Vielä aika yksin

Yleinen vuodattaja

Muakin on lohduteltu, että olet vielä melko uusi paikkakunnalla, joten ehkä ne vaikeudet liittyvät siihenkin. Onhan se totta, että täysin vieraalle paikkakunnalle muuttaessa vie oman aikansa saada ystäviä tai kumppania.

Jotkut osaavat vaan senkin paremmmin. Mutta kun ei ole luonteeltaan sellainen "sosiaalinen tapaus". Kuitenkin me ujot ja aratkin usein kaipaamme elämäämme toista ihmistä, eli puhun taas tapani mukaisesti naisen puutteesta.

Yritän kartoittaa niitä pelkoja, joiden vuoksi olen "säilynyt pitkään sinkkuna". Koska pelot ovat rajoitteena. Uskottelin tosiaan pitkään itselleni, että ulkonäkö on syy, mutta ei se ole totta. Pelko ja epävarmuus tekevät minut jotenkin vältteleväksi. Välillä minusta tuntuu, että olen kuin häntä koipien välissä kulkeva potkittu koira. Estynyt ja koetat mennä mahdollisimman huomaamatta. Koen että minusta ei säteile kovinkaan usein se valo ja rakkaus, mitä meissä jokaisessa pohjimmiltaan on. Miksi sen kätkemme, vaikka se saisi, ja sen pitäisikin antaa loistaa kuin tähtien taivaalla?

Luulin jo itsekin olevani jotenkin vastenmielinen persoona, jonka vuoksi olen yksin. Se ei kuitenkaan ole niin, sillä tänäänkin sain taas huomata, että minusta pidetään, kunhan minä en vetäydy kuoreeni ja mökötä. Pelot ovat vielä raskas taakka kannettavaksi. On vielä järjenvastaista pelätä ihmisiä tai tilanteita, joihin ei liity todellista vaaraa. Pelkääminen saa varuilleen ja se estää olemasta rento.

18

1298

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Schorching Blood

      Kun tässä sulkeutuneessa kulttuurissa ei suvaita persoonia ja avoimuutta, ja jos sellainen paikka löytyisi, niin silloinkin pitää vähän kuin koetella kepillä jäätä eli missä rajoin saa innostua ja olla persoonallinen. Vertaistukiryhmät ovat yksi käytännön pleissi mihin voi mennä ns. koettamaan kepillä jäätä.

      Nooh, tänään alkoi taas uusi lääkepurkin syönti :D Elämä jatkuu ja on ihanaa. Pidän muutaman päivän tauon nettimaailmasta ja syvennyn kirjojen kiehtovaan maailmaan :F

      Pidä itsestäsi hyvää huolta!

      • Yleinen vuodattaja

        On varmasti hyvä ottaa välillä etäisyyttä verkkoon. Minusta tuli nettiriippuvainen vasta noin 25-vuotiaana. Olen vielä sitä ikäluokkaa, joka haki peruskouluaikana tiedot tietosanakirjoista. Nykyään käytän konetta päivittäin, jo opiskelujenkin takia. Voi olla kokonainen päiväkin konetehtäviä. Myös tulevaisuudessa automaattinen tietojenkäsittely (atk) kuulunee myös tuleviin töihinkin. Toivottavasti sitä on jonain päivänä 'onnellisesti' töissä.

        Yritin tänään tapani mukaan "flirttailla" näteille naisille. Sainkin osakseni muutaman kiinnostuneen katseen ja hymyn, mutta myös sen vakioannoksen "niskojen nakkelua" :D.

        Toivottavasti viihdyt kirjojen parissa. Mukavaa ja aurinkoista alkanutta huhtikuuta!


    • se on

      Hieno kirjoitus. Itse taidan olen sosiaalinen erakko. Ei vaikeuksia tutustua ihmisiin, mutta pohjimmiltani olen todella ujo ja arka. Vastakkainen sukupuoli aiheuttaa pelkoja ja sen takia varmaan tulen olemaan loppuikäni yksin. Toisaalta olen jo niin tottunut tähän, että kiinnostus miehiä kohtaan on häipynyt pikkuhiljaa.

