Suomalaisessa yhteiskunnassa saa päivittäin kuulla/havaita miten miehet ovat monen päivittäisen tapahtuman pahan alku ja juuri
.
Useamman vuosikymmenen aikana yhteiskunnassamme lasten kasvatusvastuu on aina vaan enemmän siirtynyt/siirretty naisille. Mm erot ovat lähes jokapäiväisiä itse kunkin lähipiirissä. Äidit ottavat/saavat vastuun lasten kasvatuksesta. Seuraavaksi lapsi kohtaa päiväkodin, peruskoulun, lukion, ammatillisen koulutuksen –niissäkin mallina usein on nainen. Miehet usein syrjäytetään kasvattamisesta; milloin ovat kyvyttömiä ottamaan vastuuta kasvattamisesta, milloin työnarkomaaneja, milloin juoppoja , milloin haluttomia yhteydenpidossa lapsiinsa, milloin syynä sosiaaliviranomainen, eivät huolehdi elatusmaksuista jne.
Ensimmäisen kerran elämässään esim. poikalapsi saattaa kohdata miehen kasvattajana vasta armeijassa. Armeijan keskeyttäneiden määrä on lisääntynyt vuosittain huomattavasti mm psyykkisten tekijöiden takia.
Kaiken ymmärryksen mukaan miesten pitäisi olla suomalaisille naisille sopivia, ovathan he heidän kasvattamia. Naiset haluavat miesten olla machoja, ei pehmoja kodista ja perheestä huolehtivia .
.
Siis mikä on pielessä, kun kasvatusjärjestelmän mukaisten arvojen ja asenteiden omaavat miehet ovat kaiken paha ja alku? Muistuttavatko suomalaiset miehet liikaa suomalaisia naisia päivittäisessä elämässä? Mihin yhteiskuntamme on menossa?
NAISTEN KASVATTAMAT MIEHET
11
1277
Vastaukset
- nipa
on tosiaan pitkälle siirtynyt naiselle. Nainen haluaa tänä päivänä olla vastuussa vähän kaikesta!
Et huomioinut vaan sitä tilannetta ollenkaan, että kuinka huonosti lapsemme, niin pojat kuin tytötkin, tänä päivänä voivat!
Olisiko äidillä liian kiire? Vai olisiko niin, että lapset on tarkoitettu miehen ja naisen kasvatettaviksi, YHDESSÄ? - Niin
Niinpä just! Ja missä on miehet, isät?? Eikös isillä ole tapaamisoikeus eron kohdatessa? Miksi isä ei ole kiinnostunut lapsestaan - ero on kahden aikuisen ero, ei lapsen ero toisesta vanhemmastaan!
Ja entäs ne perheet, joissa on sekä äiti että isä? Miksi isä ei jää hoitovapaalle tai kodinhoitotuelle - kotiin lasten kanssa? Miksi isä ei hae ja vie lapsia päivähoitoon, anna äidille vapaailtaa ja vietä sitä itse lastensa kanssa? Miksi isä ei lue iltasatua ? jne jne jne loputtomiin.
Isät voisivat ottaa aktiivisemmin osaa lapsen hoitoon, kodin hoitoon. Turha on täällä parkua naisten kasvattamista lällyistä pojista joista ei tule miehiä - miksi isät eivät itse tee jotakin asian eteen, missä ovat ne isät näyttämässä "miehen mallia" lapsilleen - niin pojille kuin tytöillekin ?????????
Sota on ohi - ennen miehet olivat sodassa. Maa on jälleenrakennettu jo 50 luvulla, joten siellä ei miehet enää ole. Siksi historiassa kodin ja lapset ovat naiset hoitaneet.
Missä ovat siis tämän päivän miehet, kun kodin vastuu on edelleen naisella?
Olisiko ne vaikka lähikapakassa tai kavereiden kanssa iltaa istumassa, ikuiset poikamiehet?- lasteni kasvattaja
Niin, miksi suomalaiset naisten kasvattamat miehet käyttäytyvät esittämälläsi tavalla?
Äitini kasvattamana miehenä olen saanut elämän perusarvot ja asenteet häneltä. Miehet eivät yksinkertaisesti osaa eikä tiedä miten miehen pitää elää. Heidät on enenmänkin opetettu väheksymään kuin hyväksymään miesmäistä käyttäytymistä. Turhauttava elämä saattaa johtaa esittämääsi elämän tapaan.
