Muo vaivaa pieni onkelma. Tai aika suurikin, kun se on läsnä koko ajan ja pahenee vaan.
Olen niin kateellinen poikaystävälleni.
No ensinäkin mulla on varmaan paniikkihäiriö ja sosiaalinen pelko ja masennustakin vähän, kestänyt jo n.4 vuotta.
En pysty olla kavereiden kanssa, tää elämä on mennyt tälläseksi piiloleikiksi. Töissäkin menen syömään vessaan nopeesti banaanin, ja sanon muille etten jaksa tulla mukaan syömään.
Haluaisin viettää sosiaalista elämää ja kadehdin ihmisiä jotka pystyy olemaan omia itsejään ja rentoja.
Jos poikaystäväni on paljon kavereidensa kanssa, hänellä on kiire ja paljon tekemistä, muo iskee kateus. Tai tunnen hänen olevan niin paljon muo parempi. Olen aina yksin kotona, odotan poikaystävääni ja tarkkailen häntä. Hän vaan puhuu elämänsä menoistaan, hyvästä palkasataan ja työ asioistaan. Mä vaan kuuntelen ja muo alkaa ärsyttää, ja hän huomaa kuinka katkeraksi tulen siitä, vaikka yritän peitellä.
Ajattelen vaan koko aika kuinka hän on muo parempi. Mä olen niin huono ihminen. Ja kun hän vielä vähän ylpeilee asioillaan, pitää itsestään selvänä että mä olen aina paikalla kun tarve. Roikun hänessä. Haluaisin että hänkin joskus oma alotteisesti halaisi muo, tai pyytäis muo olemaan kanssaan. Mutta ei hänen tarvitse, koska roikun liikaa.
Haluan löytää jonkun ratkaisun tohon, että jos mulla on aihetta kateuteen, ni mistä olen kateellinen? Eihän se koske muo mitenkään jos hänellä on rahaa enempi. Mitä se oikeestaan muo voi haitata. Itsekkin mä voin tehdä ylitöitä joskus, vähän harvemmin kuitenkin. Hänellä on vaan paremmat mahdollisuudet, koska isänsä hoitaa hänelle kaiken.
Jos mun isä hoitais kaiken mulle, ni sit mullaki olis helpompaa. Asiat vaa menee niin ku ne menee. Ja pitäs antaa mennä. Ei hän ole mitenkään parempi ihminen kun mä.
Mäkin voisin hommata itselleni paljon tekemistä, nähdä kavereita ja harrastaa harrastuksiani. Mutta tämä pelko on esteenä. Tämä tekee musta tälläsen koti hiiren, joka viettää epäsosiaalista elämää. Tää on tehnyt musta kateellisen, katkeran ihmisen joka haluaa poikaystävälleen vaan huonoa. Ei ole kiva katsoo vierestä kun toisilla menee hyvin, itse vaan potee kärsimysrä himassa ja epäonnistuu kaikessa.
Poikaystäväni on itsekkin ei mistään sosiaalisimmasta päästä, yleensä se kuuntelija. Mutta hänel on paljo sukulaisia jotka pitää yhteyttä häneen. Ei hänen tarvitse itse tehdä sen eteen mitää. Jos hänel ei olisi kaikki valmiina, hänenkin elämä olis hiljasempaa.
Toivon että tämä mun kauhee luonne johtuu vaan tästä mun sosiaalisesta kammosta. pystynköhän muuttumaan.
Onko täällä ketään, joka on päässyt irti tällaisesta tai jonka elämä on ollut saman kaltaista?
Kateus, katkeruus, viha, pelko.
9
896
Vastaukset
- ja mahiksia on aina
En ehkä nyt osaa olla tarpeeksi empaattinen, kun tietyt kohdat kirjoituksessasi ovat kuin omaa elämääni ja samanlaiset negatiiviset tunteet nousevat pintaan kuin otsikossasi kirjoitit.
Mua on auttanut tunteiden käsittely siihen tarkoitetussa ryhmässä. Se, että pääsee oikeesti lähelle itseä ja sitä, miksi käyttäytyy, kuten käyttäytyy.
