5-kymppisenä(m) täytyy todeta,että ei ole tietoakaan mistään ns.5-kympinvillityksestä,mutta masennuksesta sitäkin enemmän.
Täytyy sanoa,että monet asiat ovat tulleet niskaan,juuri 5-kympin molemmin puolin ja masennus saanut vahvasti jalansijaa.
Löytyykö kohtalotovereita,joita ei ole yllättänyt 5-kympinvillitys vaan 5-kympinmasennus?
Kertokaa kokemuksianne ja siitä,että onko tilanne muuttunut valoisemmaksi!
Täytyy sanoa,että monet asiat ovat tulleet niskaan,juuri 5-kympin molemmin puolin ja masennus saanut vahvasti jalansijaa.
Löytyykö kohtalotovereita,joita ei ole yllättänyt 5-kympinvillitys vaan 5-kympinmasennus?
Kertokaa kokemuksianne ja siitä,että onko tilanne muuttunut valoisemmaksi!
Vastaukset 24
Vanhimmat
tai ketään ei parane päästää niskan päälle, vaikka viidenkympinvillitys olisikin iskenyt niskaan.
Naisessa pitää olla munaa!
No ei ole pahemmin mitään villitystä ollut ja tuskimpa tuleekaan.Kaipuuta kyllä on päästä miehen kainaloon iltasin:)) masennusta ei ole koskaan ollut
ja olen tuntenut itseni kertakaikkiaan loppuunpalaneeksi, mutta kyllä kai tässä vielä henki säilyy.
nykyään vain masenus tuntuu olevan liian yleistä.
Ainahan ihmisen elämään on kuulunut niin ala kuin ylämäkeä.
Masennus lääkkeitä määrätään liian herkästi.
Tietenkin 50 alkaa se luopumisen aika, elimistö alkaa näyttää rappeutumisen oireita.
On vain hyväksyttävä muutokset. Jos aina lääkkeillä
työnnetään ihmisen normaalit tunnot syrjään epäilen
että jollakin lailla ne kuitenkin purkautuu.
niinkin, että viidestä kympistä villiintynyt voi ostella koko rahalla vaikka mitä, joku toinen taas masentuu viisikymppisestä - sen vuoksi, kun hänen asenteisiinsa kuuluu kuvitella, ettei viisikymppisellä voi saada mitään kallisarvoista.
Tai sitten huomataan realistisesti,että PELI ON OHITSE!
Tietysti ne,jotka ovat aikaisemmissa peleissä onnistuneet paremmin(=massii terveys),niin voivat jatkaa lisäajalla.Siitä kait se 5-kympinvillitys saa voimansa.Mutta ne,joilla ei mennyt niin hyvin,ovat kaltevalla pinnalla,joka viettää "mullan alle...".
Te puhutte? No eihän elämä lopu siihen ku 50 täyttää! Sillonhan se vasta alkaa elämän nauttiminen kun on lapset saanut aikuiseksi ja omiin asuntoihin.Itse saa tehdä mitä mieleen juolahtaa ja matkustella.Elämä alkaa 50:senä!!! Nauttikaa siitä
Ennustajaksiko herkesit, vaiko tietäjäksi?:)
Ja pelejähän on niin monenlaisia, senhän me tiedämme?
viestini sävy, jos korjaisin, että viidelläkympillä voi saada vaikka mitä?:)
Vaikka Lollon.
Oikeesti paljolti samaa mieltä, sen suhteen, että olipa ikä mikä tahansa, mielensä vangiksi voi joutua, saa joutua, ja siitä vankeudesta myös vapautua. Jos hyvin käy. Ei elämä ikään lopu.:)
"Itse saa tehdä mitä mieleen juolahtaa ja matkustella."
Näin tuli tehtyä "nuorena".Nyt se ei enää onnistu.Peli on ohi tai ainakin loppusuoralla (50:senä!).
on loppunu jo 50 niin sanompa vain että valitan,kyl se vain on näin et muksut ku on aikuiseks saanu niin on aikaa ajatella itseäkin ja matkustella,vai eikö menny pöntöstä läpi?
Nainen ja 50 .Onneksi tätä ei ole ennen tiennyt. Nyt on kuin pudonnut tyhjyyteen, eikä tunnu näkyvän valoa. Töissä pitäisi jaksaa ja voimat ei riitä. Tietenkin satun olemaan sosiaalialalla ja pitäisi jaksaa nuorien työkavereiden kanssa, jotka vaihtuvat jatkuvasti.Samoin työskentelen nuorien perheiden ja heidän ongelmien kanssa.Onko samoja koemuksia?
