Lopahtaako rakkaus??

on valittu oikein.

"Lopahtaako rakkaus??
kun lapsi tuleee... "

Näin sitä taitaa käydä.Sivuun jää ja armotta.Ja kun lapset lähtee,niin ei tiedä mitä?

Kyllä sitä ilman rakkautta saa elää.

nim.kokemuksella.

Voihan sitä parisuhteessa koska tahansa käydä mitä tahansa, jos siitä ei pidetä huolta. Tietysti lapsen tulo on muutos, ja siihen pitää suhtautua molempien sen mukaisesti.

Meille kävi ainakin niin, että suhde syveni entisestään, kun saatiin lapsi. Poika on nyt 2v. Tuntuu yhä jotenkin uskomattomalta, että tuossa vesselissä on meitä molempia, meidän "rakkauden hedelmä." Välillä oltiin väsyneitä, mutta me oltiin sitä yhdessä. Tapaamme kuuluu puhua meistä kahdesta tiiminä. Hyvin on tiimi toiminut, ja yhteen hitsautunut. Kuuntelemme toisiamme jne. Sehän se on tärkeintä.

Oltiin n. 30 v lapsen syntyessä, ja pari vuotta ennen sitä käytiin isompi kriisi läpi. Ikävä muisto tietysti, mutta se opetti meille todellakin paljon. Ehkä ilman sitä kokemusta lapsen tulo olis ollut kriisi? Vaikea sanoa. Mutta se aikaisempi kriisi sai meidät punnitsemaan asioita, ja pistämään asiat todellakin tärkeysjärjestykseen.

Me haaveilemme nyt toisesta lapsesta. Ehkä lähiaikoina jätämme ehkäisyn pois. Ehjä perhe meilläkin on tavoitteena, ja sen saammekin, kun vain pidämme toisistamme huolta.

Meillä vaimon kanssa 3 yhteistä lasta, vaimolla myös aiemmasta liitosta 2 lasta. Tuntuu kyllä, että yhteisiähän ne kaikki mitä niitä erittelemään? Vaimon ekat kun oli niin pieniäkin kun alettiin yhdessä olemaan, nyt tosin jo aikuisia.
Niin siihen kysymykseen. Ei meillä ainakaan ole rakkaus lopahtanut, lisääntyy vaan. Yhteisiä vuosia on takana kohta 18 joten eiköhän se kuherruskuukausikin ole jo vietetty.

Riippuu niin monesta..
Voisi olettaa että tärkeysjärjestyksen ykköseksi tulee lapsi, mutta näin ei aina ole. Usein toinen alkaa kaipaamaan vapautta, syystä tai toisesta.

Jos molemmat odottavat lasta, eikä ole mitään ennakkokuvitelmia (no voiko olla täysin ilman niitä) tulevasta, lapsi voi hyvinkin syventää rakkautta. Toisaalta lapsi sitoo paljon ja kyllä vanhemmatkin joskus tarvitsevat omaa/ystävien kanssa vietettyä aikaa. Molemmat.
Valitettavan usein tämä menee siihen että vain toinen ottaa sen oman ajan. Usein se on mies, mutta vihaan ehdottomasti liikoja yleistyksiä, koska meillä kävi toisinpäin..

Ikuinen kokonainen perhe on mielestäni hyvä haave, vaikka valitettavan harvoin se toteutuu.
Itse tässä epäonnistuttuani luulen, että sen salaisuus on kai se että molemmat uskaltavat elää päivän kerrallaan uusista ihmeistä nauttien.
(Ja missään tapauksessa isän ei pidä tehdä ylipitkiä päiviä turvatakseen kuvitellun menojen lisäyksen. Tämä luultavasti on yleisin syy yhteisen asian katoamiseen.)