Kertokaa odottavat äidit, kuinka kestitte alkuraskauden?Meillä miehen kanssa yritettiin 3 vuotta ja nyt tärppäsi. Viikkoja on vasta viisi ja tunteet vaihtelee pelosta iloon. Iloitsen raskaudesta, mutta sitten pelkään että jos meneeki kesken tms. En millään malta odottaa, että voisi kertoa olevansa raskaana jne. Kertokaa hyviä vinkkejä jos itsellä ollut sama tilanne. Kiitos! :-)
kuinka kestää alkuraskaus
yritystä 3 vuotta
6686
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuo odottaminen, se että todella itse edes ymmärtää kantavansa sisällään uutta elämää, on valtavien tunteiden ryöppy.
Kerrotte kun teistä itsestänne siltä tuntuu, ja uskon että tuntuu kokoajan =)
Ei se vauvaa pelota jos jo nyt huudatte onnenne julki!!
Hurjasti onnea!
Yrität vaan pitää pelon taka-alalla ja keskityt siihen iloiseen olotilaan :) Itselläkin tuohon aikaan oli ihan kauheaa tunteiden vuoristorataa, halusin suunnitella tulevaa, mutten kuitenkaan uskaltanut täysillä. Koko ajan miehenkin kanssa puhuttiin "jos kaikki menee hyvin..." Meilläkin oli yritystä useampi vuosi ja sen vuoksi uskon pelon olevan vielä suurempi kuin sellaisilla, joilla tärppää helpommin.
Mulla helpotti 8. viikon jälkeen ja nyt pikkuhiljaa ollaan jo varmemmalla mielellä. Edelleenkin kaikki voi mennä pieleen, mutta ei sitä kannata etukäteen surra.
Älä huoli, loppujen lopuksi nämä alkuviikot menee yllättävän nopeasti :) Onnellista odotusta teille!
eipä ole paljoa vinkkejä millä kestää se kun itsekää emme malttaneet olla hiljaa :D
meilläkin kerrottu jo muutamia viikkoja sitten! uutinen vain leviää niin nopeasti kun kaikille haluttaa kertoa! nyt menossa viikko 11. kesken menee jos on mennäkseen, ja jokainen sen ymmärtää eikä sen takia mielestäni kannata olla kertomatta että pelkäisi keskenmenoa.
odottavan aika on pitkä, tiedän...mutta sitäkin ihanampi :)
Kerrotte kun teistä siltä tuntuu! Se on ihana tunne :) Onnea odotukseen!
Mikä sen ihanampaa kuin tietää kantavansa lasta sisällään. Kaikki on niin jännää. Ei tiedä miten olla kun iloitsee ja pelkää samalla pahinta. Itselläni auttoi kertominen ystävälle joka myös oli jo raskaana. Hänen kanssa hehkuteltiin kaikesta ja myöhemmin sitten kerroin muille tuttaville.
Minulla auttoi asian unohtaminen. Toki ruokavaliota pitää noudattaa ja elää terveellisesti, mutta muuten sysäsin raskauden taka-alalle. Tämä oli minulle helpoin tapa ja vähensi stressiä. Kun raskaus oli pidemmällä ja ei suurta keskenmenon pelkoa, aloin kertoa raskaudesta. Pelot kannattaa yrittää unohtaa, vaikka se ei ole helppoa. Mieti todennäköisyysksiä. Todennäköisempää on kuitenkin, että kaikki menee hyvin sinulla. Nyt toista odottaessa ei tarvitse minun asioita unohtaa, kun pahoin vointi alkoi jo viikolla seitsemän:).
Odottaminen on aika, jota ei voi jouduttaa..
itse olen törmännyt tähän totuuteen jo monesti.