Perustuslaillinenoikeus työhön ja elämään.
Mitä se on?
Työttömyys on ja pysyy eräillä ihmisillä.
Ovatko he ihmisiä ollenkaan?
Tarvitseeko heistä välittää?
Ryhmä joka ei kuulu yhteiskuntaan eikä rakenna sitä?
Kuuluuko sellaiselle ihmisarvo?
Työ on kaiken perusta, palkkatyö josta kumpuaa elintaso tai ainakin elämininen.
Onko niin että ns. KELA:n korvaus on riittävä elättämään ihmisen, perheen ja kansalaisen?
Vai olisiko kansalaisuus otettava heiltä pois?
Työvoima on eriarvoista.
Arvon määrää työtehtävä.
Työtehtävään voidaan valita.
Joihinkin valitaan koulutuksen perusteella.
Koulutusta on monenlaista.
Työtäkin on monenlaista.
Aina ei koulutus vastaa työtehtäviä.
Onko silloin koulutus tarpeeton?
Ei ole koska muodollisella koulutuksellakin voi hankkia pätevyyden.
Tarkoitan ylioppilasta. Hänellähän ei ole koulutusta, ammatillisessa mielessä.
Toisaalta paperimiehellä on koulutus ammatuillisessa mielessä.
No miten he eroavat toisistaan toisella on töitä ja toisella ei.
Paperimies on jo vanhempi ja ei hanki koulutusta.
Yliopppilas on nuori ja hankkii koulutusta.
Onko lisensiaatti ja maisteri loppututkinto johonkin työhön?
Entä kuka päättää osaatko tehdä työn jos sinulla ei ole siihen koulutusta?
Työnantaja, oikein.
Kouluttautumalla työnsaanti paranee.
Kouluttautuminen vie aikaa vuosia jos on kysymys ammattitutkinnosta, ja uudelleen kouluttautumisesta.
Pikakoulutuksella ei synny ammattiosaamista.
Vai syntyykö?
Oppisopimuskoulutuksella syntyy myös työpaikkoja, nuorille.
Työmarkkinoilla vallitsee valinnanlaki jossa valitaan ihmiset joiden katsotaan täyttävän tulevaisuuden odotukset ja kriteerit.
Mihin joutaa se työväki joka ei niitä täytä?
On syntynyt niin sanottu matalapalkka sektori joka sulkee sisäänsä sellaiset joita työelämä hyljeksii.
Nämä markkinat syövät yhteiskunnanvaroja ja takaavat työntekijöilleen jonkinlaisen levän hamaan eläkikään asti ja siitä ylikin.
Työn laadulla, osaamisella ja palkalla ei niin väliä olekkaan.
Voidaan puhua työstä pidättämisellä.
Todistuksia joita tämä sektori jakaa ei voi käyttää yhteiskunnassa niiden leimallisuuden johdosta.
Mihin menee se työväki joka ammattitaitoisena ei työmarkkinoita kiinnosta?
Hävinnyt osa työvoimatoimistojen asiakkaista onkin hävinnyt kuin tuhka tuuleen, minne?
Perustuslaillenoikeus? Perustuslaillinen velvollisuus työn hakuun?
Työtä haettaessa on kiinnitetty huomiota sen hakemiseen ja saamiseen vailla sen löytymistä.
Sanalla pakko saada työtä, on pakoittava merkitys hakijalle.
Sanalla pakko hakea työtä on merkitys että hakija ei hae työtä.
Monessa suhteessa kuitenkin on kysymyksessä harha, harha siitä että työtä ei olisi haettu.
Sillä työnantajien pöydällä on tuhansien ja taas tuhansien hakijoiden hakemuksia.
On alansa vaihtajien hakemuksia, työttömien hakemuksia, avoimia hakemuksia, hakemuksia avoimiin työpaikkoihin, hakemuksia ammattitutkintoa vastaaviin amatteihin ja ammattitutkintoa vastaamattomiin ammatteihin.
Ei vain työpöydällä vaan roskakorissa, laatikoissa ja yrityksien tiedostoissa.
Yrityksillä ei ole aikaa, työntekijöitä eikä joskus asiantuntemustakaan valita sopivia, päteviä tai ahkeria työntekijöitä.
Yksinkertaisesti työtön jää hännille, roskakoriin tai hukkuu byrokratiaan.
Ahkeruus työnhaussa ei työttömälle, joka on ollut työtön, useammassa tapauksessa takakaa sitä että hän juuri tulee huomioiduksi.
Palaute työnantajalta jää saamatta.
Olet tehnyt turhaa työtä hakiessasi paikkaa.
Nimeäsi ei ole huomioitu.
Hakemustasi ei ole käsitelty.
Sinulle ei ole soitettu.
Et ole päässyt haastatteluun.
Uusista mahdollisista työpaikoista ei ole ilmoitettu.
Et ole päässyt yrittämään ja niin edelleen.
Koulutus on vanhentunut, niin sinäkin työtä vailla olija.
Mikä takaa ihmisarvoisen elämän nousukaudella jolloin työpaikkoja on vaan ei työtä?
Kuka takaa koulutuksen jos ei ole varaa, vaan on halua?
Perustuslaki ei takaa enää mitään, eikä äänestäminen?
Yhteiskunnan ulkopuolella ilman omaa syytään.