Että miksi sä pakenet sosiaalisia tilanteita? Kohteleeko sun ystävät sua huonosti? Tai onko sulla aiemmin huonoja kokemuksia ystävistä? Tai eikö ne oikein ymmärrä sua ja sä et osaa asioita paremminkaan selittää, että ne ymmärtäis? (mulla on nimenomaan näin)
KAikista asioista ja tapahtumista jää ihmiseen jonkinlainen muisto. Negatiivisista voi jäädä kurjia kipuja, pelkoja tai estoja, jotka hankaloittaa elämää.
Hyväksymisen, empatian ja ymmärryksen saaminen muilta ihmisiltä on ollut mulle tosi tärkeetä. Sitä kautta jotenkin ei oo enää niin kiire, ei oo pakko suorittaa, ei pelkää muita. Ei pelkää sitä, saako hyväksyntää vai ei, ihan kaikilta, jos saa sitä joiltain. Tai ei konfliktitilanteetkaan pelota niin paljoa.
Tai muut onnistumisen elämykset omassa elämässä. Tulee itsevarmuutta enemmän, huomaa, että pärjää uusissakin tilanteissa. No joo, toiveajattelua verrattuna siihen, että näitä elämyksiä saa vain joskus, eikä säännöllisesti jonkun harrastuksen kautta. No, täytys kai koittaa löytää sellainen mukava säännöllinen harrastus.- kateellinen
kundikamulleni, koska hän pärjää niin hyvin työssään. Olemme samalla alalla, mutta mä pärjää kovinkaan hyvin. Onneksi löysin harrastuksen, jossa olen hyvä ja saan tätä kautta onnistumisen tunteita. Itse olen aikeissa vaihtaa alaa, ja suunnata harrastukseni kaltaiseen työhön.
Nykyään en ole enää kateellinen kundikamuni vaan olen kannustan häntä eteenpäin. Hän on kiinnostunut työstään ja haluaa etenpäin. Itse en ole ja mulla ei ole mitään mielenkiintoa kavuta tikkaita ylöspäin tällä alalla. - Hater
kateellinen kirjoitti:
kundikamulleni, koska hän pärjää niin hyvin työssään. Olemme samalla alalla, mutta mä pärjää kovinkaan hyvin. Onneksi löysin harrastuksen, jossa olen hyvä ja saan tätä kautta onnistumisen tunteita. Itse olen aikeissa vaihtaa alaa, ja suunnata harrastukseni kaltaiseen työhön.
Nykyään en ole enää kateellinen kundikamuni vaan olen kannustan häntä eteenpäin. Hän on kiinnostunut työstään ja haluaa etenpäin. Itse en ole ja mulla ei ole mitään mielenkiintoa kavuta tikkaita ylöspäin tällä alalla.Minulla kulkevat ujous ja sosiaalisten tilanteiden pelko käsi kädessä ja minä uskon, että ne ovat tehneet minusta tällaisen "hirviön." Olen ikään kuin jonkun kuoren alla enkä pääse sieltä ulos, minusta tuntuu etten pysty elämään niin kuin haluan enkä olla sellainen kuin haluan.
Minulla ei ole poikaystävää ja ystäviä minulla on vain yksi, häntä näen melko harvoin. Usein kun ajattelen häntä ja mitä kaikkea hän tekee alan suorastaan vihaamaa häntä. Hänellä on opiskelukavereita joiden kanssa hän käy ulkona jatkuvasti ja hän tuntuu olevan aina niin helvetin onnellinen. Usein toivon, että hänellä menisi edes joskus jokin asia todella huonosti. Hän on myös sellainen, joka on saanut kaiken tekemättä itse mitään. Joskus olen ihan täynnä vihaa ja kuvittelen mielessäni lyöväni häntä. Hän ei tästä tietekään mitään tiedä.
