Synnytyksessä tylsää!

Kohta 4. isä

Joka paikassa aina jankataan, kuinka hieno ja mahtava kokemus isälle on olla mukana lapsensa synnytyksessä. Olenko minä ainoa, joka pitää sitä vain pitkästyttävänä ja tylsänä ajanhukkana?

Kolmessa synnytyksessä olen mukana ollut ja neljäs ois kohta edessä. Jotenkin se ensimmäinen vielä meni, vaikka tylsä sekin oli, mutta kyllä se sillä oli jo nähty. Vaimon takia olen mukaan vääntäytynyt kaksi seuraavaakin kertaa. Siellä sitten istun ja odotan, odotan, odotan. Mitään ei voi tehdä, eikä mitään tapahdu. Jos yrittää lukea tai jotain, niin siihen ei anneta rauhaa.

En tiedä, viitsinkö sanoa vaimolle, että en tule enää seuraavaan synnytykseen. Mieluummin vietän senkin ajan kotona lasten kanssa vaikka veistellen linnun pönttöjä (jotka muutenkin pitäisi jo kiireellä ehtiä tehdä). Saisi senkin ajan hyötykäytettyä.

39

3959

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • sinä aina

      naimaankin, kuis ei vaimon tukena olo sit kiinnosta?

      Vaikka, totta sä kai haastat. Kuulostat ihan siltä, että tiellä sä siellä sairaalassa vain jaloissa olet, hyödytön yhtä kaikki. Tee ihmeessä linnunpönttö. Lapsen on kiva lintuja sit joskut kattella.

    • Aa-tos

      Idea kait on olla siellä vaimon henkisenä tukena. Olla siis vaimon kanssa ja henkisesti läsnä. Ei siis viettämässä itse mukavaa aikaa lukien tai pleikkaria pelaten.

      Tylsäähän siellä tavallaan on, kun mitään ei pitkään aikaan tapahdu. Miksi muuten kaikki aika pitäisi käyttää hyödyllisesti. Ota se filosofiselta kannalta ikään kuin retriittinä - tyhjennysharjoitteluna tekemisen täyttämästä normipäivästä.

      Ja hei, aina on toivoa että jokin menee pieleen. Itselläni eka synnytys oli täynnä verta, kyyneleitä ja vaarallisia tilanteita. Lääkärit juoksi eest taas, vaimo huusi kuin teurastettava ja sängyn luo tuotiin ja vietiin vaikka mitä koneita. Olo oli kuin olisi ollut sairaalasarjan kuvauksissa mukana. Onneksi kuitenkin kaikki selvisivät lopulta hengissä rytäkästä. Oikeasti oli äärimmäisen intensiivinen kokemus. Seuraava synnytys olikin sitten sellainen vakioähinä - onneksi.

      • nais asiaa

        3 synnytystä ja en todellakaan halunnut miestä sinne ihmettelemään mitä hän tekee koska mulle ainakin riitti hoitajat ja lääkärit pitämään meistä huolta.
        Jos vielä lisää saadaan lapsia niin ei tulemista synnytyssaliin


    • vanha isä

      Tiedätkös, miksi siellä synnyttämässä ollaan?

      Siellä ei olla viihtymässä eikä tekemässä mitään kivaa. Siellä vaimosi kovalla kivulla ja tuskalla synnyttää teidän yhteistä lastanne, ja jopa siinä tylsässä avautumisvaiheessa on sinun tukesi on vähintä mitä voit isänä ja miehenä tehdä.

      Olet siellä tukihenkilönä pelottavassa tilanteessa. Kaikkea voi tapahtua: vaimosi voi kuolla tai vammautua, lapsesi voi kuolla tai vammautua. Synnytys tuskineen on muutenkin pelottava tilanne, jota ei voi itse hallita. Mieti sitä, ja kanna vastuusi kuin mies äläkä marise.

      Olen ollut synnytyksissä. Avautumisvaiheessa oli tylsää välillä, mutta supistusten aikana kuljin lämmittelemässä kauratyynyä, annoin vaimolle mehua ja olin vain siinä lähellä kun vaimoa pelotti kovin.

      Sinulla taitaa olla tukihenkilönä olon pointti kokonaan hukassa.

