Olen nyt niin ihmetyksissäni yhden aikuisen leijonamiehen jäljiltä, että olisi kiva jos joku teistä asianosaisista voisi ehkä pikkuriikkisen valaista asiaa. Toki jokainen ihminen on omanlaisensa omalla historialla, mutta kuitenkin...
Eli tapasin puoli vuotta sitten miehen, johon ihastuin välittömästi ja tulisesti ensisilmäyksellä. Ja niinhän siinä kävi, että HÄN iski minut vaikka viimeiseen asti (?) taistelin mielessäni tunteitani vastaan(traumaattinen nääs...). Suhteemme eteni hitaasti mutta varmasti, ja erittäin paljon tämän herran ehdoilla, koska minä tosiaan olin niin ihastunut, etten uskaltanut päästää itseäni valloilleen. Korostan, että se oli HÄN, joka otti yhteyttä, halusi tavata, viestitteli, puhui kauniita, teki kauniita asioita. Tunsin ettei kukaan ole vuosikausiin kohdellut minua niin hyvin. Tässä pitää vielä mainita, että meidän välillämme on 200 kilometriä, mutta se ei sinänsä ollut este, pieni hidaste vaan(sekin sopi minulle).
No, kolme viikkoa sitten kirjoitin hänelle kirjeen, oikein vanhanaikaisesti. Siinä vihdoin kerroin kaikki syvät tunteeni häntä kohtaan ja kuinka pelkään rakastua ymym. Ja korostin että haluan jatkaa suhdettamme ja edelleenkin hyvin pitkälle hänen ehdoillaan, koska se hänen työnsä takia sopii hyvin myös minulle. En ole suin päin ryntäämässä avoliittoon tai naimisiin ...molemmilla tästä ihan tarpeeksi kokemusta, kiitos!
Niin, sen jälkeen on ollut täydellinen hiljaisuus!! Aluksi luulin, että hän säikähti tunteideni syvyyttä, ja annoin ajan kulua. Sen jälkeen olen lähettänyt viestin, yrittänyt soittaa pari kertaa, mutta vastassa on vain syvä hiljaisuus. Olen jopa miettinyt että hän on kuollut tai jotain. Tai naimisissa, kuka tietää...en ole käynyt hänen kotonaan. Minulla itseasiassa päällimmäisenä huoli, koska todella välitän hänestä. Ihmettelen vain, että jos hän ei sitten haluakkaan tavata enään, en voi uskoa ettei hänestä ole miestä sanomaan ei. Vai eikö sitten ole...???
Olisiko todella, että hän säikähti lopulta tunteitani eikä enään tarvinnut "saalistaa" minua kun vihdoin "antauduin"? Loppuko mielenkiinto siihen? Mitäs mieltä olette??
Vaakanainen.
Eli tapasin puoli vuotta sitten miehen, johon ihastuin välittömästi ja tulisesti ensisilmäyksellä. Ja niinhän siinä kävi, että HÄN iski minut vaikka viimeiseen asti (?) taistelin mielessäni tunteitani vastaan(traumaattinen nääs...). Suhteemme eteni hitaasti mutta varmasti, ja erittäin paljon tämän herran ehdoilla, koska minä tosiaan olin niin ihastunut, etten uskaltanut päästää itseäni valloilleen. Korostan, että se oli HÄN, joka otti yhteyttä, halusi tavata, viestitteli, puhui kauniita, teki kauniita asioita. Tunsin ettei kukaan ole vuosikausiin kohdellut minua niin hyvin. Tässä pitää vielä mainita, että meidän välillämme on 200 kilometriä, mutta se ei sinänsä ollut este, pieni hidaste vaan(sekin sopi minulle).
No, kolme viikkoa sitten kirjoitin hänelle kirjeen, oikein vanhanaikaisesti. Siinä vihdoin kerroin kaikki syvät tunteeni häntä kohtaan ja kuinka pelkään rakastua ymym. Ja korostin että haluan jatkaa suhdettamme ja edelleenkin hyvin pitkälle hänen ehdoillaan, koska se hänen työnsä takia sopii hyvin myös minulle. En ole suin päin ryntäämässä avoliittoon tai naimisiin ...molemmilla tästä ihan tarpeeksi kokemusta, kiitos!
