Touko-kesämammat !!!

ja alkaa hiljalleen jännittämään ihan pirusti tuleva synnytys ja lähinnä sinne sairaalaan lähtö. Onko mies juuri silloin kotona? Osaako sitä lähteä oikeaan aikaan/ajoissa? Miten kestää kivut, kun kipukynnys on hemmetin matala ja kivunlievitystä/lääkkeitä ei haluais ottaa kuin pakon edessä? Tämmösiä kysymyksiä minä mietin päivittäin. =)

Jäin saikulle kuukautta ennen äippälomaa ja sen jälkeen on vointi ollut hyvä. Selkä lähinnä vihoitteli. Nyt se on ollut parempi, vain pitkät automatkat tekevät hallaa selälle...niitä onkin vähennetty.

Jalat/pohkeet mullakin kramppaa aina silloin tällöin etenkin öisin.

Vauva on ollut vkosta 30 pää alaspäin eli raivotarjonnassa. Se liikkuu päivittäin. Potkut tulevat oikeaan kylkeen...välillä alemmas, välillä ylemmäs. Aina ei tunnu hirveen kivalta.
Yksi mikä on kiva tuntenus on se, kun vauva liu'uttaa jalkaa vatsan pintaa pitkin. Se on ihanaa!! Sen näkee vain liikkuvana möykkynä vatsan pinnalla...eli ei sillain, että erottais varpaat ja muut. ;D

Mulla on painoa tullut tasaisesti koko raskuden ajan ja tulee edelleen. En ole siitä paineita ottanut. Syön silloin kun on nälkä ja painoa tulee mikä tulee. Tähän saakka on tullut 11 kg ja olen tosiaan vkolla 35.

Yöt nukun vaihtelevasti. Välillä heräilen usein, kun mikään asento ei tunnu hyvältä (sattuu vatsaan/kiristää jne.), mutta välillä nukun todella hyvin ja sikeästi. Vessaan heräilen 2-3 kertaa yössä.

Meillä on tavarat vauvalle aika pitkälti hankittuna. Nyt saa vaan rauhassa odotella syntymää. Vaunut on Gessleinin Future mallistoa. Jotain tavaroita on ostettu käytettynä ja jotain upouutena. Auto ajateltiin vielä vaihtaa farkkuun, jos sopiva tulee vastaan. =)

Synnärilaukku on osittain pakattuna! Vauvan vaatteet on pestynä jne.

Näin täällä...en viitti pidempää kirjoittaa, kun ei kukaan jaksa muuten lukea...hih.

Heipä! Olen jo pidempään lueskellut taustalla näitä touko-kesämammojen kuulumisia, mutta itse en ole kirjoitellut, kun ei ole oikein mitään erikoista kuulumista ollut. Mitä nyt pieniä liitoskipuja ja väsymystä ym. normaalia pikkukremppaa. Mutta viime viikko olikin sitten vähän erilainen...

Yöllä heräsin mahakipuun, jota tunnin verran kuulosteltiin ja kärvisteltiin, kunnes oli selvää, että johonkin tästä on lähdettävä. Synnärillekin soitettiin ja toivottivat tervetulleeksi eli ei muuta kuin autoon ja synnäriä kohti. Siellä pistettiin saman tien vauvan sydänkäyrää näytölle ja samalla laitteella piirtyi näkyviin säännölliset supistukset muutaman minuutin välein... Johan alkoi jänskättää, kun siihen saakka vähän epäilin, että voiko ne supistuksia ollakkaan nuo kivut, kun eivät tuntuneet ollenkaan helpottavan. Ja näinhän olen suppareista kuullut, että ne tulee ja menee, tulee ja menee. Mutta minun ensikokemus supistuksista oli sellainen reilun tunnin mittainen yhtäjaksoinen kipu, vasta sen jälkeen alkoi tulla aaltoina. :)

Ottivat tietty osastolle ja totesivat, ettei vielä anneta vauvan tulla, kun viikkoja niin vähän. Lääkityksellä saatiin supparit kuriin noin vuorokauden kuluttua ja kolmen päivän jälkeen laskivat sitten kotiin huilia jatkamaan. Kohdunsuulla ei tapahtunut onneksi mitään, joten parin viikon jälkeen on lupa palailla normaalielämään, jos supistukset eivät palaa. Kivuttomia harjoitussuppareita saa tulla, mutta jos kivun kanssa alkaa tulla, niin sitten takas päivystykseen.