    • synnytystä seurannut

      Itse tiedät parhaiten tilanteesi. Ihmiset ovat niin erilaisia, voi olla että vaimosi ei ole niitä, jotka tarvivat kädestä pitäjää. Jos on jo 3 lasta hoidettavana kotona, niin kyllähän heidänkin kanssa on hyvä olla turvana kun on jännittävä tilanne heillekin. Itse en kyllä ehtinyt pitkästyä aikoinaan mutta ei se mitenkään erityisen hauskaakaan ollut. Jos tunnet itsesi hyödyttömäksi siellä sairalaassa, niin puhu asiasta avoimesti vaimosi kanssa.

    • kokki

      Jos synnytyksessä on tylsää, se on vain hyvä.

      Jos synnytys on "tylsä ja helppo", kaikki on mennyt hyvin, ja on syytä olla onnellinen.

      Viimeisin synnytys jossa olin mukana, muutti koko perheemme elämän dramaattisesti. Seurauksena mm isälle kuukauden sairasloma jne. Kaikki ei aina mene synnytyksessäkään niin kuin kuvittelee ja toivoo...

      • aika itsekästä

        ajatella, ettet mene mukaan, kun se on niin tylsää. Eihän se nyt paljoa aikaa sinunkaan elämästä vie ja linnunpöntöt nyt tuskin ovat yhtä tärkeitä, kuin oman lapsen syntymä ??!! Aika tunneköyhää ja vastuutonta tekstiä sinulla. Saisit hävetä.


    • Yksi Eroava

      Mikäs siinä, jos synnytyksessä on tylsää niin siellä sitten on tylsää! Kummastuttaa joidenkin kirjoittajien hyökkäävä tyyli heti jos mies haluaa oikeasti puhua asioista. Varsinkin kun jatkuvasti jankataaan, että pitäisi puhua ja puhua....

      Joillekkin äideillä puolison mukanaolo on todella tärkeätä. Toiset taas eivät kaipaa tämmöistä, ja loput on siltä väliltä.

      Nythän on kolme lasta siellä kotona odottelemassa sitä tulevaa pikkusiskoa/-veljeä. Jonkunhan heidänkin kanssa pitää olla, ja jos äiti ei sinällään tukea tarvitse, niin miksei se voi olla isä?

      Yhtäkaikki kannattaa keskustella tästä asiasta. Missään tapauksessa asiaa ei kannata esittää ilmoitusluonteisena asiana ("en tule enää synnytykseen") vaan kyseleppä hänen mielipidettään asiaan.

    • Pariton Isä

      Hyviä pointteja edellisillä. Haluaisin silti tuoda vielä yhden asian mukaan keskusteluun:
      Eikö sinulle merkitse mitään ne ensimmäiset katseet lapsen kanssa? Ne ovat perusta vanhemman ja lapsen ykseydelle, vauvan ensi katsekontaktit ovat HYVIN tärkeitä.

      Sinulla menee mielestäni hyötyajattelu aika surkuhupaisiin sfääreihin. Mikset käyttänyt talvea hyödyllisesti ja tehnyt niitä pönttöjä silloin?

    • Tristar

      uutisia; yhtä tylsää on vaimollasikin :D tai ei, ei yhtä tylsää, siihen sentään sattuu lähes koko ajan.

      Voi herranpieksut. Itseäsikö sinä olet synnytyksessä viihdyttämässä??

      ***

      • Yksi Eroava

        Kyllä se synnyttäminen on välillä sellaista odottelua, varmasti myös äidille turhauttavaa touhua. Eikä aina ja joka kerran "satu lähes koko ajan" tai vaikka sattuisikin, niin kaikki ei tarvi puolisonsa läsnäoloa.


      • tylsää on
        Yksi Eroava kirjoitti:

        Kyllä se synnyttäminen on välillä sellaista odottelua, varmasti myös äidille turhauttavaa touhua. Eikä aina ja joka kerran "satu lähes koko ajan" tai vaikka sattuisikin, niin kaikki ei tarvi puolisonsa läsnäoloa.

        Mun kyllä ihan oikeasti kävi miestäni sääliksi 2. lapsenne synnytyksessä. Ekassa kaikki uutta ja jännää ja mieskin jaksoi olla, mutta tokan kanssa se oli TYLSÄÄ ja TYLSÄÄ! En ole sellaista tyyppiä, että kaipaisin kädestä pitelyä tai paijailua synnytyksessä ja sen takia mies oli ihan turha siellä. Olihan sen kanssa kiva ottaa ilokaasua vuorotellen ja näkipähän tyttärensä heti ensi sekunneista lähtien, mutta muuten ymmärrän kyllä pointin, että ihan turhaan se isi siellä tylsistyi...


