Olen ollut masentuneena aina siitä asti kun lähdin peruskoulusta lukioon. Suvullani on suuria odotuksia, tuntuu että ne ovat aivan liian suuria minun täyttää. Olen eristäytynyt kavereistani, vietän päiväni neljän seinän sisällä verhot kiinni ja tuijotan tietokonetta. Väsyttää aina ja nukunkin paljon. Ärsyynnyn helposti, jos minulta kysellään mitään mistään.
Minulla alkoi nyt koeviikko. En ole lukenut sivuakaan ja olen ollut poissa puolet koko jaksosta. Poissa siksi, että aamulla on niin huono olo että ihan itkettää. Haluan masennukseeni apua. Olen sanonut siitä vanhemmilleni ja yhdelle ulkopuoliselle.. He eivät usko vaan haukkuvat laiskaksi ja patistelevat lukemaan läksyjä. Se saa minut vain ahdistuneemmaksi ja ärtyneeksi.
Mitä oikein teen? En haluaisi mennä tänään tai huomennakaan kokeeseen todistamaan kaikille, että minusta ei ole mihinkään.
Pyydän. Vastatkaa joku.
Minulla alkoi nyt koeviikko. En ole lukenut sivuakaan ja olen ollut poissa puolet koko jaksosta. Poissa siksi, että aamulla on niin huono olo että ihan itkettää. Haluan masennukseeni apua. Olen sanonut siitä vanhemmilleni ja yhdelle ulkopuoliselle.. He eivät usko vaan haukkuvat laiskaksi ja patistelevat lukemaan läksyjä. Se saa minut vain ahdistuneemmaksi ja ärtyneeksi.
Mitä oikein teen? En haluaisi mennä tänään tai huomennakaan kokeeseen todistamaan kaikille, että minusta ei ole mihinkään.
Pyydän. Vastatkaa joku.
Vastaukset 10
Vanhimmat
mene ihmeessä pikaisesti esim. kouluterveydenhoitajan tai terveyskeskus lääkärin puheille. Esitä asiasi todellisena, vähättelemättä ongelmaa. Lääkäri osaa varmasti ohjata eteenpäin, saamaan apua.
Jos asian antaa vain olla, pitkittyessään hoitamaton masennus yleensä vain pahenee, ja sitä mukaa koko elämän ongelmat syvenee ja lisääntyy.
On kuin sinua ei hyväksyttäisi sellaisena kuin olet. On kuin joutuisit täyttämään sukulaistesi toteutumattomia haaveita. Jos heillä on jotain toteutumattomia tavoitteita elämässään, heidän pitää itse toteuttaa ne. Sinulla on oikeus kuunnella itseäsi ja tehdä omat valintasi, kun niiden aika on.
Ei masentunut saa lisää voimia, jos häntä haukutaan laiskaksi ja käsketään ryhdistäytymään. Se vain pahentaa tilannetta, saa tuntemaan huonoutta ja syyllisyyttä entistäkin enemmän.
Kuten edellinen vastaaja jo neuvoi, mene kipinkapin kouluterveydenhoitajalle ja lääkäriin päästäksesi asianmukaiseen hoitoon. Masennus vain pitkittyy ja pahenee, jos sitä ei hoideta. Älä välitä, vaikka olisi joidenkin kurssien kanssa tilapäisesti vaikeuksia. Voit suorittaa ne vaikka ensi vuonna tai kun jaksat. Tärkeintä on nyt, että tulet hoidetuksi ja autetuksi. Vanhempien tehtävänä on hyväksyä ja rakastaa lastaan juuri sellaisena kuin hän on. Lapsi pitää ottaa vastaan lahjana, juuri sellaisena kuin hän on syntynyt, ei vasta lukemattomien kohtuuttomien vaatimusten mahdollisen täyttymisen jälkeen.
Ennen kuin kirjoitan mitään, mainittakoon, että olen maallikko, en ammatti-ihminen. Masennuksesta kärsin kyllä itsekin.
Oletko miettinyt, mistä masennus voisi johtua? Ei kai sen aina tarvitse johtua mistään syystä, mutta olisiko syitä olemassa?
Pystytkö vielä nauttimaan jostakin? Jos pystyt, niin koeta tehdä mahdollisimman paljon jotakin mukavaa.
Kuten edellinen vastaaja jo kehoittikin, niin lääkärillä käynti ei olisi pahitteeksi. Sitä kautta pääsee keskustelemaan jonkun ulkopuolisen kanssa asiasta.
Ja unohda ne suorituspaineet ja sukusi odotukset, jos ne ahdistavat. Elämä on omasi.