Että tämmöinen jännitysnäytelmä meidän esikoisen odotuksessa. :) Olipahan se hyöty, että tietää nyt miltä ne supistukset oikein tuntuukaan. Ja myös kenraaliharjoitus saatiin miehen kanssa tuosta sairaalan lähdöstä keskellä yötä. Kun tulin kotiin muutama päivä sitten, niin ensi töiksi alettiin pakata sairaalakassia, että olis sitten valmiina seuraavalla kerralla! ;)

Täällä viikkoja 29 1 tänään.
Masu on kasvanu yhtäkkiä hurjaa vauhtia :o
Hirveän vilkaskin vauva on, potkii tosi usein ja lujaa kylkiluihin.
Painoa ei oo tullu nyt vasta, kun 4kg koko raskauden aikana.

Mieliteot mulla vaihtelee yksi
suurimmista on suklaa.
Mulla toi pahoinvointi on alkanu
vähäsen uudelleen, aina välillä
tulee hirvittävän ällöttävä olo.
Ja tuntuu, että olis pakko oksentaa
mutta ei.
Menee kyllä aika nopeasti ohi.
Muuten on selvitty aika lailla vaivoitta,
selkä tuntuu olevan liiankin hyvässä kunnossa nyt.
(mulla on skolioosi)
Mutta onhan tässä vielä aikaa potea :D

Mun puolesta kanssa hyvää
ja rauhallista loppuodotusta,
pian saadaan nyytit syliin

Mulla ei nyt hirveästi mitään kertomista oo. Vaivoja ei tällä hetkellä oo muutaku närästys.
Nukun paremmin ku koskaan ja se on mulle yhtä juhlaa ku oon aina ollu tosi huono nukkumaan ja yleensä kukkunu kaikki yöt.

Tuntuu että mahan kasvu on kokonaan tyssänny, mun mielestä se on ollu tän kokonen jo monta viikkoa ellei kuukausia, mut en tiedä kuuluuko asiaan. Hieman yläkäyrällä mentiin ja viimeks ihan keskikäyrällä.

Vauveli välillä ihan poikittain mahassa ku pää tuntuu toisella puolella ja peppu toisella :) mut onneks ei enää niin pahasti paina kylkiluihin ku pari viikkoa sitte.

Vieläkään ei tiedetä kumpi on tulossa vaikka ultrattiin vajaa 2 viikkoa sitte, ja ku haluaisin niin kovasti tietää.

Viimeks oli neuvolassa tullu painoa joku 8 kiloa mutta siitä on jo kohta 3 viikkoa.

Ruoka sulaa tosi huonosti. Aamulla ku syö niin tuntuu että ei vielä illallakaan oo maha tyhjä vaikka nälkä vaivaaki.

Ennen söin valtavasti suolasta ja nyt menis karkkia pussi kaupalla..

Noista liitoskivuista vielä että välillä vähän tuntuu mutta ei mitenkään häiritsevästi. On vissiin valmiiks niin leveä perse että sen ei tarvi enää levetä :)

Niin ja tosiaan heräsin ensimmäistä kertaa elämässäni yhtenä aamuna helvetilliseen kramppiin jalassa! Tuntu pohkeessa mut meni sit nopeaa ohi.

Supistukset on hieman vaivannu ja on ollu välillä kivuliaitaki mut ei ne ainakaa ollu kohdunkaulalle mitään tehny ku lääkäri tutki. Oli kiinni ja 41 mm jälellä.

Sellasta täällä...

Niin ja turvakaukalo, vaunut, pinnasänky ja hoitopöytä ollaan hommattu mutta ei muuta. Ja äippäpakkauski tuli viikko sit :) eli vaatteita pitäis vielä jostain hommata......

Hei!

Täällä myös esikoista odotteleva tuleva äiti. Laskettu aika on toukokuun lopussa, mutta veikkaavat neuvolassa pojun olevan innokas tulemaan maailmaan jo aikaisemmin.