    • Varjolilja

      Mahtaisikohan sinua auttaa rentoutus tai rennon ja miellyttävän olotilan etsiminen? Minulla on tuo tunteiden puute ja minun pitää opetella tunnistamaan tunteita. Se on aika vaikeaa. Pitää tehdä havaintoja omasta ruumiistaan. Sen verran tajuan, että olen välillä jännittynyt ja se jännitys tulee aivan kuin huomaamatta, itsestään. Pahimmassa tapauksessa voi olla jännittynyt aivan kauttaaltaan. Se olo ei siis ole hyvä. Pitää opetella etsimään "hyvä olo". Pitää ajatella rentoa olotilaa, tutkia, mikä "tuntuu hyvälle". Vaikeaa se on, kun kaikki on kuin yhdentekevää. Hyvä olo ei ymmärtääkseni saisi olla sidottu johonkin ihmiseen, vaan se pitäisi kehittää itse, ihmisistä riippumattomasti.

      Ymmärrän hyvin hyvin tuon tarpeen olla rakastettu ja hyväksytty. Sehän on meissä jokaisessa. Ei se ole mikään pieni asia, vaan huutava tarve.

      Eilen vein lapsemme junalle. Alkoi valmennuskurssi yliopistoon. Monesti olen ajatellut häntä ja hänen olemustaan. Olen ajatellut, että hänessä on jotain outoa, josta hän kärsii, mutta en tiedä, mitä se on. Hänen on vaikea saada kavereita, todellisia ystäviä. Onneksi on serkkuja ja sisaruksia. Joskus ajattelen, onko hänellä Aspergerin oireyhtymä vai mistä kaikki omituisuus oikeastaan johtuu. Hänkin on yksinäinen, vetäytyväkin, ollut kiusattu välillä. Olen ajatellut, olenko hoitanut häntä huonosti, mitä olen tehnyt väärin, mutta en löydä ratkaisuja. Kaikki uusi on hankalaa ja hänet seksorron valtaan, vaikka on jo aikuisten kirjoissa.

      • Yleinen vuodattaja

        Ymmärrän äitien kokemia ajatuksia kasvatuksesta ja sitä, että oliko lapselle riittävästi läsnä ja osasiko kasvattaa. Mutta, kunpa vanhemmat voisitte olla kokematta liikaa syyllisyyttä.

        Lainasin ja aloin lukea 'Pelot ja niiden voittaminen' -kirjaa, ja se saa minut todella tuntemaan miksi olen yksinäinen ja aika huono ottamaan kontaktia. Tosiaan minähän pelkään! Olin sen kai kieltänyt itseltäni. Onneksi sain pysähtyä, tosin se oli viedä henkeni. Koen kuitenkin että nyt vasta tajuan sen kaiken aiheuttajan. Kaiken pahan alun ja juuren.
        Tämä voi kuullostaa aika psykedeeliseltä, mutta kai se sallitaan tällä palstalla. Eli niin kauan kuin muistan, olen pelännyt ihmisten kohtaamista kadulla, tiellä yms. Se pelko ei tietenkään saa minua paniikkiin, mutta se saa minut hyvin varautuneeksi. Ei siis ihme, ettei naistakaan ole löytynyt, kun mies pelkää ihmisiä. Pyöritän jatkuvasti ihmisten joukossa kulkiessani mielessäni ajatusta "pelottaa, näkeeköhän kukaan, kaadunkohan". Ja virheellisesti olen jo kauan yrittänyt psyykata itseäni jotenkin, "hyvin se menee, ei hätää. Vielä vähän matkaa ja pääset istumaan vaikkapa kahvilaan. Älä pelkää, etenkään mies ei saa tuntea pelkoa!". Eli sosiaalista pelkoahan se on ollut!

        En siitä ole kovinkaan monelle puhunut, paitsi nyt tämän vuoden aikana, kun aloin vasta itsekin sen myöntää olevan pelkoa. Kertomasi rentoutus voisi auttaa tosiaan. Lapsesta saakka olen jännittänyt. Se tuli jo ala-asteella ilmi, kun teimme jotain liikunta- tai jotain rentoutusjuttuja. Niin mulle on aina sanottu, että älä jännitä, ole rento!

        Kohdallani parisuhteen saaminen on kyllä ns. Taivaanlahja. Mikäli saisin muodostettua jotain jutustelua jonkun neidon kanssa, niin kyllähän se harmittaa jos sitä on ihan shokissa... Joskus tuolla yöelämässä on tullut hieman maistissa olleita naisia juttelemaan. Ehkä ovat ottaneet kädestä tai rohkeimmat reidestäkin ;D. Mutta sielläkin moni on sanonut, että älä jännitä!