Piti vielä lisätä, että äsken kirjoittamani viestin viimeistä kappaletta (suvusta ja muusta) en kirjoittanut "ryhdistäydy!"-tyyliin, vaan lohdutukseksi. :-)
moi, mä olen itse aikoinani kärsinyt kovastakin masennuksesta ja peloista, pakkoajatuksista jne. Etsin apua kaikkialta ja sain paljon apua eri luontaishoidoista, tässä niitä luontaishoitoja, joita käytin, kun en uskaltanut käyttää masennuslääkkeitä sivuvaikutusten pelossa. mulla auttoivat yrttihoidot (mäkikuisma, valeriaana, kärsimyskukkauute), bachin kukkatipat, vitamiinit ja mineraalit (sinkki, magnesium) ja rasvahapot (E-EPA kalaöljy) ja vyöhyketerapia, ja kirjoitan tämän tarinani tänne, jos tästä vaikka voisi olla jollekin apua, jos tuntuu et kaikki toivo on mennyttä, mikään ei auta, niin älä luovuta vielä!
-mäkikuismaa kannattaa ehdottomasti kokeilla! Netistä löytyy paljon ihmisten kertomuksia, kuinka se on auttanut nousemaan syvästä pahasta olosta, netissä paljon keskustelua mäkikuismasta ja paljon hyviä tarinoita siitä! Olen lukenut paljon, kuinka se on ollut se pelastava oljenkorsi, joka on auttanut, kun masennuslääkkeet eivät ole tai ei ole sivuvaikutusten takia voitu käyttää, eli
sitä ainakin kannattaa kokeilla, josko se voisi auttaa. Noni-mehusta suosittelen myös lukemaan, Marja-Liisa Kirvesniemihän kertoi aikoinaan parantuneensa uupumuksestaan ja masennuksestaan nonin avulla. Netistä löytyy paljon hyviä kertomuksia nonista, erityisesti masennuksen, voimattomuuden ja uupumuksen hoidossa.
-omega 3- sitä saa pellavansiemenöljystä ja kalaöljyistä. Molemmista myös paljon tutkimustietoa ja hyviä kokemuksia. Kannattaa kokeilla jompaakumpaa, molemmissa hyviä rasvahappoja, jotka tasapainottavat ja hoitavat aivoja ja hermojärjestelmää. Sopii hyvin yhteen mäkikuisman kanssa. E-EPA kalaöljy on oikeasti tehokasta masennuksen ja mielenterveyden hoidossa.
-mäkikuisma on hyvä antidepressantti, ja rauhoittumiseen ja ahdistuksen ja pelkojen lievittämiseen käytin valeriaanaa ja kärsimyskukkaa, nämä on kuulemma hyviä ahdistukseen, pakkoajatuksiin, unettomuuteen jne. käytin näitä kolmea yrttiä ja ne tuntuivat auttavan hyvin.
-Bachin kukkatipat: 38 erilaista kukkatippaa (homeopaattisia), jotka auttavat erilaisiin henkisiin tiloihin, kuten masennukseen, toivottomuuteen, erilaisiin pelkoihin, vihaan, katkertuuteen, itseinhoon jne. Netissä myös paljon Bachin kukkatipoista, kannattaa katsoa. Esim. mustard-uute auttaa syvään, synkkään masennukseen, jossa ei mitään valoa ja cherry plum-uute auttaa kun pelkää tulevansa hulluksi ja järjen ja kontrollin menettämisen pelkoon, kun pelkää tekevänsä jotain kamalaa, jotain mitä ei halua ja star of betlehem auttaa järkytyksiin, traumaattisista kokemuksista toipumiseen ja vaikeista, kamalista tapahtumista toipumiseen. Tippojen käyttö on tosi helppoa; 2 tippaa kutakin valittua kukka-uutetta lasilliseen vettä, josta muutama kulaus päivän mittaan. Näitä tippoja saa luontaistuotekaupoista, melkeinpä kaikista, yksi tippapullo maksaa jotain 8-10 euroa.
-ruokavalio. Itselleni on ollut paljon apua, kun jätin kaikki valkoiset viljatuotteet pois ja sokerit ja kofeiinit. Söin riisiä, kalaa, vihanneksia, hedelmiä, täysiarvoista ravintoa, olen tullut siihen tulokseen että olen ollut ruoka-aineherkkä ja eritoten sokeri ja kofeiini saa aikaan huonon olon myös psyykkisesti, hermostoni ei jotenkin kestä niitä hyvin. Tutustuin ortomolekulaariseen lääketieteeseen (orthomolecular medicine), jossa mielenterveyden ongelmia, kuten skitsofreniaa, maanisdepressiivisyyttä, masennusta, paniikkihäiriöitä yms. hoidetaan vitamiineilla, mineraaleilla ja rasvahapoilla ja ruokavaliomuutoksilla (jätetään valkoiset vehnäjauhot ja sokerit, lisäaineet ja kofeiinit pois, koska ruoka-aineyliherkkyydet aiheuttavat myös psyykkisiä oireita ja nämä ruokavaliomuutokset todella helpottavat monien oloa). E-EPA-kalaöljy, sinkki, magnesium ja B-vitamiinit ja vielä jotkut muut millä hoidetaan näitä ongelmia. Luin, että esim. skitsofreniapotilailla on todettu hyvin alhaiset sinkki-arvot verestä joten sinkin täydennys mineraalivalmistein on tärkeä osa hoitoa.
