Tämä ei ole provo vaikka siltä kuulostaakin, mutta olen havainnut tuntemillani vuokralaisilla olevan yhden yhteisen nimittäjän: TÄYDELLINEN PIITTAAMATTOMUUS asumisen laadusta.
En tarkoita tällä mitään palstan provoja nuotiosta keittiön lattialla tai eritelammikoista. Tarkoitan ettei sisustukseen panosteta lainkaan: olohuoneen pöytänä voi toimia pikkuveljeltä saatu lommoinen työpöytä, sohvaryhmäksi kelpaa tädin kuolinpesästä raahattu plyysinen tummanruskea hirvitys, ruokaryhmä on käytettyä ikea-osastoa, joka huoneessa on eri värinen matto, joka ei sovi huoneen muuhun sisustukseen, keittiövälineet eivät ole yhtä sarjaa vaan laatikosta saa keräillä kymmentä erilaista, konjakit juodaan mehulasista ym. ym.
En voi ymmärtää moista. Varmaan ihan samasta syystä ylipäätään alistuvat asumaan vuokraloukoissaan "säästösyistä". Itse en ikinä voisi.
En tarkoita tällä mitään palstan provoja nuotiosta keittiön lattialla tai eritelammikoista. Tarkoitan ettei sisustukseen panosteta lainkaan: olohuoneen pöytänä voi toimia pikkuveljeltä saatu lommoinen työpöytä, sohvaryhmäksi kelpaa tädin kuolinpesästä raahattu plyysinen tummanruskea hirvitys, ruokaryhmä on käytettyä ikea-osastoa, joka huoneessa on eri värinen matto, joka ei sovi huoneen muuhun sisustukseen, keittiövälineet eivät ole yhtä sarjaa vaan laatikosta saa keräillä kymmentä erilaista, konjakit juodaan mehulasista ym. ym.
En voi ymmärtää moista. Varmaan ihan samasta syystä ylipäätään alistuvat asumaan vuokraloukoissaan "säästösyistä". Itse en ikinä voisi.
Vastaukset 21
Vanhimmat
kaupungin opiskelijakämpässä.Ruokapäytä tuolit juurikin Ikeasta. Olohuoneen pöytäkin on vanhempien vanha.
BYHYYY, voi kun olen luuseri, BYHYHYY
=)
sanoin vain etten voi tajuta, miten tyydyt moiseen asumisen tasoon. Varmasti säästät siinä pitkän pennin, mutta OIKEESTI, eikö häiritse..
Et varmaan pitäisi ihmiselle kelvollisena minun asumistasoani kalustuksella mitaten, vaikka omistankin asuntoni ja rahaa minulla olisi riittävästi uusia se vaikka katosta lattiaan. Sisustusohjelmien silmin kyseessä on sekalainen kokoelma milloin minkin näköisiä kirpputoritason vermeitä.
Olen kuitenkin aina pitänyt merkityksettömänä sitä miltä huonekalut näyttävät tai kenen tekemiä ne ovat. Sekään ei haittaa, vaikka ne eivät ns. sovi yhteen. Asunnostani olen vastuussa yksinomaan itselleni. Minulle tuolin ainoa olennainen ominaisuus on, että siinä on hyvä istua ja kirjahylly on sitä parempi mitä enemmän siinä on kirjoja.
Näin meillä ihmisillä on erilaiset arvot.
jos menet kimppaan naisen kanssa niin eiköhän ala sisustusliikkeen ovi käymään tiuhaan tahtiin...
Vuokralla asumista selittää osittain elämänvaiheköyhyys.
Asumistaso kohenee kun tulot lisääntyvät iän myötä.
Kun ei ole rahaa, niin ei ole rahaa ja jossain on asuttava.
tai matalapalkka-ammatissa oleva asu kämpässä jossa keittiötasot on marmoria ja lasit kristallia jne...
omasta puolestani taas huonointa mahdolista ajankäyttöä on ostella sisustuslehtiä ja sitten pyöräyttää aina kuun terndin mukaan olohuone uusiksi. Itse kulutan aikani mielummin matkoilla, kaverien kanssa, ym. Hirvittää jo pelkkä ajatuskin vähäisen ajan ja rahan käytöstä sisustukseen, life is short, live it....
ja syötte ystäviesi kanssa hyvän illallisen Ikean jakkaroilla ja viinit juotte kummitädin vanhoista mehulaseista?
Eipä sovi sinunkaan arvoihisi "vuokralaiselämä".
Mikään kerran kuussa Trendin mukaan vaihdettava sisustus nyt tuskin onnistuukaan muilta kuin Häkkisiltä ja Räikkösiltä.
syödään, kodin ja illan tunnelmanhan luovat ihmiset, eivät ne tavarat.
