Pääsiäinen meni enimmäkseen hiljaiselossa. Kirkossakin kävin. Vaikka minulla ei ole enää työtä vapaa-aikaa häiritsemässä, silti tuollainen monen päivän jakso poikkesi mieluisasti arkipäivistä. Enirohan antoi vielä ylimääräisen saittivapaapäivän, sillä kyllä minä tänne jo eilen muutaman kerran yritin, mutta ei auennut mikään saitti. Onkohan ne olleet jumissa jo kauemminkin, kun ei näy ainakaan toissapäivänä kirjoituksia tulleen? Lieneekö kepusaitin sontakuorma tullut niin raskaaksi, että tekniikka ei sitä enää kestänyt, vaan se kaatoi kaikki saitit? Onneksi minua ei voida syyttää siihen osalliseksi, kun se on tapahtunut aikana, jolloin en ole täällä ollut.
Pidettäköön hurskastelunani tai hupsuutenani, mutta uskallan tunnustaa, että halusin pääsiäisen sanoman puhuttelevan minua, ja siksikään en riekkunut täällä. Uskoakseni jokaisessa meissä on myös tiettyä hengellisyyden – tai mystiikan – kaipuuta, eikä ole pahaksi antaa sillekin välillä tilaa. Mystiikka ei ole järjenvastaisuutta, sen todistivat maanantai-iltaisessa tv:n Voimala-ohjelmassa kaksikin aiheesta väitellyttä tohtoria ja yksi ortodoksinen piispa.
Puhun kohta lisää omista tuntemuksistani, mutta sitä ennen pakollinen keskustapoliittinen osio:
Matti Vanhanen on gallup-historian suosituin pääministerimme ja hän johtaa hötkyilemättä mutta määrätietoisesti hallitusta, joka tekee hyvää tulosta. Vanhanen pääministerinä ei voi ryhtyä äänekkääksi puolueen äänitorveksi, joten hän käyttää yhteyksiin kentälle ja sen äänen tuomisessa julkisuuteen hyväkseen Korhosta, joka muuten on pikkutekijä puolueessa. Vanhanen on ryhdikäs mies; jos hän ei olisi lähtenyt hakemaan oikeudesta yksityisyytensä suojaa, olisivat Vanhasen mollaajat syyttäneet häntä lepsuilusta. Toivottavasti Tuomioja pääsee sdp:n puheenjohtajaksi, sillä hän on kunnon mies. Hänen myötään punamulta palaa, jolloin pääsemme eroon Nato-intoisista kokoomukselaisista.
Matti Vanhanen on vahingossa asemaansa päässyt takarivin taavi, pienellä piipertävä turhimus, joka pysyy asemassaan vain kyykkykepujen arkuuden vuoksi. Vanhaselle tärkeintä on vain seksin metsästys, ja senkin hän tekee avuttomasti nettipalstojen kautta kuin 18.vuotias pahantapainen poikaviikari. Vanhanen on surullisen hahmon ritari joka ei ansaitse muuta kuin tyhmyrin tötterön päähänsä ja parin tunnin nurkassa seisoskelun, ihan ansioistaan, kun on ajanut outoon valoon maineensa, uskottavuutensa, asemansa ja puolueensakin, joka ei uskalla antaa tyhjän häärääjälle matkasauvaa ja lopputiliä käteen. Kuka kummajainen meille aina elintärkeillä kansainvälisillä markkinoilla voisi ottaa häntä ja meidätkään enää todesta, ottaa vastaan pokka pitäen ja virnuilematta tuon meikäläisen huippupoliitikon? Korhosen tehtävänä on Keskustan tappion minimointi.
Tuossapa pähkinänkuoressa saitilta luetut yksiselitteisen selkeät keskustalaiset näkemykset Keskustan puheenjohtajasta ja pääministeristämme. Siis keskustapolitiikan yhtenäistä, kovaa ydintä. Toivottavasti nyt miellytin keskustalaisia laidasta laitaan. Mutta enempää en uskalla aiheesta puhua, vaan puhun mieluummin itsestäni. Niin teen siksikin, ettei muiden tarvitse puhua minusta niin paljon kuin he usein joutuvat tekemään.
Pääsiäislauantaisen avaukseni lopussa mainitsin jotain hiljentymisaikomuksistani, ja muutamissa puheenvuoroissa minun kai nähtiin hurskastelevan kristillisyydelläni. Sellaiseen tällaisella vanhalla syntisäkillä ei ole varaa. Koetin selittää asennettani Uudelle-Ukille ja Mielipidepankille yhteisellä vastineellani. Mutta yhä minua tuo asia vähän vaivaa, ja siksi puhuin siitä alussa ja siksi vielä laitan tähän eräitä Omar Khaijamin nelisäkeitä, jotka mielestäni selittävät lisää tuntemuksiani:
On musta tilini: ei alkuunkaan
työ hyvä pääse, jota vaaditaan,
mut pahan, mikä kielletään teen aina
niin täydelleen kuin suinkin tehdyks saan…
Joskohta koskaan rihmaan elämäni
ei kuuliaisuus päässyt päärlynäni –
joskohta, Herra, harmaan pääni päältä
jäi pyyhkimättä tomu synneistäni –
niin silti uskon, että tulla saan
luo armoistuimesi palvomaan
siks, etten ole Sinua suuremmaksi
sanonut mitään, missään, milloinkaan.
Mutta täällä maan päällähän vielä toistaiseksi keikun, ja mielelläni tulin taas tänne ja tulen vastakin lukemaan Uuden-Ukin hauskasti esittämiä viisaita ajatuksia, Mielipidepankin teräviä näkemyksiä – joista aina en ole samaa mieltä – ja nimimerkki Niinpä niin runsaita tietoja ja syvällistä ajattelua ilmentäviä analyyttisiä esityksiä. Myös Maltillinen keskustalainen usein tarjoaa kokemusten ja ajattelun tuottamalla tekstillään ahaa-elämyksiä, mutta valitettavasti hän on joskus alkanut poliittisessa tarkoitushakuisuudessaan muistuttaa melkoisesti Oiva Härköstä, jonka aina samoja mantroja toistavien esitysten paras puoli on niiden lyhyys.
CITY-Keskustankin esityksissä on mielenkiintoisia näkemyksiä kun ne saa kaivetuksi esiin aina samanlaisen raivoisan retoriikan alta, yhä useammin sanomaltaankin – josta otteita esitykseni alussa. Niissä on joskus hauskaakin, muutakin kuin vain tahatonta komiikkaa. Mutta sitten hän taas sekoaa täysin ja alkaa kertoa harhoistaan, joissa aina on mukana kapi, vaikka fyysisesti olisin Etelä-Amerikassa ja astraaliolemuksenikin liihottelisi hyvin kaukana tältä saitilta.