      • varmaan
        tylsää on kirjoitti:

        Mun kyllä ihan oikeasti kävi miestäni sääliksi 2. lapsenne synnytyksessä. Ekassa kaikki uutta ja jännää ja mieskin jaksoi olla, mutta tokan kanssa se oli TYLSÄÄ ja TYLSÄÄ! En ole sellaista tyyppiä, että kaipaisin kädestä pitelyä tai paijailua synnytyksessä ja sen takia mies oli ihan turha siellä. Olihan sen kanssa kiva ottaa ilokaasua vuorotellen ja näkipähän tyttärensä heti ensi sekunneista lähtien, mutta muuten ymmärrän kyllä pointin, että ihan turhaan se isi siellä tylsistyi...

        ääni muuttunut kellossa, jos lapselta olisi vaikka hävinnyt sydänäänet tai sinä olisit mennyt niin huonoon kuntoon, että sektioon olisi päädytty. Silloin olisi harmittanut, jos mies olisi ollut jossakin muualla. Suotta käy sääliksi, pitäähän ison ihmisen jo tietää, että kaikki ei voi olla kivaa, viihdyttävää ja jännittävää.


      • tylsää on
        varmaan kirjoitti:

        ääni muuttunut kellossa, jos lapselta olisi vaikka hävinnyt sydänäänet tai sinä olisit mennyt niin huonoon kuntoon, että sektioon olisi päädytty. Silloin olisi harmittanut, jos mies olisi ollut jossakin muualla. Suotta käy sääliksi, pitäähän ison ihmisen jo tietää, että kaikki ei voi olla kivaa, viihdyttävää ja jännittävää.

        Toki nuo asiat ymmärrän ja nuo olivat yksi syy siihen, miksi mies synnytykseen tuli. Totta kai iso ihminen nuo asiat ymmärtää, mutta ei se silti tarkoita sitä, etteikö voisi olla pahoillaan sen takia, että mies joutui siellä salissa tylsistyneenä kökkimään...

        Kerrottakoon vielä, että mies sai itse valita, tuleeko mukaan vai onko kotona esikoisen kanssa. Päätti tulla mukaan, mutten olisi suuttunut, vaikka olisi päättänyt olla tulematta.


      • Yksi Eroava
        varmaan kirjoitti:

        ääni muuttunut kellossa, jos lapselta olisi vaikka hävinnyt sydänäänet tai sinä olisit mennyt niin huonoon kuntoon, että sektioon olisi päädytty. Silloin olisi harmittanut, jos mies olisi ollut jossakin muualla. Suotta käy sääliksi, pitäähän ison ihmisen jo tietää, että kaikki ei voi olla kivaa, viihdyttävää ja jännittävää.

        Synnytyksessä tilanteet voi kyllä muuttua niin äkkiä, senpä takia sitä sairaaloissa synnytetäänkin.

        Toisaalta taas jos se synnärihuone yhtäkkiä muuttuu Teho-osaston tapaiseksi äksöni-paikaksi, niin siinä isä äkkiä on tiellä vaan tai jopa pistetään ulos pois jaloista. Tai sitten ei, mutta yhtäkaikki ei kaikki äidit tarvi henkistä tukea moisessakaan tilanteessa. Jollekulle voi olla jopa hyvä, kun tietää muiden lasten olevan turvassa ja hyvässä hoidossa isänsä kanssa: onpahan yksi murhe vähemmän.

        Jokatapauksessa tämmöisistä kannattaa aina jutella etukäteen.


      • Tristar
        Yksi Eroava kirjoitti:

        Kyllä se synnyttäminen on välillä sellaista odottelua, varmasti myös äidille turhauttavaa touhua. Eikä aina ja joka kerran "satu lähes koko ajan" tai vaikka sattuisikin, niin kaikki ei tarvi puolisonsa läsnäoloa.

        Kun kivun määrän noi hyvin tiedät. Minä olen. Monta kertaa :D ja kyllä se sattuu lähes koko ajan, trust me. Jotkut sietävät kipua paremmin kuin tosiet mutta kylläs e kipu aina siellä on vaikka vaimo yrittäisikin näyttää reipasta naamaa ettei mies pelästy.

        Sen sijaan kaikki eivät tosiaan tarvitse sitä puolison läsnäoloa, ja joitakuita se jopa häiritsee. Siinä olet oikeassa. Vaan jos ap on ollut jo kolmasti mukana, ei vaimo vissiin ole niitä joita se häiritsee...

