Pohdintaa lihavuudesta

kiitos hyvästä kirjoituksesta! kirjoitit asiaa! Mukavaa kun on ihmisiä jotka tuntuvat tietävän asian puolta myös biologiselta kannalta! Toteat samat asiat jotka ovat useat lääkärit/proffat jo aiemmin todenneet!
Terveisin biologin tytär.

Oli todella mukava lukea kiihkotonta tekstiäsi -se on harvinaista herkkua tällä palstalla. Tutkijana (en lihavuus- enkä edes ravitsemusalan)tosin aina kalahtaa silmään tällainen lausahdus mielipiteiden perusteluna "saattaa olla lähempänä äidin kuin isän energia-aineenvaihduntaa" ja tässä siis sana saattaa.

Toistaiseksi tiedetään, että taipumus lihavuuteen on osittain geeneissä, mutta toistaiseksi ei olla pystytty todistamaan miten DNA.n periytyminen siihen todellisuudessa vaikuttaa(siis mm.mitokondriotasolla).

Kun nyt kerran puhutaan samassa tieteestä ja toisaalta sen vastakohdasta eli mututiedosta ja omista kokemuksista niin kerrottakoon, että meillä taas kolmesta tyttärestä kaksi on perinyt isänsä ja tämän isän aineenvaihdunnan ja ns. t- (tai y-) mallisen vartalon, pienellä treenillä erottuvilla lihaksilla ja yksi taas äitinsä omenavartalon ja selkeästi hitaamman aineenvaihdunnan. Eli meidän tapauksessamme prosentuaalisesti useammalla aineenvaihdunta on peritty nimenomaan isältä. Eli kunnes asia on tutkittu, niin tällaisia puoleen tai toiseen yleistyksiä ei pelkkien erilaisten kokemusten perusteella voi vedellä, niin mukavaa kuin se aina olisikin.

Kylläpä oli hyvä kirjoitus! Näitä asioita kannattaisi opettaa esim. koulujen ja puolustusvoimien ruokahuollosta vastuussa oleville. Itse olen ollut lapsesta asti lihava. Mieheni on ollut nuorena hoikka, aikuisena ylipainoinen ja nyt kun ikää on yli viidenkymmenen hän on taas normaalipainoinen ilman mitään ruokavalion muutoksia. Kaksi lastamme ovat erittäin herkkiä lihomaan. Tyttö oli lapsena lihava mutta on saanut ankaralla ruokavalion kevennyksellä painonsa normaaliksi. Poika ei ollut lihava vaan ainoastaan tukeva. 185 cm/95 kg. Muutimme koko perheen ruoan vähärasvaiseksi, enemmän kasviksia sisältäväksi ja vähensimme perunan syöntiä noin yhteen tai kahteen kertaan kuukaudessa. Pojan paino putosi 75 kiloon, eli miinusta 20 kg. Mitään liikuntaa hän ei harrasta paitsi polkupyörällä hyötyliikuntaa. Nyt hän on armeijassa ja on kolmessa kuukaudessa lihonut 5 kg. Kaikki hoikat sanovat että armeijan ruoilla ei liho, mutta totuus on toinen. Siellä on perunaa ja kastiketta lähes joka päivä. Täytyy vielä mainita että kukaan meidän perheessä ei harrasta esim. pikaruokaloita.

Mukava lukea noinkin fiksua tekstiä ainaisten lapsellisuuksien ja syyllistämisten sijaan. Olen itse pyöreä ja sitä mieltä että kaikki pystyvät laihtumaan - toisilta se vain vaatii jopa kohtuuttomia ponnisteluja. Lääkäriystävänikin sen sanoi: syytä ei tiedetä, mutta toiset lihovat ja toiset laihtuvat toisia helpommin. Näkisitte mieheni: Ei harrasta minkäänsortin liikuntaa ja söi tänäänkin aamupalaksi 3 lihapiirakkaa juustolla ja kinkulla... Hoikka kuin mikä. Samanlainen oli exäni, joka söi usein 6-7 berliininmunkkia lounaaksi... Siitä kropasta sai läskiä hakea suurennuslasilla. Itse teen perusterveellistä ruokaa jo lapsemmekin takia; paljon vihanneksia, rasvattomia tuotteita eikä koskaan jauhokastikkeita tai rasvaa tiriseviä pihvejä. Oma henk.koht. heikkouteni on makea, pikaruoan tms ystävä en ole lainkaan. En siis väitä ettäkö omat kiloni olisivat tulleet tyhjästä. Mutta koen kuitenkin että on minullakin oikeus nauttia elämästä ja herkutellakin, sillä itse joutuisin taatusti olemaan todella niukalla ruokavaliolla jos haluaisin mallinmittoihin. En koe sen olevan sen arvoista, sillä kiloni eivät ole koskaan haitanneet minua, ei sosiaalisessa -eikä työelämässä. Terveyteni muuten on huippuluokkaa eikä ole kunnossakaan valittamista. Ja ihminen jolla on terve itsetunto ja mukava luonne, ei koe tarvetta ruotia muiden ulkonäköä - luonteeseen sen sijaan olisi aihetta puuttua monenkin kohdalla...