On täällä toki moniakin, joiden esityksiä mielelläni luen ja joista jotakin koen saavani myös itselleni. Mutta enemmistö sittenkin on niitä, joilla tuskin kenellekään on mitään annettavaa. Heidän aineenvaihduntansa näkyy kyllä tuottavan paljon enemmän ulostetta kuin mitä heidän nauttimansa tiedollisen tai muun hengenravinnon perusteella voisi uskoa.
On taas yksi pääsiäinen vähemmän vietettävänä. Onhan niitä jo melko monta vietettykin, viisi myös siellä pääsiäisen syntymaisemissa. Mieleeni puskee ajatus, että montakohan niitä enää onkaan minulla jäljellä. Mutta ei siinä ajatuksessa ole mukana lainkaan pelkoa. Ilolla otan toki vastaan jokaisen päivän, joka minulle vielä suodaan, ja koetan sen elää niin hyvin kuin mahdollista, enkä ainoastaan vain pysytellä hengissä, mutta Omar Khaijamin tavoin voin todeta, että
En kammo kuolemaa, en vapise sen nähden,
jos säikyn, enemmän mä säikyn elon tähden,
Jumala vähäks aikaa lainasi sen minulle;
kun laina lankeaa, olen lähtövalmis – lähden.
Pidettäköön hurskastelunani tai hupsuutenani, mutta uskallan tunnustaa, että halusin pääsiäisen sanoman puhuttelevan minua, ja siksikään en riekkunut täällä. Uskoakseni jokaisessa meissä on myös tiettyä hengellisyyden – tai mystiikan – kaipuuta, eikä ole pahaksi antaa sillekin välillä tilaa. Mystiikka ei ole järjenvastaisuutta, sen todistivat maanantai-iltaisessa tv:n Voimala-ohjelmassa kaksikin aiheesta väitellyttä tohtoria ja yksi ortodoksinen piispa.
Puhun kohta lisää omista tuntemuksistani, mutta sitä ennen pakollinen keskustapoliittinen osio:
Matti Vanhanen on gallup-historian suosituin pääministerimme ja hän johtaa hötkyilemättä mutta määrätietoisesti hallitusta, joka tekee hyvää tulosta. Vanhanen pääministerinä ei voi ryhtyä äänekkääksi puolueen äänitorveksi, joten hän käyttää yhteyksiin kentälle ja sen äänen tuomisessa julkisuuteen hyväkseen Korhosta, joka muuten on pikkutekijä puolueessa. Vanhanen on ryhdikäs mies; jos hän ei olisi lähtenyt hakemaan oikeudesta yksityisyytensä suojaa, olisivat Vanhasen mollaajat syyttäneet häntä lepsuilusta. Toivottavasti Tuomioja pääsee sdp:n puheenjohtajaksi, sillä hän on kunnon mies. Hänen myötään punamulta palaa, jolloin pääsemme eroon Nato-intoisista kokoomukselaisista.
Matti Vanhanen on vahingossa asemaansa päässyt takarivin taavi, pienellä piipertävä turhimus, joka pysyy asemassaan vain kyykkykepujen arkuuden vuoksi. Vanhaselle tärkeintä on vain seksin metsästys, ja senkin hän tekee avuttomasti nettipalstojen kautta kuin 18.vuotias pahantapainen poikaviikari. Vanhanen on surullisen hahmon ritari joka ei ansaitse muuta kuin tyhmyrin tötterön päähänsä ja parin tunnin nurkassa seisoskelun, ihan ansioistaan, kun on ajanut outoon valoon maineensa, uskottavuutensa, asemansa ja puolueensakin, joka ei uskalla antaa tyhjän häärääjälle matkasauvaa ja lopputiliä käteen. Kuka kummajainen meille aina elintärkeillä kansainvälisillä markkinoilla voisi ottaa häntä ja meidätkään enää todesta, ottaa vastaan pokka pitäen ja virnuilematta tuon meikäläisen huippupoliitikon? Korhosen tehtävänä on Keskustan tappion minimointi.
Tuossapa pähkinänkuoressa saitilta luetut yksiselitteisen selkeät keskustalaiset näkemykset Keskustan puheenjohtajasta ja pääministeristämme. Siis keskustapolitiikan yhtenäistä, kovaa ydintä. Toivottavasti nyt miellytin keskustalaisia laidasta laitaan. Mutta enempää en uskalla aiheesta puhua, vaan puhun mieluummin itsestäni. Niin teen siksikin, ettei muiden tarvitse puhua minusta niin paljon kuin he usein joutuvat tekemään.
Pääsiäislauantaisen avaukseni lopussa mainitsin jotain hiljentymisaikomuksistani, ja muutamissa puheenvuoroissa minun kai nähtiin hurskastelevan kristillisyydelläni. Sellaiseen tällaisella vanhalla syntisäkillä ei ole varaa. Koetin selittää asennettani Uudelle-Ukille ja Mielipidepankille yhteisellä vastineellani. Mutta yhä minua tuo asia vähän vaivaa, ja siksi puhuin siitä alussa ja siksi vielä laitan tähän eräitä Omar Khaijamin nelisäkeitä, jotka mielestäni selittävät lisää tuntemuksiani:
On musta tilini: ei alkuunkaan
työ hyvä pääse, jota vaaditaan,
mut pahan, mikä kielletään teen aina
niin täydelleen kuin suinkin tehdyks saan…
Joskohta koskaan rihmaan elämäni
ei kuuliaisuus päässyt päärlynäni –
joskohta, Herra, harmaan pääni päältä
jäi pyyhkimättä tomu synneistäni –
niin silti uskon, että tulla saan
luo armoistuimesi palvomaan
siks, etten ole Sinua suuremmaksi
sanonut mitään, missään, milloinkaan.
Mutta täällä maan päällähän vielä toistaiseksi keikun, ja mielelläni tulin taas tänne ja tulen vastakin lukemaan Uuden-Ukin hauskasti esittämiä viisaita ajatuksia, Mielipidepankin teräviä näkemyksiä – joista aina en ole samaa mieltä – ja nimimerkki Niinpä niin runsaita tietoja ja syvällistä ajattelua ilmentäviä analyyttisiä esityksiä. Myös Maltillinen keskustalainen usein tarjoaa kokemusten ja ajattelun tuottamalla tekstillään ahaa-elämyksiä, mutta valitettavasti hän on joskus alkanut poliittisessa tarkoitushakuisuudessaan muistuttaa melkoisesti Oiva Härköstä, jonka aina samoja mantroja toistavien esitysten paras puoli on niiden lyhyys.
