Minkälainen mielenterveyden ongelma tällaisella ihmisellä on?
Hän elää kodissaan sotkun keskellä, ei siivoa koskaan, vaan laatikot, lehtikasat, vaatteet yms. roina täyttää asunnon epämääräisinä kasoina kattoon asti. Itse ei tunnu asiasta välittävän, vaikka on jatkuvasti joutunut asian kanssa riitoihin läheistensä kanssa.
Hänellä on ostoshimo, ostaa ruokaa niin paljon, että se täyttää keittiön, ei tyhjennä koskaan vanhentuneita ruokia pois jääkaapista. Harrastaa erilaisia esineimpulssiostoja, ei koskaan vaatteita. Vaatteet ostaa kirpputorilta, vaikka olisi muualtakin varaa ostaa. Tuhlaa mielettömiä summia ruokaan sen vanhentuessa. Asuu yleensä yksin, mutta syyttää asunnossaan vierailevia perheenjäseniä ja aviopuolisoa sotkemisesta. Aviopuoliso elää pääasiassa omassa asunnossaan. Siivoamattomuudelle antaa joka päivä jonkun selityksen, miksi ei voi siivota ja valehtelee siivonneensa, vaikka tilanne näyttäisi vain pahemmalta. Ei ole mielestään masentunut, eikä mielenterveyspalveluiden tarpeessa. On aina hyvin pessimistinen ja arka tekemään mitään uutta. Naureskelee muille ihmisille, jos he sanovat, että hänen pitäisi siivota. Väittää myös, että tavarat ovat muiden tavaroita. Ei kuitenkaan anna toisten tulla siivoamaan luokseen, koska hänen tavaroihinsa ei saa koskea. Syyllistää ihmisiä, että he ovat varastaneet tai hävittäneet hänen tavaroitaan.
Jossain määrin hänessä on rajatilapersoonan piirteitä, mutta hän ei ole aggressiivinen. On kuitenkin koko ikänsä uhkaillut lapsilleen katoamisella, jos asiat eivät suju hänen mielensä mukaan. Hän muistuttaa vanhana aikuisenakin pikkutyttöä ja käyttäytyy sillä tavalla esim. selittämällä asioita pissistyyliin. Hän on rasittavaa matkaseuraa, koska hän höpöttää tauotta, vaikka häntä pyytäisi olemaan hiljaa tai toinen haluaisi nukkua. Hän puhuu ennen kuin ajattelee. Puheripulia ei saa loppumaan millään, vaikka häneltä pyytäisi hiljaisuutta lukuisia kertoja. Hän ei ikäänkuin kunnioita tai ymmärrä ihmisiä, vaan pitää hiljaisuuspyyntöä vitsinä. Häntä voisi pitää kilttinä ihmisenä, jos hänen kanssaan ei tule mitään ongelmia eli hänen ei tarvitse tehdä mitään, eikä häneltä vaadita mitään tekemistä. Kuitenkin, jos häntä sanoo laiskaksi, hän käyttäytyy kuin pikkulapsi, joka loukkaantuu. Hän ei osaa sanoa "ei" esimerkiksi puhelinmyyjälle tai kadulla tavaroita myyvälle ihmiselle. Hän saattaa mennä sairaalaan katsomaan sukulaistaan, mutta alkaakin puhua jonkun toisen potilaan kanssa unohtaen oman sukulaisensa. Vaikka muut sukulaiset katsovat häntä ihmetellen, hän ei osaa lopettaa keskustelua vieraan potilaan kanssa, vaan käyttää vierailuajan toiseen vieraaseen potilaaseen. Hän ei koskaan mene itseensä, hän ei kykene käsittelemään asioita. Syvälliset tunneasiat hän sivuuttaa esim. jonkinlaisella vitsillä tms. Ihmisten kotona vieraillessaan hän vie heille ruokaa, vaikka he olisivat pyytäneet, että eivät halua. Hän ei usko, eikä kuuntele. Hän on alle 65-vuotias.
Hän elää kodissaan sotkun keskellä, ei siivoa koskaan, vaan laatikot, lehtikasat, vaatteet yms. roina täyttää asunnon epämääräisinä kasoina kattoon asti. Itse ei tunnu asiasta välittävän, vaikka on jatkuvasti joutunut asian kanssa riitoihin läheistensä kanssa.
