kirkon jäseniä, nimittäin sen eläviä jäseniä.
Jos määrittelemme kirkon vain ulkonaiseksi laitokseksi, johon kuuluu hyviä ja pahoja, ihmiset eivät ymmärrä Kristuksen valtakuntaa sydämen vanhurskaudeksi ja Pyhän Hengen lahjaksi, vaan arvelevat, että on kysymys vain tiettyjen jumalanpalvelusmenojen ja ulkonaisten tapojen noudattamisesta.
Entä mitä eroa sitten on lain kansan ja kirkon välillä, jos kirkko kerran on ulkonainen laitos?
Mutta Paavalipa sanoo kirkon eroavan lain kansasta siinä, että kirkko on
h e n g e l l i n e n kansa, toisin sanoen kansa, jota e i e r o t a pakanoista yhteiskunnallinen järjestys, vaan joka on t o d e l l i n e n Jumalan kansa, Pyhän Hengen uudestisynnyttämä.
Lain kansalle e i ollut luvattu ainoastaan Kristusta, vaan n i i l l e k i n, jotka olivat vain lihan puolesta Aabrahamin jälkeläisiä, kuului lupauksia, jotka koskivat ajallisia etuja, valtakuntaa jne. T ä s t ä s y y s t ä sanottiinkin myös kansaan kuuluvia ju m al a t t o m i a Jumalan kansaksi, koska Jumala oli tietyin ulkonaisin säädöksin ja lupauksin erottanut muista kansoista nämä, jotka ulkonaisesti polveutuivat Aabrahamista. Otollisia nuo jumalattomat eivät kuitenkaan Jumalalle olleet. Mutta evankeliumi ei tuo tullessaan iankaikkisten aarteiden varjoa, vaan itse aarteet: Pyhän Hengen ja vanhurskauden, joka kelpaa Jumalan edessä.....
Lähde: Concordia.fi
""Mutta tästä asiasta olemme kyllin selvästi lausuneet käsityksemme Tunnustuksessa: me
e m m e hyväksy donatolaisia emmekä Wycliffin kannattajia, joiden mielestä ne syyllistyvät syntiin, jotka kirkossa ottavat vastaan sakramentteja kelvottomilta.....
Vastapuoli hylkää myös sen osan seitsemännestä uskonkohdasta, missä me väitimme, että kirkon todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta ja ettei ole välttämätöntä, että perityt inhimilliset traditiot, jumalanpalvelusmenot tahi seremoniat, jotka ovat ihmisten säätämiä, ovat kaikkialla samanlaiset. Tässä kohden he tekevät eron yleiskirkollisten ja paikallisluonteisten jumalanpalvelusmenojen välillä ja hyväksyvät uskonkohtamme, jos katsotaan, että siinä on puhe paikallisista menoista; sikäli kuin on puhe yleiskirkollisista, he eivät sitä hyväksy.
Meidän on vaikea käsittää, mitä vastustajamme oikeastaan tarkoittavat. Me puhumme todellisesta, toisin sanoen
h e n g e l l i s e s t ä ykseydestä, jonka puuttuessa ei voi olla uskoa sydämessä eikä sydämenvanhurskautta Jumalan edessä.
T ä m ä n saavuttamiseksi, niin me väitämme, e i välttämättä tarvita samanlaisia inhimillisiä jumalanpalvelusmenoja, olivatpa ne yleiskirkollisia tai paikallisia, koska uskonvanhurskaus ei ole tiettyihin traditiohin sidottua vanhurskautta, niin kuin lainvanhurskaus oli sidottua Mooseksen lain määräämiin seremonioihin. Onhan mainitsemamme sydämen vanhurskaus voima, joka tekee sydämen eläväksi.
T ä t ä eläväksi tekemistä e i vä t vähääkään edistä inhimilliset traditiot, olivatpa ne yleiskirkollisia tahi paikallisia. Eivät ne myöskään ole Pyhän Hengen aikaansaannoksia niin kuin siveys, kärsivällisyys, jumalanpelko, lähimmäisenrakkaus ja rakkauden teot."
Lähde Concordia.fi
Augsburgin tunnustuksen puolustus
Baabelin rakentajat tähtäsivät suoraan taivaaseen, siinä syy .
Seurakunnan tulee olla Kristusta rakastava, niin tuleekin, mutta hääpuvun saamme kuningaan vaate huoneesta, ja se on hohtavan puhdas, rypytön, ja se annetaan meille ARMOSTA , ja sen nimi on Kristuksen vanhurskaudenvaate .