        Kimurantti, kimurantti... Tuosta kirjasta uskon saavan apua pelkoihini. Sen punainenlanka näyttäisi olevan se, ettei niitä pelkoja enää yritetä kieltää tai olla ajattelematta, vaan että niihin on juuri rohkeasti käytävä. Ne on siis kohdattava tunteina muiden joukossa. Siitä minulle tulikin hyvä esimerkki mieleen: Ajatelkaapa jos te olette vaikkapa iloinen, ettehän te kiellä sitä tunnetta yleensä, vaan se saa tulla ja olla. Ymmärtääkseni minun olisi niihin pelkoihinkin alettava suhtautua hyväksyvästi. Antaisin niiden tulla, ja olen siitä täysin varma, että elämä jatkuu sen jälkeenkin. Itse asiassa tänään jo kaupungilla koetin antaa itselleni sitä siedätyshoitoa. Tuttu pelko alkoi tulla mieleeni juuri keskustassa. Yritin ajatella, että kylläpä pelottaa, niin so what? Minusta tämä vaikuttaa ihan järkeenkäyvältä. Mikäli taistelen pelkoa vastaan kieltäen sitä, sehän tekee minut hyvin jännittyneeksi. Ja voi vitsi, että olen aika kateellinen heille, jotka eivät kamppaile itseään vastaan. Sen näkee joidenkin niin levollisesta olemuksesta.
        Ehkä opin tuosta kirjasta lisää ja annan pelkoni tulla muiden tunteiden joukkoon. Ehkä se pointti on siinä, että se voi helpottaa sen vapauttamisen myötä.
        Otetaanpa vielä loppuun esimerkki maitotilalta: Olen kuullut että lehmät ovat täysin vauhkoontuneita päästessään keväällä laidunkaudelle, eli ulos. Monisataakiloiset maitotehtaat laukkaavat hetken kuin viimeistä päivää. Mutta sitä tunteiden myllerrystä ei jatku kuin sen lyhyen aikaa. Siellä ne sitten mussuttelevat heinää ja märehtivät koko kesäajan leppoisasti juurikaan pillastumatta. Tuo tuli siksi mieleen, että ehkä se pelon valloilleen päästäminen olisi avain levollisuuteen ja turvallisuuteen. Ehkä minut voi nähdä seuraavina päivinä hyvin pelokkaana. Ja vielä lopuksi, että eihän pelokkuus ole hyve nykyään? Pelko voi olla siksi vaikea tunne hyväksyä, koska se voi saada meidät tuntemaan itsemme huonoiksi ja heikoiksi. Pelkää rohkeasti, niin vapaudut pelosta! Aion ottaa riskin ja alan tietoisesti antaa pelonkin tulla.

        -Yleinen vuodattaja


      • Varjolilja
        Yleinen vuodattaja kirjoitti:

        Ymmärrän äitien kokemia ajatuksia kasvatuksesta ja sitä, että oliko lapselle riittävästi läsnä ja osasiko kasvattaa. Mutta, kunpa vanhemmat voisitte olla kokematta liikaa syyllisyyttä.

        Lainasin ja aloin lukea 'Pelot ja niiden voittaminen' -kirjaa, ja se saa minut todella tuntemaan miksi olen yksinäinen ja aika huono ottamaan kontaktia. Tosiaan minähän pelkään! Olin sen kai kieltänyt itseltäni. Onneksi sain pysähtyä, tosin se oli viedä henkeni. Koen kuitenkin että nyt vasta tajuan sen kaiken aiheuttajan. Kaiken pahan alun ja juuren.
        Tämä voi kuullostaa aika psykedeeliseltä, mutta kai se sallitaan tällä palstalla. Eli niin kauan kuin muistan, olen pelännyt ihmisten kohtaamista kadulla, tiellä yms. Se pelko ei tietenkään saa minua paniikkiin, mutta se saa minut hyvin varautuneeksi. Ei siis ihme, ettei naistakaan ole löytynyt, kun mies pelkää ihmisiä. Pyöritän jatkuvasti ihmisten joukossa kulkiessani mielessäni ajatusta "pelottaa, näkeeköhän kukaan, kaadunkohan". Ja virheellisesti olen jo kauan yrittänyt psyykata itseäni jotenkin, "hyvin se menee, ei hätää. Vielä vähän matkaa ja pääset istumaan vaikkapa kahvilaan. Älä pelkää, etenkään mies ei saa tuntea pelkoa!". Eli sosiaalista pelkoahan se on ollut!