Hänellä on ostoshimo, ostaa ruokaa niin paljon, että se täyttää keittiön, ei tyhjennä koskaan vanhentuneita ruokia pois jääkaapista. Harrastaa erilaisia esineimpulssiostoja, ei koskaan vaatteita. Vaatteet ostaa kirpputorilta, vaikka olisi muualtakin varaa ostaa. Tuhlaa mielettömiä summia ruokaan sen vanhentuessa. Asuu yleensä yksin, mutta syyttää asunnossaan vierailevia perheenjäseniä ja aviopuolisoa sotkemisesta. Aviopuoliso elää pääasiassa omassa asunnossaan. Siivoamattomuudelle antaa joka päivä jonkun selityksen, miksi ei voi siivota ja valehtelee siivonneensa, vaikka tilanne näyttäisi vain pahemmalta. Ei ole mielestään masentunut, eikä mielenterveyspalveluiden tarpeessa. On aina hyvin pessimistinen ja arka tekemään mitään uutta. Naureskelee muille ihmisille, jos he sanovat, että hänen pitäisi siivota. Väittää myös, että tavarat ovat muiden tavaroita. Ei kuitenkaan anna toisten tulla siivoamaan luokseen, koska hänen tavaroihinsa ei saa koskea. Syyllistää ihmisiä, että he ovat varastaneet tai hävittäneet hänen tavaroitaan.
Jossain määrin hänessä on rajatilapersoonan piirteitä, mutta hän ei ole aggressiivinen. On kuitenkin koko ikänsä uhkaillut lapsilleen katoamisella, jos asiat eivät suju hänen mielensä mukaan. Hän muistuttaa vanhana aikuisenakin pikkutyttöä ja käyttäytyy sillä tavalla esim. selittämällä asioita pissistyyliin. Hän on rasittavaa matkaseuraa, koska hän höpöttää tauotta, vaikka häntä pyytäisi olemaan hiljaa tai toinen haluaisi nukkua. Hän puhuu ennen kuin ajattelee. Puheripulia ei saa loppumaan millään, vaikka häneltä pyytäisi hiljaisuutta lukuisia kertoja. Hän ei ikäänkuin kunnioita tai ymmärrä ihmisiä, vaan pitää hiljaisuuspyyntöä vitsinä. Häntä voisi pitää kilttinä ihmisenä, jos hänen kanssaan ei tule mitään ongelmia eli hänen ei tarvitse tehdä mitään, eikä häneltä vaadita mitään tekemistä. Kuitenkin, jos häntä sanoo laiskaksi, hän käyttäytyy kuin pikkulapsi, joka loukkaantuu. Hän ei osaa sanoa "ei" esimerkiksi puhelinmyyjälle tai kadulla tavaroita myyvälle ihmiselle. Hän saattaa mennä sairaalaan katsomaan sukulaistaan, mutta alkaakin puhua jonkun toisen potilaan kanssa unohtaen oman sukulaisensa. Vaikka muut sukulaiset katsovat häntä ihmetellen, hän ei osaa lopettaa keskustelua vieraan potilaan kanssa, vaan käyttää vierailuajan toiseen vieraaseen potilaaseen. Hän ei koskaan mene itseensä, hän ei kykene käsittelemään asioita. Syvälliset tunneasiat hän sivuuttaa esim. jonkinlaisella vitsillä tms. Ihmisten kotona vieraillessaan hän vie heille ruokaa, vaikka he olisivat pyytäneet, että eivät halua. Hän ei usko, eikä kuuntele. Hän on alle 65-vuotias.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kuulostaa skitsofrenialta. Sitä en osaa arvailla kuinka vakavaa se on. Todellisuudentaju on selkeästi hukassa. Missä kulkee pakkohoitoon saamisen raja.....?
ihmisen pakkohoitoon olisitte toimittamassa...
Ihan tavallinen ihminenhän se on. Ei mitään vikaa.
Lisää keskustelua vaan peliin. Jos osaatte käsitellä lapsia, osaatte käsitellä myös tätä henkilöä. Pitää vaan välillä osata ottaa myös aikuisen rooli. Jos toinen luottaa, voidaan hankalakin jumi purkaa. Jos taas ei luota, niin jumitetaan samoissa jutuissa.