Tässä asiassa "kanna vierasta iestä yhdessä uskottomaien kanssa " Katson että uskovainen on seurakunnassa, vaikka ei olekaan Raamatun mukaisessa seurakunnassa sillä hetkellä, tarkoitan sellaista, että tunnettu kristitty istuu kaupassa pilsneripullo kädessä ja vieressä on uskottomia miehia myös pilsneripullo kädessä olkoonkin puhe mistä tahansa hän on tekemässä vieraan ikeen kantoa . Vai olenko ymmärtänyt asian oikein .
Me siis EL.t olemme suurelta osin tollasia, että meidän mielestä jos ei nyt ihan syntiin syyllisty niin kuitenkin, eli jos otamme sakramenttia kelvottomalta (kuka muu se on kuin minä ).
Luther sanoo: vaikka ehtoollisen jakaja olisi rosvo, mutta sinä uskot Jeesukseen Kristukseen. Sinä saat nauttia sakramentin vapaasti ja oikein .
myös millainen olsi se toinen vaihtoehto.
Käytäisiinkö vuosittain vai kuukausittain lävitse jokin tutkistelu, ketkä milloinkin erotetaan, koska heitä ei voitaisi pitää uskovina?
Vai nyhdettäisiinkö lusteet viikoittain pois uskovien joukosta?
Miten tuo tarkastelu tehtäisiin?
Kyllähän historiakin taitaa tuntea tuollaisia kokeiluja. Viimeiksi kai 1970-luvulla. Se kokeilu taitaa olla vieläkin meneillään.
Kumpam perustaisittekin ihan oman seurakunnan teille virheettömille ja synnittömille. Teette joka seurakunnassa tosi pahaa jälkeä. Elätte itsenne tuntemattomuudessa ja siksi syvällä valheessa.
että kristityt ovat eri vaiheessa elämän tiellä, eikä siltä, joka on vasta matkan alkutaipaleellä, voi vaatia samaa, mitä vaaditaan siltä, joka on kulkenut 10 km.
Sinä kirjoittaja olet ollut uskova jo vuosikymmeniä ja mielestäsi ymmärrät jo paljon. On varmaan tuskallista sietää toisten heikkouksia.
Kuitenkin Jeesuskin kärsi opetuslasten vikoja ja syntejä.. Hehän olivat monessa asiassa hyvinkin ymmärtämättömiä aluksi.
Näin sinunkin tulee tehdä. Ei pidä noin vain alkaa toivottelemaan tervemenneeksi toisiin seurakuntiin toisia.
Jos vielä ajatuksella luet aloitusviestin, niin huomaat, että kirjoittajalle itselleenkin oli epäselvä tuo Jumalan seurakunnan rakenne, jonka tarkasteluun hän pitäytyi.
Ainoa asia, jolla hän sitä jaotteli, oli se, että onko jokin asia tottelemattomuutta tai heikkouden syntiä.
Huomaatko, että Paavali ei suhtautuut aivan näin, vaan sanoi: "...jos joku toisin ajattelee, niin Jumala on sen hänelle kirkastava." Siis ei hän ollut poisleikkaamassa...
kaltaiset ymmärrä vielä uskon alkeita,kun on sokea niin miten voisi nähdä?! On kovasti vaatimassa ymmärrystä toisilta,kirjoituksista päätellen hänen ymmärrys on hyvin pieni.
halveksiniseen ei tarvita ymmärrystä. Siihen pystyit sinäkin. Sinä et ole originaali nimimerkki Aameen!
Teille sopiva, kirjoittaa oikaisua
Matt. 13:30 antakaa molempien kasvaa yhdessä Elon leikkuuseen asti ; ja elonleikkuunaikana minä (Jeesus) sanon leikkuu miehille (enkeleille) kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin, poltettaviksi mutta nisu korjatkaa minun aittaani .
Matt. 13:38 jatkan myöhemmin
Matt. 13:38 , Pelto on mailma. Se tarkoittaa Raamatussa monia asioita , Joh. 2:15-17 Synnin turmelemaa lihan ja ajatusten mielitekoja ja sen synnillisten himojen mukaan elävää ihmiskuntaa, jota Jumala rakastaa ja jota pelastamaan Hän lähetti Poikansa .
Tässä maailman rakastaminen merkitsee sen synnissä elävien ihmisten seuran rakastamista ja heidän tapojensa noudattamista .
Toisessa paikassa peto on, ihmisen sydän .
Siemenet, hyvä siemen ovat valtakunnanlapset
Mutta lusteet ovat pahan lapset .
Lustetta on kaikki Jumalan sanasta poikkeavat ihmisopit ja omavanhurskaus.
Kaikki ihmiset ovat pahoja, syntisiä. Vain Jumala yksin on hyvä.
Omahyväiset itsevanhurskaat ihmiset rakentavat autuuttaan leimaamalla toiset ihmiset pahoiksi ja itsensä hyviksi.
Peto piti olla, pelto