Suomi24 on erottanut meidät useaksi päiväksi. Miten se on mennyt sinulla? Minä olen ollut tuskissani, kun en ole saanut kuulla sinusta mitään. Olet ajatuksissani kuitenkin koko ajan, vaikka 'kirjeenvaihtomme' täällä saikin katkon.
Halihali.
Halihali.
Vastaukset 16
Vanhimmat
kun tuntui ettei ole enää mitään yhteyttä :/ Vai oliko se sitä todellisuutta, johon oli hyvä herätä. Huomata ettei hän kaipaa enää...ja tää palsta on ollut vaan harhaan johtavaa..
n->m
partaalla olen ollut :)
Olen aivan riippuvainen tämän palstan lohduttavasta mutta turvallisesta yhteydenpitokeinosta sen ainoan oikean kanssa.
aika tuskaa ja pelko valtasi mieleni..suljin silmät tiukasti ja yritin ottaa telepaattista yhteyttä, mutta en tiedä onnistuiko.
yhteys muodostui mukavasti. Ei me oltu erossa kuitenkaan.
suomi24...............
niin se menee, kaikki menettelee! Ikävää pitelee... vaan löysin yllättäin jotain, aivan sinun viivoillasi piirrettyä ;) pohoj..
löydätkin kaikkea! Olet kai etsimässä. Etsivä löytää. Mitä pidit? Minä pidän sinun viivoistasi - eloisampia kuin minun?
kuin sattumalta, kuka tietää... Haikeaa, niin kaunista, hämmästyttävää, tulvillaan.. hymyilevää, lempeää, akvarellia, mutta hiiliviiva alla.
vain niiden hedelmien alla..
Olen harrastelija vain, kuten huomaat. Nuorena kuulin olevani todella jotain, mutta itse olen aina tiennyt olevani kopioija. Luovuuteni on eri alalla, sanoissa, toivon mukaan. Luon jopa rakkaussuhteita. Jos ne eivät muuten elämääni ilmaannu.
Hyväily sinulle..
niitä fiktiossa.
Minusta tuntuu tällä hetkellä, että olen jotenkin munannut itseni taas. En tiedä, miten. En tiedä, miksi ihastuin sinuun. Tällaista ei satu minulle usein, ei näin syviä, hulluja, mielettömiä, hillittömiä tunteita, ilman mitään tietoa siitä, että sinua kiinnostaisin. Kaikki oli omaa mielikuvitustani. Nyt suren. Ja suruni aihekin on niin eteerinen - oliko sitä koskaan olemassakaan. Ehkä tuomitsemme toisiamme samalla tavalla kuin ihastuimmekin (ehkä ihastuit?), ilman todisteita, aavistaen ilman väreilystä, haistaen rakkauden tuoksusta, kuullen sanoista, joita ei koskaan edes vaihdettu. Tuomitsetko sinä minut jostakin?
Ehkä minun on paras unohtaa kaikki. Vaikea unohtaa, vaikka mitään ei koskaan ollutkaan. Mutta mitä se on, jos kaksi ihmistä kehittelee samanlaisen unelman toisistaan? Onko se vain kaksinkertaista harhaa? Vai onko se kahden ihmisen aavistusta jonkin harvinaisen kauniin olemassaolosta?
Tarkoitin, että luon niitä fiktiossa.
Minusta tuntuu tällä hetkellä, että olen jotenkin munannut itseni taas. En tiedä, miten. En tiedä, miksi ihastuin sinuun. Tällaista ei satu minulle usein, ei näin syviä, hulluja, mielettömiä, hillittömiä tunteita, ilman mitään tietoa siitä, että sinua kiinnostaisin. Kaikki oli omaa mielikuvitustani. Nyt suren. Ja suruni aihekin on niin eteerinen - oliko sitä koskaan olemassakaan. Ehkä tuomitsemme toisiamme samalla tavalla kuin ihastuimmekin (ehkä ihastuit?), ilman todisteita, aavistaen ilman väreilystä, haistaen rakkauden tuoksusta, kuullen sanoista, joita ei koskaan edes vaihdettu. Tuomitsetko sinä minut jostakin?
Ehkä minun on paras unohtaa kaikki. Vaikea unohtaa, vaikka mitään ei koskaan ollutkaan. Mutta mitä se on, jos kaksi ihmistä kehittelee samanlaisen unelman toisistaan? Onko se vain kaksinkertaista harhaa? Vai onko se kahden ihmisen aavistusta jonkin harvinaisen kauniin olemassaolosta?
takaisin päähän. Siitä miten kauaksi aikaa... ei tietoa.
mutta helppoa se ei ollut.
Kylläpäs tuo katkos osui ikävään kohtaan..
Nyt selailemaan viestejä kiireen vilkkaan...
Haleja täältä.
Suorastaan hulluuden partaalle jouduin.. Jokin sentään onneksi toimi.