        ***


      • Yksi Eroava
        Tristar kirjoitti:

        Kun kivun määrän noi hyvin tiedät. Minä olen. Monta kertaa :D ja kyllä se sattuu lähes koko ajan, trust me. Jotkut sietävät kipua paremmin kuin tosiet mutta kylläs e kipu aina siellä on vaikka vaimo yrittäisikin näyttää reipasta naamaa ettei mies pelästy.

        Sen sijaan kaikki eivät tosiaan tarvitse sitä puolison läsnäoloa, ja joitakuita se jopa häiritsee. Siinä olet oikeassa. Vaan jos ap on ollut jo kolmasti mukana, ei vaimo vissiin ole niitä joita se häiritsee...

        ***

        Joillakin sattuu lähes koko ajan, joillakin vain kun tulee supistus. Kipukynnys on sekin erilainen, se vaikuttaa huomattavasti siihen, tarvitseeko puolisoa tuekseen vai eikö tarvitse.

        Helpoimmalla ap pääsee, kun kysäisee vaimoltaan asiaa.


      • Tristar
        Yksi Eroava kirjoitti:

        Joillakin sattuu lähes koko ajan, joillakin vain kun tulee supistus. Kipukynnys on sekin erilainen, se vaikuttaa huomattavasti siihen, tarvitseeko puolisoa tuekseen vai eikö tarvitse.

        Helpoimmalla ap pääsee, kun kysäisee vaimoltaan asiaa.

        Jännittävää on sekin että jotkut kokevat nimenomaan partnerin paikallaolon silloin kun pahimmin sattuu, ahdistavana. Selityksiä on moia; joku ei tahdo että kumppani huolestuu tai tuntee olevansa kykenemätön auttamaan, toisista on vain noloa olla niin haavoittuva "julkisesti", jotkut tietysti käsittelevät kivun aggressiivisuudella eivätkä halua kumppania siihen "ärsyttämään". Kipuun suhtautuminen ja sen kanssa selviäminen on NIIN erilaista joka ikisellä naisella :D oma lähestymiseni on ehkä outo myös; minua alkaa naurattaa. Kun pahiten sattuu, irtoavat ne härskeimmät vitsit ja armoton hekotus itselleen ja ulvomiselleen. Onneksi mies on samaa maata eikä huolestu ja pidä hulluna, vaan nauraa yhtä makeasti. Kätilöt ne pitivät meitä molempia vähän sekopäisinä vain...

        Ja kyllä, kaikkein paras henkilö vastaamaan siihen tarvitaanko synnytyksessä tukea mieheltä, on synnyttäjä itse.

        ***


    • mitäs jos

      kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan etkä ole paikalla vaimosi tukena tai mahdollisesti lapsen tukena, jos äidille tapahtuu jotakin? Olisit tytyväinen, että kaikki on mennyt kaikessa hiljaisuudessa. Isän tehtävähän on olla äidin tukena ja turvana synnytyksessä, ei aikaansa kuluttamassa. Jos et halua synnytykseen, ok, mutta kysypäs vaimoltasi, haluaako hän jonkun muun mukaansa laitokselle.

    • ungh

      Kuinka itsekeskeinen voi ihminen olla?! Vai on se jo nähty. Niin kuin mies olisi siellä vain keräämässä kokemuksia itselleen!

      Oletko tullut ajatelleeksi, että synnytys on äidille ja lapselle hengenvaarallinen tilanne? Entä jos jotain meneekin pieleen? Ei se sitä katso, monesko synnytys on menossa. Sinun paikkasi on vaimosi tukena ja apuna. Olisit iloinen siitä, jos apua ei ole kovasti tähän asti tarvittu, aina ei käy yhtä onnekkaasti.

      Etkö halua pystyä kertomaan aikanaan lapsellesi hänen syntymästään? Aiotko kertoa, että et sitten kuopusta jaksanut lähteä vastaanottamaan, kun se on niin tylsää!?

      • jeanne

        Samaa mieltä siitä, että aika itsekkäältä kullostaa. Ei siellä ainoastaan itselle mitään huippu kokemuksia olla hakemassa.
        Eriasia on se tietenkin, että muiden lasten hoito on kanssa tärkeää.
        Voit vaikka kuvitella miltä sinusta tuntuisi jos joskus sairaalassa potisit jotain ja olisit menossa leikkaukseen, vaimo ei viitsisi tulla kun siellä olisi tylsää.


