Erosin vajaa vuosi sitten poikaystävästäni ja minulle se oli kova paikka. Hän oli kaikkea mitä halusin ja olin erittäin ylpeä että sain olla hänen kanssaan. Hänelle ero ei tuntunut missään ja aloitti uuden suhteen jo muutaman kuukauden päästä erostamme. Näyttääkin olevan todella rakastunut.
Nyt kun vähän aikaa sitten tajusin sen, että tuo mies todella rakastaa uutta naistaan on alkanut minun alamäkeni. Mietin eroa koko ajan ja mietin entistäni sen uuden naisen kanssa, koskettelemassa tätä yms. Päähäni ei mahdu enää mitään muuta. Nyt uusimpana tunteena on se, että mielestäni ansaitsen nämä tuntemukset ja mietin vain kaikkia rumia sanoja mitä joskus exälleni suutuksissani sanoin ja sitä, että joskus nautin muiden miesten huomiosta. Pidän itseäni läpi pahana ihmisenä ja uskon, että en ansaitse/saa enää ketään yhtä ihanaa ihmistä itselleni.
Kävin lääkärissä ja sain masennuslääkkeet, mutta tiedustelen että onko muilla ollut samanlaisia ajatuksia ja liittyvätkö ne masennukseen? Onko teillä tällaiset itsesyytökset hävinneet lääkkeillä? Uskoisin selviäväni tästä erosta jos voisin ajatella niin, että ex oli se, joka kohteli minua kaltoin, mutta ajatus siitä, että ansaitsee tällaista tuskaa on ylivoimaisen vaikea...
Nyt kun vähän aikaa sitten tajusin sen, että tuo mies todella rakastaa uutta naistaan on alkanut minun alamäkeni. Mietin eroa koko ajan ja mietin entistäni sen uuden naisen kanssa, koskettelemassa tätä yms. Päähäni ei mahdu enää mitään muuta. Nyt uusimpana tunteena on se, että mielestäni ansaitsen nämä tuntemukset ja mietin vain kaikkia rumia sanoja mitä joskus exälleni suutuksissani sanoin ja sitä, että joskus nautin muiden miesten huomiosta. Pidän itseäni läpi pahana ihmisenä ja uskon, että en ansaitse/saa enää ketään yhtä ihanaa ihmistä itselleni.
Kävin lääkärissä ja sain masennuslääkkeet, mutta tiedustelen että onko muilla ollut samanlaisia ajatuksia ja liittyvätkö ne masennukseen? Onko teillä tällaiset itsesyytökset hävinneet lääkkeillä? Uskoisin selviäväni tästä erosta jos voisin ajatella niin, että ex oli se, joka kohteli minua kaltoin, mutta ajatus siitä, että ansaitsee tällaista tuskaa on ylivoimaisen vaikea...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voisit listata eronne syitä,oliko suhde ongelmallinen?Riitelyyn tarvitaan vähintään kaksi, jos se lohduttaa siihen,ettei sinun pidä itseäsi syyttää kaikesta.Samankaltainen tilanne on mullakin,erosta on kulunut vain kaksi viikkoa.Sanoin ilkeästi,en puolustaudu.Meillä ei kovin hyvä yhdessä ollut,mutta rakastin ja välitän hänestä vielä.Masennukseen sinun tunteet liittyvät,ei epänormaalia ole.Lääkkeet voivat auttaa,jos vain lääkitys on sopiva.Sitä ei voi tietää kuin kokeilemalla,mutta olo helpottaa ajan myötä.Rankkaa on yksin kestää pahaa oloa,en jaksa ajatella huomista.Ei pitäs rakastua,eikä seurustella niin eipä olis sydänsurujakaan.Ei yksin eläminenkään tunnu hyvältä pitkän aikaa,mutta nyt en tahdo ketään nähdäkään.
hei.. ikävä kyllä itsellä samaa ongelmaa vaan raaempana versiona. erottiin viimekuun alusta.itselläni oli paljon asioita hoidettavana ympäri suomea jolloin ei ollut aikaa eroa edes miettiä.. poikakaverini ei olis eka ees puhunu mulle halustaan erota mutta asia tuli ilmi kuitenkin kun menin ja kysyin asiaa.
