Hei olen jollain tavalla tien risteyksessä enkä oikein osaa päättää mitä tietä kannattaa lähteä kulkemaa,olen mennyt naimisiin syksyllä 2007 miehen kanssa jonka kanssa olin jo seurustellut viisi vuotta tämä on toinen avioliittoni, muutin asuin paikkakuntaa sinne missä nykyinen mieheni asui, nyt huomaan jääneeni yksin kaikkine velvollisuuksien kanssa koskien kodinhoidon raha-asiat lapset (aikaisemmasta avioliitostani)ja taakka alkaa olla todella vaikea ja raskas.
Nyt en enään jaksa ja olen hakenut avioeroa ja juuri sinä päivänä kun lähetin anomuksen hän tuli juttelemaan ja selvittämään tilannetta ja kerroin sen mitä tässäkin kerroin eli mikä mättää mutta se ei muuttanut kantaani erosta hän oli valmis parisuhde terapiaan mutta minä en en vain yksin kertaisesti jaksa enään en usko häneen enkä luota häneen koska hän on näinkin kauan elänyt siivellä mikä sen muuttaisi.
Olen harkinnut että myyn asuntoni ja muutan lasten kanssa pienenpään jotta pääsisin tästä venkavankeudesta nyt haluankin pyyttää apua tai näkemystä että onko valitsemani tie oikea vaihtoehto
Nyt en enään jaksa ja olen hakenut avioeroa ja juuri sinä päivänä kun lähetin anomuksen hän tuli juttelemaan ja selvittämään tilannetta ja kerroin sen mitä tässäkin kerroin eli mikä mättää mutta se ei muuttanut kantaani erosta hän oli valmis parisuhde terapiaan mutta minä en en vain yksin kertaisesti jaksa enään en usko häneen enkä luota häneen koska hän on näinkin kauan elänyt siivellä mikä sen muuttaisi.
Olen harkinnut että myyn asuntoni ja muutan lasten kanssa pienenpään jotta pääsisin tästä venkavankeudesta nyt haluankin pyyttää apua tai näkemystä että onko valitsemani tie oikea vaihtoehto
Vastaukset 3
Vanhimmat
Puolisolla on vakavia ongelmia eikä hän ole kypsynyt ihmisenä samalla tavalla kuin sinä. Hän ei pääse henkisesti korkealle tasolle riippuvuuksiensa takia.
Mies uskoo itse omiin lupauksiisa aina luvatessaan, mutta hänellä ei ole kestävyyttä pysyä niissä.
Kun etenet hitaasti suunnitelmassasi se onnistuu. Varmista selusta, neuvottele raha-asiat ilman tunnekuohua ja etene vaihe vaiheelta. Näen vaaran mahdollisuuden ja siksi on tärkeää pysyä itse tasapainossa eikä toimia yksin, vaan ottaa vastaan lähiympäristössä olevien hyvien ihmisten energiavirrat ja ammattiin perustuva asiantuntemus.
Kiitos, asiat ovat todella menneet rauhallisesti mutta ongelmia on tullut lisää joka vie voimiani entistä enemmän, tyttäreni yritti riistää itseltään hengen mutta onneksi saimme nopeasti apua tähän tilanteeseen ja hän on nyt turvassa jotenkin vain tuntuu että elämä koettelee nyt niin kovalla kädellä ettei oikein jaksa uskoa parempaan huomiseen ainakaan ihan vielä.
Tuntuu että elämäni olisi koko ajan taistelua selviämisestä, onko tulevaisuudessa näkyvissä tasaantumista ja onnellisuutta?
Tuntuu vain niin raskaalta se että oma lapsi ei nää elämässään muuta vaihtoehtoa kuin kuolla pois silloin itsekkään ei oikein jaksa uskoa tähän elämään täällä, olen kuitenkin kaikesta huolimatta myönteisesti ajatteleva siis positiivisesti ajatteleva ja yritän löytää siitä huonommastakin asiasta jotain hyvää vaikka vain hiukkasen mutta sekin lohduttaa.