        En siitä ole kovinkaan monelle puhunut, paitsi nyt tämän vuoden aikana, kun aloin vasta itsekin sen myöntää olevan pelkoa. Kertomasi rentoutus voisi auttaa tosiaan. Lapsesta saakka olen jännittänyt. Se tuli jo ala-asteella ilmi, kun teimme jotain liikunta- tai jotain rentoutusjuttuja. Niin mulle on aina sanottu, että älä jännitä, ole rento!

        Kohdallani parisuhteen saaminen on kyllä ns. Taivaanlahja. Mikäli saisin muodostettua jotain jutustelua jonkun neidon kanssa, niin kyllähän se harmittaa jos sitä on ihan shokissa... Joskus tuolla yöelämässä on tullut hieman maistissa olleita naisia juttelemaan. Ehkä ovat ottaneet kädestä tai rohkeimmat reidestäkin ;D. Mutta sielläkin moni on sanonut, että älä jännitä!

        Kimurantti, kimurantti... Tuosta kirjasta uskon saavan apua pelkoihini. Sen punainenlanka näyttäisi olevan se, ettei niitä pelkoja enää yritetä kieltää tai olla ajattelematta, vaan että niihin on juuri rohkeasti käytävä. Ne on siis kohdattava tunteina muiden joukossa. Siitä minulle tulikin hyvä esimerkki mieleen: Ajatelkaapa jos te olette vaikkapa iloinen, ettehän te kiellä sitä tunnetta yleensä, vaan se saa tulla ja olla. Ymmärtääkseni minun olisi niihin pelkoihinkin alettava suhtautua hyväksyvästi. Antaisin niiden tulla, ja olen siitä täysin varma, että elämä jatkuu sen jälkeenkin. Itse asiassa tänään jo kaupungilla koetin antaa itselleni sitä siedätyshoitoa. Tuttu pelko alkoi tulla mieleeni juuri keskustassa. Yritin ajatella, että kylläpä pelottaa, niin so what? Minusta tämä vaikuttaa ihan järkeenkäyvältä. Mikäli taistelen pelkoa vastaan kieltäen sitä, sehän tekee minut hyvin jännittyneeksi. Ja voi vitsi, että olen aika kateellinen heille, jotka eivät kamppaile itseään vastaan. Sen näkee joidenkin niin levollisesta olemuksesta.
        Ehkä opin tuosta kirjasta lisää ja annan pelkoni tulla muiden tunteiden joukkoon. Ehkä se pointti on siinä, että se voi helpottaa sen vapauttamisen myötä.
        Otetaanpa vielä loppuun esimerkki maitotilalta: Olen kuullut että lehmät ovat täysin vauhkoontuneita päästessään keväällä laidunkaudelle, eli ulos. Monisataakiloiset maitotehtaat laukkaavat hetken kuin viimeistä päivää. Mutta sitä tunteiden myllerrystä ei jatku kuin sen lyhyen aikaa. Siellä ne sitten mussuttelevat heinää ja märehtivät koko kesäajan leppoisasti juurikaan pillastumatta. Tuo tuli siksi mieleen, että ehkä se pelon valloilleen päästäminen olisi avain levollisuuteen ja turvallisuuteen. Ehkä minut voi nähdä seuraavina päivinä hyvin pelokkaana. Ja vielä lopuksi, että eihän pelokkuus ole hyve nykyään? Pelko voi olla siksi vaikea tunne hyväksyä, koska se voi saada meidät tuntemaan itsemme huonoiksi ja heikoiksi. Pelkää rohkeasti, niin vapaudut pelosta! Aion ottaa riskin ja alan tietoisesti antaa pelonkin tulla.

        -Yleinen vuodattaja

        Sinullahan on upeita oivalluksia! Edistyt tosiaan. Nuo kaikki asiat meidän pitää oivaltaa ja sitten vasta voimme vapautua niistä. On kuin olisimme 'kuplassa' ja vasta tajuttuamme tuon 'kuplan' olemassaolon, se hajoaa ja vapaudumme siitä.

