Katsoitteko ohjelmaa "Vakooja, joka järisytti maailmaa"? Siitä selvisi aika osuvasti miten Neuvostoliiton tekninen kehitys laahasi kivikautisella tasolla länteen verrattuna. Omaa osaamista ei ollut lainkaan ja kaikki tarmo laitettiin teknisten vakoojien kouluttamiseen ja sitä kautta länsiosaamisen ryöstämiseen. Mutta kun oma osaaminen oli nollatasoa niin ei edes lännestä varastettua tietoa osattu kunnolla soveltaa.
Me entiset Ladan omistajat olemme tämän huonolaatuisen kopioimisen hedelmiä saaneetkin maistaa. Ei näet riitä että osa kopioidaan saman näköiseksi kuin lännessä. Sen pitäisi myös toimia.
Säälittävin esimerkki kopiomisesta on Lada Kalina. Auto on sekasikiö parikymmentä vuotta vanhoista Daihatsuista ym. ja tekniikka on myös kopioitu samalta aikakaudelta. Lopputulos on juuri niin surkea kuin sen voi kuvitellakin olevan. Jos Kalina olisi saatu valmiiksi -88 olisi se ollut samalla tasolla muiden aikakauden halpisten kanssa. Nyt se on huonoudessaan omaa luokkaansa.
Me entiset Ladan omistajat olemme tämän huonolaatuisen kopioimisen hedelmiä saaneetkin maistaa. Ei näet riitä että osa kopioidaan saman näköiseksi kuin lännessä. Sen pitäisi myös toimia.
Säälittävin esimerkki kopiomisesta on Lada Kalina. Auto on sekasikiö parikymmentä vuotta vanhoista Daihatsuista ym. ja tekniikka on myös kopioitu samalta aikakaudelta. Lopputulos on juuri niin surkea kuin sen voi kuvitellakin olevan. Jos Kalina olisi saatu valmiiksi -88 olisi se ollut samalla tasolla muiden aikakauden halpisten kanssa. Nyt se on huonoudessaan omaa luokkaansa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
taitanut sentään erilaisten sotakoneitten teon hyvin.
Sotateollisuudessa N-L olikin säästänyt eniten kun kaikki oli kopioitu lännestä. Sääli vain kun lännessä oli laitettu tätä varten tietokoneohjelmiin virheitä jotka tekivät kopioista käyttökelvottomia jonkin ajan kuluttua. Voi hiukan harmittaa kun Lontooseen suunnattu ohjus osuukin Kremliin.
Kyseinen toveri uskoo ilmeisesti kaiken, mitä television kuvaruudusta tulee hänen näköpiiriinsä.
Tapaus on jälleen varoittava esimerkki television turmiollisesta vaikutuksesta hyväuskoisiin yksilöihin.
Neuvostoliiton ja Venäjän avaruustekniikan saavutukset ovat hyviä todisteita toverimme väittämästä "jälkeenjääneisyydestä".
Ei näitä faktoja kannata kääntää uskonasioiksi. Avaruustekniikka on aivan samanlainen ala kuin muutkin. Neuvostoliiton "osaaminen" on varastettu kehittyneistä maista.
Niin neukkujen kun jenkkienkin kantoraketit perustuivat tasaan samaan Von Braunin Saksassa kehittämään tekniikkaan.
Kysymys ei ollut suoranaisesta tietotaidon puutteesta, vaan siitä, että oman maan tutkijoille ja tuotekehittelijöille ei annettumahdollisuuksia, koska tuvallisuuspalvelu halusi korvata tuotekehityksen vakoilulla ja teollisuus laitettiin kopioimaan oman tuotekehittelyn sijaan. Tät ätehtiin siksi, että oli vainoharhainen pelko siitä, että omilta kehittäjiltä jää jotakin huomaamatta.
Osaamista ei ole kukaan täysipäinen ja asioista selvillä oleva asettanut koskaan kyseenalaiseksi. Onhan Venäjällä lääketiede, biotekniikka, matematiikka, ydinfysiikka ja insinööritieteet olleet - ja ovat edelleen - erittäin korkealla tieteellisellä tasolla. Käytännön sovellutuksissa on sitten tullut ongelmia, mutta ei sielläkään kaikilla aloilla. Kyllähän Neuvostoliitto oli eturivissä esimerkiksi avaruusteknologian ja osin aseteknologiankin kehittelyssä ja myös käytännön toteuttamisessa. Monilta osin Venäjä on edelleen.
Rehellisyyden nimissä täytyy myös muistaa, että vallankumoukseen asti Venäjä oli takapajuinen feodaaliyhteiskunta, jossa elintasoerot olivat tolkuttomat ja lukutaito alhainen.
Neuvostoliitto syntyi näistä oloista keskelle maailmansotaa. Ensimmäinen asia esityslistalla ei ollut ei ollut autoteollisuuden perustaminen.