    • vaiheissa

      kiikutella keinutuolissa ja lukea lehdestä vaimolle vitsejä.Niin teki mieheni,vaikka yritin sanoa ,ettei paljon naurata.Kun tuli tosi tilanteet,oli kyllä oikein myötätuntoinen ja kannustava.Olen varma,että vaimosi ottaisi tukeasi vastaan.

    • synnyttänyt x3

      Taitaa olla ongelmia muillakin. Itse en halunut miestäni mukaan synnytyksiin, mutta hän vaatimalla vaati, vaikka jälkeenpäin narisikin tylsyyttään. Lähinnä sitä, kun ei ollut telkkua synnytyshuoneessa. Olisin mielelläni halunut äitini eka kerralla mukaan, koska ajattelin sen olevan mahtava kokemus hänellekkin nähdä lapsen lapsensa syntyvän.
      Kannattaa puhua vaan avoimesti.

      • Pariton Isä

        Kysyin lapseni äidiltä miksei hän kysynyt tulenko synnytykseen mukaan. Hän siihen ettei sitä tarvitse kysyä, koska se on itsestäänselvyys että tulen. Ja niinhän se olikin.

        Kolme päivää ja yötä meni sairaalassa, nukuin tuolilla yöt tänä aikana. Olihan se välillä vähän pitkästyttävää, mutta yhtään ei kaduta mukana olo.


    • Alkuperäinen isä

      Synnytys on nyt sitten ohi. Vaimo soitti eilen töihin, että tulenko hakemaan heti, vai soittaako ambulanssin. Ajoin sitten töistä hakemaan vaimon ja vein sairaalan ovelle, kävin viemässä auton parkkipaikalle ja tulin takaisin kuulemaan sopivasti vauvan ensimmäisen rääkäisyn ja ottamaan kuvia vastasyntyneestä.

      Sairaalassa ehdittiin siis olla kuusi minuuttia ennen syntymää. Tai siis vaimo ehti, minä siirsin sitä autoa. Ja tällä kertaa ei ollut tylsää.

      Vaimo aikoo ensi kerralla viihdyttää minua synnyttämällä autoon. Pitää pitää huolta, ettei ensi kertaa enää tule.

      Yhdeksän pisteen tyttö, 3,8 kg. Osaakohan sitä hoitaa kolmen pojan jälkeen....

      • Tristar

        Kiva ku tulit kertomaan :D ja hauska kuulla ettei ollut tylsää *iso virne* vaimon viihdytyslupaus saikin jo kunnon naurut aikaan.

        Onnea uudesta tenavasta. Osaako sitä... tytössä ainut ero on se että vaippaa vaihtaessa ei tarvitse väistellä, se ei pissaa kaaressa naamalle.

        Terkkuja vaimolle. Todellinen konkari...

        ***


      • että synnytyksessä

        on usein kuolemanvaara lähellä. Ei sitä mies älyä eikä vissiin kaikki akatkaan, mutta kyllä se siitä kerta kerralta yleensä tulee selvemmäksi. Meille miehillekin jos on mukana, luulen minä. Jos vain pääsee mukaan.


      • isguli
        että synnytyksessä kirjoitti:

        on usein kuolemanvaara lähellä. Ei sitä mies älyä eikä vissiin kaikki akatkaan, mutta kyllä se siitä kerta kerralta yleensä tulee selvemmäksi. Meille miehillekin jos on mukana, luulen minä. Jos vain pääsee mukaan.

        ja vaarallista että joka isä nyt pihalle paita pois ja ruoska käteen, kun ei tuo tunnepuoli mene oikein muuten perille, perkele.


    • kahden lapsen isä

      Olen kanssasi samaa mieltä. Olen ollut mukana molempien lastemme synnytyksessä ja aika on käynyt pitkäksi. Lisäksi on vituttanut ja hävettänyt vaimon jatkuva huutaminen. Toki synnytys on kivuliasta, mutta hävettää silti, kun muija huutaa kuin palosireeni. Olenkin ajatellut seuraavalla kerralla (vaimoni 7. kuulla raskaana) mennä paikalle vasta ponnistusvaiheen aikana. Toisena vaihtoehtona olen miettinyt viinan juontia, jotta aika menisi nopeammin. Tämä ei estä sitä, ettenkö voisi olla vaimoni tukena, mutta se auttaisi minua jaksamaan ja kestämään.