Niin, sen jälkeen on ollut täydellinen hiljaisuus!! Aluksi luulin, että hän säikähti tunteideni syvyyttä, ja annoin ajan kulua. Sen jälkeen olen lähettänyt viestin, yrittänyt soittaa pari kertaa, mutta vastassa on vain syvä hiljaisuus. Olen jopa miettinyt että hän on kuollut tai jotain. Tai naimisissa, kuka tietää...en ole käynyt hänen kotonaan. Minulla itseasiassa päällimmäisenä huoli, koska todella välitän hänestä. Ihmettelen vain, että jos hän ei sitten haluakkaan tavata enään, en voi uskoa ettei hänestä ole miestä sanomaan ei. Vai eikö sitten ole...???
Olisiko todella, että hän säikähti lopulta tunteitani eikä enään tarvinnut "saalistaa" minua kun vihdoin "antauduin"? Loppuko mielenkiinto siihen? Mitäs mieltä olette??
Vaakanainen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
en kyllä oaaa sanoa mikä kaverin on tullut, noin miljoona eri mahdollisuutta, mutta voi helvata että on romanttista...kirje! Kerro heti lisää kun hommat selviää! Mutta oikeasti, noin miljoona eri syytä henkilöstä riippuen, eipä osaa sanoa.....
vielä kysyä. Mitähän merkkiä se kysyjä mahtaa olla? Varsin tanakka ote tuossa otsikoinnissa :)
Hehe!!! Siis aikaisempaakin kokemusta leijonamiehistä on, ja sekin juttu päättyi jotenkin "omituisesti", vaikkakin olemme kyllä nykyään hyviä ystäviä ja voin luottaa exääni(leijona siis...)ystävänä täysin.
Perheessäni on leijonamiehiä, joten olen jotenkin lapsesta asti oppinut tulkitsemaan tiettyjä asioita heissä...ehkä se syynä miksi näin aikuisiällä "sotkeudun" aina leijonamiehiin(ja naisiin!!!Siis ystäviin, älkääs nyt innostuko... ;o)).
Voihan siis olla miljoona syytä, kuten sanoit. Mutta jotenkin ajattelen että tällä kyseisellä herralla on tämä leijonan valloitusvietti ehkä NIIN korostunut, että kun vihdoin löin kortit pöytään, niin hän joko säikähti totaalisesti, tai menetti mielenkiintonsa. Jotenkin en jaksa, enkä tietenkään haluakkaan uskoa, että hänen kauniit sanat ja teot minua kohtaan olisivat olleet täysin laskelmoituja, koska mitä minä tunnen leijonamerkkiä, niin he kyllä yleensä tarkoittavat mitä sanovat. Ovat sitten mielummin hiljaa.
Minä sama Vaakanainen...
Kuulostaa siltä, että jellona otti aikalisän, tuumaustauon.Itse miesleijonana, vahemmän muita vastaavia tuntevana,voin sanoa, että valehtelu ei suoralle leijonalle ole tapa.Mutta se tunne, että näinkö herkästi minuun reagoidaan, vastataan tunteisiin, on minut yllättänyt tosi usein.Siis niin, etten ole mielistellyt ketään,en yrittänytkään valloittaa, vaan oikeastaan todennut mukavia esim.piirteitä käytöksessä tai antanut ymmärtää arvostavani tuota toista henkilöä.Luulenpa, että leijonasi odottaa aikansa ja ottaa itse valitsemanaan ajankohtana sinuun yhteyttä.Malta tovi !
kaatua kahvit syliin ja kuppi tippua kädesta, oli meinaan niin topakka otsikointi! Tuli vähän olo niin kuin pahanteosta ois kiinni jäänyt :) Ei saa säikytellä ! Puuhh...no mutta kuitenkin, asiaan. Joo, veikkaan kanssa tota kipsausta. Itse kanssa joskus joutunut moisen kouriin, kun nyt ei ole sen kummemmin asiaa miettinyt ja yhtäkkiä toinen pamauttaa jonkun rakkauden tunnustuksen. Sit sitä vaan miettii että mitä ihmettä? kuinkas tässä näin kävi? Ja vaikein, mitäs minä nyt teen??? Mutta eiköhän sieltä jotain kuulu, jellonilla nyt tuota selkärankaa sen verta on että ilmottaa, oli sitten viesti mimmonen vaan. Vai vaaka olet......