Ehkä hänen lapsuudessaan ei ole ollut läsnäolevia ja rajat asettavia vanhempia, niin hän en ole oppinut kaikkea. Mutta se ei tarkoita, että hänessä mitään vikaa olisi. Erilaisia ollaan kaikki, kukaan ei täydellinen. Ei elämä ole.
Tämä henkilö ei ole kutsunut vieraita kotiinsa yli 15- vuoteen, koska hänen kodissaan on niin sotkuista. Vain sukulaiset vierailevat ajoittain hänen luonaan, mutta sotkun ja tavaran määrä on niin mieletön, että vierailuja ei oikein voi kutsua vierailuiksi. Hän inhoaa aviomiestään, mutta ei halua erota hänestä kuitenkaan. Hän ei uskalla vierailla ulkomailla, koska pelkää tulevansa ryöstetyksi. Silti hän puhuu tyyliin, että "ehkä sinne New Yorkiinkin täytyy joskus mennä käymään". Jos hän on joskus käynyt hoitamassa toisen henkilön kotieläintä ja hänelle on annettu kirjalliset ohjeet hoitamiseen ja niissä lukee vesikupin pesu päivittäin, hän saattaa pestä vesikuppia neljä kertaa päivässä viikon ajan. Tämä on sikäli erikoista, että hän ei siivoa kotonaan ja neljä kertaa päivässä menee jo pahasti liiallisuuksiin.
Jos saan kysyä. Jokaisella oma elämä jne.
yksinäinen, masentunutkin, jos ei jaksa siivota. Kuitenkin hyvää tarkoittava, välittää siitä lemmikistä niin paljon, että pesee kupin monta kertaa. Ehkä hänellä itsellään tosiaan on paha olo. Voit tietysti koittaa saada häntä jonnekin juttelemaan jonkun ammatti-ihmisen kanssa. Kyllä se varmasti auttaisi. Surettaa kyllä hänen puolestaan. Jokaisen elämä on tärkeä, jokaisella pitäisi olla ilonaiheita joka päivä. Hyvä olla, tyytyväinen mieli.
Ehkä jos osaisit kysellä hänen todellisia tuntemuksiaan, kuulumisiaan, fiiliksiään, ajatuksiaan. Tai saisit hänet juttelemaan jolle kulle, joka ymmärtää näitä asioita paremmin. Joka on nähnyt erilaisia tapauksia, elämänkohtaloita, polkuja.
Jos hänellä on oikeasti joku selkeä tauti, johon voisi saada apua terapiasta tai lääkkeistä, niin voisin suositella hänelle. Pitäisii keksiä joku ratkaisu, millä hän saisi elämänsä kuntoon ja voisi asua normaalisti kotonaan.
itse tilanteestaan? Jos hän ei itse kärsi mitenkään, eikä ongelmana ole kuin kuin sinun omista käsityksistä poikkeava käsitys siisteydestä, niin miksi ihmeessä hänet pitäisi saattaa hoitoon ja parantaa? Aika pelottavaa, jos kaikki erilaisuus pitää diagnosoida ja parantaa. Mielestäni kertomasi ei kuulosta mitenkään patologiselta, vaikka tietenkään en ole lääkäri. Ja avainasemassa tässä hoitoonsaattamisessa on kyllä hänen puolisonsa ja mahdolliset lapsensa, ellet sitten kuulu jälkimmäisiin. Ei kuka tahansa voi järjestää tuttavaansa psykiatrille vain, koska käsitykset elään järjestämisestä eivät mene yksiin.
luettuani uudelleen viestisi, että mielestäni kertomasi sopisi aika moniinkiin ihmisiin nykyään. Monet ihmiset puhuvat paljon, loputtomiin (kuunteleppas joskus julkisilla paikoilla), loukkaantuvat helposti eivätkä kykene tarkastelemaan itseään tai olosuhteita rehellisesti, ovat välinpitämättömiä jonkin sissteyteeen liittyvän asian suhteen (hammaslääkärissä käynti, tiskaus, pyykinpesu, kadulle räkiminen!), obsessiivisia toisissa (vaikkapa sitten lemmikkien hoito ja hemmottelu) ja ennen kaikkea haluttomia ottamaan vastaan muiden ohjeita, neuvoja ja apua omassa elämässään. Ja nämä piirteet tavallisesti korostuvat ihmisen ikääntyessä.