        Näyt lukevan kirjoja. Minäkin olen lukenut, mutta nykyään lukeminen käy huonosti, kun ei jaksa keskittyä. Pari vuotta sitten luin kirjaa Tara Bennet-Goleman: Tunteiden alkemiaa, uusin tavoin mielentyyneyteen, Otava Keuruu 2002. Luin vain kirjaa, en kirjan (kokonaan). Joka tapauksessa tuosta vastauksestasi muistui mieleeni tuo tunteiden 'kokeminen'. Tunteen pitää antaa tulla ja mennä. Siihen ei pidä jäädä kiinni. Minulle se oli aivan käsittämätöntä silloin. Kun koetin rentoutua, oli kuin olisi tapahtunut jonkinlainen sisäinen hajoaminen. Rentoutumisesta ei ollut tietoakaan. Sitten opettelin toisella tavalla, jännittämällä ja rentouttamalla lihaksia vuorotellen varttitunnin mittaisen cd-levyn opastuksella. Alkuaikoina oli kuin olisin katsellut itseäni ulkopuolelta (depersonalisaatiotapahtuma).

        Olen lukenut jonkin verran myös ortodoksista kirjallisuutta, vaikka en ortodoksi olekaan. Minua viehättää ortodoksisuuden mystiikka, luostarit ja luostariasukkaiden rukoilu. Siinä on jotain samaa kuin rentoutumisessa, siinä rukouksen virrassa ja keskittymisessä rukoukseen. Senköhän vuoksi noista hengellisistä ihmisistä huokuukin jokin ylimaallinen rauha. Tuo Tara Bennet-Goleman käyttää kirjassaan buddhalaisia ajatuksia ja keskittymistä mietiskelyyn. Kristittynä vierastan idän uskontoja. Onhan kristillisyydessä samantapaista 'mietiskelyä' eli syvällistä rukousta kuin idän uskonnoissakin. Miksi siis pitäisi hakea apua niin kaukaa.

        On myös toinen 'oppikirja' Jukka Katajan 'Rentoutuminen ja voimavarat', Edita, Helsinki 2004. Se on tieteelliseltä pohjalta aiheeseen pureutuva. Laitan sinulle vähän lainausta sieltä (s. 49).

        Sisäisen flow-tilan rakentamista voi harjoitella seuraavilla keinoilla:
        *rentoutumisen opettelu ja hallinta
        *keskittymiskyvyn hallinta
        *tunnetilojen ja mielialojen suuntaminen itselle mielenkiintoiseen kohteeseen
        *realististen tavoitteiden ja päämäärien asettaminen
        *ryhmässä viihtymisen opettelu (yhteisöllisyyden kokeminen)

        Noita asioita kai minunkin pitäisi opetella. Kun on irtautunut itsestään ja sisäisestä olemuksestaan riittävän kauas, kaikki opettelu pitää aloittaa aivan nollasta. Sen olen huomannut. Taidan etsiä tuon mainitsemasi 'Pelot ja niiden voittaminen', kun käyn kirjastossa.


    • Pedal.

      Vaikka sä naisen saisitkin, niin kysymys kuuluu, kuinka kauan se jaksaa katsoa tuollaista tapausta jolla ei ole edes yhtä miespuolista kaveria jonka kanssa voisi käydä bissellä tai pelailemassa pleikkarilla silloin tällöin. Vaan nyhjäisit sen muijan helmoissa hänen kyllästysmis pisteeseen asti.

      • sutta

        Mutta jos se nainenkin olis samanlainen niin sitte oltais kokoajan yhdessä ja olis tosi kivaa elämämme loppuun saakka.


      • Yleinen vuodattaja
        sutta kirjoitti:

        Mutta jos se nainenkin olis samanlainen niin sitte oltais kokoajan yhdessä ja olis tosi kivaa elämämme loppuun saakka.

        Onhan mulla pari kaveria, joiden kanssa saatetaan ottaa joskus kaffea sekä pullaa tai bisse.

        Onhan tässä yksinolossa tietenkin joitakin etujakin: ei kumppani ainakaan ole valittamassa, että "taasko sitä ollaan menossa iltalenkille tai kirjastoon lukemaan Seuraa!".


      • Schorching Blood
        Yleinen vuodattaja kirjoitti:

        Onhan mulla pari kaveria, joiden kanssa saatetaan ottaa joskus kaffea sekä pullaa tai bisse.

        Onhan tässä yksinolossa tietenkin joitakin etujakin: ei kumppani ainakaan ole valittamassa, että "taasko sitä ollaan menossa iltalenkille tai kirjastoon lukemaan Seuraa!".