-e-pillerit laukaisevat joillakin paniikkihäiriötä, pelkoja, kamalia mielialanmuutoksia, jopa syvää masennusta. Olen kuullut ja lukenut ihmisistä, joilla masennuskin lähtenyt pois e-pillerien poisjättämisellä. Kaikille e-pillerit eivät tietenkään aiheuta näitä, mutta joillekin kyllä, kaikki ovat erilaisia. netissä on myös paljon keskustelua ja kertomuksia tästä.
-musiikki, elokuvat, taide ja kirjoittaminen. Päivittäinen kirjoittaminen ja sellaisen asian tekeminen, joka tuntuu omalta itseltä ja hyvältä.
-sellainen urheilu, josta pitää, vaikkapa kävely tai venyttely tai uiminen, ihan mikä vaan!
-itse mietin elämäntilannettani, ja tajusin etten voi pakottaa itseäni olemaan sellaisissa olosuhteissa, jossa olen vihainen, ahdistunut ja tunnen olevani kuin "loukossa", kuin lintu häkissä, jossa ei voi olla oma itsensä ja seurata "sydämensä ääntä". Lopulta rohkaistuin vapauttamaan itseni siitä, mikä teki minut onnettomaksi ja uskalsin tehdä niitä asioita, joita halusin ja jotka tekivät minut iloiseksi sen sijaan että pakotin tekemään sitä mikä sai minut ahdistuneeks ja onnettomaksi, ja annoin itseni olla se mikä olen, eikä aina tarvinnut olla niin tehokas ja aikaansaava, vaan annoin luvan nauttia tv:n katsomisesta ja muusta, ja luovuin ainaisesta pakosta olla tehokas, aikaansaava ja "menijä".
-lupa haaveilla ja toivoa parempaa huomista. haaveilu oli välillä se, joka piti hengissä...
-kirjoita/ laula/ tee taidetta siitä tuskasta jota koet, joskus kun elämme sen helvetin ja tuskan läpi, se ei jää jumittamaan, vaan siitä jopa voi päästä yli.
-ai niin, ja kokeilin myös aromaterapiaa; neroli ja laventeli ovat hyviä masennuksen- ja ahdistuksen parantajia, rauhoittavat oloa. Oli siitä aromaterapiastakin apua!
-Tommy Hellstenin kirja "Saat sen mistä luovut" helpotti oloa myös tosi paljon.
Sanon vielä että yksi näistä ulkopuolisista oli opo. Sanoin hänelle tilanteestani ja pyysin, että voisin ottaa koulusta lomaa loppu vuodeksi ja aloittaisin uudelleen, niin saisin aikaa hoitaa itseäni. Siitä asiasta tapeltiin kauan. Itkin aina jossakin vaiheessa keskustelua, mutta eipä tuo heltynyt. Tässä sitten kituutetaan päivä kerrallaan.
Kerroin tuossa tunti sitten yhdelle luotettavalle serkulle ongelmastani. Puhun hänen kanssaan asiasta lauantaina. Olen nyt luottavainen, hän yleensä tietää ratkaisun kaikkeen ja kuuntelee.
Olen toki miettinyt sitä, mitä voisi olla masennukseni syy. Suurin syy on juuri tuo ylä-asteelta siirtyminen lukioon: Jouduin hyvästelemään kaikki hyvin rakkaat ystäväni (koko luokka ja opettajat). Ei ollut enää mitään potentiaalia nousta ja mennä kouluun. Siellä ei odottanut minua ketään, kaikki oli vierasta ja epävarmaa. Sitten olen ajatellut yhä enemmän ja enemmän kuollutta isääni. En ole puhunut siitä asiasta kenellekään. Itken yhä hänen peräänsä. Kuolemasta on jo hieman yli 5 vuotta.
- Äitini väitti juuri, että minut viedään vielä mielisairaalaan lintsaamiseni vuoksi. Teki todella kipeää kuulla tuollaista.. En kylläkään itse usko, että niin voisi käydä.
heti.
Kiireesti yhteys oman paikkakunnan terveyskeskukseen josta kenen tahansa lääkärin velvollisuus on lähettää sinut kiireesti psykiatrian poliklinikalle.
Masennus on oikea tauti eikä laiskuutta. Voi kuinka kaikki vanhemmat ihmiset sen tajuaisivat.
Itse olen äitinä joutunut käymään monta vuotta
läpi oman poikani masennusta, mutta sinulla on
suuret mahdollisuudet parantua koska tunnistat
sairautesi ja haluat apua. Minun poikani ei apua
halua, vaikka sisimmässään tietää ettei omin
voimin pääse tästä sairaudesta irti.
Täytyy muistaa ketä varten elää ja rohkeasti nousta omille jaloille: Jos lukio tai nipottaminen siellä ei oo sun juttu, annan olla!!! Vakava masennus on käsittääkseni myös lääketieteellinen termi tietynlaisesta olotilasta, et sitä todennäköisesti ole, joten älä sitä käytä. Mene kuiten lääkäriin ja ota selvää, keskivaikeassakin on ihan tarpeeksi!!!