Tunnen itseni usein masentuneeksi, mutta en siis sairasta masennusta. Toiset ne vaan ravaavat ties missä kekkereissä kasvattamassa kaveripiiriään ja minä istun yksin kotona surullisena. En osaa olla avoin koska olen ujo, olen "huonompi" ja omituinen koska olen hiljaa, olen vääränlainen. - Millamuntäytyymuuttuu
oikeestaan suurimman osan päivästä tätä mun elämän tilannetta. Mistä tää voi johtua ja miks mä olen tällänen.
Johtuuko se siitä miten olen kasvanut, millasessa ilmapiirissä ja miten muo on kohdeltu.
Vai johtuuko se vaan siitä et mä vaan olen tällänen, riippumatta mistään muista tekijöistä, et ihmiset vaan on erilaisia. Ehkä se on joku sukuvika..
Haluisin niin puhua jonkun terapeutin kanssa kaikki asiat puhtaiksi, syvällisesti.
Tai lukea jonkun kirjan, jos tälläsestä aiheesta on kirjoja?
Mutta mä olen päättänyt et mä aijon muuttua. Jos mahdollista, ainakin vähän.
Onkohan se muuttuminen sitte sellasta, että mun pitää oppia hyväksymään et muut on muo parempia. Ja mä vaan olen tällänen.
Vai sitte niin että, mä todellakin muutun rohkeemmaksi ja sosiaalisemmaksi ja pystyn tekemään kaikkea mitä nyt en pysty. Ja sitä kautta mä en enään ole muille kateellinen, koska pystyn samaan.
Sori, jos kirjotan vähän epäselvästi. Toivottavasti ymmärrätte edes jotain. - Millamuntäytyymuuttuu
Hater kirjoitti:
Minulla kulkevat ujous ja sosiaalisten tilanteiden pelko käsi kädessä ja minä uskon, että ne ovat tehneet minusta tällaisen "hirviön." Olen ikään kuin jonkun kuoren alla enkä pääse sieltä ulos, minusta tuntuu etten pysty elämään niin kuin haluan enkä olla sellainen kuin haluan.
Minulla ei ole poikaystävää ja ystäviä minulla on vain yksi, häntä näen melko harvoin. Usein kun ajattelen häntä ja mitä kaikkea hän tekee alan suorastaan vihaamaa häntä. Hänellä on opiskelukavereita joiden kanssa hän käy ulkona jatkuvasti ja hän tuntuu olevan aina niin helvetin onnellinen. Usein toivon, että hänellä menisi edes joskus jokin asia todella huonosti. Hän on myös sellainen, joka on saanut kaiken tekemättä itse mitään. Joskus olen ihan täynnä vihaa ja kuvittelen mielessäni lyöväni häntä. Hän ei tästä tietekään mitään tiedä.
Tunnen itseni usein masentuneeksi, mutta en siis sairasta masennusta. Toiset ne vaan ravaavat ties missä kekkereissä kasvattamassa kaveripiiriään ja minä istun yksin kotona surullisena. En osaa olla avoin koska olen ujo, olen "huonompi" ja omituinen koska olen hiljaa, olen vääränlainen.Sama tunne välillä mulla, tulee kauhea vihan tunne poikaystävää kohtaan jos hän on tehnyt jotain tosi hienoa.
Vaikka yritän ajatella että ei mikään olekkaan koskaan niin hienoa miltä se kuulostaa, koska hänkin varmaan liiottelee joskus. Ja otan hänen asiat aivan liian isosti.
Oikeestaan ihan samanlaisia ihmisiä me ollaan.
pitäisi vaa elää omaa elämää ja tehdä sitä mitä rakastaa. Olla ylpee omasta itsestään.
Koska olen huomannut, että ihmiset joista huomaa että niillä on kaikki hyvin ja he hyväksyvät itsensä, ni sitä alkaa itsekkin tuntemaan samaa tunnetta sitä ihmistä kohtaan.
Eli jos mun poikaystävä ajattelisi itsestään ja omasta alastaan huonoa, paheksuis vaan. Samalla se sais mutkin paheksumaan häntä ja alaansa. - Hater
Millamuntäytyymuuttuu kirjoitti:
oikeestaan suurimman osan päivästä tätä mun elämän tilannetta. Mistä tää voi johtua ja miks mä olen tällänen.