Joko olisi aika suhtautua lapsiin eri tavalla? - yksinhuoltaja
lasteni kasvattaja kirjoitti:
Niin, miksi suomalaiset naisten kasvattamat miehet käyttäytyvät esittämälläsi tavalla?
Äitini kasvattamana miehenä olen saanut elämän perusarvot ja asenteet häneltä. Miehet eivät yksinkertaisesti osaa eikä tiedä miten miehen pitää elää. Heidät on enenmänkin opetettu väheksymään kuin hyväksymään miesmäistä käyttäytymistä. Turhauttava elämä saattaa johtaa esittämääsi elämän tapaan.
Joko olisi aika suhtautua lapsiin eri tavalla?Olen yksinhuoltaja. Kasvatan yksin 19-v. poikaa. Olen kasvattanut jo 15 v. Hän on nyt lukiolainen ja toivon mukaan kirjoittaa ensi vuonna. Koko aikana en ole häntä ehtinyt kasvattaa. Olen yksin takoudellisessa vastuussa hänestä. Nyt en enää saa edes lapsilisää enkä elatustukea. Lapsen isällä ei ole mitään mielenkiintoa lastaan kohtaan. Kasvattaisin häntä mielelläni mieleni mukaan. Kasvatustehtävä on kuitenkin ollut koko ajan ihan pellolla, koska aikaa ei ole. Olen koko ajan tehnyt hurjasti töitä elantomme turvatakseni. Poika on kasvanut itsekseen. Aikaa uuden isäpuolen etsimiseen ei ole ollut. Poika on osin mieleiseni, mutta jos olisin voinut, olisin kasvattanut hänet paljon huolellisemmin. En kuitenkaan millään suostu ottamaan vastuuta hänen töppäilyistään, jos hän sellaisia myöhemmin tekee. Olen itsekin itse äitini kasvattama ja olen ahkera ja työteliäs. Rikosrekisreriä ei ole.
- Niin
yksinhuoltaja kirjoitti:
Olen yksinhuoltaja. Kasvatan yksin 19-v. poikaa. Olen kasvattanut jo 15 v. Hän on nyt lukiolainen ja toivon mukaan kirjoittaa ensi vuonna. Koko aikana en ole häntä ehtinyt kasvattaa. Olen yksin takoudellisessa vastuussa hänestä. Nyt en enää saa edes lapsilisää enkä elatustukea. Lapsen isällä ei ole mitään mielenkiintoa lastaan kohtaan. Kasvattaisin häntä mielelläni mieleni mukaan. Kasvatustehtävä on kuitenkin ollut koko ajan ihan pellolla, koska aikaa ei ole. Olen koko ajan tehnyt hurjasti töitä elantomme turvatakseni. Poika on kasvanut itsekseen. Aikaa uuden isäpuolen etsimiseen ei ole ollut. Poika on osin mieleiseni, mutta jos olisin voinut, olisin kasvattanut hänet paljon huolellisemmin. En kuitenkaan millään suostu ottamaan vastuuta hänen töppäilyistään, jos hän sellaisia myöhemmin tekee. Olen itsekin itse äitini kasvattama ja olen ahkera ja työteliäs. Rikosrekisreriä ei ole.
.. jossa nyt huomaat että kasvattamista olisi tarvittu? Käytös, ruokapöytätavat? Vai oletteko vain etäisiä toisillenne, ette tunne toisianne? Onko sulla ollut koskaan aikaa huomata poikaasi, jutella hänen kanssaan, kysellä kuulumisia, neuvoa läksyissä, jne?
Mitä tarkoitat kasvattamisella? Kotiituloaikoja? Kotitöitä? Selkäsaunoja?
No, onhan hän varmaan yksinäinen "äiditön" poika ja vaikka kaikki muuten kaikki olisi ok, hän on aina ja ikuisesti poika, joka kaipaa äitiä. Ehkä,. Jos ei ole ollut ollenkaan aikaa lapselleen edes kesälomilla.