CITY-Keskustankin esityksissä on mielenkiintoisia näkemyksiä kun ne saa kaivetuksi esiin aina samanlaisen raivoisan retoriikan alta, yhä useammin sanomaltaankin – josta otteita esitykseni alussa. Niissä on joskus hauskaakin, muutakin kuin vain tahatonta komiikkaa. Mutta sitten hän taas sekoaa täysin ja alkaa kertoa harhoistaan, joissa aina on mukana kapi, vaikka fyysisesti olisin Etelä-Amerikassa ja astraaliolemuksenikin liihottelisi hyvin kaukana tältä saitilta.
On täällä toki moniakin, joiden esityksiä mielelläni luen ja joista jotakin koen saavani myös itselleni. Mutta enemmistö sittenkin on niitä, joilla tuskin kenellekään on mitään annettavaa. Heidän aineenvaihduntansa näkyy kyllä tuottavan paljon enemmän ulostetta kuin mitä heidän nauttimansa tiedollisen tai muun hengenravinnon perusteella voisi uskoa.
On taas yksi pääsiäinen vähemmän vietettävänä. Onhan niitä jo melko monta vietettykin, viisi myös siellä pääsiäisen syntymaisemissa. Mieleeni puskee ajatus, että montakohan niitä enää onkaan minulla jäljellä. Mutta ei siinä ajatuksessa ole mukana lainkaan pelkoa. Ilolla otan toki vastaan jokaisen päivän, joka minulle vielä suodaan, ja koetan sen elää niin hyvin kuin mahdollista, enkä ainoastaan vain pysytellä hengissä, mutta Omar Khaijamin tavoin voin todeta, että
En kammo kuolemaa, en vapise sen nähden,
jos säikyn, enemmän mä säikyn elon tähden,
Jumala vähäks aikaa lainasi sen minulle;
kun laina lankeaa, olen lähtövalmis – lähden.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Entisin aihein. Puhumaan itsestään. Pakollisena polittisena osuutena on sitten pelkkää vittuilua. Sitten mies kehtaa hurskastella kirkossa käynnillään ja hiljentymisillään. Turha vaiva, siellä kuumassa paikassa sinua odotetaan.
...itsestäni tuossa avauksessa melkoisesti puhuin, mutta sille oli perusteensa, jonka myös ilmoitin. Luepa uudestaan ja koeta myös ymmärtää lukemasi!
Paheksutko sitä, etten nyt puhunut tarpeeksi politiikkaa? Muistaakseni täällä ei ole oltu kovin tyytyväisiä minuun silloinkaan, kun olen puhunut siitä enemmän. Pikemmin päinvastoin.
Ja tuo, mitä nyt politiikasta puhuin, ei voinut olla vittuilua, koska se oli lähes sanatarkasti saitin kahden intomielisimmän keskustalaisen tekstiä! Oivan ja Sepon tekstiä tietenkin.
Sinä siis mielit tuomita minut helvettiin. Onneksi päätösvalta siitä(kään) asiasta ei ole sinulla! Edelleen turvaudun itseäni viisaampaan eli Omar Khaijamiin kertoakseni, mitä itse asiasta ajattelen:
Lihaani vastaan sodin, taistelen
loputtomasti: muuta taida en –
ja pahuuteni vuoksi pelkään: kuinka
pelastan sielulleni autuuden?
Tosinhan tunnen Sinun laupeutesi:
myös tahraisimman pesee armon vesi –
mut miten syntieni häpeässä
todella tohdin eteen Kasvojesi?
Hyveistä kilvoitellessa ei ansioni kestä,
ja sydämeni tahrat ovat ylen runsaat pestä,
mut armoos luotan, Herra, suuret syntinikään
ei luokses pääsemästä mua estä.
Miksi turvaudut aina vaan tuohon Omar Khaijamiin silloin kun turvaudut itseäsi viisaampiin. Voisithan siinä tilanteessa turvautua aivan kehen tahansa, sillä kaikki ovat sinua viisaampia
... noin 50 hyllyssäni, mutta lukenut tietenkin olen enemmän. Näkyy tuossa hyllyssäni olevan esim. Eino Leinoa viisi kirjaa, on Viitaa, Hellaakoskea, Jylhää, Anhavaa, Heli Laaksosta ja Tabermaniakin ja tietysti myös Kalevala ja Kanteletar ja Runebergin Vänrikki Stool. Noita kaikkia olen joskus täällä siteerannutkin.
Mutta ehdoton lempirunoilijani on jo 1100-luvulla elänyt persialainen ajattelija Omar Khaijam, rakkauden, viinin ja Jumalankin ylistäjä. Hänen molemmat suomennetut kirjansa (suom. Toivo Lyy) "Viisaan viini" ja "Teltantekijä" ovat käytössöni kovin kuluneita, ja osannen ne jokseenkin ulkoa.
On hyllyssäni myös Shakespearea, sekä englannin että suomenkielisenä ja Wordsworthya englanninkielisenä.
Mutta kyllä lempirunoilijoihini kuuluvat ilman muuta myös Leino, lempirunoni "Hymyilevä Apollo" (ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista jne...), Lauri Viita ja Yrjö Jylhä nimenomaan talvisotaeepoksellaan "Kiirastulí".
huomautin, että et ollut ymmärtänyt Omar Khaijamin perusasiaa. Myönsit itse, että vasta silloin huomasit, mitä kirjan esipuheessa oli kirjoitettu. Katsoit kai, että oikea tieto olisi sotkenut ympyräsi ja että on parempi unohtaa se.
Pääseekö määrättyyn Taivaaseen, jos uskoo kuolinvuoteellaan? Pääseekö Taivaaseen jos kuolee kätkytkuoleman? Pääsivätkö Talvisodassa kappaleiksi räjähtäneet kommunistit Taivaaseen? Voiko Oikeisiin Taivaisiin päästä Sarasvuon kautta?
Ktstmyksesi ovat tosin lyhyitä, mutta ihan liian vaikeita vastattavikseni. Yritän kuitenkin pohtia, mutta tämä ei ole muuta kuin omaa pohdintaani:
Varmaan on eduski, että uskoo edes kuolinvuoteellaan, jos ei ole sitä ennen uskonut. Jumala on armelias, eli Omar Khaijamin mukaan
Näethän: ellei syntisiä ois,
kenelle Allah anteeks antaa vois?
Hän onhan sitoutunut anteeks suomaan
sinulle syntisi: siis pelko pois!
Jotkut uskovat ja ovat löytävinään sille todistetta Raamatustakin, että ihminen on syntyessään syntinen, Aatamin ja Eevan tekosten eli perisynnin vuoksi, ja siksihän joskus esim. keskosina syntyneille annetaan hätäkaste (niin annettiin myös minun vanhemmalle pojalleni, joka syntyi 7-kuisena 1800 grammaa painavana), mutta minun ja monen minua teologisesti paljon oppineemmanikin mielestä vastasyntynyt lapsi on synnitön, ja kätkytkuolema kokenut menee tietenkin taivaaseen ja saa siivet.
