Hovi isännästään tunnetaan
Yleisesti tunnettu tosiasia on, että johtajan tahto on alaiselle laki. Moni omasta urakehityksestään huolta kantava pyrkii matkimaan johtajan käyttäytymistapoja ja toimimaan siten, että päällikkö sen myös huomaa. Odottamaton tapaaminen lenkkipolulla tai tenniskentällä tehoaa uralla etenemiseen usein paremmin kuin vuosia jatkunut uuttera työnteko.
Menneinä aikoina johtajien harrastusten piiri oli hyvin suppea. Ruhtinaat ja muut ylimykset metsästelivät, pitivät railakkaita kekkereitä tai rukoilivat. Harrastuksen valinta ei voinut olla välittymättä myös alamaisiin.
Euroopassa esim. monivaimoinen brittiläinen Henrik VIII rakasti iloisia naamiaisia, joihin koko hoviväen odotettiin osallistuvan. Poissaolo tulkittiin salaliitoksi ja siitä sai maksaa päällään lontoolaisen sillan rautakaiteessa. Tästä syystä juhliin osallistuivat kuolemansairaatkin ja jopa ikääntyneet piispat istuivat surullisina jossakin nurkassa sherryä naukkaillen.
Entä miten asianlaita on ollut Venäjällä ja Neuvostoliitossa? Henrik VIII aikalainen ja hengenheimolainen Iivana Julma järjesti myös mielellään railakkaita kemuja kaikkine turhuuksineen. Juhlien jälkeen hän osoitti kuitenkin pitkään katumusta ja rukoili hartaasti.
Vaatimattoman ja rauhallisen Aleksei Mihailovitšin aikanakin vietettiin perin mukavaa elämää. Hän piti erityisesti haukoilla metsästämisestä ja kirjoitti peräti oppikirjan tästä aiheesta. Häntä matkien kaikki hoviväkeen kuuluneet alkoivat harrastaa lintujahtia ja suuntasivat retkensä Moskovan laitamille, missä haukkoja tavattiin ennennäkemättömän paljon. Tsaari osti haukkoja jopa 200 ruplan edestä vuodessa, mikä oli siihen aikaan suuri rahasumma. Ympäri maata Moskovaan saapuneet jahtimiehet alkoivat asuttaa paikkaa, joka tunnetaan nimellä Sokol'niki (Haukkametsästäjät). Pajaarit pyrkivät noudattamaan muitakin tsaarin omaksumia tapoja: nukkuivat paljon, rukoilivat uutterasti ja kutsuivat luokseen hovinarreja. Nämä hyveet olivat helppoja ja mukavia.
>Venäjän lyhyt historia
Tsaarin pojan Pjotr Aleksejevitšin (Pietari Suuren) tapojen noudattaminen olikin jo vaikeampi tehtävä. Hän pakotti alaisensa ajamaan partansa, pukeutumaan saksalaisiin vaatteisiin ja juomaan päänsä täyteen vastaanotoilla. Määräykset olivat hyvin tehokkaita: pian tsaarin tavoista tuli koko pääkaupungin aateliston tapoja.
Iloisten keisarinnojen Annan ja Elisabetin aikana ylhäisöpiirit tuhlasivat kaikki rahansa ilotulituksiin. Vakavamielisen keisarinna Katariina Suuren hallitessa kirjallisuus tuli muotiin ja sen seurauksena ryhdyttiin julkaisemaan kymmeniä uusia sanoma- ja aikakauslehtiä. Keisarinna itse kirjoitteli eri salanimillä moralistisia näytelmiä ja hoviväki matki häntä tässä parhaitten kykyjensä mukaan. Venäläisen kirjallisuuden katsotaan saaneen tästä alkunsa.
Katariina Suuren seuraaja, Paavali I, pyrki määräämän muodin suunnan kieltämällä liivit ja pyöreät hatut, joissa hän oli näkevinään vapaamielisyyden merkkejä. Hänen aikanaan kunniaan nousivat upeat sotilaspuvut ja ryhdikäs marssiminen.
Aleksanteri I rakasti kaikkea romanttista ja salamyhkäistä. Hänen aikanaan Pietariin syntyikin lukuisia salaseuroja ja jopa uskontoasiainministeriä, ruhtinas Golitsynia pidettiin milloin vapaamuurarina, milloin katolisena. Koko hoviväki ylimyksistä tavallisiin kanslisteihin saakka ennusti innokkaasti korteista ja manasi henkiä.