Olin pitkään yhdessä tämöisen äidittömän pojan kanssa: hänen yh-äitinsä oli aina töissä jotta perhe eläisi edes jotenkuten, poissa lapsen elämästä. Hänen "kuului" olla aina kiitollinen kaikesta.. ja hän oli, koska oli kuuliainen poika ja äiti ajatteli vain hänen parastaan.. mutta parisuhteessa sen sitten huomasi: ikuinen pikkupoika, joka haki äitinsä hyväksyntää ikuisesti , joka oli jäänyt vaille kotia, perhettä ja äiti-suhdetta (ja isä-suhdetta myös) ja joka haki näille korviketta ja täyttymystä.. ja ei uskaltanut kohdata ongelmia niiden oikeilla nimillä vaan lakasi ne maton alle ja piti tiukkaa kontrolloitua hillittyä ulkokuorta, pelkäsi riitoja ja erimielisyyksiä, ... rikkonainen ihminen hän oli, vaikka ulkoisesti olikin upeasti menestynyt.. - EX-mies
"Missä ovat siis tämän päivän miehet, kun kodin vastuu on edelleen naisella? "
- Silloin kun vielä yritin tehdä työtä perheen yhteisen edun eteen, ex-vaimoni keskittyi työttömänä oloon, juopotteluun ja käyttövarojen maksimointiin laskujen ja muiden velvotteiden kustannuksella. Tämä äijä pantiin lapsen kanssa hiekkalaatikolle, hoidin päiväkotireissut (lapsenhan oli oltava sielläkin, vaikka exä olikin kotona) ja kyllä, luin myös iltasatuja vaikka miehenä olenkin siinä aneemisen huono.
Kiitoksena panoksestani minut alistettiin tämän naisen päätäntäjuntan alle ja elämäni oli käytännössä hänen määräystensä ja toiveittensa mukaisesti rakennettu. Sitä siedin aikani, sitten lähdin kun en enää kestänyt.
Nykyisin exäni elämäntehtävä on syyhkyttää kaikki tuloni, kontrolloida minun ja nykyisen vaimoni elämää lapseni kautta käskyttämällä meitä tekemään asioita hänen ohjeittensa mukaan, ja siinä sivussa huolehtia siitä ettei normaaliksi koettua elämää pääse muodostumaan missään tilanteessa.
Mikäli vääntäisin väkisin omista ajatuksistani piittaamatta seesteiseksi koetun elämäntilanteen, en voisi vaimostani puhumattakaan suunnitella tai liioin tehdäkään mitään muuta kuin istua passissa kännykkä kourassa odottamassa uutta toimeksiantoa.Mihinkäänhän ei mitään voi sanoa vastaan, muuten giljotiini odottaa.
Kun sinä kysyt missä ovat tämän päivän miehet, jos minä kysyisin että mikä on miehen funktio ex-vaimolle avioeron jälkeen? Kävelevä lompakko? Sylkykuppi? Babysitteri? Autonkuljettaja? Pankki?
Vaikka suomessa ollaankin, kaikki miehet eivät istu siellä kapakassa.Tämän vuoden juopottelut ovat minulla jääneet 9 siideriin, jotka on juotu 5:ssä osassa aikajanalla tammikuu-elokuu. Eikä edes kiinnosta juoda.Ja niin..ei edes ole rahaa siihen tai muuhunkaan, sen verran hyvin on exa hommansa hoitanut! - Nipa
EX-mies kirjoitti:
"Missä ovat siis tämän päivän miehet, kun kodin vastuu on edelleen naisella? "
- Silloin kun vielä yritin tehdä työtä perheen yhteisen edun eteen, ex-vaimoni keskittyi työttömänä oloon, juopotteluun ja käyttövarojen maksimointiin laskujen ja muiden velvotteiden kustannuksella. Tämä äijä pantiin lapsen kanssa hiekkalaatikolle, hoidin päiväkotireissut (lapsenhan oli oltava sielläkin, vaikka exä olikin kotona) ja kyllä, luin myös iltasatuja vaikka miehenä olenkin siinä aneemisen huono.
Kiitoksena panoksestani minut alistettiin tämän naisen päätäntäjuntan alle ja elämäni oli käytännössä hänen määräystensä ja toiveittensa mukaisesti rakennettu. Sitä siedin aikani, sitten lähdin kun en enää kestänyt.
Nykyisin exäni elämäntehtävä on syyhkyttää kaikki tuloni, kontrolloida minun ja nykyisen vaimoni elämää lapseni kautta käskyttämällä meitä tekemään asioita hänen ohjeittensa mukaan, ja siinä sivussa huolehtia siitä ettei normaaliksi koettua elämää pääse muodostumaan missään tilanteessa.
Mikäli vääntäisin väkisin omista ajatuksistani piittaamatta seesteiseksi koetun elämäntilanteen, en voisi vaimostani puhumattakaan suunnitella tai liioin tehdäkään mitään muuta kuin istua passissa kännykkä kourassa odottamassa uutta toimeksiantoa.Mihinkäänhän ei mitään voi sanoa vastaan, muuten giljotiini odottaa.