      • naarasemo

        hävettääkö sua kun vaimosi ääntelee rakastelun aikana? Tiesitkö, että ylä ja alapäällä on yhteys, äänteleminen, huutaminen rentouttaa myös alapäätä.

        Tää on jotenkin niin luterilaista...

        Häpeätköhän muutenkin vaimoasi, entä lapsiasi, osaavatko he olla kuin kusisukassa? Toivottavasti kukaan ei koskaan tee mitään mitä toiset joutuisi häpeämään, niinkö? Rentoudu hyvä mies (ilman viinaa, vaikka hyvällä äänekkäällä seksillä...)

        Ja vaimoa ei varmasti hävetä viinalta haiseva mies synnytyssalissa...


      • vosin

        hyvinkin mielelläni kärsiä siitä vitutuksesta ja huonosta ajan kulumisesta,jos sinä vaihtaisit sen minun synnytystuskiini.Odottelisin ihan rauhassa,rutisematta ja katselisin ihan tyynesti kun sinä teet sen synnytystyön ja todellakin tietäisin miltä ne tuskat tuntuu.


      • PLPLPLPL

        Ei ole itsekkäämpää otusta kuin suomalainen perheenisä. "auttaisi MINUA kestämään..."


      • iskäukko
        PLPLPLPL kirjoitti:

        Ei ole itsekkäämpää otusta kuin suomalainen perheenisä. "auttaisi MINUA kestämään..."

        isyysloman jälkeen olen ollut töissä. pitkän päivän jälkeen hoidan lasta kunnes menee nukkumaan. yön nukun sen kanssa samassa huoneessa koska tarvii vielä yöllä apua.
        aamutoimet hoidan vielä ennen töihin lähtöä. viikonloput perjantaista kl 17 maanantaihin kl 7:ään olen lapsen ja vaimon kanssa käytännössä koko ajan jos ei vaimo keksi miesten hommia (kukahan idiootti rasisti keksi että joka munakas on sähkömies -rakennusinsinööri -maalari -putkimies!).

        en ole nukkunut 4 kuukauteen.

        sitten saa kuulla koko ajan etten tee sitä ja etten tee tätä tai jos teen teen sen väärin yms.(esim.pyyhin pyllyn väärällä kädellä) ja kerran kuussa neuvolassa haukutaan pystyyn.
        alkaa viiraan päässä pikku hiljaa.

        se että synnytys on kivulias ja vaarallinen juttu on teile IHAN OIKEIN
        pitäkää vittunne, otan eron ja alan vaikka homoksi tai munkiksi.
        sitä ennen ryyppään tai tuhoan omaisuuteni ja otan loparit.


      • PLPLPLPL
        iskäukko kirjoitti:

        isyysloman jälkeen olen ollut töissä. pitkän päivän jälkeen hoidan lasta kunnes menee nukkumaan. yön nukun sen kanssa samassa huoneessa koska tarvii vielä yöllä apua.
        aamutoimet hoidan vielä ennen töihin lähtöä. viikonloput perjantaista kl 17 maanantaihin kl 7:ään olen lapsen ja vaimon kanssa käytännössä koko ajan jos ei vaimo keksi miesten hommia (kukahan idiootti rasisti keksi että joka munakas on sähkömies -rakennusinsinööri -maalari -putkimies!).

        en ole nukkunut 4 kuukauteen.

        sitten saa kuulla koko ajan etten tee sitä ja etten tee tätä tai jos teen teen sen väärin yms.(esim.pyyhin pyllyn väärällä kädellä) ja kerran kuussa neuvolassa haukutaan pystyyn.
        alkaa viiraan päässä pikku hiljaa.

        se että synnytys on kivulias ja vaarallinen juttu on teile IHAN OIKEIN
        pitäkää vittunne, otan eron ja alan vaikka homoksi tai munkiksi.
        sitä ennen ryyppään tai tuhoan omaisuuteni ja otan loparit.

        No sinulla on kyllä hullu psykopaatti vaimona. Voisit tehdä vaikka aiheesta oman avauksen.

        Sitä vaan ihmettelin että miten tämä liittyy synnytystapahtuman tylsyyteen.