        Sinä olet kiltti ja hyväntahtoinen mies, sellainen kuin oli vanhaan hyvään aikaan. Sellainen ehdoitta hyväksyvä ja välittävä, kuten vanhat herrasmiehet ovat. Ennen naiset kunnioittivat miehiä, keittivät kahvia kun miehen kaveri tuli kylään, nykyajan naiset ovat vaativia ja hienohelmaisia( vaikka helmasynti on heidän kanssaan kiva tehdä :D).

        Ollaan noiden nykyajan persoonattomien vonkaajien yläpuolella ja rakennetaan uusi Suomi missä on välittävä, toisia kunnioittava ja tukeva ilmapiiri :D

        Oikein hyvää alkanutta kevättä myös sinulle!


      • Yleinen vuodattaja
        Schorching Blood kirjoitti:

        Sinä olet kiltti ja hyväntahtoinen mies, sellainen kuin oli vanhaan hyvään aikaan. Sellainen ehdoitta hyväksyvä ja välittävä, kuten vanhat herrasmiehet ovat. Ennen naiset kunnioittivat miehiä, keittivät kahvia kun miehen kaveri tuli kylään, nykyajan naiset ovat vaativia ja hienohelmaisia( vaikka helmasynti on heidän kanssaan kiva tehdä :D).

        Ollaan noiden nykyajan persoonattomien vonkaajien yläpuolella ja rakennetaan uusi Suomi missä on välittävä, toisia kunnioittava ja tukeva ilmapiiri :D

        Oikein hyvää alkanutta kevättä myös sinulle!

        Harmi vaan, ettemme elä enää 50-luvulla. Koen suurta syyllisyyttä ja huonoutta siitä, etten ole kyennyt (tuhkamuna) muodostamaan stabiilia parisuhdetta (elämää päin perhettä) vieläkään. Ja toiseksi siitäkin, etten ole osannut luoda uraa. Eli olisin aika varovainen pitämään itseäni 'hyvänä miehenä'.

        Nykyaika on sellaista, että kumppania vaihdetaan ja etsitään jotain. Ehkä siitä syystä minullakin on jonkinlaiset saumat löytää jossakin vaiheessa vapaana oleva nainen. Täytyy yrittää muodostaa paljon kaveruussuhteita, että näkee tilanteiden muuttumiset. Onni on hänellä jolla on rakkautta. On se harmillista kun nykyään niin herkästi erotaan. Edes kihlat eivät aina takaa avioliittoon pääsemistä tai yhteisiä eläkepäiviä. Elämäntilanteet muuttuvat.


      • Huomautus vain
        Yleinen vuodattaja kirjoitti:

        Harmi vaan, ettemme elä enää 50-luvulla. Koen suurta syyllisyyttä ja huonoutta siitä, etten ole kyennyt (tuhkamuna) muodostamaan stabiilia parisuhdetta (elämää päin perhettä) vieläkään. Ja toiseksi siitäkin, etten ole osannut luoda uraa. Eli olisin aika varovainen pitämään itseäni 'hyvänä miehenä'.

        Nykyaika on sellaista, että kumppania vaihdetaan ja etsitään jotain. Ehkä siitä syystä minullakin on jonkinlaiset saumat löytää jossakin vaiheessa vapaana oleva nainen. Täytyy yrittää muodostaa paljon kaveruussuhteita, että näkee tilanteiden muuttumiset. Onni on hänellä jolla on rakkautta. On se harmillista kun nykyään niin herkästi erotaan. Edes kihlat eivät aina takaa avioliittoon pääsemistä tai yhteisiä eläkepäiviä. Elämäntilanteet muuttuvat.

        samassa tilanteessa olevia naisiakin, jotka siis ovat vajaa tai ylikin kolmikymppisiä eivätkä ole seurustelleet (olematta lihavia/rumia).


      • Yleinen vuodattaja
        Huomautus vain kirjoitti:

        samassa tilanteessa olevia naisiakin, jotka siis ovat vajaa tai ylikin kolmikymppisiä eivätkä ole seurustelleet (olematta lihavia/rumia).

        Mikähän se saa ne naiset olemaan sinkkuina? Arvailuja: Jotkut yksinäisiä ujouden, estyneisyyden takia ehkä. Sitten on uraa luovat, joilla ei ole halua tai aikaa parisuhteelle.

