Muinais Tampere

jos ensi kerralla ajat siltä aukiolta ikäänk uin sillan yli (sillalla seisoo kivisiä patsaita) ja sellaisesta tunnelista läpi, mäkeä ylös ja stten käännyt vasemmalle, päädyt Tammelan torille, jossa myydään mustaa makkaraa. Aika lähellä on harmaakivinen kirkko, jossa on punaiset torninhuiput. Se kulkee nimellä Tampereen Tuomiokirkko. Sisällä on aika erikoisia maalauksia, vaikka niillä tuskin on mielenkiintoa maailmanmatkaajalle.

Toiseen suuntaan siitä pienestä aukiosta tulee vastaan jonkinlainen puistokatu. Sitä oikealle ja tien yli menee vähän niin kuin rautatiesilta. Ajat radan ali, niin näet semmoisen hassun pylvään, jonka päässä on ikäänkuin sienen hattu. Se on Näsinneula. Ylhäällä on ravintola ja pylvään alapuolella huvipuisto. Delfiinejäkin on nähtävillä, ja planetaario. Alueelta löytyy jopa jonkinlainen taidemuseo.

Jos et käänny siinä puiston kohdalla vaan jatkat eteenpäin semmoisen punatiilisen kirkon ohi, tulet harjulle. Sopivalta kohdalta näet maisemia kahteen suuntaan ja kummallakin puolella järven. Sitä paikkaa kutsutaan Pyynikinharjuksi.

Tämä kai riittää noin alkajaisiksi? Rasittavan pitkän ajomatkan jälkeen tuskin muuta jaksaakaan.

Suuntaa kirkonkylältä etelään, sitä moottoritietä mikä on nummeroltaan muistaakseni noin 3. Ajettuasi reilut 170 kilomeetriä saavut Pohjois-Tallinnaan.

Paikalliset puhuvat suomensukuista kieltä ja neuvovat auliisti paikallisten nähtävyyksien luo.

Huikeimpia näkymiä tarjoavat rautatieasema, ns. makkaratalo, tavaratalo Tukkimies sekä satama-alue josta on kätevä lauttayhteys keskustaan. Kannattaa yrittää bongata myös metro ja ratikka, suurkaupungissa kun ollaan.

Tamperehan oli hieno puutalokaupunki vielä 1960-luvulla. Mutta jos tänäpänä kysyt niin onhan näsinnneula ja myötenkin keskusta on alkuperäinen 1900-luvun alusta. Härmälä on hieno puutarhakaupunki myös. Oikeestaan kaikki hienot puutalot on jo tuhottu.

Käypäs Tampereella siinä pimeässä pyöreässä huoneessa. Kysy sijainti matkailutoimistosta. Huoneeseen menevälle tamperelaiselle sanotaan nurkassa olevan mustaamakkaraa tarjolla. Tamperelaisraukka vaistomaisesti etsii ja etsii, mutta nurkkaa ei vaan löydy eikä sitä mustaa makkaraa. Tämä on monelle tamperelaisen psykkeelle sietämätön asia, mutta turistin on hauska seurata tällaista Tampereen arkipäivää. Hauskempaa kuin delfiinien katseleminen.

Kesällä voi käydä Arbotetumissa Hatanpäällä.Tai niinkuin joku täällä jo vastasi Pyynikin harjulla, siellä on aika kauniit järvimaisemat molemmin puolin. Tamperelaiset on aika nahkeita muita kohtaan, mutta kyllä siellä kannattaa toistekin käydä, varaat vaan enemmän aikaa. Hämeessä ei hätäilemällä ehdi niin paljon nähdä.
Yksi ulkopuolisille eksoottinen paikka kesällä on Tammelan tori. Siis ihan kiva!
Kaupat Tampereella on aika pienet, koska keskusta on niin kapeella kohdalla, ettei sinne oikein isoja liikkeitä ole kait saanut rakennettua. Luontoa ja järvimaisemaa on jokapuolella, kunhan vain ajaa 10 min keskustasta jonnekkin. Esim UKK instituutin nurkilla, oisko se lapinniemeä? Taitaa olla merkitty luontopolku. Työkalukaupoissa Biltema on ehkä isoin. Ja koska olit kirkoista kiinnostunut, niin joskus menneinä vuosina Tampereella oli sellainen esite, jossa kerrottiin kuinka kierrät tietyn määrän kirkkoja tietyssä minuutti määrässä.
Mielenkiintoisia kirkkoja ovat ainakin Tuomiokirkko, Aleksanterin kirkko, Viinikan kirkko ja Pispalan kirkko. Ja varmaan monet muut, mutta koska en ole paikallinen en tiedä niistä enempää. Ja Särkänniemessä oli myös joitain juttuja. Ja se museo on varmaankin Vapriikki, koska Plevna on panimoravintola!
Yksi hassu juttukin Tampereella sattuim kun kysyin, että onko heillä tietoa esim bussireittien kulttuurikohteista niin kukaan ei osannut sanoa yhtään mitään. Mutta varmaan se, johtuu siitä, että Tampere on kuitenkin sellainen hiljaisempi "turisti kohde" tietenkin särkänniemeä ja kaunista ympäröivää luontoa lukuunottamatta?

Oli todella hupaisaa kerran tamperelaisessa turistibussissa. Opas käytti esikaupungeista nimitystä periferia. Eikö koko Tampereen seutu olekaan periferiaa? Tulipahan sitten luuloni oikaistua.