Työuupumisen salaisuus?

Ainakin täällä ongelmana on se, että työoloihin ei voi vaikuttaa tarpeeksi ja tehtävien toimeksianto on älyvapaa joka kuormittaa henkisesti mielettömästi.

Usein työntekijä on puun ja kuoren välissä. Eli toimeksiannot ovat sellaisia, että niissä EI VOI onnistua. Mullekkin on energiaa suotu yllin kyllin. Mutta se no palanut pois tehtävien typeryyden ja johdon idiotismin vuoksi.

Jos johto osaa pitää tehtävät mielekkäinä ja palkitsevina tilanne on ihan toinen. Mutta kun tilanne on se, että vaikka kuinka ponnistelee saa vain paskaa niskaan ja on aina huonossa välikädessä, niin eipä ole ihme ettei inspaa.

Vai etkö ole samaa mieltä?

Ihan samat asiat tulee ilmi esimerkiksi lemmikkien kanssa. Kun sopivan mielivaltaisen huonosti kohtelet koiraakin. Niin kyllä siitä tulee, arka, vihainen, stressaantunut ja yhteistyöhaluton. Toiset koirat taas ovat todella ystävällisiä, rohkeita, mukavia ja jaksavat painaa agilityä vaikka koko päivän hymyillen.

Ristiriitaiset, epätodet ja mahdottomat tavoitteet ovat niitä jotka vievät työltä mielekkyyden. Työ ei rasita ihmistä henkisesti jos työ on tekijälle luonnollista eli hän on tehtäviensä tasalla tai niiden yläpuolella. Jos käy niin että joutuu ulkoisten tavoitteiden ja ohjausten vuoksi tekemään asioita, niin silloin työntekijä on työnsä alistama.

Työttömälle uupumusta aiheuttaa vastaavasti se että muut henkilöt ryhtyvät kertomaan miten on työtä haettava ja miten on itse kehitettävä omaa osaamistaan. Työvoimatoimiston työttömien aktivoiminen aiheuttaa ahdistusta ja ihan samanlaisia oireita kuin on työnsä vuoksi henkisesti uupuneilla. Ehkä työvoimatoimistojen henkilökunta joutuukin itse toteuttamaan ulkoa tuotuja epäaitoja työn tavoitteita.

Terve työ ei uuvuta vaan korkeintaan aiheuttaa hetkellistä väsymistä joka poistuu kun lepää. Työ on luonnollista ja antaa elämälle merkitystä ja tarkoitusta. Työtön joutuu hakemaan korvausta palkan sijaan ja hakemaan myös merkitystä elämälleen jostakin muualta kuin ammatista.

Joka kolmas ihminen valvoo vähintään yhden yön viikossa työhuolien takia.

Sitten se vasta rupeaa olemaan kunnollisia huolia, kun ei saa käytännössä nukuttua ollenkaan. Tämä luonnollisesti saa ihmisen todella huonoon jamaan ja sen jälkeen nuo kohtuuttomat vaatimukset tuntuvat vielä suuremmilta ja niissä pysyminen luo vain entistä enemmän stressiä.

Kierre on valmis.

Suomalaisessa työyhteissössä olet huono työntekijä jos olet idelalisti, tavoittelet hyviä tuloksia, sinulla on suuret tavoitteet tai työ on mielestäsi merkityksellistä. Samoin huono työntekijä on kiihkeästi mukana projekteissa ja tavoittelee hyvää tulosta, on velvollisuuden ja vastuuntuntoinen. Myös työhön sitoutuminen on ehdottoman negatiivista.

Em. ovat siis huonoja työntekijän piirteitä. Ja se on kyllä nähty ja opittu itsekkin todellakin kantapään kautta.

Hyvät työntekijät ovat: välinpitämättömiä, laiskoja, keskittyvät omiin asioihinsa eivätkä ole kiinnostuneita lopputuloksesta. Samoin Italialaiseen tyyliin jos on kaunis päivä pitää jättäytyä pois töistä chillailemaan kotinurmelle. Joku muu kyllä hoitaa mun hommat. Sitä paitsi mähän oon vaan töissä täällä ja teen vähän näitä juttuja aikanikuluksi.

Näin siis Suomessa. Aina välillä naurattaa kun haetaan innovaatiorikkaita osaajia ja motivoituneita tekijöitä. Niitä ei palkita, vaan ne upotetaan loputtomaan työn, vastuun ja haastavien (lue mahdottomien) tehtävien vyyhtiin. Siinäpä siis iloa kerrakseen tekijöille. Kuka haluaa moiseen työhön? Ei ole ihme jos fiksummat karttaa IT hommat kaukaa.

Sitten kun tuo kierre on lähtenyt oikein huolella päälle, siitä pois pääseminen onkin vaikeampaa.

...

Tuossa siis kahden ihmisen tarinat.

http://www.yle.fi/uutiset/taustat/linkitys/id84689.html

Työuupumuksen taustalta pitää aina etsiä uupumukseen johtaneita syitä kuten masennusta, ahdista jne. Uupumus ei tule itsekseen.