Seuraavan hallitsijan kaudella meno oli täysin päinvastaista - suoraviivaista ja täsmällistä kuin raipanisku. Nikolai I arvosti suuresti tervehenkisiä sotilaallisia huvituksia: näyttäviä paraateja, juhlallisia tanssiaisia ja hameiden metsästystä, jossa keisari osoittautui alamaisiaan huomattavasti etevämmäksi. Tsaarin läpitunkevat sinisenharmaat silmät tehosivat naisiin hypnoottisella tavalla. Muiden tapojen jäljittelemisessä hoviväki onnistui paremmin. Nikolai oli hyvin lapsirakas ja siitä syystä hyvän perheenisän maine oli tärkeä ominaisuus urakehityksen kannalta.
Keisari Aleksanteri II oli realisti, eikä ole sattuma, että nimenomaan hänen hallitsijakautenaan realistinen kirjallisuus eli kulta-aikaansa. Hän patisti alamaisiaan rehelliseen työntekoon ja monet noudattivatkin tätä kehotusta. Valitettavasti heiltä onnistui tsaarin murhaaminenkin. Hänen poikansa Aleksanteri III ja pojanpoika Nikolai II olivat syntyperältään ja tavoiltaan tyypillisiä saksalaisia porvareita, jotka vierastivat näyttäviä huvituksia. Edellinen omistautui kohtuuttomalle juopottelulle ja sulkeutui työhuoneeseensa ankaralta vaimoltaan. Jälkimmäinen souteli veneellä ja ammuskeli variksia Tsarskoje Selon puistossa. Näiden tapojen matkiminen tuntui kovin koomiselta, mutta sen sijaan viimeisen keisarin puolisoa monet matkivat mielellään. Aleksandra Fjodorovna uskoi hysteerisesti Rasputinissa henkilöityneisiin Venäjän jumalaan ja kansaan. Hänen jälkeensä "pyhän miehen" luokse muodostui hovinaisten jono. Naiset olivat valmiita täyttämään kaikki Rasputinin toiveet.
Aleksanteri III ja Nikolai II olivat erittäin mieltyneitä krimiläisiin viineihin. Keisarillinen perhe sai kreivi Golitsynin omistamilta viinitiloilta lahjaksi kokonaisen viinikellarin eikä viininviljelijöiden tarvinnut sen jälkeen kantaa huolta huomisesta. Tosin nuori Niki pistäytyi varastolla liiankin usein. Aleksanterin mielestä maailmassa ei ollut mitään Krimiä parempaa, ja tästä lausahduksesta tuli lähes yhtä suosittu kuin toisesta sen ajan tunnetusta toteamuksesta: "Venäjällä on vain kaksi liittolaista - armeija ja laivasto". Krimille matkustamisesta tuli muotivillitys. Korkea-arvoisia virkamiehiä, älymystöä ja boheemeja alkoi matkustaa Krimille. Nikolai II toi Venäjälle muodin nauttia konjakin kyytipojaksi sitruunaa ja kehotti suklaaseen tottuneita alamaisiaan tekemään samoin. Muutenkin keisari puhui usein kunnon haukkapalan tärkeydestä.
Vallankumouksen jälkeen harrastukset kävivät niukemmiksi jopa johtajien keskuudessa. Vapaa-ajan viihde ei ollut bolševikkien ominta aluetta - vanhan maailman kaatamisessa ei ollut varaa pitää vapaa-aikaa. Itse Lenin ehti kuunnella vain Apassionataa ja silittää lasten ja kissojen päitä. Hänellä oli itse asiassa kaksi harrastusta: riidellä menševikkien ja muiden aatevihollisten kanssa sekä, niin oudolta kuin sen tuntuukin, käydä metsällä. Lenin metsästi nuoruudestaan lähtien elämänsä viime vuosiin asti. Harrastusta varten puolue lahjoitti hänelle kiväärin viimeisen tsaarin asekokoelmasta. Metsästys ei ollut suuressa suosiossa alaisten keskuudessa, koska tuohon aikaan bolševikit pitivät parempana toisenlaista riistaa.
