Hei,olen 16 vuotias tyttö,minulla on 4kk vanha tyttölapsi.En olisi alunperin halunnut lasta,vaikka ajatus tietysti kiehtoi minua,mutta ymmärränhän että olen vielä lapsi itsekin.
Minut raiskattiin joten isää ei ole.En halua kertoa enempää mistä tämä lapsi on tullut elämääni,tarina ei ole kaunis.
Mutta onko sillä enää merkitystäkään,sillä minulla on nyt lapsi,uusi elämä,ihme.
Minä olen ÄITI.Teen kaikkeni ollakseni hyvä sellainen,mutta tiedän että en pysty siihen ja voimani loppuvat kesken.Rakastan lastani yli kaiken,ja samalla hänen ollessaan elämäni valo hän on myös se jonka vuoksi palan loppuun.
Minä olen ÄITI.
Äiti.
Niin suuri sana,lämmin ja kaunis sana...
olen liian pieni ihminen liian suureen rooliin.
Lapsi aikuisen muotissa.
Miten voin antaa lapselleni juuret jotka hän voi muistaa turvallisena ja rakastavana ja antaa hänelle siten hyvät lähtökohdat nousta siivilleen kun itse vielä tahdon käpertyä oman äitini syliin?
Teen kaikkeni,mutta tuntuu etten pysty.
pyydän vain että jos otatte kantaa,ette ota sitä niin että "miksi nyt olet siinä,miksi lapsi?".
En aio sitä selittää,jankuten sanoin lapsi on nyt,mitä tapahtui,tapahtui ennen.
Kommentoikaa!.
Minut raiskattiin joten isää ei ole.En halua kertoa enempää mistä tämä lapsi on tullut elämääni,tarina ei ole kaunis.
Mutta onko sillä enää merkitystäkään,sillä minulla on nyt lapsi,uusi elämä,ihme.
Minä olen ÄITI.Teen kaikkeni ollakseni hyvä sellainen,mutta tiedän että en pysty siihen ja voimani loppuvat kesken.Rakastan lastani yli kaiken,ja samalla hänen ollessaan elämäni valo hän on myös se jonka vuoksi palan loppuun.
Minä olen ÄITI.
Äiti.
Niin suuri sana,lämmin ja kaunis sana...
olen liian pieni ihminen liian suureen rooliin.
Lapsi aikuisen muotissa.
Miten voin antaa lapselleni juuret jotka hän voi muistaa turvallisena ja rakastavana ja antaa hänelle siten hyvät lähtökohdat nousta siivilleen kun itse vielä tahdon käpertyä oman äitini syliin?
Teen kaikkeni,mutta tuntuu etten pysty.
pyydän vain että jos otatte kantaa,ette ota sitä niin että "miksi nyt olet siinä,miksi lapsi?".
En aio sitä selittää,jankuten sanoin lapsi on nyt,mitä tapahtui,tapahtui ennen.
Kommentoikaa!.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jeps, onneksi olkoon valinnastasi tulla äidiksi 16-vuotiaana, minäkin sain ensimmäisen lapseni 16-vuotiaana ja mietin paljolti samalla tavoin kuin sinä nyt..Odota vain että lapsesi kasvaa niin huomaat ettei se elämä ja äitiys niin kauhiata olekkaan, tulet ymmärtämään lastasi paremmin kuin moni muu vanhempana lapsensa saanut, suhteenne on luultavasti aivan erityislaatuinen, näin kävi minulle, nyt lapseni on jo menossa eka luokalle, ja olen äärettömän YLPEÄ ja onnellinen äiti.Mutta muista ottaa aikaa myös itsellesi, tee jotain muuta ilman lasta edes yhtenä päivänä niin jaksat paremmin. Eipä muuta kuin onnea elämään ja pärjäilyjä!
Kiitos viestistä,rohkaisi hieman.Sen verran pitänee kuitenkin korjata että valinta tulla äidiksi näin nuorena ei oikeastaan ollut minun valintani,mutta en sitä jaksa tässä selitellä.'