Kun sinä kysyt missä ovat tämän päivän miehet, jos minä kysyisin että mikä on miehen funktio ex-vaimolle avioeron jälkeen? Kävelevä lompakko? Sylkykuppi? Babysitteri? Autonkuljettaja? Pankki?
Vaikka suomessa ollaankin, kaikki miehet eivät istu siellä kapakassa.Tämän vuoden juopottelut ovat minulla jääneet 9 siideriin, jotka on juotu 5:ssä osassa aikajanalla tammikuu-elokuu. Eikä edes kiinnosta juoda.Ja niin..ei edes ole rahaa siihen tai muuhunkaan, sen verran hyvin on exa hommansa hoitanut!se on mulla vähän sama.
Nainen ottaa määräämisvallan ja sitten kun kaikki menee päin seiniä, maksaja on tiedossa.
Hän päättää avioliitosta ja lapsista. Mullekin aikanaan ne olivat vain ilmoitusluonteisia asioita, että nyt!
Tottelin ja myöhemmin kaduin.
En ole myöskään kapakkalasse. En ollut silloin enkä nytkään. Myöskin ainoa rahavirta perheeseen tuli kauttani.
Jotenkin tuntuu, että naisella on valtava määrä valtaa verrattuna muuhun perheeseen. Hänhän voi päättää miltei kaikesta yksin. Joutumatta silti edesvastuuseen virheestä!
Tästä syystä, luulen, he käyttävät valtaansa säälimättä. Syyn voi vierittää isän niskoille.
Hänhän se vastuuton epeli joka liitossa on.
Nainen on halunnut ottaa oikeudet ja niiden kylkiäisenä tulee vastuu...jota he kuitenkin haluavat vältellä. Kun on monta hommaa, niin yhdestäkään ei tule mitään. Tai mikään ei tule kunnolla hoidettua. Anteeksi antamatonta se on lasten kohdalla... - Niin
EX-mies kirjoitti:
"Missä ovat siis tämän päivän miehet, kun kodin vastuu on edelleen naisella? "
- Silloin kun vielä yritin tehdä työtä perheen yhteisen edun eteen, ex-vaimoni keskittyi työttömänä oloon, juopotteluun ja käyttövarojen maksimointiin laskujen ja muiden velvotteiden kustannuksella. Tämä äijä pantiin lapsen kanssa hiekkalaatikolle, hoidin päiväkotireissut (lapsenhan oli oltava sielläkin, vaikka exä olikin kotona) ja kyllä, luin myös iltasatuja vaikka miehenä olenkin siinä aneemisen huono.
Kiitoksena panoksestani minut alistettiin tämän naisen päätäntäjuntan alle ja elämäni oli käytännössä hänen määräystensä ja toiveittensa mukaisesti rakennettu. Sitä siedin aikani, sitten lähdin kun en enää kestänyt.
Nykyisin exäni elämäntehtävä on syyhkyttää kaikki tuloni, kontrolloida minun ja nykyisen vaimoni elämää lapseni kautta käskyttämällä meitä tekemään asioita hänen ohjeittensa mukaan, ja siinä sivussa huolehtia siitä ettei normaaliksi koettua elämää pääse muodostumaan missään tilanteessa.
Mikäli vääntäisin väkisin omista ajatuksistani piittaamatta seesteiseksi koetun elämäntilanteen, en voisi vaimostani puhumattakaan suunnitella tai liioin tehdäkään mitään muuta kuin istua passissa kännykkä kourassa odottamassa uutta toimeksiantoa.Mihinkäänhän ei mitään voi sanoa vastaan, muuten giljotiini odottaa.
Kun sinä kysyt missä ovat tämän päivän miehet, jos minä kysyisin että mikä on miehen funktio ex-vaimolle avioeron jälkeen? Kävelevä lompakko? Sylkykuppi? Babysitteri? Autonkuljettaja? Pankki?
Vaikka suomessa ollaankin, kaikki miehet eivät istu siellä kapakassa.Tämän vuoden juopottelut ovat minulla jääneet 9 siideriin, jotka on juotu 5:ssä osassa aikajanalla tammikuu-elokuu. Eikä edes kiinnosta juoda.Ja niin..ei edes ole rahaa siihen tai muuhunkaan, sen verran hyvin on exa hommansa hoitanut!KÄrjistettyyn ja provokaatiseen alkukommenttiin yhtä käjistetty ja provosoiva vastakommentti siis. Sanoo vastaukseksi Niin.