Stalinin mieliharrastuksena olivat yötyöt, ja kaikkien tasojen päälliköt matkivat häntä. Piintyneimmätkään iltauniset eivät lähteneet työhuoneistaan ennen pikkutunteja, vaan jäivät nukkumaan pöytiensä ääreen. Muistakin syistä pelättiin mennä nukkumaan - noutajat saapuivat yleensä öisin. Unettomuudesta kärsinyt johtaja saattoi soittaa minä hetkenä hyvänsä ja vaatia jotakin asiapaperia. Tosiasiana kerrotaan tapausta, jolloin Stalin soitti Moskovan planetaarion johtajalle kysyäkseen "Minkä niminen olikaan se Otavan pyrstön alla oleva pieni tähti"? Planetaarion johtaja herätti vuoteistaan kaikki Moskovan astronomit, joista kaksi sai sydäninfarktin tehtävästä kuultuaan, mutta aamuun mennessä onneton tähti oli saatu tunnistetuksi. Observatorion johtajan soittaessa Kremlin päivystykseen hänelle naurettiin makeasti - Stalin ja hänen kanssaan taivaankappaleen nimestä väitelleet taistelutoverit olivat menneet nukkumaan jo aikoja sitten. Keskiyön hourailuja lukuun ottamatta Stalinilla ei ollut mitään erityisiä harrastuksia. Yritettiin tietysti jäljitellä hänen pukeutumistaan: saappaita ja sotilasmallista takkia, mutta nehän olivat jo pitkään olleet puoluemuotia. On selvää, että häntä jäljiteltiin arkielämän tavoissa: alaiset joivat mietoja gruusialaisia viinejä, nimittivät niitä mehuiksi ja söivät mielellään tattaripuuroa. Mutta kukaan muu politbyroon jäsenistä ei rohjennut polttaa "Gertsegovina Flor"-savukkeita. Ne olivat johtajan yksinoikeus.
Toinen tosiseikka aiheuttaa syvällisempiä pohdintoja: suurimmalla osalla Leninin aatetovereista oli parta ja Stalinin - viikset. On epävarmaa, oliko kyseessä tietoinen jäljittely vai tapahtuiko kaaderien vaihtaminen automaattisesti naaman kasvillisuuden perusteella. Monet, jotka halusivat välttää tämän vaarallisen yhtälön, ajoivat sileäksi koko naaman ja jopa päälaen, mikä osaltaan valmisteli Hruštševin valtaannousua.
Uusi johtaja nukkui öisin ja se oli monille suuri helpotus. Nikita Sergejevitšin intohimoihin kuuluivat metsästys, saunominen ja rehevä kansanomainen kielenkäyttö. Stalinin aikaisten puheiden ja lehtiartikkelien huoliteltu kieliasu vaihtui värikkääksi kielenkäytöksi, joka ei toisinaan jäänyt jälkeen edes "Leningrad"-ryhmän kirjailijoiden teksteille.
Oma lukunsa olivat metsästys ja kalastus. Monien alueiden puoluejohtajille tuli kiire rakennuttaa metsästysmajoja korkea-arvoisten päälliköiden saapumisen varalta. Hruštšev matkusteli ahkerasti ympäri maata ja raivostui, ellei uudessa paikassa ollut metsästysmahdollisuutta. Usein hän raahasi mukanaan myös ulkomaisia vieraita, jotka olivat ihastuksissaan moisesta eksotiikasta. Talvisen metsästyksen jälkeen saunottiin ja juotiin. Kaikki aluekomiteat varmistivat, että niillä on edustussauna käytettävissään ja kassakaapit tyhjennettiin asiapapereista - tilalle varattiin bulgarialaista Pliska-konjakkia. Ukrainalaiset ja venäläiset kansanlaulut tulivat muotiin, Ljudmila Zykina ja erilaiset kansantanssi- ja lauluyhtyeet elivät kukoistuskauttaan, alemman tason johtohenkilöt vierailivat spontaanisti tuotantolaitoksilla ja kävivät yksityisluontoisia keskusteluja älymystön kanssa.
