punktiossa ja nyt teen kuolemaa

tai johonkin naistentautien polille, mikäli olet kovin kivulias.

Itselläni ei ollut kyseisten toimenpiteiden aikana, eikä niiden jälkeen juuri lainkaan kipuja, töihin olisin kyennyt samantien.
Munasoluja ei sitten paljon tullutkaan, eikä niistä raskaus lähtenyt.

Lahjoitussoluhoidolla onnistuttiin.

Joillain on tullut hyperstimulaatio hoidosta ja lisäksi on vielä alkanut raskaus.

punktio tehtiin. Tästä on jo tulee 3v toukokuussa mutta vieläkin muistan kuin eilisen päivän sen HELVETILLISEN KIVUN*puistattaa vieläkin*
Oliko sinulla monta follia jotka ímettiin punktiossa? Mulla oli huikeat 40 ja itse punktiokin oli todella kivulias, itkin eikä mikään lääke tuntunut auttavan.

Kotiin päästyäni itkin ja napsin särkylääkkeitä. Siirto tehtiin 2pvän päästä ja olin edelleen kipeä siitä vielä parin päivää niin olinkin sitten sairaalassa tiputuksessa hyperin takia.

Seuraa oloasi, ota särkylääkettä ja jos vatsa alkaa turpoamaan tai henkeä ahdistamaan niin sitten heti lääkäriin.

Onko sinulle siirto jo tehty?

Tsemppiä..Ei siihen kuole vaikka nyt siltä tuntuisikin:)

hengissä? :)
Minä oon kiinnostunut, miten sun vointi nyt kun punktiosta on pari päivää?
Ite oon sinne menossa todnäk kesäkuussa ja pelottaa HIRVIÄSTI!
Varsinkin ku lukee näitä teiän juttuja...:/

...pakko kommentoida. Joku hoitoja miettivät voi lukea vanhojakin keskusteluja.

Kipukynnys ja hoitoihin reagoiminen on jokaisella erilainen ja vaihtelee eri hoitokerroillakin. Symppaan kovasti alkuperäsitä kirjoittajaa, enkä vähättele hänen kipujaan ja kokemuksiaan.

Olin lukenut näitä palstoja ja itselläni hoitoihin hakeutuminen viivästyi pelkojen takia. Olin aivan varma, että hoidot ovat aivan kamalia, olisin lähinnä kävelevä zombie hormonihoitojen ajan, kärsisin tutkimuksissa ja varmaan kuolisin punktiossa.

Hoidot eivätole toistaiseksi tehonneet, vaikka vaste on ollut hyvä, mutta fyysisesti hoidot ovat olleet helppoja. Olen päässyt yli pistospelosta, itse helpoimpi pistää itseään kuin antaa toisen pistää. Säilyy jonkinlainen kontrolli kun itse pistää.

Hormoneista (puregon, pregnyl, lugesteron), ei ole tullut mitään oireita (IVF:ään lyhyen "antagonisti"-kaavan mukaan, aukiolotutkimus ei tuntunut miltään ja kuollakseni pelkäämäni IVF:n punktio tuntui lähinnä papa-kokeelta. En tuntenut edes puudutuspiikkejä, kanyylin laitto kipu-ja rauhoittavien lääkkeiden annostelua varten oli pahinta koko toimenpiteessä ja sekin oli vain nipistys. Verenpaine tosin pomppasi aivan kattoon, kun olin niin hermona.

Mitään kipuja ei ollut jälkeenpäinkään ja hoitohenkilökunta oli aivan ihmeissään, kuinka virkeä ja hyvävointinen ja hyväntuulinen olin heti kun punktio oli ohi, kun oli ollut niin hermona ennen toimenpidettä. Olin voinut kävellä ulos klinikalta suoraan hoitohuoneesta, mutta olin tarkkailussa sen normaalin lepoajan 1½-2 h.

Hyperiä, kipuja tai mitään muitakaan oireita ei tullut. Sain kolme päivää sairaslomaa, mutta vointini puolesta olisin voinut mennä toimistotöihin heti seuraavana päivänä.

Halusin kertoa tämän, koska näillä palstoilla on niin usein kertomuksia kuinka kamalia hoidot ovat fyysisesti. Tietysti niillä, joilla on ollut kovat kokemukset hoidoissa ja toimenpiteissä, on alhaisempi kynnys kirjoittaa kokemuksistaan. Hoidot voivat siis mennä fyysisesti täysin ongelmittakin ja niiden aikana voi elää ihan normaalisti. Poikkeuksia toki on, mutta minua hoitaneiden lääkärien mukaan hoidot menevät suurimmalla osalla ilman mitään fyysisiä oireita.