Villitys jäänyt enenpi teoriaksi. Saahan sitä joskus haaveilla, siihenpä se on jäänyt.
Mutta masennus kyllä todellista. Työttömyyttä pukkaa, rahavaikeuksia, terveys pragaa, ongelmia ihmisten kanssa jne.
Onneksi on kohtuullinen vaimo ja aika hyvä kissa.
Jahas, ja huomenna jonnekin fakin magneettikuvauksiin....
murheesta selviää, kun pitää napakan otteen elämmän. Ikäänkuin tietyn tason jonka alle ei mene. En tosiaan aliarvioi masennuksen läpikäyneitä, koska itseäkään elämä ei silkkihanskoin ole kohdellut.Vakava sairaus, aina pettänyt mies, ero 3v. sitten.
Mutta me jotka olemme hankkineet lapsia olemme "aina" mallina kun he rakentavat aikuisuuttaan.
Kun antaa itselleen vapauden hellittää. Ei aina tarvitse olla paras. Kun sitten tulee se hetki että "väri" palaa elämään ja tulee sisälle ahdistuksen jälkeen rauha, voin sanoa että elämä maistuu ja antaa niin paljon. Sitten löytyvät voimat taas jne............
Niin, yleisin itsemurhan syy on masennus.
Villi ja kohta vapaakin kunhan saan rakkaus-surut niskastani pudisteltua. Masennusta vastaan täytyy taistella herkän ihmisen koko elämänsä ajan. Joskus on vaan itselleen liiankin analyyttisen ankara. Monta asiaa on avanneet silmiäni. Kuolemat, vakavat sairastumiset. Joskus nauran joskus nyyhkin ja tänä'än itkinkin. Kaikilta tulee sama vastaus, "Elämä on tälläistä". Mulle se ei riitä. Tahdonkin kokonaisen elämän.
mainitsikin liiat masennuslääkkeet.
Jos niillä pelastetaan jonkun elämä ns. pahimman yli parempaan vaiheeseen silloin tavoite on saavutettu(vaste)
Mutta miksi tunteiden täytyy olla piilossa ja tukahdutettuina kun pitäisi surra, toipuakseen.
Surra täytyy kun on sen aika mutta siihen ei voi jäädä.
Lääkkeitä vain määräajoiksi jne.
on pään sisällä, aivoissa.
Sieltä se myös lähtee, aivoilla.
Eli: "Ylös ulos ja lenkille", mutta ei vanhoihin ympyröihin.
Minä en ole ollut masentunut eikä minusta sellaista tule.
Aivoissani on niin paljon että sinne ei turhaa mahdu.
Tee sinäkin sama, täytä aivosi mukavilla asioilla.
Sit se onkin jo villitys sulla.
60-luvun, ei minulle ole tullut villityksiä, eikä tule.
Yhtä juhlaa on tämä vain.
Ainaiseen juhlaan kyllästyy, ja ei se voi olla juhlaa sitten enää. Pakko olla villityksiä välillä, niin tuntuu joltain.
Masennus ei aina ole pelkästään tahtoasia.
Monet tosin jaksavat vastoinkäymisiä ja elämän muutoksia omilla voimillaan, kukin voimiensa mukaan.
Mutta joskus ns. vahvallekin ihmiselle saattaa tapahtua erilaisia isoja murskaavia asioita ja sitten vain joku juttu -pienikin- saattaa katkaista sen kamelin selän.
Aivojen tuottavat serotoniinia ihmisen tarpeen mukaan. Joskus vain serotoniinia tarvitaan enemmän ja enemmän, kunnes joksus saattaa sen tuotanto tyrehtyä kokonaan. Silloin tarvitaan lääkitystä, jotta toiminta saadaan uudelleen käyntiin. Siinä ei ihan selvitä kuukaudella tai kahdella.
Kannatan sitä,että 5-kympistä eteenpäin valtio tarjoaisi (verot on maksettu!) tarvittavan masennuslääkityksen.Eli seuraavat 10-50 vuotta jatkuvalla kuurilla,niin mieli pysyisi virkeänä,eikä tarvitisi surra turhia.
Ps.Suremisen tarpeellisuutta en ole koskaan ymmärtänyt (ja niitä on ollut...).Luopuisin ilomielin jokaisesta surusta,jos se lääkityksellä onnistuisi.
Suruterapeutit menköön kuuhun!
mutta "kokemus" kertoo. surra täytyy kun on sen aika koska se parantaa. Masennus tulee kun mitään ei ole käsitelty vaan lääkkeillä siirretty mappi ö.hön.
Kyllä ihminen selviää esim.läheisen kuolemasta ym. kun suree aikansa. Aika muuttaa surun muotoa terveellä tavalla.......ym.