Vaikka Neuvostomaan oma toiminta toisessa maailmansodassa onkin monilta osin tuomittavaa ja suorastaan pöyristyttävää, on kuitenkin eittämätön tosiasia, että se esimerksi USA:han, Englantiin, Ranskaan tai Japaniin verrattuna kärsi huomattavasti enemmän toisessa maailmansodassa. Aineelliset ja inhimilliset tappiot olivat suhteessa ehkä jopa kaikkein suurimmat. Ja sitten, kun sen itse piti (piti ja piti) vielä sodan jälkeen toimia isona veljenä puolelle Eurooppaa ja osalle Aasiaa, ei kaasu-nestejousitettujen, ABS-jarrullisten hybridiautojen valmistaminen edelleenkään ollut tärkeimpien asioiden joukossa.
Myös Saksa kärsi sodassa pahoin, mutta pääsi pian nauttimaan entisten vihollisten veljellisestä avusta. Jopa Itä-Saksa.
Näistä näkökulmista tarkastellen yksinkertaisen perusauton lisenssin hankkiminen Italiasta (jossa on aina ollut vahva kommunistinen puolue), oli käytännön sanelema ratkaisu, ei ideologian.
Tuotekehitys polki pitkään paikallaan, koska oli määrätty, ettei autoja (kuten ei esim. traktoreitakaan) saanut muuttaa kuin hyvin maltillisesti. Suuressa, suhteellisen köyhässä ja infrastruktuuriltaan kehittymättömässä maassa piti huolehtia tällä tavoin siitä, että varasosia ja korjaustaitoa löytyisi ympäri maata.
Sitä tietysti sopii ihmetellä, miksi jopa valmiin tuotteen lanseeraaminen kauppoihin otti esim. Samaran ja 110:n osalta niin pitkään, että lähes kymmenen vuotta ehti kulua toimivan konseptiauton esittelystä sarjatuotannon aloitukseen. Jos kyseiset autot olisi saatu lännen markkinoille 5-6 vuotta aikaisemmin, olisi kauppa käynyt aivan toiseen tahtiin.
Kaikkein ihmeellisintä on tietysti tämä Kalinan tulo markkinoille jo valmiiksi vanhanaikaisena. Sitä ei edes neuvostobyrokratian jähmeys pysty enää selittämään.
Ohjelmasta jäi myös mieleen se että NL käytti sotatarviketeollisuuteensa kolmanneksen BKT:sta vaikka lähes kaikki kopioitiin länsimaista.
Ellei NL olisi pystynyt kopioimaan kaikkea länsimaista se olisi ollut kehityksessä Albanian tasolla hajotessaan.
Juuri kopiointi näivetti oman kehitystyön. BKT:stä kului varusteluun kolmannes, koska a) varustelu oli niin tolkutonta ja b) BKT oli niin pieni.
NL varasti kaiken tekniikan jenkeiltä, mutta ei edes varastamaansa tekniikkaa osannut soveltaa...
Kuinka on sitten mahdollista, että avaruusajan aloitti sputnik 4.10.1957?
Tai Juri Gagarin?
Tai ensimmäinen miehitetty avaruusasema, Saljut 1, vuonna 1971?
Tai ensimmäinen suuri miehitetty avaruusasema MIR vuonna 1986.
Jos perehtyy yhtään neuvostoliiton raketti-, ase-avaruus- tai ydinteknologiaan, niin sen ajan neukkutiedemiehet olivat velhoja ottaessaan aihioksi jonkin yksinkertaisen, hyväksi havaitun (toisten keksimän) konstruktion ja sen kehittämisen edelleen.
Tietenkin harmillista on, että se on nimen omaan sotilasteknologiaa. Muuhun siinä diktatuurissa ei rahaa eikä vaivaa säästelty.
Siinä vaiheessa kun ihmisen lähettäminen avaruuteen oli vielä hengenvaarallista arpapeliä eivät länsimaat sitä tehneet. Neuvostoliitossa ihmisen hengellä ei ollut juurikaan arvoa joten siellä oli helpompi tehdä päätös riskinotosta.
Vuonna 1990 Saksojen yhdistyessä Luftwaffe peri Itä-Saksasta pari laivuetta MiG-29 koneita. Näiden koneiden aseitukseen kuului R-73 ohjus ja ne oli nimenomaan suunniteltu käyttämään tuota ohjusta.
Luftwaffe testasi konetta ja totesi sen olevan paras käytössään oleva hävittäjä.
Mig 29:n pääasenna oleva ohjus on nimeltään R-73. Se (yhdessä MiG hävittäjän passiviisen IR kameran kanssa) pystyy lukittumaan ja ohjautumaan kohteeseen yli 30 km:n päästä ilman että MiG:n melko tutka lähetti yhtään pulssia kohteeseen. Se pystyy tuhoamaan kohteen ennen kuin kohde edes tietää olevansa tähtäimessä (tiedättehän amerikkalaisista elokuvista tämän tilanteen, jossa lentäjät huutavat, että "ne ovat lukinneet ohjuksensa meihin". Nyt ei vät enää huuda. Eivät tiedä mitään.)
Ohjuksen yli 2.5 machin nopeus yhdistettynä 15 G ohjattavuuteen teka siitä melkein mahdottoman väistää. Sen elektronisesti yksinkertainen, mutta suunnittelultaan nerokas ohjaus mahdollisti häirinnän huomiotta jättämisen. Yksinkertaisesti, venäläinen passiivijärjestelmä oli valovuoden edellä amerikkalaisista.