Johtuuko se siitä miten olen kasvanut, millasessa ilmapiirissä ja miten muo on kohdeltu.
Vai johtuuko se vaan siitä et mä vaan olen tällänen, riippumatta mistään muista tekijöistä, et ihmiset vaan on erilaisia. Ehkä se on joku sukuvika..
Haluisin niin puhua jonkun terapeutin kanssa kaikki asiat puhtaiksi, syvällisesti.
Tai lukea jonkun kirjan, jos tälläsestä aiheesta on kirjoja?
Mutta mä olen päättänyt et mä aijon muuttua. Jos mahdollista, ainakin vähän.
Onkohan se muuttuminen sitte sellasta, että mun pitää oppia hyväksymään et muut on muo parempia. Ja mä vaan olen tällänen.
Vai sitte niin että, mä todellakin muutun rohkeemmaksi ja sosiaalisemmaksi ja pystyn tekemään kaikkea mitä nyt en pysty. Ja sitä kautta mä en enään ole muille kateellinen, koska pystyn samaan.
Sori, jos kirjotan vähän epäselvästi. Toivottavasti ymmärrätte edes jotain.Itsekin olen jo pidemmän aikaa miettinyt omaa tilannettani, yleensä päivittäin. Ikään kuin odottaisin että kaikki menee jossain vaiheessa pois ja jonain päivänä olen tyytyväinen itseeni ja elämään. Itse asiassa olen tainnut jo monta vuotta olla jonkinlaisessa odotustilassa ajatellen, että kyllä minä joskus olen sitten toisenlainen, kyllä tämä tästä pois menee itsestään.
Usein tuntuu, että olen kerta kaikkiaan huonompi kuin muut. Huonompi sosiaalisissa tilanteissa (etenkin!), huonompi siinä ja siinä. Aina on joku joka kivampi ja kiinnostavampi. On niin paljon negatiivisia kokemuksia. Itse asiassa olen tullut tulokseen, että ei ole paljon asioita joissa olisin oikeasti hyvä. Nyt on työnhaku päällä ja pelkään että miten pärjäisin siellä ja siellä.
Itsetuntoa pitäisi saada kohotettua, mutta miten sekin sitten oikeasti tapahtuu. Uskon, että positiivisista kokemuksista se kehittyy. Voi kun saiskin joskus sellaisia kokemuksia. - Millamuntäytyymuuttuu
Hater kirjoitti:
Itsekin olen jo pidemmän aikaa miettinyt omaa tilannettani, yleensä päivittäin. Ikään kuin odottaisin että kaikki menee jossain vaiheessa pois ja jonain päivänä olen tyytyväinen itseeni ja elämään. Itse asiassa olen tainnut jo monta vuotta olla jonkinlaisessa odotustilassa ajatellen, että kyllä minä joskus olen sitten toisenlainen, kyllä tämä tästä pois menee itsestään.
Usein tuntuu, että olen kerta kaikkiaan huonompi kuin muut. Huonompi sosiaalisissa tilanteissa (etenkin!), huonompi siinä ja siinä. Aina on joku joka kivampi ja kiinnostavampi. On niin paljon negatiivisia kokemuksia. Itse asiassa olen tullut tulokseen, että ei ole paljon asioita joissa olisin oikeasti hyvä. Nyt on työnhaku päällä ja pelkään että miten pärjäisin siellä ja siellä.
Itsetuntoa pitäisi saada kohotettua, mutta miten sekin sitten oikeasti tapahtuu. Uskon, että positiivisista kokemuksista se kehittyy. Voi kun saiskin joskus sellaisia kokemuksia.jo neljä vuotta odottanut ja ajatellut että en mä varmaan kohta enään ole tällainen. Mun mielestä nämä vuodet on mennyt hukkaan. En haluaisi heittää pois tätä elämän parasta aikaa, nuoruutta. Haluisin kokee paljon kaikkea ja oppia uutta.