Kerran kuussa trendin mukaan vaihdettava sisustus onnistuu muiltakin, sitten on näitä helvetin kateeellisisa vieressä ihmettelemässä. Itseä vaan ällöttää nykymeno, innot ja pientä pintaremppaa. Ennen ihmiset olivat persoonallisempia ja kaikki ei ollut viimeistä huutoa, vietettiin aikaakin enemmän kylässä kun ei tarvinnut sitä sisustusta miettiä....
no, kaikilla on oikeus elää tyylillään, toiset tykkäävät puunaamisesta neljän seinän sisällä ja tavaroista, toiset taas hakevat elämyksiä maisemista, taiteesta, musiikista ja erikoisista ihmisistä
tarpeelliseksi.
Itselleni hyvä ja viihtyisä asuminen merkitsee paljon. Perheellisenä tulee vietettyä suurimmman osan ajasta asunnossa. On se silloin kivaa, kun viihtyy, eikä vituta katsella nurkkiaan.
tarkistaa omia tapojaan jos täytyy murehtia toisten huonekaluja ja ruokailuvälineitä. Itse en ole eläissäni koskaan tarkistanut kenenkään ruokailuvälinelaatikkoa. Kuinkakohan moni muu on tehnyt niin ?
Ne ruokailuvälineet alkavat näkyä vieraille siinä vaiheessa, kun ruoka katetaan heille pöytään. Ilman että kukaan vieraista käy kurkkimassa niiden säilytyslaatikkoa.
Pakko olla samaa mieltä.
Asumisen laatu on käsite jonka vuoksi mekin maksamme 1400e/kk. On ihana asua omakotitalossa, kävelymatka Helsingin rajan busseille. On tonttia, marjapensaita, saunasta suoraan omalle isolle terassille, saa kuunnella musiikkia millä volyymilla haluaa eikä haittaa muksujen mekastus tai koiran haukunta naapureita.
Maksan tästä ilosta oman 700e/kk iloiten.
Nimim. Olohuoneen sisustusremontti suunnitteilla :)
Turha yleistys. Itse kävin hartiapankki okt.
kaverin luona kylässä. Talo valmistunut noin
10 vuotta sitten. Tapetit repsottaa, paskaa ja
pinttynyttä likaa joka paikassa. Vessaa ei ole
ilmeisesti pesty 10 vuoteen jne.
Kahvikuppi kaatunut keittiön tasolla ja kahvi
valunut laatikoiden ja astiakaapin ovea pitkin.
Kahvin likaa ei ole koskaan pyyhitty pois.
(Normaali perhe, jossa aikuinen tytär).
..riippuu henkilöstä, miten kotiaan hoitaa.
silloin kun asuin vuokralla niin kalusteet ja asunnon kunnolla ei ollut merkitystä. Kaikki ol saatua jätettä.No osa ihan käypää tavaraa.Kyllä suurin osa sen jälkeen tuli vaihdettua kun ostettiin oma.
Nyt juttusi menee ihan väärällä osastolla. Menepä sinne suomi24-sossuluukut-kivaa-elamaa. Sinne niin ja siellä sitten lisää muttei täällä.
On erilaisia ruokakuntia, jotka satsaavat oman juttunsa mukaan mutta...
...kuin kirkon rotta.
Vuokralla asujia on kahta laatua: väliaikaisia asujia, jotka eivät panosta sisustamiseen ennen omaan siirtymistä ja ikivuokralaisia, joilla ei ole varaa omaan asuntoon saati sisustamiseen.
Varsinaisessa läävässä asutaan joo. Ja vielä rakennusalalla...
Mutta minkäs teet. Veltto kuin lapamato, rahat menee huvituksiin. Vaan eipä hatuta siinä vaiheessa kun "omaisuus" menee alta, häh häh. Saa uo-mies viedä vapaasti kaiken, häh häh.
No voi sun näitä. Tosiaan se toinen osasto sulle mars mars.
Sattaa olla jotain perää että vuokralla asuva ei niin välitä pesästään, koska seinät ja lattiat eivät ole omat. Itse olen asunut kaupungin vuokratalossa jo yli 20v ja kyllähän on selvästi nähtävissä että iso osa asukkaista ei välitä ympäristöstään.
Rappukäytävien seiniin raaputetaan viestejä, roskia heitellään minne sattuu ja roskiksiin viedään televisioita(roskakuskit ottavat moisesta lisäkorvauksen u know) jne. Kaikki tuollainen nostaa kaikkien vuokralaisten hoitovastikkeita, eli käytännössä vuokraa. Tämä on yksi niistä lukuisista syistä miksi olemme hankkimassa omaa asuntoa, ei tarvitse kärsiä välinpitämättömien ihmisten kanssa.
Itse olemme pitäneet nykyistäkin kämppää erittäin hyvässä kunnossa(muutimme uuteen asuntoon). Emme tietenkään pistä omia rahoja maalaamiseen tms koska pinnat ovat hyvässä kunnossa mutta olemme esim seinään tehtyjä reikiä kitanneet ja paikkamaalanneet huoltomieheltä saamaallamme sävytemaalilla jolla seinät on alunperin maalattukin. Kaikista vioista on valitettu ja ne on korjattu joten nekin laskut ovat siis menneet talonyhtiön hoitovastikkeisiin..