pääsiäisenä piti lähteä tallinnaan koska matka oli jo varattu etukäteen joten lähdin sitten kynsin hampain. reissu meni perseelleen koska yksi pari tappeli kokoajan..meille sitten mun poikakaverin kanssa sattui hairahdus ja mentiin sänkyyn.. samantien kun tultiin tallinnasta takaisin heinolaan ni tää mun muru oli jo toisessa sylissä..ja on edelleenkin. yritin tappaa itteni kun en kestänyt sitä kipua ja yksinäisyyttä. samaan aikaan kun voin pahoin,anssi ei välittänyt ja kaveri pisti välit poikki ilman mitään näkyvää syytä.
seuraava viikonloppu meni suljetulla tarkkailussa..en vieläkään voi hyvin joten jos on mitään keinoa saada tästä voimaa ja kääntää tää hyväks ni kaikki keinot on tervetulleita.
Moi,oon huono kirjottamaan mut kuitenkin,, kuule et ole yksin mulle tuli ero rakkaasta viime syksynä, sitä ennen olin hyväksyny asumuseron, avioeron-senkin, jälkeen halusin että ollaan yhdessä, kunnes pahatkielet kertoi juoruja mun menemisistä, että petän häntä, en pettänyt enkä vois kenenkään muunkaan kanssa olla, tuntuisi että loukkaan/petän häntä enkä halua rakastan häntä.
syyllisyden tuska on kauhea ja se täyttää pään todella , eikä aina tiedä edes onko siihen aihetta, koeta antaa itsellesi anteeksi se ois tärkeetä, me kaikki teemme virheitä,vihan tuntee olipa ne sitten itseesi niin tuhoa muita tunteita. Ymmärrän surusi täysin, oisin itsekkin voinut ajoissa todella pysähtyä ja puhua missä mennään ja miten.
Masennuksesta sanon, se on vaivannut mua aina, mutten enää erota sitä Surusta. Se täyttää pään aamulla ekana illalla vikana, lääkitys on ihan ok jos ei niiden sivareista hirveesti murhdi. serotoniini pitoisuus heiluu alakulossa ja surussa, sairaalloista mustasukkaisuutta on jopa hoidettu ssri:llä. Mä uskon että kun sä Ihastut ja jos ja kun Rakastut, sä näät valoa.
RAKKAUS on paras masennuslääke
jotenkin tuntuu turhauttavalta että koko elämäni riippuu siitä että löydänkö uutta miestä. Kyllähän minun pitäisi oppia selviämään itsekseenkin. Mitä jos olen sinkkuna vielä 10 vuotta?! Kaikesta eniten toivoisin että pääsisin tästä surusta eroon ja että exän näkeminen/ajatteleminen ei enää sattuisi. Jos siitä ei pääse eroon niin mitä järkeä tässä elämässä on... :(
http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=323
http://www.google.com/search?q=kuntoutusta masennukseen&rls=com.microsoft:fi:IE-Address&ie=UTF-8&oe=UTF-8&sourceid=ie7&rlz=1I7SUNA
Katso > > www.suhdesoppa.fi
Toivottavasti näistä on jotain apua ?
sitä mäkin ajattelen kuinka pääsen tästä surusta..en mitenkään. toivon vaan että vaimo vielä tuntisi minua kohtaan jotain, muttei varmaan tunne ja menee kokoajan eteenpäin.
En uskalla ajatella häntä toisen kanssa,
KUinka olen antanut anteeksi ja rakastanut aina vaan, enkä ole mikään läheisriippuvainen.
Sulla on varmaan kova ristiriita sisälläsi, kun olet se joka ei ajatellut seurauksia silloi kun erositte.
Aivan kuin ex lläni joka katui heti 2vaiheen eropaperia, mutta nyt väittää olevansa oikeassa eikä anna tunteille sijaa, niin kylmä voi maailma olla ja kovasydämmisiä..
Mä en osaa sanoa miten siitä pääsee oroon, surusta