Siitä saa kyllä itseluottamusta, jos muut ihmiset kehuu, tai on paljon kavereita jotka pitää. Sellaiselle ihmiselle ei voi olla yhtään epävarmaa etteikö muut pitäisi hänestä.
Mutta mä olen epävarma, koska tiedän että en ole sosiaalinen. En usko että muo vihataan kuitenkaan. Vaan muo kohtaan ei tunneta mitään, olen ilmaa muille. Ja turhaa edes ihmettelen enään, että miksi jään aina keskusteluista ulkopuolelle, miksi muo ei kuunnella, miksi muut ei ymmärrä muo....
Koska niin se vaan menee, jos mä en puhu muille ja ole ujo, ni eihän kukaan voi multa odottaakkaan mitään. Ne on huomannut jo, että olen hiljanen.
Ei siihen auta muu, kun muuttua! Muo ei ihmetytä enään yhtään, että miksi jään ulkopuolelle kaikesta, koska tiedän syyn. Mä olen jo niin luovuttanut, en yritäkkään saada keskustelua aikaseksi ihmisten kanssa.
Mutta sitten tuttujen ihmisten kanssa on vähän eri juttu, en halua näyttää poikaystäväni vanhemmille, että olen pois sulkeutunut jännittäjä. Mutta kait ne on sen jo huomannut. On se niin kiusallista mennä kyläilemään ja kahville heidän luo..
Mitenhän se oikeen menee, että riippuuko ihmisen sosiaalisuus hänen persoonasta. Vai persoona sosiaalisuudesta.
Että voinko mä olla hyvä ja hauska persoona sisimmässäni, sillon jos pystyn olemaan oma itseni. Koska nyt en todellakaan ole muille oma itseni. voiko musta tulla hauska ja sosiaalinen, et se rohkeus vaan määrittelee sen, että paljon mä itsestäni annan.
eli jos on ujo ja hiljanen, ni se ei vaan ole oma itsensä. oikeesti sekin vois olla avoin ja sosiaalinen, ja ehkä haluiskin olla. Mutta ei ole tarpeeksi rohkeutta näyttää.
Mun mielestä ihmiset jotka on ilkeitä muille, ne on vaan kateellisia ja niillä ei ole kaikki hyvin, ne tarvii terapiaa ja niistäkin voi tulla parempia.
Ja se huono olo saattaa johtaa vielä huonompaan, esim. alkoholisoitumiseen.
Maailmassa ku on niin paljo ihmisii joil menee tosi huonosti, vaikka pultsarit, nehän on ihan samoja ihmisii ku kaikki muutki. Ei ne oo syntyny juopoiksi pultsareiksi, niil on vaan ollu huonot vanhemmat tai menny huonosti. jos niit oltas autettu lapsena, niist olis voinu tulla vaikka mitä.
- rebekah
moi, mä olen itse aikoinani kärsinyt kovastakin masennuksesta ja peloista, pakkoajatuksista jne. Etsin apua kaikkialta ja sain paljon apua eri luontaishoidoista, tässä niitä luontaishoitoja, joita käytin, kun en uskaltanut käyttää masennuslääkkeitä sivuvaikutusten pelossa. mulla auttoivat yrttihoidot (mäkikuisma, valeriaana, kärsimyskukkauute), bachin kukkatipat (niistä on hyvä apu myös kateuteen, vihaan yms. tippoja on 38 kpl, erilaisiin ongelmiin, ja esim. holly-uute auttaa vihaan, chicory omistushaluun ja mustasukkaisuuteen, willow katkeruuteen ja kateuteen, vine voimakastahtoisuuteen ja muiden dominoimiseen. bachin tippoja saa luontaistuotekaupoista ja niitä on tosi helppo käyttää, 2 tippaa jotaista valittua kukkauutetta (samaan aikaan voi käyttää jopa 5 eri kukkatippaa) lasiin vettä ja siitä muutama kulaus päivän mittaan. tuli mieleen, et jos näistä bachin tipoista vois olla sulle apua....)vitamiinit ja mineraalit (sinkki, magnesium) ja rasvahapot (E-EPA kalaöljy) ja vyöhyketerapia, ja kirjoitan tämän tarinani tänne, jos tästä vaikka voisi olla jollekin apua, jos tuntuu et kaikki toivo on mennyttä, mikään ei auta, niin älä luovuta vielä!