      • Kuli
        iskäukko kirjoitti:

        isyysloman jälkeen olen ollut töissä. pitkän päivän jälkeen hoidan lasta kunnes menee nukkumaan. yön nukun sen kanssa samassa huoneessa koska tarvii vielä yöllä apua.
        aamutoimet hoidan vielä ennen töihin lähtöä. viikonloput perjantaista kl 17 maanantaihin kl 7:ään olen lapsen ja vaimon kanssa käytännössä koko ajan jos ei vaimo keksi miesten hommia (kukahan idiootti rasisti keksi että joka munakas on sähkömies -rakennusinsinööri -maalari -putkimies!).

        en ole nukkunut 4 kuukauteen.

        sitten saa kuulla koko ajan etten tee sitä ja etten tee tätä tai jos teen teen sen väärin yms.(esim.pyyhin pyllyn väärällä kädellä) ja kerran kuussa neuvolassa haukutaan pystyyn.
        alkaa viiraan päässä pikku hiljaa.

        se että synnytys on kivulias ja vaarallinen juttu on teile IHAN OIKEIN
        pitäkää vittunne, otan eron ja alan vaikka homoksi tai munkiksi.
        sitä ennen ryyppään tai tuhoan omaisuuteni ja otan loparit.

        Samantyylistä oli meilläkin Niin paljon kodin ja lastenhoitoa tein kuin mitä pystyin ja jaksoin - ja vaimo vain valitti. Kaikki asiat tehtiin niin päin kuin vaimo halusi. Silti ei mikään riittänyt. Mitä enemmän yritin auttaa, sitä enemmän vaadittiin.

        Muutaman vuoden jaksoin tehdä ja yrittää kaikin tavoin helpottaa toisen elämää. Omat menot jäivät, joskus lenkillä kävin pikaisesti muiden mentyä nukkumaan jos ehdin. Sekin piti tehdä kusi sukassa peläten, että jompi kumpi lapsista herää itkemään sillä välin. Yöhoidot olivat minun vastuulla tietysti. Vaimo nukkui pitempään ja yhtenäisemmin kuin minä ja hoiti kotona lapsia päivät. Jos joskus väsyneenä hermostuin, niin olin paha ihminen. Vaimo oli jatkuvasti kärttyisä, mutta se oli OK kun siihen oli aina joku hyväksyttävä syy. Hän on minun puolestani saanut koko ajan harrasta sen mitä on halunnut ja jaksanut. Minulle tuli sanomista, jos parikin tuntia viikossa olin "omilla" asioilla.

        Lasten takia jaksoin yrittää. Sitten kun lapset alkoi olla isompia ja välitön hoidontarve väheni, aloin itselleni vaatia oikeuksia. Riitaa tuli tietysti. Mutta kas kummaa vaimo pärjäsi ihan hyvin, vaikka olin joskus jopa 3 yötä putkeen poissa kotoa.

        Taistelin siis itselleni omaakin tilaa. Eikä vaimokaan ole rikki mennyt, vaikka toista väitti. Taisi vaan olla vallan ja kontrollin halua.


      • PLPLPL
        Kuli kirjoitti:

        Samantyylistä oli meilläkin Niin paljon kodin ja lastenhoitoa tein kuin mitä pystyin ja jaksoin - ja vaimo vain valitti. Kaikki asiat tehtiin niin päin kuin vaimo halusi. Silti ei mikään riittänyt. Mitä enemmän yritin auttaa, sitä enemmän vaadittiin.

        Muutaman vuoden jaksoin tehdä ja yrittää kaikin tavoin helpottaa toisen elämää. Omat menot jäivät, joskus lenkillä kävin pikaisesti muiden mentyä nukkumaan jos ehdin. Sekin piti tehdä kusi sukassa peläten, että jompi kumpi lapsista herää itkemään sillä välin. Yöhoidot olivat minun vastuulla tietysti. Vaimo nukkui pitempään ja yhtenäisemmin kuin minä ja hoiti kotona lapsia päivät. Jos joskus väsyneenä hermostuin, niin olin paha ihminen. Vaimo oli jatkuvasti kärttyisä, mutta se oli OK kun siihen oli aina joku hyväksyttävä syy. Hän on minun puolestani saanut koko ajan harrasta sen mitä on halunnut ja jaksanut. Minulle tuli sanomista, jos parikin tuntia viikossa olin "omilla" asioilla.

        Lasten takia jaksoin yrittää. Sitten kun lapset alkoi olla isompia ja välitön hoidontarve väheni, aloin itselleni vaatia oikeuksia. Riitaa tuli tietysti. Mutta kas kummaa vaimo pärjäsi ihan hyvin, vaikka olin joskus jopa 3 yötä putkeen poissa kotoa.

