ongelmienvyyhti

Älä lannistu, elämä jatkuu kuitenkin, vaikka muulta tuntuisi. Kun stressi on riittävän pitkä ja suuri ja kun ei järki tajua, että pitää hiljentää vauhtia, elimistö tekee pysähdyksen. Silloin tulee jokin, joka pysähdyttää, vaikkapa flunssakierre. Niin se tuli minullekin. Viime kesänä makasin sängyssä. Lopulta pysähdyin. Tuli pohjaton väsymys, masennus, suuri välinpitämättömyys.

Tee aivan ensimmäiseksi Beckin masennustesti eli BDI-testi. Jos saat siitä paljon pisteitä (noin 20 tai enemmän), mene lääkäriin. Älä enää jää odottamaan, koska usein masennus ja uupumus vain pahenevat ajan kuluessa. Älä välitä, vaikka tunnet häpeää ja noloutta apua hakiessasi, niin se oli minullakin. Masennuslääkkeet auttavat muutaman viikon kuluessa. Pahin masennus lähtee pois ja tulee voimia käsitellä voimattomuuden syitä. Sitten voi ajatella itseään ja elämäänsä uusin silmin ja voimin.

Olen itse kokenut vastaavan ja koen vielä tälläkin hetkellä, mutta en enää niin vahvasti. Sinun kannattaa ehdottomasti hakea apua esim oman terveyskeskuksen lääkäriltä, joka kyllä auttaa ja ohjaa sinut eteenpäin, kun vain kerrot avoimesti väsymyksesi ja murheesi. Itse olin aiemmin kuin sinä; ns laput silmillä eli näin vain murheen ja pimeyden en ollenkaan elämän iloa,mutta kun hain apua huomasin että toivoa on -aina. Kun ihminen on väsynyt niin ei sitä itse jaksa. Ei ole missään nimessä pelkuruutta hakea apua vaan se osoittaa suurta rohkeutta. Voimia sinulle ja hae apua, takaan sinulle että se kannattaa !!

minulla oli kaikenlaisia vaivoja noin parivuotta sitten,niska-hartiasärkyjä alaselkä kipuja,päänsärkyä vatsakipuja,pissavaivoja ym.kävin lääkärissä sain aina jotain lääkettä ja asia jäi siihen.Olin työpaikassa jossa ei saanut olla muut sairaslomalla kuin rouva johtaja itse ja hänen sairauksistaan puhuttiin päivittäin.Tästä ja vääristä henkilö kemioista alkoi minun henkinen uupuminen.Rupesin siis ensiksi oireilemaan edellä mainituilla vaivoilla,sitten eräänä päivänä tuli yhteenotto johtajan kanssa,siitä alkoi minun sairaslomani.En nukkunut ensimmäiset3kk. muutakuin nukahtamislääkkeillä,en uskaltanut mennä ulos muutakuin mieheni kanssa,kotona en osannut tehdä muutakuin katsella telkkaria ja kävellä huoneesta toiseen.Kävin alusta asti psykologin juttusilla mutta se ei minulle tuonut sitä apua mitä kaipasin.Sitten menin itse yksityiselle Psygiatrille ja olen hänen kanssaan käynyt keskusteluja työnantajastani ja niistä asioista jotka saattoivat minut tähän tilaan.Tunnen itseni jo hiukan vahvemmaksi jaksan tehdä kotityöt,käydä lenkillä ja jopa nauttia hiukan elämästä sillä yhdessä vaiheessa meinasin riistää henkeni sillä oli niin paha olla.Lääkärini antoi mieliala lääkkeitä ja tunnen niiden ja keskustelun auttaneen minua.On kuitenkin matkaa siihen että olen valmis menemään töihin ja kohtaamaan työnantajani.Neuvoisin sinua ottamaan yhteyttä oman paikkakuntasi terveysk.psykologiin tai mennä yksityislääkärille kuten minä.Luulen ja uskon että asiasi alkavat sitäkautta kohentua.Toivon sinulle jaksamista.