        Pelkään että kohtaanko sellaista vapaata naista, joka kaipaa kaltaistani, hieman hassua nuorta miestä. Ehkä olen väärässä, kun luulen että kaikki "sopivat" ovat varattuja tai sitten en edes täytä heidän vaatimuksiaan. Itse en ole ollut koskaan lihava, mutta epävarma ulkonäöstäni ja huomattavan lyhyt mies. Joskohan alkaisin uskoa jo toisten antamaa kuvaa ulkonäöstä. Eli että naamavärkki onkin aika asiallinen. Ja ehkä on olemassa joku nainen, jolle riittää noin pituisensa/jonkun sentin pidempi mies.


      • Schorching Blood
        Yleinen vuodattaja kirjoitti:

        Mikähän se saa ne naiset olemaan sinkkuina? Arvailuja: Jotkut yksinäisiä ujouden, estyneisyyden takia ehkä. Sitten on uraa luovat, joilla ei ole halua tai aikaa parisuhteelle.

        Pelkään että kohtaanko sellaista vapaata naista, joka kaipaa kaltaistani, hieman hassua nuorta miestä. Ehkä olen väärässä, kun luulen että kaikki "sopivat" ovat varattuja tai sitten en edes täytä heidän vaatimuksiaan. Itse en ole ollut koskaan lihava, mutta epävarma ulkonäöstäni ja huomattavan lyhyt mies. Joskohan alkaisin uskoa jo toisten antamaa kuvaa ulkonäöstä. Eli että naamavärkki onkin aika asiallinen. Ja ehkä on olemassa joku nainen, jolle riittää noin pituisensa/jonkun sentin pidempi mies.

        Onhan meille lyhyille ja laihoille komeille miehille aina parempi ottaja( rikkaampi, isompi, turvallisempi). No toisaalta helkuttiin kaikki yksinäisyydet, onhan niitä ongelmia jos alkaa oikein penkoa. Eiköhän nautita elämästä kun se kerta ainut kertainen on :D


      • Schorching Blood
        Yleinen vuodattaja kirjoitti:

        Harmi vaan, ettemme elä enää 50-luvulla. Koen suurta syyllisyyttä ja huonoutta siitä, etten ole kyennyt (tuhkamuna) muodostamaan stabiilia parisuhdetta (elämää päin perhettä) vieläkään. Ja toiseksi siitäkin, etten ole osannut luoda uraa. Eli olisin aika varovainen pitämään itseäni 'hyvänä miehenä'.

        Nykyaika on sellaista, että kumppania vaihdetaan ja etsitään jotain. Ehkä siitä syystä minullakin on jonkinlaiset saumat löytää jossakin vaiheessa vapaana oleva nainen. Täytyy yrittää muodostaa paljon kaveruussuhteita, että näkee tilanteiden muuttumiset. Onni on hänellä jolla on rakkautta. On se harmillista kun nykyään niin herkästi erotaan. Edes kihlat eivät aina takaa avioliittoon pääsemistä tai yhteisiä eläkepäiviä. Elämäntilanteet muuttuvat.

        Eiköhän olla jo ajat sitten ylitetty säädyllinen ihmislukumäärä tällä planeetalla. Lisääntymishomma on jo hoidettu sukupolvia sitten jospa me nauttisimme vaikka kuunnellen hyvää musiikkia tai kesän ääniä sekametsässä.


      • WS.
        Yleinen vuodattaja kirjoitti:

        Mikähän se saa ne naiset olemaan sinkkuina? Arvailuja: Jotkut yksinäisiä ujouden, estyneisyyden takia ehkä. Sitten on uraa luovat, joilla ei ole halua tai aikaa parisuhteelle.

        Pelkään että kohtaanko sellaista vapaata naista, joka kaipaa kaltaistani, hieman hassua nuorta miestä. Ehkä olen väärässä, kun luulen että kaikki "sopivat" ovat varattuja tai sitten en edes täytä heidän vaatimuksiaan. Itse en ole ollut koskaan lihava, mutta epävarma ulkonäöstäni ja huomattavan lyhyt mies. Joskohan alkaisin uskoa jo toisten antamaa kuvaa ulkonäöstä. Eli että naamavärkki onkin aika asiallinen. Ja ehkä on olemassa joku nainen, jolle riittää noin pituisensa/jonkun sentin pidempi mies.

        Nykajan naiset tuntuu haluavan vain pitkiä miehiä rinnalleen. Sullahan taisi olla myös jokin masennus lääkitys tai vastaava? Se on myös yksi juttu mikä pistää naisen varmaan miettimään.


    • Yksinäinen olento

      On liian helppoa pilata elämänsä kuvittelemalla, että ainoa parannuskeino omaan inhimilliseen kärsimykseen on se, mitä puuttuu.

