Kysymys kahden tai useamman

että lapset olisivat olleet minkään asian esteenä ainakaan syyllä ettei kerkeä.
Vastasyntyneenä ovat mokomat sekoittaneet vaan ajantajun joksikin aikaa,mutta sekin on sitten selviytynyt.
ELi olen vieraillut,ottanut vieraita vastaan,saanut siivottua ja jopa harrastettuakin jotain.Tosin mulla ei ole ollut kuin kaksi allekouluikäistä aina yhtäaikaa ja heilläkin suurehko ikäero....
Olen kyllä ihmeissäni katsonut telkkarista sitä meille tulee/tuli vauva että onkohan noin avuttomia ihmisiä oikeesti olemassa.Enkä tarkoita ihmisiä jotka oikeesti väsyvät vaikkapa koliikkivauvan kanssa tai sairastuvat johonkin masennukseen synnytyksen jälkeen mutta näissä ohjelmissa se on jotain käsittämätöntä,tyyliin kun mies tulee töistä niin äiti odottaa vauvan kaa ovella se on sun vuoro hoitaa,minä olen hoitanut koko päivän,ikäänkuin mies ei olisi tehnyt mitään koko päivänä:):)no,poikkes taas vähän asiasta,mutta kyllä se on mielestäni järjestelykysymys aika monesti mitä kerkee ja mitä ei.

Kyllä se vaan aika paljon rajoittaa kyläilyjä, että ei ole autoa käytössä.

Minulla on vähän päinvastainen ongelma, eli kyläpaikkoja olisi, mutta ne ovat niin kaukana, etten pääse niihin, kun ei ole autoa.

No mun mielestä kyllä jaksaa pitää yhteyksiä toisiin äiteihin ihan hyvin vaikka lapsia onkin enemmän. Ja onhan se päivä ehkä hiukan kiireinen, mutta samat asiat hoidetaan on sitten yksi tai useampi lapsi. Päiväunet rytmitää, ainakin meillä, päivää paljon. Kun pienin nukkuu niin silloin pitää olla kotona ja rauhotan kodin vierailta.
Eikä se ole ongelma että täytyy johonkin lähteä autolla, niiden kavereiden luona tulee ehkäpä hiukan harvemmin kyläiltyä kuin sitten niiden jotka asuvat tässä ihan lähellä.
Näiden äitikavereiden kanssa jotka asuvat tässä lähellä, niin yhteydenpito on paljon sitä että ulkoillaan samaan aikaan lähes joka päivä ja käydään samassa perhekerhossa. Myös soitellaan ja viestitellään paljon, mutta kahvittelu usein jää koska aika menee ulkona ja sitten jokainen lähtee kotiin syömään yms.
Kauempana asuvia äitejä minä nään silloin kun heille sopii, koska useimmat heistä ovat jo työssä taikka opiskelemassa ja heidän aikatauluunsa siis sovitetaan tapaamiset. Silloin kun he eivät vielä olleet töissä niin autolla kuljettiin viikottain puolin ja toisin kyläilemään.

Minulla lapset 5v, 4v ja 1v7kk.

jaksaa, ainakin minun mielestäni.

Meillä käy ja me käydään kyläilemässä kavereiden luona ennen viikottain nyt aina silloin kun "vastapuolille" sopii, koska he ovat palanneet työ/opiskeluelämään joten heidän aikataulunsa mukaisesti nähdään.
Näiden lähellä asuvien äitikavereiden kanssa kanssa nähdään päivittäin ulkoilun merkeissä ja puhutaan puhelimessa/ viestitellään. Mutta kahvittelu jää vähemmälle kun jokainen menee sitten ulkoilun jälkeen kotiin syömään, päikkäreille yms
Itse rauhoitan kodin aina nuorimman päikkäreiden ajaksi, silloin en vastaanota vieraita mutta muulloin kyllä ovat tervetulleita. Ja silloin me emme kyläile koska nuorin ei nuku vaunuissa vaan omassa sängyssään.

Mutta tosiaan yhteyden pidon paljous tai vähyys ei johdu siitä ettei ehdi taikka jaksa. Yleensä sitten on muuta jos ei nähdä esim lapset kipeenä.

Toivottavasti tekin nyt löytäisitte ystävän, päivät tuntuvat varmaan pitkiltä jos ei ole ketään aikuista jonka kanssa voisi jotain puhua...

missäpäin suomea te sitten asutte? =)

Meillä ei vielä ole kahta lasta, mutta tämän yhdenkin kanssa tekee mieli päästä välillä tuulettumaan ihmisten ilmoille niin lapsen kanssa kuin ilmankin, eli varmasti haluan tavata ihmisiä myös kahden lapsen kanssa :D

Sekin tuli mieleen, että jos on kotiäitinä niin on paljon enemmän aikaa tavata kavereita. Jos lapsi on päivät päivähoidossa ja itse töissä, sen illan ainakin minä vietän mieluiten ihan kotona tai ainakin oman perheen parissa leväten. Eikä sitä ihan joka vkonloppu tai ehkä joka toinenkaan "jaksa" lähteä minnekään.