-mäkikuismaa kannattaa ehdottomasti kokeilla! Netistä löytyy paljon ihmisten kertomuksia, kuinka se on auttanut nousemaan syvästä pahasta olosta, netissä paljon keskustelua mäkikuismasta ja paljon hyviä tarinoita siitä! Olen lukenut paljon, kuinka se on ollut se pelastava oljenkorsi, joka on auttanut, kun masennuslääkkeet eivät ole tai ei ole sivuvaikutusten takia voitu käyttää, eli
sitä ainakin kannattaa kokeilla, josko se voisi auttaa. Noni-mehusta suosittelen myös lukemaan, Marja-Liisa Kirvesniemihän kertoi aikoinaan parantuneensa uupumuksestaan ja masennuksestaan nonin avulla. Netistä löytyy paljon hyviä kertomuksia nonista, erityisesti masennuksen, voimattomuuden ja uupumuksen hoidossa.
-omega 3- sitä saa pellavansiemenöljystä ja kalaöljyistä. Molemmista myös paljon tutkimustietoa ja hyviä kokemuksia. Kannattaa kokeilla jompaakumpaa, molemmissa hyviä rasvahappoja, jotka tasapainottavat ja hoitavat aivoja ja hermojärjestelmää. Sopii hyvin yhteen mäkikuisman kanssa. E-EPA kalaöljy on oikeasti tehokasta masennuksen ja mielenterveyden hoidossa.
-mäkikuisma on hyvä antidepressantti, ja rauhoittumiseen ja ahdistuksen ja pelkojen lievittämiseen käytin valeriaanaa ja kärsimyskukkaa, nämä on kuulemma hyviä ahdistukseen, pakkoajatuksiin, unettomuuteen jne. käytin näitä kolmea yrttiä ja ne tuntuivat auttavan hyvin.
-Bachin kukkatipat: 38 erilaista kukkatippaa (homeopaattisia), jotka auttavat erilaisiin henkisiin tiloihin, kuten masennukseen, toivottomuuteen, erilaisiin pelkoihin, vihaan, katkertuuteen, itseinhoon jne. Netissä myös paljon Bachin kukkatipoista, kannattaa katsoa. Esim. mustard-uute auttaa syvään, synkkään masennukseen, jossa ei mitään valoa ja cherry plum-uute auttaa kun pelkää tulevansa hulluksi ja järjen ja kontrollin menettämisen pelkoon, kun pelkää tekevänsä jotain kamalaa, jotain mitä ei halua ja star of betlehem auttaa järkytyksiin, traumaattisista kokemuksista toipumiseen ja vaikeista, kamalista tapahtumista toipumiseen. Tippojen käyttö on tosi helppoa; 2 tippaa kutakin valittua kukka-uutetta lasilliseen vettä, josta muutama kulaus päivän mittaan. Näitä tippoja saa luontaistuotekaupoista, melkeinpä kaikista, yksi tippapullo maksaa jotain 8-10 euroa.
