Mikähän on mahtanut panna liikkeele tuollaisen kehityksen. Ehkä feministit ja heidän tasa-arvointoilunsa.
Tasa-arvo on itsestäänselvyys. Siinä ole mitään vikaa, mutta jos siitä koituu itsenäistymisen lisäksi juoppoutta, seuraukset ovat huonot.
Tasa-arvo on itsestäänselvyys. Siinä ole mitään vikaa, mutta jos siitä koituu itsenäistymisen lisäksi juoppoutta, seuraukset ovat huonot.
Vastaukset 11
Vanhimmat
että jo 60-luvulla alkaneessa tasa-arvobuumissa naiset kaiken muun ohessa omaksuivat miehiltä juuri niitä huonoja taipumuksia, eli viinan juontia ja puukon heiluttelua.
Kunnostauduttu on niissäkin lajeissa päätellen uutisoinneista.
Kun silloin aikoinaan rynnistivät työmarkkinoille, mikä tietysti on hyvä asia, syntyi ohessa taloudellinen riippumattomuus siitä juoposta äijänretaleesta, ja siitä alkoi vilkas parinvaihtorumba.
Mietityttää monilapsiset yksinhuoltajaperheet, kun kaikilla mukuloilla on eri isä.
Missä turvallinen pysyvyys?
Toisaalta esim. Saksassa useimmat naiset ovat edelleenkin kotiäitejä, siis ovatko he epätasa-arvoisempia, kuin suomalaiset töissä käyvät naiset?
Enpä ole tuosta ihan varma.
No sen verran täkäläisestä tasa-arvosta, että jos nainen tilaa ison tuopin kaljaa, sitä pidetään jo alkoholiongelman merkkinä. Naisten kuuluu täällä lipittää viiniä, se on niin naisellisen näköistä, vaikka menisikin sitten pullotolkulla..Ja jos välttämättä haluaa kaljan niin naiselle sopiva on sellainen pikkutuoppi. Ei niiden kotiäitienkään elämä hassumpaa ole, mieheltä luottokortti ja ei kun shoppaamaan päivät pitkät.
Shoppailla, lipittää vinkkua ja vinguttaa töissä raatavan ukon korttia. Entäs ne lapset, jos niitä on?
http://www.youtube.com/watch?v=xP6-s0QK9AY
Noin 38-58 ikävuoden välillä käytin todella runsaasti alkoholia.
Ainut mikä esti täydellisen alkoholisoitumisen oli kaamea kankkunen jonka sain joka kerta alkoholia nautittuani, en pystynyt millään ottamaan krapulaan viinaa.
Kuitenkin otin pari kertaa viikossa p...seet olalle.
Useimmiten vain kerran viikossa kun piti aamulla mennä töihin.
Nykyisin riittää 10% valkoviinipullo Lauantai-iltana, eikä aina viitsi juoda sitäkään.
En ole tehnyt mitään asian korjaamiseksi, ei vain huvita enää.
Olen terve, juominen ei aiheuttanut mitään sairauksia, mitä nyt henkisellä puolella, tuli joskus töppäiltyä tosi rankasti.
Kerroit, että vain kankkuset estivät sinun alkoholisoitumisesi, kun et millään pystynyt ottamaan krapulaan viinaa???
Alkoholistiksi ei todellakaan tulla juomalla paljon viinaa ja toiseksi, alkoholistihan nimenomaan vetää krapulaan sitä viinaa.
Putketkin venyvät vain siksi, kun ei saa niitä poikki.
Onhan tuon jo huomannut ittekin. tullut noiden matkaan usein sorruttua. Ah sitä rajatonta vitutkuksen määrää sitten aamulla.
No sitä saa mitä tilaa.
oma juttu,usein juovat häiritsee muiden sukulaisten elämää todella paljon,ja eivät ymmärrä että juojaa vaan ei jaksa enää.
Kauhistuttaa,miten ilkeäksi kielenkäyttö voi muuttua,milloim miksikin nimittää vaikka läheistä sukulaista ja olettaa saavansa ikuisesti anteeksi.
Annan kyllä mutta en enää kaveeraa,siihenkin he löytää syyn ja tietysti kaikki muut on kaikkeen pahaan syyllisiä,myös heidän juomiseensa.
Tulee päivittäin otettua,en kuitenkaan vittuile ympäriinsä,muuten vaan on niin väsy.
Eilen en juonnut kun ei huvittanut kertakaikkiaan.Tympäsee,yksitoikkoiseksi käy ainainen lipitys.
Tämä aamu on ihan jees,ei lipitykset yrjötä,muuten vaan ainainen morkkis,en tiedä mistä kai se kuuluu asiaan.
Mitenkähän olisi tämäkin päivä olle selvinpäin,huominen voisi olla parempi jne...
Luulen, että osasyynä naisilla on sama ongelma kuin minulla. Naiset tekevät nykyään enemmän ja enemmän uraa, joutuvat siis suurempaan ja suurempaan stressiin, ja sitä painetta sitten lievitetään juomalla. Näin ainakin minulla. Alunperin aloitin juomisen, kun yöunet loppuivat. Ainakin sain varmasti nukuttua. Nykyään vaan jaksaakseni seuraavaan päivään.
Tiedän hyvin, että alkoholi masentaa ja väsyttää, etten ole todellakaan terässä, kuten haluiaisin juotuani illalla pullon viiniä. Mutta niin se vaan menee, jalat vievät töiden jälkeen alkoon viime aukiolominuutteina, pullo nassuun, nukkumaan ja aamuun rättiväsyneenä.
Kuinka usein päätänkään aamulla, että nyt se loppuu, mutta sitten rankan päivän jälkeen ei vaan lopu. Neuvot alkavat olla kortilla, mihinkään hoitoihin en halua lähteä. Niin ja tietty juomista edesauttaa elämän vastoinkäymiset ja kriisit, jossa nytkin parhaallaan olen. Ja kyllä, käyn myös ammattiauttajalla keskustelemassa kriisistäni, mutta eipä se auta juomisen himoa.
Lapsia minulla ei ole, joten sitä ei tarvitse taivastella.Tosin jos olisi, en varmasti joisi. Lapsettomuus yksi ongelmista.
Kun nyt tänne avaudun, niin vielä sen verran, että lipitykset hoitelen kotona yksin. Ei kiinnosta yhtään mennä istuskelemaan baariin. Nytkin justiinsa olen avaamassa viinipulloa, tosin huomenna on lomapäivä.
Uskotko selviäväsi ilman kenenkään apua tuolla juomismäärällä vielä montakin vuotta?
Avunsaantipaikkoja on paljon. Osa on jopa ihan ilmaisia. On myös sellaisia paikkoja, joissa saa vertaistukea ja "ryhmäterapiaa" sellaisilta naisilta ja miehiltä, jotka ovat selvinneet siitä, mistä sinä vielä kärsit.
En usko. Olen myöntänyt ja tunnustanut ongelmani. Miten päästä siitä eroon, en tiedä. Mihinkään AA kerhoon ym yleiseen juttuun en voi lähteä enkä lähde. Absolutismiin en usko. Pitäisi löytää jotenkin kultainen keskitie, jota kuljinkin parikymmentä vuotta. Kai osasyy on myös yksineläminen. Uskon vahvasti, että usea yksineläjä juo enemmän kuin tunnustaa juovansa. Eihän se ole tietenkään hyväksyttävä syy, mutta se on niin helppoa, eikä ole iltaisin / viikonloppuisin muutakaan.
Ehkäpä nyt, kun löysin tämän palstan, jotain tapahtuu.