Synninpäästön käyttö ei suinkaan ollut Raattamaan keksintö, eivätkä Taivasten valtakunnan avaimet olleet ennen häntä hukassa, toteaa Seppo Lohi "puolueettomassa" tutkimuksessaan.
(Keksintö ei ollutkaan Raattamaan, mutta synninpäästön käyttöönotto lestadiolaisuudessa oli Raattamaan sielunhoidollinen ratkaisu.)
(Keksintö ei ollutkaan Raattamaan, mutta synninpäästön käyttöönotto lestadiolaisuudessa oli Raattamaan sielunhoidollinen ratkaisu.)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Dokumentit ja aikalaistodisteet ovat tosiaankin osoittaneet tämän:
"synninpäästön käyttöönotto lestadiolaisuudessa oli Raattamaan sielunhoidollinen ratkaisu".
Keskustelun erillisten vahvistussanojen käyttöön otosta käynnistivät muuten eräät uskovaiset naiset kesäseurojen aikaan 1800-luvun puolivälin tienoissa.
He olivat havainneet, että seurojen kuulijoiden oli vaikea uskoa pohjia myöten itsensä armahdetuiksi, vaikka asiaa saarnaaja todisti Raamatulla. Osa kuulijoista jäi puheen jälkeen ahdistuksiinsa kieriskelemään pitkin seuratuvan lattioita.
Käytännölliset naiset kävivät heille sanomassa, että usko nyt hyvä sisar/veli syntisi anteeksi, kun ne on anteeksi annettu! Tästäpä asianomainen rauhoittui ja sai sydämeensä rauhallisen olon. Hänet oli huomioitu yksittäisenä yksilönä.
Naiset kävivät ehdottamassa Raattamaalle ja Laestadiukselle, että otettaisiinkin käyttöön tämmöinen erillinen sanontatapa, jolla vakuutetaan kuulija pelastuksesta. "Jeesuksen nimessä ja veressä."
Laestadius ei alkuun ollut yhtään ihastunut ajatuksesta, eikä Raattamaakaan. Meni vuosia ennen kuin tämä ajatus tuli hyväksytyksi.
Nyt tästä keksinnöstä onkin tullut vanhoillislestadiolaisuudessa se "ainoa oikea tapa" saada synnit anteeksi!
Huvittavaa - jos tämä seikka ei olisi aiheuttanut niin paljon täysin turhaa tuskaa, murhetta ja epäsopua ihmisten välille.
Oliko se Seppo Lohen uusin kirja vai jokin toinen?
Luin nimimerkin "First Moment" kirjoituksen Hakomajasta:
http://koti.mbnet.fi/vltietoa/keskustelu/post.php?cat=10&fid=1&pid=45&page=1
En tiedä mitä kirjaa "Lueskelin historioita" on lukenut. Minä (avaaja) viittasin Lohen uusimpaan kirjaan. Sivulla 47 alareunassa Lohi viittaa omaan tutkimukseensa.
"Nyt tästä keksinnöstä onkin tullut vanhoillislestadiolaisuudessa se 'ainoa oikea tapa' saada synnit anteeksi!"
Tällaista käsitystä vanhoillislestadiolaisuudesta tuntuu liikkuvan paljonkin. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Sanamuodolla ei ole tietenkään merkitystä ja tämän olen usein puhujienkin suusta kuullut.
Sen sijaan jos "ainoalla oikealla tavalla" viittaat siihen, että rippi-isän on oltava vl, joudun viittaamaan vain päästön avaimiin, jotka Jeesus antoi seurakunnalle.
Vai mitä tarkalleen ottaen tarkoitat tällä lausahduksella?