Tiedättekö mitä? Sen teidän masennuksen alkuperäinen syy voikin olla, että suuntaatte oman aggression itseenne. Teidän pitäisi suunnata se ulospäin. Piiskatkaa mattoja, rehkikää vaikka mitä, kirjoittakaa päiväkirjaa ja purkakaa siihen kaikki. Rummuttakaa tai tehkää ihan mitä vaan - mutta purkakaa se muualle kuin omaan itseenne. Huom! ei saa tietysti mennä hakkaamaan muita - no sen kaikki älyää. Aggressiohan on valtava voimavara, mutta sitä ei saa suunnata itseensä!
Oliskohan tästä neuvosta apua?
Onnea vain kaikille! Aurinkoisia terveisiä!
Oliskohan tästä neuvosta apua?
Onnea vain kaikille! Aurinkoisia terveisiä!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mistäs sä oot päähän saanu että meillä kaikilla olis jotain suunnattomia aggressioita?
Mäkin olen joskus kuullut tuosta ajatuksesta että aggressio suunnataan itteensä. Mutta onko ne joilla on aggressioita ja jotka suuntaavat ne vaikka läheisiinsä masentuneita?
Ei missään nimessä saa suunnata läheisiin, vaan juuri johonkin muuhun! Pitää oivaltaa just tämä pointti. Suuntaa se vaikka että hakkaat tyynyä, mutta et ketään muuta. Jos haluat iskeä laseja rikki, niin iske sellaisia laseja, mitkä on muutenkin huonoja. Ja huom! Kerää ne sirpaleet talteen, että ei tule muille vahinkoa!
Kirjoittaminen on yksi parhaimmista tavoista. Kirjoita vaikka vain yhtä sanaa (en tässä kirjoita sitä) tuhat ja kaksi tuhatta kertaa ja revi sitten se papru. Tai kirjoita kaikki ajatukset ihan niin kuin ne tulee ja revi se papru. (Pitää olla vähän järkeä päässä siis, että ei jätä kaikkea muitten luettavaksi).
Kaikki taideterapiat on myös hyviä. Esim tanssiterapia, valokuvaterapia tai mikä muu hyvänsä terapia.
Idea on siinä, että purat sen oman pahanolon tunteen johonkin ja et pura sitä itseesi!
Onkohan tossa vaarana, että agressiot vaan lisääntyy? Musta tuntuu, että saisin agitoitua itseni huonoon käyttäytymiseen, jos kirjoittelisin sitä sanaa monta kertaa, vaikka sitten repisinkin paprun. Mulla ei ole masennusta, olen tässä ohikulkijana. Ajattelisin, että antaa enemmän, jos keskittyy hyvän lisäämiseen elämässään.
Voihan kokeilla molempia keinoja. Minulla ainakin itsellä toimii se kirjoitusjuttu. Kun kirjoittaa, niin saa ulos sen mikä painaa. Ja kun repii sitten sen paprun, niin ei muut tiedä vaikka olisi mitä hölmöyksiä kirjoittanut.
Sitten lisäät siihen, mitä sait pois sisältäsi ne mukavat jutut. Jospa se siitä!
Taaplaa vähän sekatyylillä, mutta mitäs siitä. Pääasia että saa pois masennuksen ja rupeaa huomaamaan, että hei täällähän on kiva olla!
Olen ollut vaikeasti masentunut / neuroottisesti masentunut 7 vuotta. Koskaan en ole tuntenut aggressioita itseäni tai muita kohtaan, vaikka niitä terapiassakin yritettiin kaivaa esiin.
Aika yksinkertaista olisikin jos olisi noin helppoa, ei muuta kun nyrkkeilysäkki kattoon ja menoksi..ehei masennus johtuu vuosien vastoinkäymisestä, useista tuhansista pettymyksistä...ja kaikesta muusta, huomaa vaan vuosien kuluessa, ettei oikeasti löydä mitään positiivistä, eli usko parempaan huomiseen katoaa vuosia jatkuneiden vastoinkäymisten kanssa rehkiessä. Näin kävi ainakin omalla kohdallani, olen kohta 50 ja syön ensimmäistä kertaa eläessäni mielialalääkettä.
Jos sinulla on masentava ajatus, niin ajattele kohottava ajatus takaisin. Sinä itse olet vastuullinen ajatuksistasi ja voit kääntää ne miksi itse haluat. Tarttee olla positiivinen. Ottaa positiivinen asenne ja suunnistaa siihen suuntaan sitten.
...jos olen pillerit kourassa itsemurhan partaalla, niin ajattelen vain "nami nami, elämä on ihanaa", niin itsariaikeet unohtuvat...jep jep..näitä "ota itseäsi niskasta, niin kyllä se siitä" -kavereita riittää.
Kokeile ensin!
Heitä ne pillerit vessanpöntösta alas ja ajattele esim. että "Tässä on nyt joku väärinkäsitys. Minä olen ihan fiksu tyyppi ja minulla on taatusti oikeus onnelliseen elämään. No, elämä on vähän murjonut, mutta entäs sitten? Minä poika/tyttö sitä vaan porskuttelen". Sitten keksit jotain kivaa ja positiivista ajattelmista (huom! se riippuu ihan itsestäsi!) Vedät kolme kertaa syvään henkeä ja vot. Siinä se.
Minä itse olen positiivinen tyyppi ja se johtuu vain pelkästään minusta itsestä. Käsittääkseni joka ainoan iikan oma homma on olla edes pikkuisen elämänmyönteinen. Ei ole paljoa vaadittu. Hyvin järjestetyssä Suomen maassa on takuulla joku taho, minne voi mennä kertomaan ongelmiaan ja missä autetaan ja yritetään. Jos ei ekapaikassa, niin sitten tokapaikassa tai sitten voi tulla tälle palstalle lukemaan. Aina tänne joku myönteinen tyyppi eksyy ja jeesaa.
Eli onnea sinulle vaan! Kesä on tulossa ja sinä itse päätät omista ajatuksista!
Omaishoitaja on siinä oikeassa että kun puhutaan
kovasta masennuksesta joka on taottu syvälle
ihmiseen niin siinä ei mitkään positiiviset puheet paljoa paina..
Toinen taas on oikeessa siinä että voi olla
mahdollista että siitäkin vielä parantuu
mutta se vaatii vuosien kovaa työtä ja
jatkuvaa oman mielialan tarkkailua
ja tietenkin monien eri lääkitysten kokeilua.
Ja sanoisin että nyt ehkä tarkoitetaan "parantumisella"
paremminkin selviytymistä,sitä että selviytyy
itsensä kanssa päivittäisessä elämässään.