Meillä on jokaisella oma tarinamme äitiydestä, isyydestä, vanhemmuudesta, ja siitä osasta joka meillä on tai joka meille armollisesti suodaan..
Omille lapsilleni olisin kaivannut kunnollista isää, joka olisi ottanut vastuuta lapsista, perheestä, kodista.. mutta ei hän halunnut. Kun pyysin kerran, että menetkö ulos lasten kanssa, hän suostui siihen vain jos puen lapset ulos (ehkä hän ei tiennyt mitä laitetaan lapsille päälle talvipakkaselle). He viipyivät ulkona vartin: ei ollut tekemistä.
Kas minulla kului lasten kanssa talvella ulkona monta tuntia..
Eron jälkeen tapaamiset eivät kiinnostaneet, ei elatusmaksutaan, minun elättäminen.
Nyt olen vierestä seurannut viikonloppuisän ikävää lapsistaan. Häneltä vaaditaan vastuuta, mutta kysyn samaa kuin sinäkin: miten viikonloppuisä voi ottaa vastuuta lapsistaan, kun sitä en käytännön tasolla anneta ollenkaan! Ei ilmoiteta edes koulun vanhempainilloista, kevätjuhlista jne.
Lapselle ei huolita isän ostamia vaatteita tms., niitä ei palauteta takaisin, vaan ne myydään kirpparilla, lapsi ei niitä saa käyttää vaikka haluaisikin koska äiti ei niistä vaatteista tykkää..
Yhteishuoltajuudella kiristetään: jos et ota vastuuta, yhteishuoltajuus puretaan. Mutta miten sitä siis otetaan??
Onko se isän osuus vain maksaa elatuksia?
Mutta entäs ne isät, joilla olisi kaikki mahdollisuudet mutta eivät vaan halua sitä isän ja vanhemmuuden vastuuta? Oikeuksista kyllä pidetään kiinni, mutta vastuuta ei haluta tai kyetä ottamaan?
Monia miehiä on, jotka eivä ole kiinnostuneet lapsistaan, vaikka lapsen tekoon ihan täysillä ovat ryhtyneet, eivät siis tulleet isäksi "käskyttämällä" tai vahingossa. Viettäkööt he sitten vapaansa ja aikansa kapakoissa tai tv:n edessä lojuessa, mutta poissa ovat lapsen elämästä kuitenkin. Ja perheen.
- Maalainen
Niin kärjistyneenä näettä tilanteen, että taidatta olla kaikki kaupunkilaisia. Täällä maalla tilanne ei ole ollenkaan noin paha. Ainahan täällä äidit on ottanu vastuun lasten kasvatuksesta siinä samalla, kun ovat tehneet kotitöitä. Isät ovat tehneet töitä kauempana kotoa ja usein töiden luonne on ollut sellainen, että ei siellä ole lapsen turvallista/mukava olla lähelläkään. (Olin kyllä itsekin joskus isän mukana traktorin hytissä, joka on toki turvallisempi paikka kuin jonkun hevosen vetämän äkeen päällä). Isät ovat kuitenkin paikalla ainakin iltaisin ja usein ruoka-aikanakin. Siinä jälkikasvu näkee isäänsä ja seuraa tarkoin miten hän käyttäytyy. Isä toimii myös ylimpänä auktoriteettina sanoen tarvittaessa jämerästi miten asiat on.
Kun lapsi (lähinnä pojat) kasvaa riittävän isoksi, eikä tarvitse olla pakosta kuin 10v, niin häntä aletaan ottamaan mukaan joihinkin töihin aluksi lyhyiksi ajoiksi. Niissä töissä oppii, että on ihan normaalia ottaa käskyjä vastaan. Siksi muutos armeijaan mennessä ei ole suuri. Olisikin mielenkiintoista nähdä tilasto armeijan keskeyttäneistä suhteessa isänsä ammattiin. Torpparit ja heidän poikansa olivat kuulemma yleensä hyviä sotilaita; Eivät turhista nupisseet.
Vaikka teidän huolet tuntuvat etäisiltä, niin on niitä hyvä meikänkin seurata sillä silmällä, että tämän päivän kaupunkilaisten ongelmat voivat olla 'huomenna' maalaisillakin.- kaupunkilainen
.. ovat kuitenkin loppujen lopuksi niin kiinni äidissään, roikkuvat essun nyöreissä vielä aikamiehinäkin. Eivät uskalla sanoa äitikullalleen yhtään vastaan ja sille alttarille menee sitten vaimokin, tuo miniä, joka ei ole yhtään mikään, joka ei ole koskaan kyllin hyvin äidin omalle kultapojulle.. ja mikä sitten varsin selkeästi osoitetaankin miniälle.
