SRK:n vuosikirja taistelusta rauhaan, yrittää tehdä jonkinlaisen selvityksen taistelun kulusta mutta selitykset jää ontoksi.
Kirjassa käydään läpi puhujainkokousten alustuksia mutta itse ongelmia ei pohdita lainkaan, ei syitä eikä seurauksia. Ei ole mitään mainintoja kuka taisteli ketä vastaan. Ei ole mainintoja itse asioista: hoitokokouksista, ihmisistä, syyllisistä, syntiin sitomisista, sitomisien perusteista tai mistään muustakaan tärkeästä.
Sitten vielä astuminen ns. "rauhan aikaan", kuinka se tapahtui. Lakkasivatko erimielisyydet joista oli vuosikymmeniä taisteltu, jopa -50 luvulta saakka yks kaks vain olemasta, vain saatiinko Jumalan valtakunta lopullisesti puhtaaksi ja miten ns. lakihenkiset sitten muuttivat linjaansa "rauhan aikana".
Ilmeisesti asiat eivät tainneetkaan selvitä vaan kyse oli ennemminkin kirkon painostuksesta johtuva pakkorauha ja erimielisyydet jäi pinnan alle.
Kirjassa käydään läpi puhujainkokousten alustuksia mutta itse ongelmia ei pohdita lainkaan, ei syitä eikä seurauksia. Ei ole mitään mainintoja kuka taisteli ketä vastaan. Ei ole mainintoja itse asioista: hoitokokouksista, ihmisistä, syyllisistä, syntiin sitomisista, sitomisien perusteista tai mistään muustakaan tärkeästä.
Sitten vielä astuminen ns. "rauhan aikaan", kuinka se tapahtui. Lakkasivatko erimielisyydet joista oli vuosikymmeniä taisteltu, jopa -50 luvulta saakka yks kaks vain olemasta, vain saatiinko Jumalan valtakunta lopullisesti puhtaaksi ja miten ns. lakihenkiset sitten muuttivat linjaansa "rauhan aikana".
Ilmeisesti asiat eivät tainneetkaan selvitä vaan kyse oli ennemminkin kirkon painostuksesta johtuva pakkorauha ja erimielisyydet jäi pinnan alle.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tuosta kirjasta vuodne 1987 Erkki Reinikaisen alustus?
Sitä ei löydy yhdestäkään SRK:n julkaisusta. Eikä edes SRK:n arkistosta. Vain n. 60 alustusta kuunnelleen vl-papin yksityisarkistosta, esim. Seppo Lohen. Niin, ja tietysti Reinikaisen omasta yksityisarkistosta.
Käsittääkseni Reinikainen jäi alustuksesta löytyvien tosiasioiden kanssa ja oman mielipiteensä kanssa aikalailla yksinäiseksi. Olen tältä palstalta lukenut sinun kirjoittamana että Reinikainen olisi sanonut näin," jotkut ovat kanssani samaa mieltä."
Jotenkin vaistosin että ER oli loppuajasta pettynyt SRK lestadiolaisuuteen. Jopa Päivämies kirjoitti ER:n muistokirjoituksessa että hän oli kansankirkon hyvä ystävä.
Ehkä ER loppuaikoinaan tajusi kuinka syvälle VL-lestadiolaisuus syrjäytyi raamatun ja kristinuskon perustalta ja muistutti opiltaan ja tavoiltaan enemmänkin lahkoa.
Mielenkiintoista olisi tietää mitä VL-papit todella ajattelevat siitä kaikesta ja myöskin VL-lestadiolaisuuden nykytilasta. Täytyyhän heidän lukeneina miehinä ymmärtää tapahtumia.