-ruokavalio. Itselleni on ollut paljon apua, kun jätin kaikki valkoiset viljatuotteet pois ja sokerit ja kofeiinit. Söin riisiä, kalaa, vihanneksia, hedelmiä, täysiarvoista ravintoa, olen tullut siihen tulokseen että olen ollut ruoka-aineherkkä ja eritoten sokeri ja kofeiini saa aikaan huonon olon myös psyykkisesti, hermostoni ei jotenkin kestä niitä hyvin. Tutustuin ortomolekulaariseen lääketieteeseen (orthomolecular medicine), jossa mielenterveyden ongelmia, kuten skitsofreniaa, maanisdepressiivisyyttä, masennusta, paniikkihäiriöitä yms. hoidetaan vitamiineilla, mineraaleilla ja rasvahapoilla ja ruokavaliomuutoksilla (jätetään valkoiset vehnäjauhot ja sokerit, lisäaineet ja kofeiinit pois, koska ruoka-aineyliherkkyydet aiheuttavat myös psyykkisiä oireita ja nämä ruokavaliomuutokset todella helpottavat monien oloa). E-EPA-kalaöljy, sinkki, magnesium ja B-vitamiinit ja vielä jotkut muut millä hoidetaan näitä ongelmia. Luin, että esim. skitsofreniapotilailla on todettu hyvin alhaiset sinkki-arvot verestä joten sinkin täydennys mineraalivalmistein on tärkeä osa hoitoa.
-e-pillerit laukaisevat joillakin paniikkihäiriötä, pelkoja, kamalia mielialanmuutoksia, jopa syvää masennusta. Olen kuullut ja lukenut ihmisistä, joilla masennuskin lähtenyt pois e-pillerien poisjättämisellä. Kaikille e-pillerit eivät tietenkään aiheuta näitä, mutta joillekin kyllä, kaikki ovat erilaisia. netissä on myös paljon keskustelua ja kertomuksia tästä.
-musiikki, elokuvat, taide ja kirjoittaminen. Päivittäinen kirjoittaminen ja sellaisen asian tekeminen, joka tuntuu omalta itseltä ja hyvältä.
-sellainen urheilu, josta pitää, vaikkapa kävely tai venyttely tai uiminen, ihan mikä vaan!
-itse mietin elämäntilannettani, ja tajusin etten voi pakottaa itseäni olemaan sellaisissa olosuhteissa, jossa olen vihainen, ahdistunut ja tunnen olevani kuin "loukossa", kuin lintu häkissä, jossa ei voi olla oma itsensä ja seurata "sydämensä ääntä". Lopulta rohkaistuin vapauttamaan itseni siitä, mikä teki minut onnettomaksi ja uskalsin tehdä niitä asioita, joita halusin ja jotka tekivät minut iloiseksi sen sijaan että pakotin tekemään sitä mikä sai minut ahdistuneeks ja onnettomaksi, ja annoin itseni olla se mikä olen, eikä aina tarvinnut olla niin tehokas ja aikaansaava, vaan annoin luvan nauttia tv:n katsomisesta ja muusta, ja luovuin ainaisesta pakosta olla tehokas, aikaansaava ja "menijä".
-lupa haaveilla ja toivoa parempaa huomista. haaveilu oli välillä se, joka piti hengissä...
-kirjoita/ laula/ tee taidetta siitä tuskasta jota koet, joskus kun elämme sen helvetin ja tuskan läpi, se ei jää jumittamaan, vaan siitä jopa voi päästä yli.
-ai niin, ja kokeilin myös aromaterapiaa; neroli ja laventeli ovat hyviä masennuksen- ja ahdistuksen parantajia, rauhoittavat oloa. Oli siitä aromaterapiastakin apua!
-Tommy Hellstenin kirja "Saat sen mistä luovut" helpotti oloa myös tosi paljon.
- Hater
Tuntuu tosiaan, että elämä menee hukkaan kun ei pysty tulemaan ulos kuorestaan. Olen 21. En koskaan käy missään viihteellä viikonloppuisin.
Tuossa joku mainitsi liikunnan. Se tosiaan kohottaa mielialaa. Tykkään käydä kuntosalilla ohjatuilla tunneilla mutta joskus en uskalla sinnekään lähteä kun ahdistaa ihmispaljous. Nyt kun kevät tuli niin rupesin taas lenkkeilemään ja siitä tulee valoisampi mieli, mutta kyllähän ne ajatukset taas jossain vaiheessa saavat kiinni kun ei sitä nyt voi koko päivää ravailla pururadoilla.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6507955Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4662245Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2312145- 1451711
Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511230Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi251229Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule991113Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65839Steppuli veressä
Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.58762Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill7736