Venäläisen ohjusjärjestelmän kyvt ylittävät USA:n stealth koneiden kyvyt minimoida lämpöjälkensä. Niinpä kaikessa hiljaisuudessa F-117 koneet on jo vedetty pois rintamakäytöstä.
Muistatteko sen erään, joka pudotettiin Serbian vuoristoon? Uudemman sukupolven venäläinen olalta-laukaistava it-ohjus, joita venäläiset jakoivat serbeille slaavilaisen yhteistyön nimissä hakeutuu vaikka liito-oravaan.
Amerikkalaisen AIM-9 -ohjuksen suunnittelijat ja USA:n ilmavoimat eivät uskoneet saksalaisten kokemuksia Migin aseesta. Vasta vuotta myöhemmin amerikkalaisten oli myönnettävä totuus: Heidän ohjuksensa oli pelkkä lelu. Ja niimpä ohjusten valmistaja Raytheon päätti hieman jatkokehitellä tuotettaan. AIM-9X on kopio R-73-ohjuksesta.
Asiantuntijuutesi perehtyneeseen ja kirjoittamaasi aiheeseen on korkeatasoista, oikeastaan ihailtavaa. Hyvä että löytyy tekstiä, jota lukee innolla. Ei suoraan liity Ladaan, mutta oikein hyvä teknologia-aiheinen havainnollistaminen. Teksti osoittaa kirjoittajan olevan kiinnostunut hienoista asioista ja perehtynyt tyyppi.
tiedossa, että Neuvostoliitto käytti koko kansantalouden resurssit sotakoneiden kehitykseen päämääränä euroopan miehittäminen ja myöskin koko maailman alistaminen kommunismin ikeen alle. Selkeämmin Neuvostoliiton tavoitteista joutui kärsimään oma kansa, jonka oli tyytyminen alaarvoisiin tuotteisiin, kuten Ladaan, kaikkien talouden resurssien mennessä sotateollisuuteen.
Valitan vain, että Kommunikaattorilla kirjoittaessa tuppaa tulemaan kovasti näitä lyötivireheitä.
Ei nyt tietysti koko resursseja, mutta valtaosan kuitenkin, noin 50 % bkt:stä. Tosin Neuvostoliiton bkt ei monestakaan syystä ollut vertailukelpoinen suure markkinatalousmaiden kanssa. Talous oli todellisuudessa merkittävästi suurempi kuin mitä virallinen bkt-luku antoi ymmärtää, mutta se on kuitenkin totta, että sotavaltio eli leveästi ja niin leveästi, että näkyi puutteena siviilivaltion puolella.
Kuinka Lada tähän sitten liittyy, onkin toinen asia. Venäläiset ostivat valmistusoikeudet Fiat 124:ään, hyväksi havaittuun ja arvostettuun autoon. Tässä investoinnissa ei millään muotoa näkynyt taloudellinen ahdinko.
Neuvostoliiton nostaminen kumipyörille oli valtaisa haaste ja se olisi ollut sitä myös ilman asevarustelua. Autoistumisen haasteet 1970-luvun Neuvostoliitossa olivat erilaiset kuin 1970-luvun Ruotsissa. Laaja, harvaan asuttu maa, jossa autoja oli lähtötilanteessa olemattoman vähän. Autojen tuli olla helposti korjattavia, osia piti olla saatavissa joka paikassa. Ei voitu valmistaa kymmeniä erilaisia merkkejä ja malleja ja tehdä niihin uudistuksia vuosittain. Neuvostohallinto oli antanut määräykset, minkä verran uudistusten yhteydessä saa ottaa käyttöön uusia, entisten kanssa vaihtokelvottomia, osia. Tässä oli oma järkensä, mutta toki se aikaa myöten johti tuotteen jälkeenjääneisyyteen.
Valmistusteknisen laadun osalta syy-seuraus-suhde on monimutkaisempi. Kun tuotteella riittää kysyntää eikä kilpailua ole eikä työpaikan menetyskään uhkaa enempää johtajaa tai työntekijää, ei se juuri motivoi parastaan painamaan. Mutta jos asevarustelurahat olisi jaettu kansalle, kysyntä olisi vain kasvanut, eikä tämä tilanne olisi korjaantunut mihinkään.
on tainnut unohtua eräs kopioinnin edelläkävijä valtio, nimeltään Japani. Ensimmäiset Datsunit, kun tulivat markkinoille Suomeen, niin ammattilaiset autoalalta huomasivat sen oleva moottoriltaan ja monilta muiltakin osin BMC:kopio. Pultit ja mutterit olivat milliset Englantilaisten tuumaisten tilalla. Yamaha perämoottorit olivat samotaen kopioita OMC:moottoreista, nekin erosivat vain millisistä ruuveista ja muttereista. Näitä löytyi melko paljon, kun vain piti silmänsä auki. Vielä tänäkinpäivänä löytyisi Japskien kopioita, jos vain rupeaisi tarkemmin tutkimaan.