Mitä sisustukseen tulee; toisilla ei ole rahaa, toisilla makua ja toisilla ei väliä minkälainen asumisympäristö on. Olen nähnyt omistusasuntoja; niin rivitaloja, mökkejä kuin omakotitalojakin - jotka ovat olleet kuin keskeneräisiä projekteja remppamiesten jäljiltä. Asukkaat eivät vain jaksa välittää.
Olen sitä mieltä sisustamisesta, että hyvin halvalla voi saada aikaan kohtuullista jälkeä; huonekaluja saa käytettynä todella hyväkuntoisiakin nykyään kun varallisuus on hyvällä tasolla ja hyvääkin heitetään pois. Maalaamalla pinnat ja käyttämällä hyvin valaisimia, saadaan aikaan halvalla hyvännäköistä. Mitään luksusta ei tällä tavalla saada mutta ei kai ole tarkoituskaan. Siis jonkun yksiön tai kaksion saa edustuskuntoon varmasti ihan muutamalla sadalla eurolla halvimmillaan jos tietää mitä tekee.
Sisustaminen on asujan oma asia ja jotkut haluavat että joka huoneessa on erivärinen matto(mitä vikaa siinä muuten on?). Itse en esim. pidä perisuomalaisesta tavasta käyttä koivua joka paikassa. En halua vaaleita puunsävyjä kotiini. Eli mieluummin jotain tammea tai ihan maalattuja pintoja. Sisustaa voi niin että jokainen huone näyttää samalta, vähän erilaiselta tai aivan täysin eri planeetalta. Kaikki käy jos homma on tehty hyvin.
Naisystäväni haluaisi mahdollisimman vähän pölyä kerääviä pintoja, eli ei missään tapauksessa lasipöytiä(tulee itsellekin mieleen 80-luku), turhia vaakatasoja/tuoleja/sohvapyötiä minnekään. Kaiuttimetkin piti ostaa pienet ettei rouvan silmään satu häiritsevästi. Onneksi löysin hyvälaatuiset jalustakajarit.. :)
(Muuten, harva ihminen juo aitoa konjakkia mehulasista jos on sen juoman itse ostanut. Konjakkien hinnat ovat nousseen kymmeniä prosentteja, kiitos kiinalaisten uusrikkaiden.)
Heitän myös vastakommentin: olen joskus vieraillut jonkinlaisten uusrikkaiden kotona ja voin sanoa että osalla heistä ei ole mitään käsitystä hyvästä mausta. On sekoitettu kaikenlaista kallista(ja kalliin näköistä) tavaraa niin että harmoniaa ei ole ja ainoa tarkoitus ulospäin on näyttää miten paljon rahaa sisustukseen on tuhlattu. Hyvä esimerkki oli aikoinaan taulutelevisioiden tullessa myyntiin. Ne piti saada esille kuin alttarit temppeliin ja kaikki kauniimpi tavara oli sekundaa siinä sen muovisen ruudun ympärillä.
Amerikkalaisissa tosi-tv-ohjelmissa näkee näitä rokkareita/urheilijoita ja heidän mallivaimojaan( pikkuruisia rotukoiriaan) jotka näyttelevät kotejaan. Kaikki ovat kuin kopioita toisistaan, kuin sama sisustusarkkitehti olisi tehnyt kaiken! Jos on rahaa, pitäisi olla myös rohkeutta tehdä jotain erikoista. Mutta mitä odottaa räppäriltä tai urheilutossujen mannekiinilta mitä tulee sisustukseen. Kämppä on hyvä jos siellä on iso uima-allas, punainen bilispöytä ja tarpeeksi seinätilaa televisioille ja kultalevyille.
Olen usein ihmetellyt miten nuoret ystävät raaskivat hankkia vuokrakoteihinsa hirveästi laadukasta ja kallista tavaraa. Itse asun vuokralla ja tietysti kotini on pyritty tekemään viihtyisäksi ja toimivaksi, kun lapsikin asuu samassa hollissa. Mutta en ole vielä päättänyt missä aion asua loppuelämäni: vaikka työpaikka löytyy ja varaa olisi nostaa vähän lainaa omaan asuntoon, niin mieluummin asun halvasti vuokralla. Ja kun kyse on tämmöisestä tilapäisratkaisusta, niin en todellakaan tuhlaa omaisuutta sen sisustamiseen. Eikä muuten hävetä tuoda ystäviä kylään, vaikka telkkari on tuttavin vanha kuvaputki, sohva ja keittiön pöytä kirppikseltä ja olkkarin matto mummon kutoma. Kyllä kaikki natsaa yhteen ja kun joskus muutan vaikka opiskelemaan tai työn perässä muualle, niin voin antaa kaiken maallisen omaisuuteni vaikka pois (paitsi sen mummon kutoman maton :)) ja muuttaa ilman pahempia paineita ja stressiä. Sitten, kun joskus on oma koti, niin tiedän tarkkaan, että sisustan arvohuonekaluilla: massivipuuta ja mukavat sohvat. Ei todellakaan mitään vuosittain vaihdettavaa ikeakrääsää, vaan laadukasta ja pitkäikäistä pikkuhiljaa hankittuna. Sitä odotellessa...