Kommunismi sinänsä ei varmasti estä kenenkään taivasosuutta, eikä porvarismi sitä mitenkään edistä, usein voi päinvastoin haitata, kun siihen voi liittyä suuri itsekkyys. Olen kyllä jonkin verran perehtynyt Sarasvuon eräisiin muihin ajatuksiin, mutta en sellaisiin, jotka ottaisivat kantaa kysymääsi asiaan. En siis voi vastata.
Vastasin tuossa edellä eräälle, ja se vastaukseni ehkä antaa lisävalaistusta Sinullekin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000033921316
Miksihän se jumala, kun se kaiken tietää ja kaiken näkee, kiusasi sitä Aabrahamia niin, että käski sen polttaa lapsensa uhrilahjana?
Onko sillä jumalalla jotenkin kieroutunut huumorintaju, vai miksi pani vanhan miehen niin kiusalliseen tilanteeseen, kun kuitenkin tiesi Aabrahamin uskon lujuuden?
Minä olen ateisti, en edes agnostikko, koska järkeni estää minua uskomasta tuollaista soopaa.
Jos olen väärässä, syytettäköön sitten jumalaa, joka minulle sen järjen antoi, joka kehottaa minua epäilemään kaikkea järjenvastaista.
Jos siis jumala on olemassa, joudunko helvettiin, kun käytän jumalan minulle antamaa järjenlahjaa?
Jos noin on, taivas lienee täynnä idiootteja, joka paneekin sitten minut hartaasti toivomaan, että madot minut mieluummin syövät kuin, että heidän seuraansa joudun ikuisiksi ajoiksi.
Mistä olet sen varmuuden saanut? Ahaa - ymmärrän, sinä olet uskovainen! Agnostiikko voi olla tieteen tai muuta kautta saadun tiedon varassa, mutta ollakseen ateisti, pitää olla uskovainen. Ateistin uskonto vain on toinen.
Nyt en muista, kuka oli se tunnettu henkilö, joka sikoinaan päätteli, että kannattaa uskoa, varmuuden vuoksi, sillä siinähän ei menetä mitään, vaikka Jumalaa ei olisikaan, mutta jos Jumala sittenkin on eikä Häneen usko, menettää paljon, ikuisen elämän!
Niin, aikamoinen simputtaja se Jumala on ollut, kuten totean mm. alle liittämässäni otteessa muistelmistani, koskien Mooseksen komentamista käskynjaolle Hoorebin vuorelle, jolle mekin, silloin vielä nuoret miehet, suurin ponnistuksin kiipesimme. Muutama päivä sitten linkitin eräässä toisessa yhteydessä tähän, joka näkyy aikoinaan tulleen hieman vajaana saitille. Tässä se on kokonaisuudessaan:
- - -
RAAMATULLISIA MUISTOJA
Kirjoittanut: JormaKKorhonen 7.4.2006 klo 16.01
Kyprokselta:
Palautanpa mieleen Kyproksen raamatulliset yhteydet. Jo vanhassa testamentissa puhutaan Kyprosta, jonne nykyisen Libanonin alueen foinikialaiset purjehtivat kauppamatkoillaan. Uudessa testamentissa Kypros esiintyy Paavalin ensimmäisen lähetysmatkan kohteena; hän kertoo saarnanneensa Salamiissa, jonka rauniot ovat turistinähtävyytenä Famagustan pohjoispuolella, ja tehneensä ihmetekoja Pafossa (Ap.t.13:4-13), nykyisessä turistirysässä Pafoksessa.
Siinailta:
Raamatun, nimenomaan Vanhan testamentin ja sieltäkin lähinnä toisen Mooseksen kirjan (Exoduksen) tapahtumat ovat läsnä Siinailla.
Eteläisen Siinain keskivuoristossa on kymmenen käskyn antopaikka, 2285 metriä korkea Hoorebin vuori eli Mooseksen vuori (arabiaksi Jebel Musa). Sinne ja sen juurella olevaan egyptiläisen pyhimyksen Pyhän Katariinan mukaan nimettyyn vuonna 527 perustettuun Santa Katarinan luostariin johtava laakso, Wadi Feiran, on täynnä tapahtumapaikkoja: on kallio, josta Mooses iski vettä sauvallaan, on tamariskipuuryhmä, jossa satoi mannaa taivaasta, on kapea vuorisola, jossa hebrealaiset voittivat amalekialaiset, on paasi, jonka päälle Aaron pystytti kultaisen vasikan ja luostarin muurien sisäpuolella on edelleen pensas siinä, missä aikanaan pensas paloi kulumatta.
Olin minäkin mukana retkellä Santa Katarinaan ja Hoorebille helmikuussa 1978. Röykytimme kuorma-autolla sata kilometriä Wadi Feiranin solaa noudattelevaa tieuraa, ja olimme perille päästyämme pölyn kuorruttamia kummituksia. Hieman puhdistauduttuamme tutustuimme luostariin ja sen arvokkaisiin käsikirjoituskokoelmiin ja muuhun. Näimme huoneen, jonka lattiaa peitti yli metrin kerros entisten munkkien pääkalloja muistuttamassa niiden äärellä rukoilevia munkkeja maallisen elämän katoavuudesta.
Leiriydyimme luostarin muurien ulkopuolelle erämaan laidalle, söimme ja levähdimme jonkin aikaa. Lähdimme klo 03.00 aikaan pimeässä kiipeämään vuoren huipulle. Sotilaspappimme oli matkan johtajana ja oppaana. Matkaa leiristämme huipulle oli kai vain 10-12 kilometriä, mutta korkeuseroa oli lähes puolitoista kilometriä (huippu on lähes 2300 metriä merenpinnasta ja luostari noin kilometrin korkeudella). Niinpä matkaan varattiin aikaa 4 tuntia, jotta ehtisimme perille juuri auringonnousun aikaan. Nousu oli rankka. Joku joukostamme purnasi, että ”kyllä se Jumala oli varsinainen simputtaja, kun määräsi vanhan miehen (Mooseksen) tänne käskynjaolle”
Vaiva palkittiin perille päästyämme, kun näimme nousevan auringon säteiden kiipeävän vuorille niitä valaisten. Näky oli vaikuttava! Vuorella on juutalaisten, kristittyjen ja muslimien pienet kappelit. Yllätykseksemme vuorella oli jo suuri ranskalaisten pyhiinvaeltajien joukko, vanhoja ihmisiä, jotka olivat nousseet vuorelle kaksi vuorokautta rinteellä välillä yöpyen. Laskeuduimme alas suorempaa, paljon jyrkempää, kallioon portaiksi hakattua reittiä. Reitin varrella on lähde, jolla profeetta Elia oleskeli Jumalan ilmestyessä hänelle ”hiljaisessa tuulen hyminässä” (1.Kun 19:12).