Hruštševin lempiruokaa olivat oluessa keitetyt ravut. Niiden nauttimista ja maissin arvostamista pidettiin suurena hyveenä. Maailmanlaajuista mainetta niittänyt Kremlin keittiön korkea taso oli suurelta osin juuri Hruštševin ansiota. Kokit hämmästyttivät ulkomaisia vieraita kulinaristisilla herkuillaan ja seuratessaan johtajaansa ulkomaanmatkoille saivat aikaan ihmeitä vastaanotoilla. Erityisen hyvin heiltä onnistuivat pyyt ja lehtokurpat, joiden kupuihin oli sullottu tuoreita viinimarjapensaan tai koivun silmuja. Murekeseoksella täytetyt linnut asetettiin tekopuiden oksille. Kremlin vieraanvaraisuudesta muodostui legenda ja kaikki Hruštševin lähipiiriin kuuluneet näyttivät nauttivan elämästä täysin siemauksin: he söivät yltäkylläisesti, juhlivat suurieleisesti ja ammuskelivat savikiekkoja.
L.I. Brežnevkin piti metsästyksestä. Hruštševille metsästyksessä oli tärkeää itse prosessi, sen sijaan Brežneville runsas saalis oli pääasia ja tätä varten kokeneista metsästäjistä perustettiin erityinen valioryhmä ajamaan riistaa kiväärin tähtäimeen. Tarina kertoo henkensä uhalla juoksevia villisikoja esittävistä metsästäjistä ja johtajan ongenkoukkuun kaloja kiinnittävistä sukeltajista. Runsas saalis sai Brežnevin aina silminnähtävän hyvälle tuulelle.
Erityisen suurta iloa hänelle tuottivat lahjat ja kaikenlaiset kunniamerkit. Puoluekoneiston ensimmäiset sihteerit kantoivat hänelle taitavien käsityöläisten valmistamia esineitä ja ulkomaiset johtajat eksoottisia kunniamerkkejä. Molemminpuolisen palkitsemisen rituaali oli viety aivan huippuunsa - Romanovien aikaiset seremoniamestaritkin olisivat kadehtineet sitä. Suurina juhla- ja vuosipäivinä johtajalle oli tapana myöntää kunniamerkki, alempitasoisille puoluejohtajille toisen tai kolmannen luokan kunniamerkkejä ja hedelmäkoreja. Brežnevin aikakaudella tavat oli erittäin hierarkkisesti järjestetty. Erimerkkisten autojen kerääminen oli hänen yksinoikeutensa ja vain pääsihteerillä oli oikeus hurjastella niillä pitkin kaupunkien katuja pitkässä saattueessa. Aluekomitean sihteereitä alemmilla virkamiehillä ei ollut mitään asiaa metsästysmajoille. Alempi taso sai tyytyä saunomaan keskenään tuontiolutta juoden ja kutsumalla mukaan aktiivisia Komsomolin tyttöjä. Jokainen tiesi tarkasti oman oksansa ja odotti kärsimättömänä nousemista korkeampaan kategoriaan.
Teesi Mikä on sallittu Jupiterille vääntyi muotoon Minä olen päällikkö - sinä olet hölmö. Tosin aatteellisen kriisin vuosina monet päälliköt ottivat "epäneuvostolaisia" harrastuksia: keräsivät autoja tai pelasivat preferenssiä. Ne alaisista, jotka jakoivat nämä salaiset, vähän hävettävät huvit, saattoivat edetä urallaan.
"Elinten" päällikkö Juri Andropov kirjoitti runoja ja puhui saksaa, jota hänen edeltäjänsä eivät lainkaan osanneet. Andropov oli vallassa liian lyhyen ajan, jotta hänen mieltymyksensä olisivat ehtineet tarttua alaisiin. Juri Vladimirovitšin monivuotinen kannattaja ja ihailija Lukjanov alkoi kirjoittaa runoja ja nuori vakoiluosaston työntekijä Vladimir Putin ryhtyi opiskelemaan saksaa.
Parhaiten Andropovin politiikan päälinjat omaksui keskuskomitean maatalousasiain sihteeri Mihail Gorbatšev. Hänen aikanaan virkamiesten oli opeteltava tarttumaan mihin tahansa tehtävään ja tärkeintä - raportoida selkeästi sen suorittamisesta todellisista tuloksista riippumatta. Gorbatševilla ei ollut mitään erityistä harrastusta, ellei sellaisiksi lasketa hämmästyttävää puheliaisuutta tai rakkautta vaimoa kohtaan. Jälkeen päin on käynyt ilmi, että hän mielellään rentoutui vodkalasillisen ääressä, muttei voinut mistään hinnasta tunnustaa sitä johtaessaan juopottelun vastaista kampanjaa. Jotkut alaisista viettivät aikaansa metsästellen ja saunoen, toiset käyttivät perestroikan aikaa hyväksi käärimällä taskuihinsa suuria setelinippuja. Presidentin puolison, Raisa Gorbatševan johdolla päälliköiden vaimot pääsivät pois lieden ääreltä ja matkustelemaan ulkomaille. Eräät virkamiehet heittäytyivät kommunistisen puolueen vallan heikennyttyä niin kurittomiksi, että alkoivat näyttäytyä virallisilla vastaanotoilla rakastajattariensa kanssa.