Oon ollut jo marraskuun puolesta välistä asti s.lomalla aikaisten supistusten vuoksi. (töissä joutuisin tekemään raskasta ruumiillista työtä) Kohdunkaula on ollut jo kuukauden ajan lyhentyneenä 2,5 senttiin, joten supistelut ovat jo saaneet aikaan edistymistä.

Olin vähällä joutua sairaalaan makoilemaan, mutta piti pikkuisen anella, etteivät vielä laittaisi. En siis millään haluais pötkötellä siellä, kun en niin tykkää sairaaloiden ilmapiiristä.
No, kotona sitten yritän ottaa rennommin. (ihan pieniä viikkosiivouksia lukuunottamatta...:))

Taisin viime lauantaina saada jo esimakua synnytyskivuista. Oltiim miehen kanssa reissussa, niin autossa alkoi menkkamaiset tuskat. Paljon voimakkaammat vain, kuin menkkojen aikana. Niitä kesti puolisen tuntia, mutta hävisivät sitten. Kellosta piti seurata, että onko säännöllisiä, mutteivät onneksi olleet. Meinasin pyörtyä ja ulos piti päästä haukkomaan happea...huoh... Mitä ne sitten ne oikeat synnytyskivut ovat?? Aaaargh.

Närästystä täälläkin on aivan ympärivuorokautisena. Helpotuksena syön Zantac-lääkettä, mutta joudun myös Gavisckonia naukkaileen. Oon muutama vuosi sitten käynyt ruokatorven tulehduksen läpi joten se kait pahentaa närästystä.

Painoa on tullut yli 10 kiloa jo nyt. Onneksi raskausarvilta olen vielä toistaiseksi välttynyt. Selluliittiä on tullut senkin edestä. Ilolla nämä lisäkilot kuitenkin kannan! :)
Ehkä saan ne joskus tulevaisuudessa sulateltua...

Pojulle (Väiski-Vemmelsäärelle) on yhdistelmät ja turvaistuin ostettuna. Kelan pakkausta en ottanut ja olen nyt sitten ostellut vaatteita ja jotain muuta tavaraa. Pinnasängyn aikoi anoppi ostaa. Vaatteet pitäis pestä ja silittää ajoissa, kun näitä enteileviä supistukia on jo. Harmittaa vaan kun tässä vuokratalossa on niin surkean huono tuo pyykkikone, niin jotenkin inhottaa pestä tuolla nuita vauvan vaatteita! Kuivausrumpu ajateltiin investoida, niin olisivat edes pölyttömämpiä vaatteita.

Meille arvoidaan tulevaksi n. 4.5 kiloinen vauva. Synnytystapa-arviointia ei vielä ole tehty. Vähän jännittää, että kuinka näin pienenä (150cm) käy...

Ja kuinkahan isoksi tämä mun maha vielä kasvaa. Sf-mitta on mennyt koko ajan käyrien yläpuolella. Ois jo niin iahan saaha tämä vauva syliin!

Voisin kait kirjoitella koko päivän tässä kaikenlaista...

Ihanaa loppuodotusta teille muille samassa tilanteessa oleville!

Kaikki on jo valmiina, enää vauva puuttuu :) Lomakin alkanu, mutta ennemmin olis ollu vielä koulussa. Nyt on jotenkin niin yksinäistä kotona, kun kaverit ravaa baareissa ja muilla reissuilla ja toista samassa elämäntilanteessa olevaa en tunne. Uni maittaa edelleen mukavasti, kun on noi unenlahjat aina ollu hyvät. Mitä nyt välillä vessaan herää. Vauva potkii kylkiluihin ja yrittää aina välillä jotain raajaa puskea kyljestä läpi, että kai sielä raivotarjonnassa ollaan.synnytys vähän jännittää kun ekaa odotellaan, mutta silti ei jaksais enää odottaa. muuten raskaus sujunu mutkatomasti, jotain ihan hetkellisiä vaivoja lukuunottamatta ja vielä saa ketterästi kämmenetkin maahan :) Mukavaaa odotusta kaikille muille :)