Onnea omalle pikkuisellesi,ja sinulle kun olet niin hyvin selvinnyt!
>tulet ymmärtämään lastasi paremmin kuin moni muu vanhempana lapsensa saanut<
Tässä on taas tämä kummallinen vastakkainasettelu kumpi on parempi äitiys, teinäidin vai vanha äiti:
vanhat äidit (siis minkä ikäiset?) eivät ole ollenkaan niin hyvä äitiejä kuin teiniäidit, koska vanha äiti ei muista (??) omaa lapsuuttaan ja on vähän tylsä muutenkin, ei osaa irrotella ja iloita lapsen kanssa kuten teiniäiti ja vanhalla äidillä pukkaa päälle ne vaihdevuodet ja ei jaksa siksi keskittyä lapseensa, vaan itseensä vain, ja sitäpaitsi vanhalla äidillä ei ole omaa elämää enää, kuten teiniäidillä on kaikki edessä..
Niinkö??
MIKSI AINA TÄMÄ AJATTELU!?
Äitiys ei lopu tiettyyn ikään, ei äidin eikä lapsejn tiettyyn ikään. Äiti sitä on lapselleen vaikka ikää tulee ja kuinka paljon. Muuttuuko teiniäiti sitten iän myötä huonommksi äidiksi?
Olen itse varsin nuorena,en nyt ihan teini-iässä mutta nuorena kuitenkin, lapseni saanut ja kakara minä olin. Hoidin lapseni, jne, ei siinä mitään ongelmaa. Mutta pystyn minä hölmöilemään yhä edelleenkin, olemaan pulkkamäessä itsekin kaikin rinnoin nauttimassa yhä edelleenkin, lapsen kanssa tai ilman. Ei ikä ole tämmöiseen mikään este.
Aivan erityislaatuinen suhde lapseen - - se ei kysy ikää. Sellainen on aivan taatusti mahdollista myös silloin kun lapsi on saatu täysi-ikäisenä, yli 3-kymppisenä ..
Elämä ei lopu kun täyttää 30 tai 40 vuotta. Älyllinen ja tunnepuoli on edelleen tallessa, kyky oppia, kyky nauttia, rakastaa. Aivan samat jutut kuin silloin teininä. Mutta ikä tuo mukanaan viisautta ja kypsyyttä - toivottavasti. Ei ole tarvetta koheltaa samalla tavalla kuin nuorena, ei jaksa vaahdota mustavalkoisesti jonkun asian puolesta tai vastaan, yhtä suurella ponnella - näkee jo etteivät asiat ja tapahtumat ole niin yksinkertaisia..
Että jaksaa ihmiset valittaa joka asiasta... mulla on jo toinenkin lapsi ja ainakin mun kohdalla on käyny niin että parempi suhde tuli tähän vanhempaan lapseen kuin nyt on tullut tähän nuorempaan. en tietty sano että ainoa oikea ikä saada lapsi on teini-ikä, se riippuu ihmisestä ja monesta muusta asiasta joten sorry vaan kun piti taas vetästä tuostakin herne nenään.
Tuota... Jos tahdot jutella asiasta ja tunteistasi ilman moralisointia, tule meidän kivaan foorumiin. Siis, jos et vielä siellä käy. :) www.nuoretaidit.net -> Foorumi
Tästäkin varmaan joku vetää herneen nenään, kun mainostan koko ajan. ;)
..tuomitsen teini-äidit julmasti, mutta sinulle joka et lastasi tarkoituksella noin nuorena tehnyt, sinulle toivotan voimia ja jaksamista!!
helou. sainpas sitten vasta tietää että oon raskaana. ja oon itekki 16 vuotta. oon ihan sekasi. aborttia en tee enkä tiiä pitäskö mun adoptoida lapsi. mut en mä voi huolehtia siitä lapsesta ite. en jaksa ja haluan elää nuoruuteni loppuun ennen ku alan hoitaan vauvaa.