olen kärsinyt lastensairaukset.ja edelleen jatkuu .silmä ym.-mitä on olllut.ja tytöt ovat syntyneet kymmenen ja puolen kuukauden ikäerollls.ja tytöt ovat jo niin omatoimisia ym..ja poitsukin on mutta meillä on joka iltanen puheen aihe sydän ja vielä enon sydän...meidän nuorimmainen oli vasta28v.poitsu ja työmaalla menehty aivan yhtäkkiä.
olen noin 35v
ja ehkä määrä aikainen sair...
3420
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kirjoituksestasi päätellen olet tosi väsähtänyt ja haluaisit jutella omasta jaksamisestakin eikä vaan enon?
Miten sinun sydämesi jaksaa? Hyvä kun olet saanut kirjoitettua pahaaoloasi ulos edes näin ,onko tunne ettei kukaan kuuntele kuinka itse voit ja onko sydämesi väsynyt?
"Päivä vain ja hetki kerrallansa" luotetaan että saamme voimia Häneltä joka on meille elämän lahjoittanut .
Voimia sinulle ja kirjoittelehan kuulumisiasia
olen väsynyt edelleen.käyn kyllä psykoterapeutilla 2krt viikko ja omalla sairaanhoitajalla parin viikon välein.mutta en koskaan saa sitä omaa aikaa edes yhtä vuorokautta jollaoin vois ajatella vain itseä,ja miettiä mitä meillä oikeasti on tapahtunut..on niin isoasia menettää nuorin sisarus.että ei lääkkeet eikä terapeutitkaan näköjään auta täydellisesti..on voimattomuutta ja mielenkiinnon puutetta paljon..ja sairastellut tosi paljon keuhkokuumeet ym.olen edelleen sairaslomalla..mutta täytyy vain odottaa jos se tuska ja ikävä muuttaa muotoaan niin kuin kaikki hokee..on vuositapahtumasta ja melkei 30v kerittiin yhdessä olla me sisko ja velu.miten joku voi luulla että vuosi jo parantaa haavat
kiitos meijuu kun ymmärsit minua edes jotain lohduttavaa.
Tänää heräsin tuskaiseen oloon ja samassa kuulin laulua "tuskakin on toivon kasvumaata" ,oletkohan koskaan kuullut kyseistä laulua ,muistaakseni Anna-Maria kaskinen laulaa sen .Siinä on todella koskettavat sanat ,mutta nyt en muista enempää .
Lukiessani kirjoitusta ja tuskaa mitä olet kokenut ja joka edelleen on mutta varmaan muuttanut muotoaan vai?Hyvä kun käyt terapiassa ja näin saat varmaan sisäiseen mailmaasi niitä asioita jotka ajan kanssa alkaavat muokata kasvualustaa että jotain uutta voi nousta sijaan surun .Kukaan ei koskaan voi korvata menetettyjä läheisiä mutta tämä vaihe jota käyt voi olla sellainen että sinäkin jonain päivänä voit olla auttamassa ja tukemassa heitä jotka ovat alaspainettuja murheen murtamia .
Nytkin varmaan avoimella kirjoituksessasi autat heitä jotka samassa tilanteessa ovat ja huomaavat en ole ainut .
Väsymyksen ymmärtää eikä sitä tarvitse säikähtää ,pääasia että lähdet pois neljän seinän sisältä edes kerran päivässä ja huomaat pian että pitäs olla enemmän kotonakin :D
Usko vaan se muuttaa muotoaan ,usko on luja luottamus! Rukoilen sinulle tätä luottamusta