Eli siellä maallakin miehet ovat naisten kasvattamia ja siellä ne vasta ovatkin ja melkoisen epäitsenäisiä ovatkin. ä
Jos tulee sitten tilanne, että tilalta ei riitä kaikille pojille töitä - että yksi joutuu muuttamaan kirkonkylälle rivitaloon niin sitten sitä vasta ongelmia onkin! Maalaispoika kun ei osaa tarttua mihinkään muuhun kotityöhön kuin niihin kynnyksen "ulkoupuolela" oleviin miestin töihin ja "akkain hommat" ovat vähäpätöisiä, kodinhoito, siivous, lastenhoito - niihin ei kunnon mies tartu.
Jos ei sitten rivarin takapihalla ole traktorihommia, ei puunpilkkomista, niin mitä tekee päivätyönsä jälkeen tuo työteliäs maalaispoika? Makaa sohvalla ja sanoo, että minähän en akkain hommiin trupee, minä teen raskaampaa päivätyötä kuin sinä ja saan paremman palkan niin sillä perusteella lasten ja kodinhoito on eukon kontolla.
Kaupunkilaismiehet sen sijaan ovat tasaarvoisempia. He leikkivät lastensa kanssa, ovat puistossa ja pihalla heidän kanssaan toisin kuin maalaismiehet, heillä ei ole aikaa lapsilleen muuta kuin työn ohessa, työtä teettämään.
Maalla ihmisen arvo tulee vain ja ainoastaabn työn tekemisen kautta, miniälle ei senkään kautta, ihminen ja yksilö ei ole yhtään mitään, persoona.
Nimierkillä kokemusta on.
- olipas hassua
"Useamman vuosikymmenen aikana yhteiskunnassamme lasten kasvatusvastuu on aina vaan enemmän siirtynyt/siirretty naisille."
Ennen muinoin isat ei muuta tehneetkaan kuin osallistuneet lastenkasvatukseen. Todella vasta viimeisten vuosikymmenien aikana naiset ovat alkaneet kasvattamaan lapset. 1900-luvun alussa yh-isia oli tilastojen mukaan huomattavasti enemman kuin nykyaan. Nykyisen suuntauksen mukaan isat jattavat lapsensa isoaitien kasvatettaviksi, jos aiti on haipynyt kuvioista.
Enpa ole pitkaan aikaan mitaan nain ... mielenkiintoisesti... ajateltua kuullutkaan. Taytyy lukea enemman naita keskustelupalstoja, taallahan on hupaisaa!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Natomaa hyökkäsi Iraniin
Näemme nyt tällä hetkellä Natomaan nimeltä Yhdysvallat, joka toimii aika pitkälti perinteisen kansainvälisen lain ulkopu7242391Trump aloitti III maailmansodan tänään.
Narsisti ja mielipuoli Trump pitäisi saada pois, miten se onnistuisi parhaiten?3441987Mistä se kertoo
Näin miehen pitkästä aikaa. Samantien iski sellainen paineen tunne rintaan, sitä ei ole ollut vuosiin. Ja nyt olen siitä251866Suvi Lindenillä 5 366 päivän putki
Täytyy kyllä myöntää vaikka olen itsekin innokas, niin en ole tuollaiseen yli kymmenen vuoden putkeen kyennyt. Välillä o101663Rakas tiedät, että toivoisin
Kuulevani sinusta. Tiedät, että viestisi tekisi minut ihan onnelliseksi. Että äänesi kuuleminen saisi minut leijumaan ja581478Viesti miehelle
Nyt vastaa oikea taa´app. Ainoastaan puhelimitse voidaan selvittää asioita, mutta tuskin sitä haluat kaiken halveeramise121022Nyt on sanottava että sattuu kipeästi
Jos, sinä aikana kun olen kaivannut ja odottanut sinua ja olet tiennyt sen, niin jos valitsit toisen miehen. Katsot minu181009- 63865
- 55850
Jussi "Mestari" Halal-ahon sotilasarvo?
Minä vuonna Jussille myönnettiin sotilasansiomitali? Vai myönnettiinkö Jussille sotilasansiomitalia lainkaan?2808