Kapitalismiin siirtyminen ei erityisemmin huolestuttanut päällikkötason virkamiehiä. Monet olivat ehtineet käydä länsimaissa ja havaita, että suhtautuminen johtoon on suunnilleen samanlaista. Tosin Venäjän uusi johtaja Boris Jeltsin ei henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan muistuttanut kovinkaan paljon länsimaisia kollegojansa - Jeltsin oli klassinen venäläinen jääräpäinen isäntä, jolta alaiset saattoivat odottaa mitä tahansa - päähän silittelyä tai vihanpurkauksia. Tenniksestä tuli monien pelastus. Demokraattien onnistui vakuuttaa Jeltsinille, että tenniksen pelaaminen pitää johtajan hyvässä fyysisessä kunnossa ja tenniskentillä on käytettävä valkoisia shortseja. Monet virkamiehet tunsivat olevansa uransa huipulla päästessään pelaamaan tennistä presidentin kanssa. Presidentin henkilökohtainen valmentaja Šamil' Tarpištšev palkittiin urheiluministerin viralla ja muilla merkittävillä etuisuuksilla.
Moskovan kaupunginjohtaja Juri Lužkov esikuntineen yritti tuoda muotiin demokraattisimpia urheiluharrastuksia - jalkapalloa ja avantouintia. Ne eivät kuitenkaan saaneet vastakaikua vallan huipulla. Suurimpiin kaupunkeihin alkoi ilmestyä tenniskenttiä kuin sieniä sateella. Provinssivirkamiehet alkoivat myös harjoitella omilla tenniskentillään toiveenaan päästä joskus pelaamaan itse Jeltsinin kanssa. Myös Berezovski, jota ei pidetty minään urheiluihmisenä, alkoi pelata tennistä. Myöhemmin hän tunnusti, että heitti vihaamansa tennismailan nurkkaan Jeltsinin hallinnon viimeisinä aikoina.
Juuri kun virkamiehet olivat oppineet pitämään tennismailaa oikeaoppisesti käsissään ja saaneet peruslyönnit kuntoon, vallankahvaan nousi presidentti Putin mieliharrastuksenaan taistelulajit. Niiden opetteleminen olikin tennistä paljon vaikeampaa, mutta nuoremmat Kremlin uranrakentajat olivat valmiita myös tähän. Tosin ääni korkeammalta varoitti: asioista ei päätetä enää urheiluareenoilla. Aluksi kukaan ei ottanut sitä todesta. Mutta kun anojat eivät saanetkaan (mukaan lukien Putinin entinen valmentaja) presidentiltä varoja judo- ja karatekerhojen rakentamiseen, kävi selväksi, että uusi johtaja ajattelee länsimaisittain. Nothing personal. Tatami ja työpaikan asiat tuli pitää visusti erillään toisistaan.
Sen sijaan kaikessa muussa rehottaa lähes bysanttilainen liehittely ja mielistely. Kauhistuttaa ajatella, kuinka se ärsyttää Putinia ja ellei ärsytä - vielä pahempaa. On ehdoton vaatimus pitää saksalaisesta vaaleasta oluesta. Vaatimaton loma Venäjällä, mieluimmin laskettelukeskuksen läheisyydessä, kuuluu tapoihin. Nykyisten Kremlin johtajien vaimot ovat vaatimattomia ja huomaamattomia, he käyvät teattereissa ja opiskelevat kieliä. Onnellisimmilla alaisilla on perheessään myös kaksi tytärtä.
Konservator n:o 21 (14.2.03)
Takaisin
isännästään
tunnetaan
0
147
Vastaukset
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6507955Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4662245Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2312145- 1451711
Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511230Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi251229Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule991113Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65839Steppuli veressä
Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.58762Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill7736