Miksi tämä työstäpidättäminen?
Mitä se on?
Työttömyys on ja pysyy eräillä ihmisillä.
Ovatko he ihmisiä ollenkaan?
Tarvitseeko heistä välittää?
Ryhmä joka ei kuulu yhteiskuntaan eikä rakenna sitä?
Kuuluuko sellaiselle ihmisarvo?
Työ on kaiken perusta, palkkatyö josta kumpuaa elintaso tai ainakin elämininen.
Onko niin että ns. KELA:n korvaus on riittävä elättämään ihmisen, perheen ja kansalaisen?
Vai olisiko kansalaisuus otettava heiltä pois?
Työvoima on eriarvoista.
Arvon määrää työtehtävä.
Työtehtävään voidaan valita.
Joihinkin valitaan koulutuksen perusteella.
Koulutusta on monenlaista.
Työtäkin on monenlaista.
Aina ei koulutus vastaa työtehtäviä.
Onko silloin koulutus tarpeeton?
Ei ole koska muodollisella koulutuksellakin voi hankkia pätevyyden.
Tarkoitan ylioppilasta. Hänellähän ei ole koulutusta, ammatillisessa mielessä.
Toisaalta paperimiehellä on koulutus ammatuillisessa mielessä.
No miten he eroavat toisistaan toisella on töitä ja toisella ei.
Paperimies on jo vanhempi ja ei hanki koulutusta.
Yliopppilas on nuori ja hankkii koulutusta.
Onko lisensiaatti ja maisteri loppututkinto johonkin työhön?
Entä kuka päättää osaatko tehdä työn jos sinulla ei ole siihen koulutusta?
Työnantaja, oikein.
Kouluttautumalla työnsaanti paranee.
Kouluttautuminen vie aikaa vuosia jos on kysymys ammattitutkinnosta, ja uudelleen kouluttautumisesta.
Pikakoulutuksella ei synny ammattiosaamista.
Vai syntyykö?
Oppisopimuskoulutuksella syntyy myös työpaikkoja, nuorille.
Työmarkkinoilla vallitsee valinnanlaki jossa valitaan ihmiset joiden katsotaan täyttävän tulevaisuuden odotukset ja kriteerit.
Mihin joutaa se työväki joka ei niitä täytä?
On syntynyt niin sanottu matalapalkka sektori joka sulkee sisäänsä sellaiset joita työelämä hyljeksii.
Nämä markkinat syövät yhteiskunnanvaroja ja takaavat työntekijöilleen jonkinlaisen levän hamaan eläkikään asti ja siitä ylikin.
Työn laadulla, osaamisella ja palkalla ei niin väliä olekkaan.
Voidaan puhua työstä pidättämisellä.
Todistuksia joita tämä sektori jakaa ei voi käyttää yhteiskunnassa niiden leimallisuuden johdosta.
Mihin menee se työväki joka ammattitaitoisena ei työmarkkinoita kiinnosta?
Hävinnyt osa työvoimatoimistojen asiakkaista onkin hävinnyt kuin tuhka tuuleen, minne?
Perustuslaillenoikeus? Perustuslaillinen velvollisuus työn hakuun?
Työtä haettaessa on kiinnitetty huomiota sen hakemiseen ja saamiseen vailla sen löytymistä.
Sanalla pakko saada työtä, on pakoittava merkitys hakijalle.
Sanalla pakko hakea työtä on merkitys että hakija ei hae työtä.
Monessa suhteessa kuitenkin on kysymyksessä harha, harha siitä että työtä ei olisi haettu.
Sillä työnantajien pöydällä on tuhansien ja taas tuhansien hakijoiden hakemuksia.
On alansa vaihtajien hakemuksia, työttömien hakemuksia, avoimia hakemuksia, hakemuksia avoimiin työpaikkoihin, hakemuksia ammattitutkintoa vastaaviin amatteihin ja ammattitutkintoa vastaamattomiin ammatteihin.
Ei vain työpöydällä vaan roskakorissa, laatikoissa ja yrityksien tiedostoissa.
Yrityksillä ei ole aikaa, työntekijöitä eikä joskus asiantuntemustakaan valita sopivia, päteviä tai ahkeria työntekijöitä.
Yksinkertaisesti työtön jää hännille, roskakoriin tai hukkuu byrokratiaan.
Ahkeruus työnhaussa ei työttömälle, joka on ollut työtön, useammassa tapauksessa takakaa sitä että hän juuri tulee huomioiduksi.
Palaute työnantajalta jää saamatta.
Olet tehnyt turhaa työtä hakiessasi paikkaa.
Nimeäsi ei ole huomioitu.
Hakemustasi ei ole käsitelty.
Sinulle ei ole soitettu.
Et ole päässyt haastatteluun.
Uusista mahdollisista työpaikoista ei ole ilmoitettu.
Et ole päässyt yrittämään ja niin edelleen.
Koulutus on vanhentunut, niin sinäkin työtä vailla olija.
Mikä takaa ihmisarvoisen elämän nousukaudella jolloin työpaikkoja on vaan ei työtä?
Kuka takaa koulutuksen jos ei ole varaa, vaan on halua?
Perustuslaki ei takaa enää mitään, eikä äänestäminen?
Yhteiskunnan ulkopuolella ilman omaa syytään.
Miksi tämä työstäpidättäminen?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.