Mikä ihme vahvuus?

Mistä vastaikkainasettelu? Mm. ´ vahvuus on heikkouden peittelemistä ´.

Olen nimittäin harvinaisen avoin heikkouksissani. Onko se sitten voimaa en tiedä, mutta tähän asti on selvitty kovistakin paikoista hengissä. En itseasiassa ajattele sitä olenko vahva vai en ja vaikka olen skorpioni tähtimerkiltäni.

Sitten tuo:

- minun mielestäni virheen tunnustaminen on sitä oikeaa vahvuutta.

On sekin, mutta ihminen voi olla vahva monella muullakin tasolla kuin aloittaja itsekin ymmärtää of course ja ehkä koko kysmyksen voisi asettaa mille horoskooppimerkkipalstan alle hyvänsä.

Juu Onhan se helppoa näillä palstoilla kerskua olevansa vahva ja rohkea, kun kukaan ei ole näkemässä. Mun mielestä oikeesti vahva ihminen ei tuo itseään esille, vaan toimii taustalla turvallisena ihmisenä. hän myös tukee ja auttaa heikompiaan, eikä brassaile.
Tunnen ainaki yhden skopun, jolla on toi taipumus leuhkia, mutta hän on hyvin arka tosipaikan tullessa.

Mä ainakin skopuna koen oman vahvuuteni siten, että olen hyvin itsenäinen. En kaipaa muiden tukea ja turvaa vaan olen tottunut menemään yksin vaikka läpi harmaan kiven. Oon henkisesti vahva. En luovuta ja vastoinkäymiset tekevät musta aina vaan fiksumman ja sitkeämmän. Olen ylpeä.

Nämä asiat ovat ainakin omalla kohdallani sitä skorpionin vahvuutta. En sitten tiedä että miten muut skoput asian ymmärtävät.

Minä olen skorpioni ja en sanoisi olevani vahva..pikemminki heikko..eikä minulla ole mitään vaikeuksia myöntää virheitäni.

Idea elämästä. Idea siitä, että on monia todellisuuksia joita vain emme pysty käärimään mihinkään käsitteeseen, sen takia, koska olemme ihmiskuntana kehittyneet vain tiettyyn pisteeseen.
Vahvuuksia siis on monenlaisia. Kuten myöntäminen, mutta kenelle ihmisen täytyy myöntää virheensä ensin? Mikä tieto on olennaista hetkessä, kun puhut tietyn persoonan kanssa? Kuinka helposti asettuisit toisen kenkiin ja pystyykö ihminen näkemään itsensä puhumassa ulkopuolisena? Kenen sielun silmin ja mitä? Sen sielut vain tietävät :) . Mitä sielu on?
Onko se vain tyhjä sana? entä kaikki muut sanat. Onko sanalla arvoa sen mukaan miten paljon siinä on asiayhteyksiä? Kuten pallo, sitä potkitaan, tai lyödään. Edestakaisin :) sinulta minulle ja toisinpäin. Toivottavasti peli sujuu jotta ei haaskattaisi aikaa. Pallo on myöskin hyvin tärkeä symbolinen asia merkitykseltään, dynamiikaltaan ja symmetrisyydeltään. Siirrytäänhän toiseen sanaan, ihminen ja verrataan ihmisen dynaamisuutta pallon kanssa. Me olemme hyvinkin paljon elävämpää ainesta joka toimii dynaamisesti kaiken sen kanssa
jolle annamme sen mahdollisuuden toimia olemalla taas vahvoja eli varmoja jostain tunteesta. Tunne joka "ylittää kaupungin pölyn". Intuitio, rakkaus,
kunnioitus itseäni kohtaan. Se peilaa suoraan toiseen ihmiseen. Siis mitä minun kuuluu kunnioittaa ennen itseäni tässä hetkessä. Kunnioittaa ensin menneisyyttä ja sitten tulevaisuutta. Aika on suhteellinen viitaten meidän evoluutioon joka taaskin viittaa kaikkeen tämänpäiväiseen ihmiskunnan yhteiseen arkeen. Ymmärsittekö nyt jonkin "helposti rikkoutuvan" asian? Jos ette, niin omassa rauhassa täytyy palata maahan. Jo tähän asti tiede opettaa kaiken tähän hetkeen liittyvän tiedon siitä, mihin me pystymme yksilöinä, ja kuinka kaunista se dynaamisuus on loppujen lopuksi. Ihminen ei keksinyt tiedettä, vaan välitti sen, nyt kaikille medioinnin kautta. Jos sanon teille, että kaikki kysymykset joita käytte tietyssä hetkessä päässänne läpi, liittyy tähän aikaan ja todelliseen luomiskertomukseen, Evoluutioon. Annapa itsellesi aikaa yhdistää universumin ajattomuus meidän miljoonien vuosien kehitykseen ja että aika on suhteellista. Keitä me olemme ensinnäkin tuomitsemaan? Ja käsitelläänpä ihmistä lihana, verenä ja hermoratoina. Mitä tuo kaikki tarkoittaa, mitä ne kaikki tunteet ovat, joita jaamme, joskus jopa oman fyysisen sijaintimme ulottumattomiin. Mitä kaikki myytit ja kertomukset todellisuudessa olivat? Käsitteellisiä sen ajan käsityksiä. Todellisen kielen tyyssijoita. Ihminen, eristyksissä luonnon villiydestä. satumme olemaan vain niin monimutkaisia otuksia. Voin turvautua paremmin omaan kuvalliseen havainnointiin, mielikuvitukseeni siitä mitä totuus on. Kuka teistä ja milloin viimeksi pysähtyi? Olemaan se monimutkainen otus? se kaunis, kaunis eläin. Joka viestittää muutakin kuin vain ilmeitä ja sanoja? KEITÄ ME OLEMME! olisipa mulla mikki jonka antaa teille ;) Totuus on siis se, että aika menee nyt tässä ja me jaamme sen saman totuuden joka vaikuttaa meihin jatkuvasti, muuttuvana maapallon ulkopuoleltakin. Mitäs sitä siis enään miettimään. Riemuitkaa, sillä jumalat ovat lähellä. Olemme lähestymässä aikaa jolloin kaikki tuska maailmassa löytää tarkoituksensa. Se mikä johti tähän pisteeseen oli
väistämätöntä, Mutta miten? joka sekuntti ihminen tekee päätöksen, joka kumpuaa sen hetkisestä huomiointikyvystä ja siis kautta historian * nyt minä levitän käsiäni *. Miten siis parantaa huomiointikykyä? Saanen painaa teidän mieleenne, kosketan sormella otsaanne ja sanon hellin silmin. Pitäkää itsenne valppaina kroppanne hyväksi. Ei tarvitse muuta. Ei edes tarvitse yrittää itse sitä asiaa pohtia jos luotatte syvimpään vaistoonne.
Ainakin riippuen tekstini laadusta se opetti juuri heille jotka eivät lukeneet sitä minkäänlaisesti hyökkäävänä asiana. Uskallettaanpa nauraa elämän ironialle, niin se luonnollinen rytmi vie meidät korkeammalle tunnetason tiedostamiselle. Älkää välittäkö siitä mitä oppeja muut harjoittavat, kunhan tiedätte, että olette kauniita eläimiä ja että minä haluan rakastaa kaikkea elämää. So significant we are.