        Taistelin siis itselleni omaakin tilaa. Eikä vaimokaan ole rikki mennyt, vaikka toista väitti. Taisi vaan olla vallan ja kontrollin halua.

        Älkää hyvät miehet alistuko tuollaiseen! Minulle on ollut itsestäänselvyys että kotityöt yöheräilyt kuuluvat sille joka on kotona. Eipä mieheni tisseistä mitään tullutkaan joten miksi hänen olisi pitänyt herätä? Minä sain sentään olla kotona vailla työelämän stressiä ja joskus jopa ottaa tirsat yhdessä vauvan kanssa.

        Lapsenhoito kuuluu tietysti molemmille, mutta tuollainen orjuutus ei palvele ketään. Ilmankos mieheni minulle sanoi yksi ilta että paljon helpompaa tämä perhe-elämä on kuin mitä kavereiden kertomuksista voi päätellä.


      • Kuli
        PLPLPL kirjoitti:

        Älkää hyvät miehet alistuko tuollaiseen! Minulle on ollut itsestäänselvyys että kotityöt yöheräilyt kuuluvat sille joka on kotona. Eipä mieheni tisseistä mitään tullutkaan joten miksi hänen olisi pitänyt herätä? Minä sain sentään olla kotona vailla työelämän stressiä ja joskus jopa ottaa tirsat yhdessä vauvan kanssa.

        Lapsenhoito kuuluu tietysti molemmille, mutta tuollainen orjuutus ei palvele ketään. Ilmankos mieheni minulle sanoi yksi ilta että paljon helpompaa tämä perhe-elämä on kuin mitä kavereiden kertomuksista voi päätellä.

        Aivan. Mutta kun miehen kuuluu auttaa vaimoa, joka uhrautuu jäämään kotiin lasten takia. Minä pääsen kuulemma töihin lepäämään välillä, niin vastapainoksi kuuluu tehdä enemmän töitä kotona ollessani. Sananvaltaa kasvatukseen sillä ei kuitenkaan lunasta, vaan hommat on hoidettava vaimon tyylillä.

        Ei ole paljon vaihtoehtoja, minulla on kurjaa joka tapauksessa. Lapset kun menee erossa automaattisesti äidille, niin miehelle jää maksajan osa. Säälittää katsoa kaupungilla, kun isät yrittävät ottaa kaiken irti kiintiöajastaan lasten kanssa. Valitsin siis sietää kurjaa kotona, missä saan kuitenkin nauttia arjesta lasteni kanssa.


    • FAKTAA__

      Joo niinhän se on. Ekassa varsinkin kun kestää niin saamarin kauan. Toinen meni jo ihan ok. Ei siellä mitään herkkua ole olla, tietenkin pitää toista olla tukemassa. Itselle tulee sitäpaitsi helvetin pahaolo siitä sairaalan hajusta. Et täytyy muistaa hengittää ettei tule blackout.

    • se aika

      tylsää olla mukana synnyttämässä. Tilanne ei kuitenkaan (ainakaan minulla) helpotu sillä, että jään kotiin. Kotona ehkä on muutakin tekemistä kuin odottaa, mutta kyllä se aika silti mataa, kun koko ajan vain mietin, että missä nyt mennään ja mikä on tilanne. Ja huoli siitä, ettei kaikki menekään hyvin, on paljon suurempi kuin silloin, kun on itse paikanpäällä näkemässä, että toistaiseksi asiat ovat kunnossa.

      Eli ei se odottaminen sairaalassa tee siitä synnytyksestä tylsää, vaan se kärsimättömyys nähdä jo uusi vauva ja saada synnytys pois päiväjärjestyksestä. Ja siihen tylsyyteen ei paikka ja tekeminen auta.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin

      Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.
      Maailman menoa
      650
      7955
    2. Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun

      Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä
      Maailman menoa
      466
      2245
    3. Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi

      Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl
      Kotimaiset julkkisjuorut
      231
      2145
    4. Poliisi otti Stefun kiinni!

      Seiska tietää kertoa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      145
      1711
    5. Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?

      Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka
      Viihde ja kulttuuri
      51
      1230
    6. Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!

      Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      25
      1229
    7. Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta

      Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule
      Kotimaiset julkkisjuorut
      99
      1113
    8. Ootko onnellinen kun ei tarvitse

      nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.
      Ikävä
      65
      839
    9. Steppuli veressä

      Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      58
      762
    10. Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä

      Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill
      Suhteet
      7
      736
    Aihe