      Parisuhde ei ole yhtäkuin onni, monesti se on jopa vastakohta onnelle. Kaipaamme aina ja vain sitä, mitä meillä ei ole.

      Tyytymättömyys on elämää ylläpitävä, meitä kaikkia koskeva voima. Väittäisin, että ihminen voi suunnata sen mihin itse haluaa. Toinen ihminen lienee yksi niistä epävarmemmista kohteista.

      "Koen että minusta ei säteile kovinkaan usein se valo ja rakkaus, mitä meissä jokaisessa pohjimmiltaan on. Miksi sen kätkemme, vaikka se saisi, ja sen pitäisikin antaa loistaa kuin tähtien taivaalla?"

      Jokainen ihminen on yksinäinen kuin tähti taivaalla. Kaikki muut ihmiset näyttävät kaukaa katsottuna olevan aina jotenkin lähempänä toisiaan, vaikka tosiasiassa välimatkaa mitattaisiin valovuosissa. Voisiko rakastaminen alkaa siitä, että ymmärtäisimme kaikkien muidenkin olevan yksinäisiä, yksinäisyyden kokemuksen olevan osa ihmisyyden kokemusta?

      Voisiko tästä olla apukeinoksi myös häpeäsi ja pelkojesi voittamiseen? Et ole yksinäisyydessäsi mitenkään uniikki. Mitä meissä muissa yksinäisissä on pelättävää? Huomasit jo, että sinusta pidetään, ts. lievitit muiden ihmisten yksinäisyyttä. Jos vetäydyt kuoreesi, et voi sitä tehdä.

      Yksin ja yksinäinen olen minäkin. Helppoa en väitä sen olevan, mutta eipä ole ihmissuhdekiemuroissa rypeminenkään. Näihin ajatuksiin ajautuminen on kuitenkin helpottanut omaa ihmisiin liittyvää jännittämistäni huomattavasti, suurimmilta osin poistanut sen kokonaan. Yksinolo tuntuu nykyään enemmänkin valinnalta kuin pakolta. Toisinaan loistan muiden joukossa, toisinaan käperdyn minäkin kuoreeni.

      Loisteliasta keväänjatkoa sinulle.

      • Yleinen vuodattaja

        "Voisiko rakastaminen alkaa siitä, että ymmärtäisimme kaikkien muidenkin olevan yksinäisiä, yksinäisyyden kokemuksen olevan osa ihmisyyden kokemusta?"

        Kunpa tuon muistaisimme. Tosin en voi tietää, kuinka toiset kokevat asiat.
        Jospa opettelen loistamaan kuin tähdet öisellä taivaalla. Eivät nekään kysy lupaa loistolleen. Sitten me pidämme niiden loisteesta. Ehkä rakkaus ja hyväksyntäkin tulisi kuin itsestään, kun alkaisin loistaa. Jatkan orastavaa loistamista.

        "Mitä meissä muissa yksinäisissä on pelättävää? Huomasit jo, että sinusta pidetään, ts. lievitit muiden ihmisten yksinäisyyttä."

        Olen saanut huomata viimeaikoina, että minusta todellakin pidetään. Se vaatii kuitenkin aikansa luopua kilvestä, jota käytin vuosikausia suojana. Lasken kilven hitaasti maahan ja sen myötä minusta tulee rohkeampi ja sosiaalisempi.
        En ole täysin tavoittanut syytä pelkoihini. Ehkä ajattelen olevani huonompi ja en riittävästi uskalla olla avoin. Tosin minäkin tahtoisin saada enemmän osakseni avoimuutta.

        Loistetta myös Teille!


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin

      Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.
      Maailman menoa
      650
      7975
    2. Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun

      Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä
      Maailman menoa
      466
      2259
    3. Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi

      Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl
      Kotimaiset julkkisjuorut
      232
      2178
    4. Poliisi otti Stefun kiinni!

      Seiska tietää kertoa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      146
      1746
    5. Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!

      Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      25
      1243
    6. Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?

      Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka
      Viihde ja kulttuuri
      51
      1233
    7. Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta

      Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule
      Kotimaiset julkkisjuorut
      108
      1135
    8. Ootko onnellinen kun ei tarvitse

      nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.
      Ikävä
      65
      842
    9. Steppuli veressä

      Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      58
      790
    10. Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä

      Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill
      Suhteet
      7
      744
    Aihe