Meidän alueellamme oli Wadi Karandal, Raamatun Eelim, keidas, jossa oli ”kaksitoista vesilähdettä ja seitsemänkymmentä palmupuuta” (2.Moos.15:27) ja meistä pohjoiseen Suezin lahdella Kaislameri, jossa vedet jakautuivat israelilaisten kulkea ja sulkeutuivat egyptiläiset hukuttaakseen. Ei näille millekään ole kirjoitettua aitoustodistusta, mutta nehän ovatkin uskon asioita.
Minä luin Siinailla ollessani paljon Raamattua, varsinkin Vanhaa testamenttia ja Mooseksen kirjat luin järjestelmällisesti kaikki läpi. Raamattu oli aina yöpöydälläni ja lähes joka ilta luin siitä ainakin jonkun kappaleen. Minulle Raamatun tapahtumat rupesivat elämään noissa maisemissa, tapahtumien ”paikan päällä” aivan uudella tavalla.
Golanin ajalta:
Kertomukseni Golanin ajasta lähestyessä loppuaan, kytken nuokin maisemat vielä raamatullisiin yhteyksiinsä. Jos Siinailla Mooseksen kirjat tulivat minulle elävämmiksi, täällä näin tapahtui Uudelle testamentille, jota luin ahkerasti. Kun Tel Avivista lähdetään rannikkoa pohjoiseen ja käännytään Haderasta itään sisämaahan päin kohti Galileaa, niin raamatulliset paikat alkavat vilistä reitin varrella. On suuri Harmageddonin tasanko, jolla Raamatun ennustama viimeinen taistelu tullaan käymään, tasangolta kuin jättiläismäisenä muurahaiskekona nousee Taaborin vuori, sen takana vasemmalla tasangon reunasta jyrkkänä nousevilla vuorilla Nasaret, Jeesuksen kotikaupunki, sitten itäänpäin avautuvan loivasti kumpuilevan ylätasangon jälkeen aletaan laskeutua alas Tiberiakseen ja Genesaretin järvelle.
Kun Tiberiaksesta lähdetään ajamaan järven länsirantaa rantaa pohjoiseen, Golanille päin, lähellä tulee eteen Magdalan kylä, josta Maria Magdaleena oli kotoisin, kauemmaksi vasemmalle jää Kafr Kannaa (Kaanaa), jossa pidetyissä häissä Jeesus muutti veden viiniksi, tien oikealla puolella rannassa on kohta Kapernaum, Pietarin kotikaupunki, jossa myös Jeesus moneen otteeseen asui, siitä eteenpäin on Tagba, jossa Jeesus ruokki tuhansia ihmisiä viidellä leivällä ja kahdella kalalla ja sitä lähes vastapäätä tien vasemmalla puolella kohoaa loivarinteisenä vuorisaarnan vuori. Sitten tullaan jo järven päähän, jossa Jordan laskee järveen ja jossa Johannes kastoi Jeesuksen ja henki laskeutui taivaasta ja kuului tuo ääni ”Tämä on minun rakas poikani, johon minä olen mielistynyt” (Matt.3:17). Luetteloa voisi vielä jatkaa. Myös nuo Uuden testamentin tapahtumat ovat uskon asioita, mutta kiistaton totuus on, että niiden näyttämöt ovat tosia ja edelleen paikoillaan.
Moni Raamatun sanonta, jota olin pitänyt kuvaannollisena, todentui noissa maisemissa liikkuessani. Esimerkiksi Jerusalemista usein todetaan ”nousi ylös kaupunkiin” tai vastaavaa. Jerusalem on todella ylhäällä, noin 800 metrin korkeudessa, jonne on noustava mistä suunnasta tahansa sitä lähestyttäessä; jyrkimmin Kuolleelta mereltä ja Jerikosta päin, josta tultaessa vajaan 40 kilometrin matkalla noustaan 1200 metriä, kun Kuollut meri on 400 metriä meren pintaa alempana. Genesaretin järvellä tapahtuneesta myrskystä, jonka Jeesus tyynnytti tuulta nuhtelemalla, sanotaan: ”mutta alas järvelle syöksyi myrskytuuli, ja venhe tuli vettä täyteen ja he olivat vaarassa” (Luuk 8:23). Kesäaikana kun keskipäivän kuumuus saa ilmavirrat järven päällä nousemaan ylös, järvellä kuin kattilan pohjalla 200 metriä meren pintaa alempana syntyvä tyhjiö täyttyy pian joka suunnalta ympäröiviltä vuorilta alas tulevilla voimakkailla virtauksilla, ja järvellä nousee pinnan kuohupäihin nostava myrsky. Tämä tapahtuu lähes joka päivä.
Täytyy tunnustaa, että tällaisen paatuneen syntisäkinkin sisintä kummasti liikautti, kun huomasi jonkin raamatullisen ilmauksen yhä todentuvan noissa maisemissa. Tietynlainen hartaus valtasi kovettuneenkin mielen, kun koki liikkuvansa Vapahtajan jalanjäljissä.
Mehän olimme Golanilla Damaskoksen tien varrella, tien, jolla valo taivaasta leimahti Jeesuksen kannattajia vainonneelle Saulukselle, myöhemmälle Paavalille, lyöden maahan ja sokeuttaen hänet ja kuului ääni: ”Saul, Saul, miksi vainoat minua”(Ap.t. 9:4). Damaskoksessa on edelleen Suora katu, jolla oli Ananiaan talo, jonne sokeutunut Saulus talutettiin. Saulus oli aikansa kosmopoliitti, juutalainen, joka oli saanut kreikkalaisen sivistyksen ja oli Rooman kansalainen. Tuo oppinut ja skeptinen mies kääntyi Jeesuksen kannattajaksi ja nousi merkittävimmäksi apostoliksi, Paavaliksi. Ei tuollainen mies olisi ilman varmoina pitämiään todisteita Jeesuksen jumaluudesta ryhtynyt henkeään vaarantaen niihin rasituksiin ja vaivoihin, joihin hän joutui lopulta marttyyrikuolemaan johtaneella apostolin tiellään.