Kiitos teille, nyt jo vähän rauhoitti sieluani ja selvensi ajatuksiani teidän kommentit! Taisi miesrukka todellakin säikähtää, vaikka en sitä tarkoittanut. Ja luulen että hän kuten minäkin haluaa pitää suhteemme ennallaan, "vapaana", kun se molempien elämäntilanteeseen sopii. Nyt raukka lymyilee kun luulee joutuneensa nalkkiin vaikka en sitä tarkoittanut. Ja jos olen antanut vähän (tarkoituksella) välinpitämättömämmän kuvan mitä olenkaan, niin taisivat syvät tunteeni tulla hänelle puun takaa.
Vaakahan minä, joo. Ja viime vuosina teissä leijonamiehissä on ollut minulle pureskeltavaa enemmän kuin hiihtoliitto suosittaa...Siksi hieman öö...äkäinen otsikko...ei ollut tarkoitus aiheuttaa kenellekkään viattomalle palovammoja ;o))
Vaakanainen.
Moips...ihan oli nyt pakko kysyä että EIHÄN vaan tämä leijonamies asu Lapissa? Mulla on nimittäin ollut aivan samanlaista pienen pientä ongelman poikasta leijonamiehen kanssa! =)
hätää...kahvi oli jo kylmää :(
Hi !!! Ihanaa, perustetaan vertaistukiryhmä vaakanaiset vs leijonamiehet ;o))). Mutta nyt alkoi minuakin todella kiinnostamaan, ihan terapiamielessä, että mikä on sinun tarinasi??
Minä en kyseiseltä hemmolta odota enään mitään, mutta olen ihan hyvillä mielin. Elämä on sen verran opettanut, että jos tykkää jostakin ihmisestä todella, täytyy kunnioittaa toisen vapautta ja PÄÄSTÄÄ IRTI. Kenties kerran kohtaamme, jos niin on tarkoitettu...Ja olen myös sellainen luonne, että toivon vilpittömästi pelkästään hyvää ihmiselle josta välitän. Olenhan jo saanut paljon TODELLA hyvää tältäkin kyseiseltä herralta, miksi pilata hyvien hetkien muistoa johonkin katkeruuteen tms.
Niin, ei ole lapista =)
Vaakanainen.
Leijonallasi oli saalistuksen alla muitakin naisia. Tutkaili kuka on paras ja kenen kanssa viihtyy parhaiten. Valitsi sen joka osaa häntä hemmotella ja helliä, sen joka saa hänet tuntemaan itsensä luomakunnan kruunuksi. Ja se nainen olen minä ja minun kuninkaani ei halua tuhlata vähää vapaa-aikaansa mihinkään joutavaan. Tänne hän tulee, kuningattarensa luo, aina kun vain voi!!!!!!!!
Kuulostat pikkasen katkeranoloiselta...onko jellonasi poikkeillut vieraissa???
Kaikkea hyvää tyty !!
:o))
Ei voida sanoa että käy vieraissa kun suhde on vasta alussa. Ensin tapaillaan ehkäpä useampaakin samaan aikaan. Sitten suhde syvenee jos on syventyäkseen. En suinkaan ole katkera vaan minulla on voittajan olo. Näin juuri on käynyt meidän kohdallamme. Jälkeenpäin hän on kertonut tapailleensa jotain muutakin ehkäpä juuri viestin aloittajaa, mene ja tiedä. Nyt me kuninkaalliset kehräämme tyytyväisinä kainalokkain hrrrrrr !!!!!!
Varmaankin sun leijonasi on jo uusilla metsästysmailla. Leijona haluaa vain metsästää.. Hän haluaa olla se, joka tekee aloitteen ja päättää suhteesta ja sen jatkuvuudesta.