Damaskos on maailman vanhimpia jatkuvasti asuttuja kaupunkeja. Kuten Levantissa usein, siellä näkyvät sekä orientaaliset että eurooppalaiset, Damaskoksessa nimenomaan ranskalaiset vaikutteet. Syyriahan oli maailmansotien välisen ajan Ranskan mandaattina eli suojelualueena, käytännössä alusmaana. Damaskoksen esite muuten alkaa näin: ”Damaskosta ei ole koskaan perustettu, se on ollut aina olemassa”. Väitteelle on katetta, sillä kaikkein vanhimmat säilyneet asiakirjat jo mainitsevat Damaskoksen.
Hieno ja rakastettava vastaus. Ilmaisusi humaanisuus on niin vaikukuttava, että se tukee kaikkia niitäkin mielipiteitä, jotka eivät usko oikeasti.
kun olet kaikkitietävä ja kaukaa viisas, missä on todistettu, että Jumala on olemassa?
Entäpä, missä on todistettu, että Jumalaa ei ole?
"Oletko varma, ettei Jumalaa ole?"
En lukenut juuri muuta kirjoituksestasi.
Mutta se järki, joka minulla on, panee minut uskomaan, ettei jumalaa ole.
Siihen en ala, että varmuuden vuoksi uskoisin jumalaan, koska, jos jumala olisi, kai se kaiken näkevänä näkisi, että bluffaan.
Antaisi vielä kovennetun rangaistuksen sellaisesta kieroudesta (katsokaapa peiliin, te maanpäälliset jeesustelijat) .
Ajatuskin on järjetön, joten se ei sovi minulle.
Siksi olen ateisti.
Jos jumala, jos on olemassa, tahtoo minut, muuten hyväntahtoisen ja nuhteettoman ihmisen, saattaa taivaan riemuihin, antakoon minulle jonkun merkin olemassaolostaan, palavia pensaita tai muuta mukavaa.
Esitin joitain järkisyitä, joiden perusteella en voi uskoa jumalan olemassaoloon.
Onko sinulla järkisyitä, joiden valossa voit väittää, että jumala on olemassa?
Entä paholainen, vai miksi sitä kutsutaan nykyään?
Vaikutsutaanko miksikään, kun nykyäänhän kirkonmiehetkin jo kertovat, ettei helvettiäkään ole.
Onkohan se helvetti lakkautettu, vai eikö sitä ole koskaan ollutkaan?
...en halua jatkaa tästä aiheesta. Syy on se, etten voi antaa varmoja vastauksia, kun en tiedä, uskon vain. Eli tilanteeni on sama kuin useimmilla saittikepulaisilla historian ja politiikan suhteen, ja kun en heitä erikoisemmin arvosta, niin en halua itse olla samanlainen.
Kerro sitten, millainen USKOT sen jumalasi olevan?
Kerrothan sinä paljon muutakin, mikä ei mitenkään aina voi olla satavarmaa.
Vai uskotko sen kaiken muun kertomasi olevan satavarmaa, mutta tämä jumalajuttusi onkin noin epävarmalla pohjalla?
Uskotko siis jumalaan, vai et?
Jos uskot, kai sinulla näkemys on siitä, millainen se jumala on, johon uskot?
Kuinka vanha se on?
…vaikka melkoinen irvileuka ja politiikan suhteen rienaajaksikin joskus ymmärretty (ei ehkä edes ihan väärin ymmärretty) täällä olen ollut, minulla kuitenkin on arvoja, joista en halua käydä sellaista keskustelua, jota ilmeisesti toivot.
Sen verran voin sanoa, että uskon johonkin korkeampaan voimaan, joka on kaiken tämän järjestelmän – maailmankaikkeuden – synnyn ja toimivuuden takana. Jos sinä et siihen usko, niin kerropa, miten, mistä ja miksi kaikki tämä syntyi? Ja mitä oli tätä ennen? Tämän kysymyksen on asettanut itselleen moni suuri tiedemies, mm. Isaac Newton ja Stephen Hawking, ja kun he eivät ole pystyneet siihen vastaamaan, heidän on ollut tunnustettava, etteivät voi väittää, ettei Jumalaa olisi.
Kysyt Jumalan ikää. Hän on ikuinen, ollut AINA ja on AINA oleva.
Kävin takavuosina – jo eläkeläisenä ollessani – vapaaehtoisena oppaana Vantaalla sijaitsevassa Tiedekeskus Heurekassa. Siellä oli kerran dinosaurus-näyttely, jonka fossiilit olivat Mongoliasta, Ulan Batorin yliopiston tänne tuomat ja asentamat. Vanhimmat niistä olivat yli sata miljoonaa vuotta sitten eläneistä. Sehän pystytään selvittämään tieteen keinoin.
Eräs peruskoulun ala-asteen ryhmäkin oli kerran näyttelyyn tutustumassa. Koetin parhaan taitoni mukaan selittää, miten kaukaa menneisyydestä nuo fossiilit meitä tervehtivät. Otin esimerkin: ”Olettakaamme, että vuosi on yksi senttimetri. 2000 vuotta sitten maan päällä elänyt Jeesus seisoo siis tuossa oviaukossa, 20 metrin päässä. Nämä dinosaurukset tulevat yli sadan kilometrin päästä, jostain Hämeenlinnan tai Lahden takaa”.
Silloin yksi nappula kysyi: ”Oliko dinosauruksia vielä silloin, kun sinä olit lapsi”. Jäin sanattomaksi. Niin jään myös nyt Sinun kysymystesi edessä.
Varmaan joku on aiheuttanut senkin, että ihminen aikoinaan laskeutui puusta alas.
Silloin se ei vielä osannut kirjoittaa, joten raamatun satujuttujakaan ei kirjoitettu silloin.
Ja paljon muuta sitä ennen se korkeampi voima on aiheuttanut.
Mutta sekö on se jumala?
Se jumala, joka lähettää poikansa jeesuksen jonain päivänä taas maan päälle?
Poikansa, joka nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä sekä kuollehia?
Minä en tiedä, miten kaikki syntyi, mutta minä en usko jumalaan.
Syyt näkemykselleni esitin jo.
Muutan näkemyksiäni, kun jumala antaa minulle selvän merkin olemassaolostaan.
Jumala, se korkeampi voima, ilmeisesti on mielestäsi henkilö, kun käytät muotoa hän?
Onkohan hän mielestäsi mies, vai nainen?
Mustako lie, vai kiinalainen?
Ja se, etten osaa kaikkea selittää, ei ole todiste jumalan olemassaolosta.
Hawking ja Newton eivät varmasti uskoneet jumalaan, mutta eivät pystyneet jumalan olemassaoloa kumoamaankaan, mutta he eivät kumonneet sitä siksi, ettei heillä ollut tieteellistä näyttöä asiasta.
Sellainen on tiedemies.
Ja minun ei tarvitse sitä kumota, minä en usko jumalaan, olen ateisti.
Taas hourupää kirjoittelee itsesääliään kunnes ryhtyy raivoisasti haukkumaan kepuja, joita varten pitää lipastossa laitonta käsiasetta. Vai joko olet vienyt sen poliisilaitokselle?
Luulisihan piimäkeisarin taivaaseen pääsevän, mutta totuttele ensin "pikkutaivaissa oloa, niin ei ole muutos niin äkkinäinen.
Pikkutaivaisiin pääsee piimä-keisari parhaiten, kun menee vittuilemaan nakkijonossa itteään paremmalle. Iso sälli kun kumauttaa leukaperiin, niin on äkkiä pikkutaivaissa.
Lopuksi tietokilpailukysymys:
Kenen kuulun Suomalaisen kirjailijan teoksessa jouduttiin pikkutaivaisiin?
Tuo "piimäkeisari" on hemmetin hyvin keksitty. HO HOO, HO HOO!
Miksi sinä oikein hakemalla olet hakenut Kapin 10-vuotta vanhoja avauksia tänne?
Otsikko ei liity mitenkään tähän, se kuvaa kuinka Kapin teksti on johtoajatusa vailla. Tässä avauksessa ei pirukaan ota selvää mikä on sen sanoma, ellei sellaiseksi lasketa itsensä esilletuomista.
Hyvä kirjoittaja kertoo asiansa lyhyesti, selkeästi ja kiinnostavasti. Kiteyttäminen on oleellista. Kiteyttämisen taito ja tahto ovat Kapilta kateissa, kuten ovat olleet aina.
Kirjoittajan tulee ymmärtää kenelle kirjoittaa, mistä kirjoittaa, mitä haluaa sanoa ja miksi. Kaikki se puuttuu valtaosasta Kapin kirjoituksia. Kuten oivalluksetkin, olemme nähneet tämän kirjoittajan kertoilevan oppineisuudestaan ja lukeneisuudestaan, silti oivaltavuus puuttuu, opittua ei osata soveltaa. Oivaltaminen on edelleen oppimisen korkein aste. Se aste on kaukana Kapilta.
Hyvää yötä, menen nyt ginin kansa nukkumaan otettuani ensin kirjan yömyssyksi enkä palaa palstalle ennenkuin kerran vielä olen katsastanut miksi tämä tökkii vaikka en täällä ole ollutkaan...
Jos sinulle ei selviä avaukseni sanoma, syy ei ole yksin minussa - siinä on toinenkin osapuoli. Minäkin olen tyhmä: en ymmärrä sinunkaan viestisi johtoajatusta. Ei kai se sentään voine olla kapi, joka siis ei ole mitään mielestäsi.
Kirjoittamisen oppeja olen aikoinaan saanutkin, mutta tuskin niillä on ollut paljonkaan vaikutusta siihen, että kirjoituksiani on myös kiitetty ja palkittukin, kuten esim. muistelmani. Sinulla ei ehkä ole paljonkan annettavaa minulle tuolla(kaan) alueella.
Niin - se oivallus: oivallan, että olet katkera, mutta en oivalla, miksi. Et kai voine kateellinen näin vähäiselle miehelle etkä katkera vuokseni, sillä en ole mitenkään syyllinen elämäsi raskauteen. Enkä siihenkään, että huvisi ovat sellaiset kuin otsikossasi ilmoitat.
.. ja niin on minullakin.
Opastamisesi on minulle sitä halpaa hupia. Hupia sen vuoksi että paljastat niin kovin helposti yksinkertaisuutesi, siis sorrut kerta toisensa jälkeen itsekehuun sen sijaan että näyttäisit sen osaamisen ja siitä seuraavan oivaltamisen.
Kun kirjoitustaitosi ovat laajalti kiitetyt ja palkitut niin eikö tuon edellä mainitun osoittamisen pitäisi olla helppoa hupia sinullekin. Vai puuttuuko sittenkin se oivallus...
Taas viikon tai parinkin ykkösavaus Jompelta, kyllä minun täytyy sanoa, että olit noitten rauhanturvareissujesi uskonnollisin kaveri. Muuten onko tämän Omar Kahaijamin runokirja saatavana kirjakaupoista, minäkin olen tykästynyt hänen runoihinsa joita Jommpe on tällä saitilla esiintuonut. En ole 77-mään vuoteen yhtään runokirjaa ostanut, enkä lukenut,nyt tulen tuon asian korjaamaan, käyn heti huomenna kyselemässä kirjakaupasta.
Muuten tuossa aamulla kun tämä saitti aukesi joku jo kaipailikin Jomppea ja muitakin mestarikirjoittajia. Nyt pääsi sekikin kyselijä rauhaan ja saa sontakuormansa ulostettua kuten Jomppe jo mainitsikin. Minä kyllä yritin hänen veetuiluunsa vastatakin.
Kyllä tämä saitti taas lähtee eloon kun oikeat kirjoittajat niin haluavat. Muuten on hyvin surullista, että Kokoomuksen on pakko vaihtaa Ulkoministeriä, sitä tressiä mitä Kanerva saa kantaa ei kestä itse pirukaan. Kanervahan on yksi viisaimmista Ministereistä tässä hallituksessa nyt hän joutuu huumoristaan maksamaan vähän liian kovan hinnan, minunmielestäni.
"Hauska tappa vanha tuttu" kuuluu kulunut ja suomenruotsalaisten - ilmeisesti esim. nimim. Niinpä niin - usein meitä suomenkielisiä perempaakin suomen kielen taitoa irvivä fraasi.
Kivasti menivät pyhät, mutta ihan kiva oli tulla tännekin, kuten tuossa avauksessani totean.
En tiedä, onko noita Omar Khaijamin kirjoja enää kirjakauppojen hyllyillä, mutta uskon niitä kyllä olevan vielä niiden varastoissa, ja ainakin kirjastoissa. Nuo usein täällä siteerausteni kohteina olevat kirjat ovat Toivo Lyyn suomentamat "Teltantekijä", jo kuudes painos, vuodelta 1973 ja "Viisaan viini", myös kuudes painos, vuodelta 1975. Erinomaisia viisauden kirjoja, olkoon kyseessä Jumala tai myös viini, laulu, naiset; kaikki ihmiselle tärkein!
(Omar Khaijamin "siviiliammatti" muuten todellakin oli teltantekijä. Niin oli myös apostoli Paavalin. Hyvin oppineita miehiä, aikansa oppineimpia molemmat)
kehuvat yksinkertaisia ihmisiä!
Tässä edellä pari hyvää esimerkkiä.
"Matti Vanhanen on gallup-historian suosituin pääministerimme ja hän johtaa hötkyilemättä mutta määrätietoisesti hallitusta, joka tekee hyvää tulosta. Vanhanen pääministerinä ei voi ryhtyä äänekkääksi puolueen äänitorveksi, joten hän käyttää yhteyksiin kentälle ja sen äänen tuomisessa julkisuuteen hyväkseen Korhosta, joka muuten on pikkutekijä puolueessa. Vanhanen on ryhdikäs mies; jos hän ei olisi lähtenyt hakemaan oikeudesta yksityisyytensä suojaa, olisivat Vanhasen mollaajat syyttäneet häntä lepsuilusta. Toivottavasti Tuomioja pääsee sdp:n puheenjohtajaksi, sillä hän on kunnon mies. Hänen myötään punamulta palaa, jolloin pääsemme eroon Nato-intoisista kokoomukselaisista.
Matti Vanhanen on vahingossa asemaansa päässyt takarivin taavi, pienellä piipertävä turhimus, joka pysyy asemassaan vain kyykkykepujen arkuuden vuoksi. Vanhaselle tärkeintä on vain seksin metsästys, ja senkin hän tekee avuttomasti nettipalstojen kautta kuin 18.vuotias pahantapainen poikaviikari. Vanhanen on surullisen hahmon ritari joka ei ansaitse muuta kuin tyhmyrin tötterön päähänsä ja parin tunnin nurkassa seisoskelun, ihan ansioistaan, kun on ajanut outoon valoon maineensa, uskottavuutensa, asemansa ja puolueensakin, joka ei uskalla antaa tyhjän häärääjälle matkasauvaa ja lopputiliä käteen. Kuka kummajainen meille aina elintärkeillä kansainvälisillä markkinoilla voisi ottaa häntä ja meidätkään enää todesta, ottaa vastaan pokka pitäen ja virnuilematta tuon meikäläisen huippupoliitikon? Korhosen tehtävänä on Keskustan tappion minimointi."
Vaikka olet tosiaan jo vanha käppänä niin ei se sulje pois totuutta, se sama kusipää sinä olet nyt kuten nuorenpanakin.
"Myös Maltillinen keskustalainen usein tarjoaa kokemusten ja ajattelun tuottamalla tekstillään ahaa-elämyksiä"
Ei täällä ole esiintynyt nimimerkkiä Maltillinen keskuatalainen, joten luulen, että tarkoitat Maltillista oikeistolaista. Mutta alitajuntasi puhui totta, sillä kepulainen hän oikeasti on. Viisaammasta päästä kyllä niitä, joskin lajin tyypilliset tuntomerkit selvästi omaava.
Suomalaista uskonelämä poikkeaa, jopa varsin merkittävästikin, Eurooppalaisesta perinteestä. Kansamme on ottanut protestanttisuudesta ne osiot, jotka painottavat ilottomuutta ja alamaisuutta. Kalvinismi on vienyt tämä piirteen äärimmäisyyteen asti. Uskonnon mukaan ihmisen paikka taivaassa ja maan päällä on jumalan määräämä ja siihen ei juurikaan voi vaikuttaa. Kalvinismia on pidetty luokkayhteiskunnan uskontona ja sellaisena se myöskin toimii -hyvin, se vahvistaa elitistin asemaa. Suomalainen Luterilaisuus ei ole aivan näin jyrkkä, mutta peruspiireiltään se on saman suuntainen. Varsinkin Keskustalaisten ajatuksissa on nähtävissä se, että johtajille on oltava kuuliainen ja heidän toimiaan on tarkasteltava jopa hieman suvaitsevammin kuin muiden. Vanhasen luokiton lausunta, ettei median pidä puhua huono-osaisuudesta, on varsin kuvaava esimerkki. Käsittämätöntä puhetta ihmiseltä, joka on valittu demokraattisesti asemaansa.
Minä vietin pääsiäisen töitä tekemällä, sikäli hengähdystauko meni hukkaan. Pyhien hyvänä puolena on se, että pääsee puhelimista eroon. Muistan lapsuudessani, kun menimme viettämään pääsiäistä iso-tätini luo, hän oli varsin aktiivinen ja tomera neiti. Mielenkiintoista oli se, kun sukulaiseni, joiden aatemaailmaan ei uskonto lainkaan kuulunut, sopeutuivat pääsiäisen viettoon hyvinkin perinteisin tavoin. Filosofiaa harrastava isäni, jopa hän, luopui skeptisestä asenteestaan. Murmurin harras lapsenusko ja avoin riemu vaikuttivat ilmeisesti enemmän, kun sanoma sinänsä.
Zen-buddhalaiset ajattelevat siten, että jokaisella ihmisellä on oma todellisuutensa, näin varsinaista totuutta ei siis olisi. Tieteen filosofia lähtee samasta ajatuksesta, totuus on prosessi, joka on muuttuva. Uskonnot eivät näin kuvaakaan varsinaista jumalaa, vain ihmisiä jotka uskovat. Voisikin joskus miettiä sitä, mitä kertoo kansastamme se, että ihmiset ovat kiinnostuneempia siitä, kuka ei pääse taivaaseen, kuin siitä pääsevätkö he sinne itse? Portinvartioiksi tunnustautuvia on yllättävän runsaasti, heitä on jopa kirkon sisällä. Ikuisen kadotuksen mahdollisuuden voisi kuvitella vievän riemun myös taivasosuudesta. Ajatushan on oikeastaan hyvinkin brutaali, ikuinen kidutus olisi osana osalle kansastamme.
Kaunis kiitos kirjoituksistasi, mutta ennen kaikkea siitä, kun arvostit suomenkielen taitoani. Olen sisukkaasti yrittänyt opetella kieltämme, mutta kyllähän siinä edelleen puutteita on. En aivan ymmärrä kaikkea täälläkään kirjoitettua, etenkin murresanat tuottavat hankaluuksia, samoin värikäs kielenkäyttö mm. City.-Keskustan käyttämä. Suomi on minun kolmanneksi vahvin kieleni, varsinkin puhuttaessa takelteluni tulee esiin. Kirjoitettu kieli on helpompaa, tarkistamiselle on aikaa.
"Älkää tuomitko, että teitä ei tuomittaisi". Kapi rikkoo törkeäti tuota perussääntöä, taivaaseen pääsylle.
Kuka tuomitsee enempi kepulaisia, mitä kapi? Känä-hörhön kanssa samanlainen. Siis muuhun johtopaatökseen ei voi tulla, kuin että kapi menee helvettiin, että heilahtaa ja vielä sinne hiilipuolelle. Pirullista naurua.
Kuin voikaan joku olla noin tyhmä?
"Älkää tuomitko, että teitä ei tuomittaisi". Sonnari rikkoi törkeästi tuota perussääntöä tuomitsemalla kapin. Helvettiin menee, että heilahtaa. Pirulle kelpaa sellainenkin, joka ei täällä ole koskaan ihmisille kelvannut.